JiiPee Huippula

Liikunta on elämäsi paras sijoitus

2012-02-10T09:47:00.007+02:00

Tiistain Tyrvään Sanomissa oli todella hyvä Timo Jaakkolan (on muuten se entinen lähes A-maajoukkuetason hiihtäjä täältä Mouhijärveltä)kirjoitus Häijään laduista. Edellisviikolla joku kitisi samassa lehdessä jälleen kerran Häijään heikosta latuverkostosta. Se jo sinällään on naurettavaa, onhan meillä kuitenkin Uotsolassa upea hyvin hoidettu valaistu latu. Niin kuin kaupungin muka pitäisi vetää latu jokaisen kotiovelle. Mutta tosiaan Jaakkola vastasi hyvin itse asiaan ja sanoi myös, että hänhän tekee hyvää latua kotinurkilleen latukoneella ja se on vapaasti kaikkien käyettävissä.

Ei siitä sen enempää, mutta se mitä hän kirjoitti ihmisten fyysisen kunnon hoitamisesta oli jotain todella asiaa. Täällähän on latujen ohella kitisty uimahallin perään, vaikka sellainenkin löytyy esim. Nokialta tuosta vierestä samoin Kiikasta Äetsän nurkilta ja kylpylöitäkin on naapurikunnissa. Timo kirjoittaa, että latuverkosta ja uimahallista riippumatta asukkaiden fyysisen kunnon hoidosta huolehtiminen ei ole kaupungin tehtävä, joskin kaikki kaupunkilaiset hyötyvät, jos väki pysyy terveenä. Malli, jossa oman kunnon hoito laiminlyödään ja syntyneet vahingot ulkoistetaan yhteiskunnalle, muistuttaa erehdyttävästi kreikkalaista taloudenpitoa.

Allekirjoitan nuo ajatukset kyllä täysin, kuten senkin, että oman fyysisen kunnon hoitamiseen kannattaa panostaa sillä minkään muun sijoituksen tuotot eivät tule yhtä lyhentämättömänä takaisin. Olisinkohan itsekään sitä paremmin kyennyt sanomaan. Fyysistä kuntoa ei todellakaan voi ostaa rahalla. Nykyajan monet kermaperseet vain uskottelevat, että heidän oman liikuntaharrastuksensa aloittaminen tai itsensä hoitaminen on kiinni siitä, että kaupunki järjestää heille ladun porstuasta, kuntosalin tai uimahallin tai minkä hyvänsä jutut. Sitten vielä, jos sairastutaan johonkin elistasosairauteen niin syytetään pahimmassa tapauksessa jotain muuta sektoria kuin itseään. Ihan perseestä semmonen touhu. Kuntosali löytyy ihan mistä vaan, ihan siis vaikka lattialta nenäsi edestä, latuja löytyy ja ihan kaikkia puitteita liikunnan harrastamiseen löytyy ja kaikki on vain itsestä ja omasta halusta kiinni. Ajanpuutteestakaan se ei voi olla kiinni, sillä ainahan ei tarvitse vääntää jotain tunnin lenkkiä, joskus riittää jopa 5 minuutin kuntopiiri. Ajanpuutetta ei ole olemassa, se on vain ajankäytön järkeistämistä, asioiden laittamista tärkeysjärjestykseen ja laiskuuden poissulkemista. Syy löytyy kuitenkin useimmiten siitä sohvan selkänojan ja telkkarin välimaastosta ja se syy pitää vaan saada sieltä liikkeelle. Mutta sehän on aina se ikuisuuskysymys, kuinka saada ihmiset tajuamaan oman fyysisen kunnon hoidon merkitys ja sen tuoma ihanuus. Eli liikkumaan ihmiset!!

Ai niin ja ei mullakaan mitään uimahallia vastaan ole, mutta pitäähän siinäkin taloudelliset realiteetit ja järki ottaa huomioon. Kaikki aikanaan...

Palauttelua

2012-02-09T22:14:00.003+02:00

Kovan tehoviikon jälkeen kolme päivää on otettu nut hyvin palautellen. Tiistaina oli puhdas lepo. Eilen keskiviikkona oli vielä väsymystä jaloissa, mutta tuolla yrittäjien jumpassa tehty nuijapallo, kevyt aineenvaihduntaa lisäävä kuntopiiri ja kunnon venyttelyt tekivät todella hyvää. Samoin tänään Wattbikellä ajamani kevyt 60 minuuttia, oikein mukavasti happi kiersi jaloissa ja kuonat lähti liikkeelle. Teki niin sanotusti todella hyvvvää. Ja lopuksi vielä alla olevan kuvan kautta muistustus siitä, että kyllä se kesäkin sieltä on tulossa.

Blokkijakso päätökseen juoksemalla

2012-02-06T21:42:00.002+02:00

Tämäkertainen viikon tehosetti tuli vedettyä päätökseen oikeastaan sillä pahimmalla eli juoksemalla. Pahimmalla siksi, että juoksu on mulle näistä lajeista se pahin ja vaikein. Vedin juoksumatolla 5x4 min. kovaa 3 minuutin palautuksella. Ensimmäinen 15 km/h vauhdilla ja nousevalla vauhdilla niin, että viimeisen vedon loppupuolella vedin 18 km/h nopeudella. Mulle siis jo kovaa, mutta hyvin irtosi ja loppua kohden sykkeetkin jo nousivat. Hieman tietty painoi jo viikon tehoilut ja se näkyi siinä, että ensimmäisissä vedoissa syke ei meinannut alkaa nousta VK-tasoa korkeammalle. Mutta kyllä se siitä taas lähti.

Hyvä blokkijakso, 2 kolmen päivän settiä MK-tehoja, mielestäni kaikki onnistuivat erittäin hyvin. Ja vielä tämä viimeinen kruunasi viikon. Kuten sanottua juoksu ei ole se mun mielilaji ja sillä kuitenkin makee reeni kaukana mukavuusalueesta, mutta sen jälkeinen fiilis mitä mahtavin. Tämä on taas niitä juttuja miksi kuntoilen. Ja huomenna palauttava päivä ja muutenkin palataan taas perusasioiden eli peruskestävyyden pariin.

Harjoitustulos 06.02.2012 19:04

Välillä suksillekin

2012-02-05T21:40:00.000+02:00

Aamusta alkoi pakkanen sen verran lauhtumaan, että pääsi taas suksillekin vetään tehoja. Olin tosin aamusta liikkeellä, jolloin pakkasta oli vielä -20. Mutta pakkanen ei kyllä haittanut lainkaan. Keli oli tosin hyvin hidas, yöllä oli tullut milli pari äärettömän nihkeää pakkaslunta. Näin ollen vetojen vauhti ei päätä huimannut. Setti oli tänään 4x5min 4 minuutin palautuksella. Tosiaan aika hidasta, mutta sykkeet nousivat mukavasti ja eipä se sydän edelleenkään tiedä millä lajilla tai kuinka hitaalla vauhdilla sen sykettä nostetaan. Hieman tuntui viikon wattbike ajelut jaloissa ja varsinkin, kun paikka paikoin joutui hieman väkisin suksea liuúttamaan. Mutta eipä siinä, tosi makia oli taas päästä hiihtämään. Nyt illastahan tosin olisi ollut pakkasen puolesta vielä paremmat kelit, mutta illasta oli sitten kaikenlaista kahvakuulaharjoitusten vetoa ym. mukavaa.

Harjoitustulos 05.02.2012 09:44

Tehojen junttaaminen jatkuu

2012-02-04T15:39:00.001+02:00

Kireähköt pakkaset jatkuu ja niin jatkuivat lepopäivän jälkeen myös tehoharjoitukset. Välineenä oli jälleen Wattbike ja harjoituksena tällä kertaa 4x4min 3 minuutin palautuksella. Mukava harjoitus virkeällä jalalla. Hieman vedin nyt kovemmalla vastuksella ja kadenssi oli niin ollen hieman hitaampi. Vauhti oli siinä hieman alle 1.25min/km. Nousujohteisten vetojen arvot seuraavassa.

I 4min, keskiwatit 296W, max.watit 369W, keskikadenssi 93, matka 2855m, keskisyke 146
II 4min, 302W, 350W, 90rpm, 2871m, 155
III 4min, 308W, 372W, 91rpm, 2893m, 156
IV 4min, 341W, 508W, 95rpm, 2992m, 165

Harjoitustulos 04.02.2012 14:29

Tuoreimmassa Juoksija-lehdessä oli jälleen kerran milenkiintoinen juttu MK-harjoituksista ja olikohan norjalainen tutkimus siitä. Siellä oli tehty kolme kertaa viikossa juuri tälläinen 4x4min MK-harjoitus ja lisäksi kerran viikossa vielä yksi kilpailuvauhtinen harjoitus. VO2Max oli tietty aerobisempiin vertailuryhmiin verrattuna kehittyneet paremmin, mutta... Onhan siinä paljon hyvää ja ajateltavaa sekä mukaan otettavaakin etenkin oikein perinteiseen suomalaiseen peruskestävyysajatteluun. Mutta pohdiskellaan sitä sitten joskus toiste. Huomenna palataan taas asiaan tehojen merkeissä ja nyt meikäläinen lähteen katsomaan huipputason lentopalloa Vammalaan, jossa tämä meidän ylpeys Valepa kohtaa Team Lakkapään.

Kympin tempo

2012-02-02T22:16:00.002+02:00

Tämän kertaisen blokkijakson ensimmäinen kolmen päivän setti huipentui Wattbikellä ajettuun tasavauhtiseen MK-harjoitukseen eli kyseessä oli kympin tempo. Vartti lämmittelyä ja sitten itse asiaan. Tuloksena oli uusi oma WB-ennätysaika eli 14.00,82. Parannusta aikaisempaan ennätysvetoon tuli 15 sekuntia. Alkuvauhti oli nyt kohtuusopiva ja loppukin tuli tasaisen hyvin. Keskiwatit olivat 298W ja maksimiwatit 497W. Voima jakautui oikean ja vasemman jalan kesken tasan 50/50%. Keskikadenssi oli 97rpm ja maksimi 113rpm. Lopussa taisi maksimisyke olla 172 luokkaa. Loppuun jäähdyttelyä taas vartin verran. Hyvä kolmen päivän setti takana ja huomenna ansaittu lepopäivä. Sitten vielä sama setti uudelleen lauantaista maanantaihin. On tää vaan nautittavan kivaa. Ohessa pitäis olla taas linkki käppyröihin.

Harjoitustulos 02.02.2012 21:08

Blokkijakson 2. harjoitus

2012-02-01T19:33:00.002+02:00

Blokkijakson toinenkin harjoitus tapahtui kireähkön pakkasen takia jälleen Wattbikellä. Tällä kertaa ohjelmassa oli lämmittelyn jälkeen 4x3000m 3,5 minuutin palautuksella. Harjoitus sujui hyvin ja ajat olivat seuraavat:

I 4.12,88, keskiwatit 296W, maksimiwatit 333W ja keskisyke 142
II 4.10,7, 303W, 373W, keskisyke 150
III 4.10,49, 304W, 368W, keskisyke 157, keskikadenssi 99
IV 4.04,43, 325W, 418W, keskisyke 161, keskikadenssi 100

Koko harjoituksen kesto 45min, maksimisyke oli viimeisen vedon aikana 176. Jäähdyttely oli saanut olla pitempi, mutta nyt on kiirus vielä vetämään Mouhijärven Yrittäjien jumppaa, jossa tosin tulee itsellekin hyvät venyttelyt. Näin tänään. Linkki käppyröihin taas ohessa:

Harjoitustulos 01.02.2012 18:32

Pakkanen älköön haitatko blokkijaksoa

2012-01-31T21:49:00.003+02:00

Peruskestävyysjakson jälkeen on taas aika tehdä tehoja eli on taas blokkijakson aika. Tällä kertaa teen sen kuten edellistalvena totuin tekemään eli kaksi kolmen päivän jaksoa ja välissä yksi lepopäivä. Hiihtämällä oli tarkoitus tehdä useampi harjoitus, mutta pakkanen äityy sellaisiin lukemiin, että tehoja en ala tekemään yli kahdenkympin lukemissa. Mutta ei se mitään, onneksi on Wattbike.

Tänään tein saman harjoituksen kuin kaksi kertaa edellisen jakson aikana. Eli verryttely ja sen jälkeen 3x4000m 4 minuutin palautuksella. Ensimmäinen nihkeähkön alun jälkeen aikaan 5.33, toinen 5.37 ja kolmas 5.28. Viimeisessä setissä maksimisykkeet 175, maksimiwatit 463 ja keskiwatit 323 ja keskikadenssi 97. Päälle kevyt verryttely, venyttely ja tuloksena aikas tyytyväinen olo. Viimeinen veto paras kuten pitikin ja sykkeet ihan jees. Huomenna taas samaa lajia, koska pakkanen näyttänee vain kiristyvän.

Harjoitustulos 31.01.2012 20:46

Kiekkobuumi menee överiksi

2012-01-30T21:45:00.004+02:00

Katselin tuossa piruuttani noiden jääkiekon MM-kisojen yksittäisten ottelulippujen hintoja. En todellaakaan ole sinne menossa, mutta ihan mielenkiinnosta katselin. Halvimmillaan pääsee jostain piippuhyllyltä katsomaan esim. Valko-Venäjä ja Kazakakstanin välistä kiekkospektaakkelia hintaan 36€. Vastaavasti esim. Sveitsin ja Valko-Venäjän peliin pääsee peräti 70€:lla. Suomen peliin pääsee halvimmillaan 156€:lla. Jotenkin tuntuu, että ei ole kovin halpaa. No joo, möihän ne niitä lippupaketteja suhteessa hieman halvemmalla, 3-4 pelin paketissa saattoi olla yksi Suomen peli ja pari muuta huikaisevaa peliä. Katsomot täyttynevät ainakin kovimmissa peleissä, mutta jotenkin tuntuu, että onko ne tosiaan noiden hintojen arvoisia elämyksiä. Mulle ne ei sitä olisi. Yhdestä NHL-pelistäkin maksoin hieman päälle 100 euroa toissa syksynä eikä se ollut sen hinnan väärti.

Muutenkin tuntuu, että jääkiekosta uutisoiminen ja kaikenlainen häslääminen mitä vähäpätöisemmistäkin jutuista menee aika lailla överiksi. MTV3 maalaa Canal+ systeemeillään jotain elämää suurempaa spektaakkelia. Kyllähän tietty hienosti tehtyjä lähetyksiä on ilo seurata samoin kuin Mertarannan selostuksia, mutta tämä poikkeuksellisten ylisanojen käyttö ihan kaikessa yhteydessä menee jo mauttomuuden puolelle. Ja kuten olen jo monesti hieman ehkä prosvosoivastikin sanonut, että kyseeessä on kuitenkin maailman mittakaavssa marginaalilajista. Lajista, jossa maksimissaan n. 6 maata voi hyvän päivän tullen voittaa maailmanmestaruuden kisoissa, joista yleensä puuttuu kohtuullisen paljon maailman huippupelaajia. Meille tosin tuntuu olevan kyseessä iso laji, jolla pönkittää itseluottamustamme.

Mutta eihän siinä muuta kuin Tami jatkakoon superlatiivien käyttöään studioissa. Kasatkaa ihan hillittömät paineet Suomen tulevalle kolmannelle maailmanmestaruudelle, isäntäjoukkuehan sen niin usein voittaa... taisi olla 90-luvun alkupuolella viimeksi. Tosin mun veikkaus on tappio puolivälierässä, toivottavasti olen kuitenkin väärässä, sillä kyllähän suomalaiselle urheilulle kuitenkin toivoo aina menestystä...jääkiekossakin.

Vahvaa perinteistä

2012-01-29T21:24:00.002+02:00

Hiihtokelit tulivat tänne meidän kulmille tänä talvena vasta loppiaisen tienoissa. Hiihtokilometrejä ei ole kertynyt mulle vasta kuin reilut parisataa. Niistä kahta lyhyttä lenkkiä lukuunottamatta kaikki perinteisellä. Perinteinen on kuitenkin tuntunut nyt vahvemmalta kuin vuosiin tai jopa koskaan aktiivivuosien ulkopuolella. Lihaskunnon puolesta tuntuu erittäin hyvältä ja tasatyöntökin on ihan hyvällä mallilla, vaikka tasatyöntötreenit jäivätkin syksyllä lopulta väliin. Mutta esim. pari kertaa viikossa tehdyillä kahvakuulaharjoituksilla on erittäin suuri merkitys tähän. Muistan, kun toissa syksynä vedimme Levillä pertsan lenkkejä ja alkuun kädet väsyivät ja olivat lopulta parin päivän jälkeen ihan makaroonia, nyt niin ei ole ja tänäänkin esim. 42km pertsaa, jossa myös paljon tasasauvaa ja hyvältä tuntui.

Myös tekniikkapuoli tuntuu pitkästä aikaa pertsallakin hyvältä. Siitä kiitos tietenkin myös Esan toissasyksyisten tekniikkavinkkien. Paino tuntuu olevan hyvin potkun päällä ja suksi liukuu ylämäkeenkin nätisti. Eli Jämi42 3 viikon päästä saa tulla, vaikka kilometrejä onkin kertynyt minimaalisesti. Sehän käydään perinteisellä ja siinä siis syy vannoutuneen luisteluhiihtäjän perinteisen menolle. Mutta hyvä niin ja todellakin perinteinen tuntuu nyt ihan sairaan mukavalta.

Viime keväänä kovasti uhosin, että tänä talvena hiihdetään taas kunnolla kilpaa. Vellihousumaisesti se nyt jää vielä tältä talvelta, Jämin hiihto nyt korvaa hieman sitä, mutta jospa sitä nyt sitten ensi talvena...toivottavasti. Nythän nämä hiihtotreenit ja tapahtumat palvelevat hyvin kuitenkin ensi kesän kilpailuja.

Tosiaan tänään vetelin Koukkujärven ja Lamminpään maastoissa 42km. Keskisyke 139. Baanat aivan upessa kunnossa. Pakkasta vajaat -15. Porukkaa oli ladulla, mutta ei ihan niin paljon kuin olisi odottanut. Liekö pakkaslukemat pelottaneet, vaikka ihan loistava oli sään puolesta mennä ja kelikin mukavan liukas. Ilmeisesti pakkasmittaria oli tuijoteltu, koska moni hiihtäjä oli kuin napajäätikölle hiihtämässä eli lievästi sanottuna hiukan ylipukeutunutta porukkaa. Väsyyhän sitä jo semmosissa tamineissa. Semmosia, huomenna lepoa ja viikolla sitten blokkijaksoa pukkais...

Käy se näinkin

2012-01-26T22:04:00.002+02:00

Ei hätää, vaikka kaikki kuulat olisivatkin työmaalla, niin käyhän se näinkin:

Ajanhukkaa telkkarin ääressä

2012-01-25T19:03:00.003+02:00

Vuonna 2011 yli 10-vuotiaat suomalaiset käyttivät keskimäärin tv:n katseluun päivittäin 2h 58min! Omasssa ikäluokassani eli 45-64 -vuotiaissa miehissä päivittäinen katseluaika oli 3h 41min, joo-o siis 3h 41min. No, eivät naisetkaan paljon parempia olleet, sillä heidän aikansa oli 3h 28min. Sitten ihmetellään, että suomalaiset lihovat ja kunto heikkenee. Onhan se selvä, kun mädännytään siellä sohvan pohjalla ja vielä yleensä äärettömän huonoa ohjelmaa kytäten.

Eihän suurin osa tietysti ehdi katsoa tuota aikaa ja kuinka aktiivista se katselu edes on. Mutta kaikesta huolimatta aika kovia määriä ovat. Jos työntekoonkin käytetään matkoineen esim. 10 tuntia päivässä ja nukkumiseenkin se 7-8 tuntia niin eipä siinä sitten tuon telkkarin kyttäämisen jälkeen juuri muuta aikaa jää.

Kyllähän telkkarista myös ihan katseltavaa ohjelmaa tulee ja myös paljon urheilua ja itsekin olen urheilun suurkuluttaja, joten sitähän tulee katsottua siis paljon. Mutta telkkarin katsomiseen voi yhdistää myös kuntoilun. Sisäpyöräily, kuntopiirit, kahvakuula, venyttelyt esimerkkeinä toimivat loistavasti kotioloissa myös siinä näköradion äärellä. Järkimies tekee niin, tulee kuntoiltua ja samalla sivistettyä itseään esim. uutisten katsomisella. Näin tänään... niin ja äläkä notku liikaa tietokoneenkaan ääressä, ei nämä blogitkaan nyt niin hyviä ole.

Kuvakikkailua

2012-01-24T19:51:00.003+02:00

Turbodiesel ja kiritykki vauhdissa Ahvenistolla 2010.

Blokkiharjoittelua myös tällä harjoituskaudella

2012-01-23T21:24:00.002+02:00

Viime talvena kokeilin ensimmäistä kertaa blokkiharjoittelua tai blokkijaksoja ja siitä saadut kokemukset ja tuntemukset olivat niin hyviä, että samaa täytyi jatkaa myös tänä talvena. Kuten olen monesti maininnut niin mun ongelmahan on saada harjoitteluuni riittävää rytmitystä ainakin tuolla määrällisellä puolella. Blokkisysteemillä rytmitystä tulee ja ja tuntuu, että vanhan kroppakin ottaa sitä ihan mukavasti vastaan. Ensimmäinen jakso asettui tällä kertaa kuitenkin vasta tuonne joulun alle. Sen jälkeen 5-6 viikkoa peruskestävyysharjoittelua ja seuraava blokki lienee ohjelmassa tuolla ensi viikon tietämissä.

Viime vuonna vedin blokit niin, että kolmena peräkkäisenä päivänä tein MK-harjoituksen ja sitten lepo ja sitten taas kolme päivää tehoja. Nyt muutin ohjelmaa niin, että tein viitenä peräkkäisenä päivänä MK-harjoituksen ja sitten pari päivää ihan täydellistä lepoa ja ne olivat suunnitellusti ja sopivasti jouluaatto ja joulupäivä, jotka muutenkin olen aina pitänyt perinteisesti urheilusta ja kuntoilusta vapaana. Ja mikä parasta niin ehkä lopulta olen oppinut vetämään myös VO2Max-harjoitukset oikein ja oikealla teholla eli niin, että aina se viimeinen veto on paras eikä aina alkuun vedetä itteään ihan tilttiin.

Kyseiset MK-harjoitukset tapahtuivat 4 kertaa Wattbikellä ja kerran juosten. Ensimmäinen tapahtui WB:llä, verryttelyn jälkeen 3x4000m MK-tasolla 4 minuutin palautuksella ja ajat menivät haarukkaan 5.40-5.34. Toisena päivänä WB:llä 4x3000m 3 minuutin palautuksella ja ajat olivat luokkaa 4.19-4.09. Kolmas harjoitus tapahtui juoksumatolla ollen 5x1000m 4 minuutin palautuksella. Neljäs taas WB:llä ja oli sama kuin ensimmäinen setti ja ajatkin olivat hyvin samaa luokkaa. Jakson kruunasi viidentenä päivänä WB:llä kympin tempo aikaan 14.35. Neljäs päivä oli ehkä vaikein ja siinä ehkä hieman painoi se edellisen päivän juoksu. Mutta täytyy sanoa, että kaikin puolin ja osin yllttävänkin hyvällä jalalla treenit sai tehtyä ja fiilis oli luonnollisesti upia.

Sen jälkeen harjoittelu on ollut ihan perusharjoittelua eli pääpaino peruskestävyydessä ja aerobisessa lihaskestävyydessä. Seuraava jakso siis tuossa kuun vaihteen tienoossa ja siitä tarkemmin tulevaisuudessa.

Säälittävää tammikuu-kuntoilua

2012-01-22T13:18:00.003+02:00

Sen verran täytyy jatkaa tuota edellistä tekstiä, että vaikka tammi- ja/tai syyskuussa moni aloittaa kuntoilun, joka viimeistään helmikuussa hyytyy. Voitaneen monen kohdalla puhua siis säälittävästä tammikuu-kuntoilusta. Ostetaan joku kuukausijäsenyys jollekin salille, jossa käydään kerta pari vääntämässä crossaria tai jotakin mukavaa ja riittävän helppoa liikettä. Sitten innon ja kaiken maailman uudenvuodenlupasten unohduttua hyydytään siihen ja ollaan nalkissa seuraavan vuoden ajan sen kuntosalijäsenyyden kanssa. No, ainakin ne hienoilla nimillä varustetut peilisalifirmat kiittelee.

Sitten on nämä kaiken sortin karppaajat ja liemien lipittelijät. Olaan hetki jollain ketoosidiettillä ja saadaan ehkä pari kiloa nesteitä pois , jotka sitten helmikuussa palaavat. Voi luoja. Painon pudottaminen on ensinnäkin elämäntapamuutos ja toisekseen äärettömän yksinkertaista touhua. Treenaat ja syöt terveellisesti vanhan ajan ruokalautasmallin mukaan. Jos treenaat vähemmän, syöt saman mallin mukaan hieman vähemmän. Ja jos et treenaa vaan makaat sohvalla, katot 5 tuntia päivässä telkkaria ja mätänet sinne niin syö todella vähän. Näin se menee. Kaiken ratkaisee asenne. Tiedän ja olen todellakin nähnyt mitä se tarkoittaa, kun asioita tehdään Asenteella isolla A:lla. Siihen kaikilla olisi myös mahdollisuus. Ei se sen kummempaa.

Viikolla oli juuri uutisissa juttua näistä ihmisten selittelyistä tässä vaiheessa, kun uudenvuodenlupauksista aletaan lipeämään. Moni luulee myös saavansa aina ja heti liikunnasta euforisen olon. Itsekin siitä pääsääntöisesti sen saan, mutta totuushan on myös, että eihän se aina ihan hyvältäkään tunnu. Varsinkin näin kilpakuntoilijana täytyy tehdä myös esim. kovia MK-harjoituksia tai vastaavia. Ja nehän tuntuvat ainakin hetken joskus todella pahalta, mutta täytyy myös muistaa aina sen suuri tyytyväisyyden tunne siitä, että on saanut tehtyä jonkun todella kovan ja kehittävän harjoituksen. Toisenlainen endorfiinihumala tulee taas esim. pitkän pk-hiihtolenkin jälkeen; kuten esim. tänään.

Loppuun vinkki noille "tammikuukuntosalikävijöille" ja elinikäisen kuntosalijäsenyyden hankkijoille. Halvemmalla selviät esim. hankkimalla parilla-kolmellakympillä kahvakuulan. Siinä on sitten kuntosalia loppuiäksi. Ja jos haluaa kuntosalintyyppistä kromeluuria niin kotana treenatessa löytyy varmaan peili seinästä, kukkia nurkasta ja musiikinkin saa soimaan ja venytellessä voi vaikka lukea sitä saamarin seiskaa.

Tammikuussa Suomi kuntoilee

2012-01-20T12:34:00.003+02:00

Tammikuu on kuntoilun aikaa. Juhlapyhät on kuulemma syöty ja nyt iltapäivälehdet sun muut naistenlehdet kirjoittavat liikunta-ja ravintoasiaa. Kaupungissa Fressit, GoGot, Elixiat sun muut ovat täynnä ja kaiken maailman ryhmät kuten aquabicit, bodypumpit, bodybalancet, zumbat, cyclingit ja mitä kaikkea niitä nyt onkaan ovat täyteen buukattuja ihmisiä, joiden tavoitteena on pudottaa painoindeksiään, päästä parempaan fyyiseen kuntoon tai jotkut jopa biitsikuntoon.

Kyllä täällä meilläkin harrastetaan kuntoilua. Myös monet muut kuin me, joilla se on ympärivuotinen elämäntapa. Meillä täällä maalla ollaan kuitenkin niin juntteja tai osataan tuota ulkomaan kieltä niin paljon huonommin, että meillä käydään vaan jumpassa, salilla tai ajetaan kuntopyörää, mutta tavoitteena on kuitenkn laihduttaa, kohottaa kuntoa ja jotkut jopa yrittävät päästä rantakuntoon.

Tuosta rantakunnosta tuli muuten mieleen hyvä juttu light-Viagrasta, jonka kuulin tuossa telkkarista. Light-Viagra on kuulemma sellainen tuote, että sen avulla ei pysty panemaan, mutta sen avulla se näyttää uikkareissa hyvältä eikä kustessa varpaat kastu.

Paluu näppikselle

2012-01-20T09:05:00.005+02:00

Töttöröö, telakoituminen kesti vain näin vähän aikaa. Ilmeisesti polte kirjoitella tännekin kävi sietämättömäksi, koska jälleen kädet kävi näppikselle. Ja aluksi oikein hyvää ja liikunnallista alkanutta vuotta 2012 kaikille. Mitä uutta blogissani tänä vuonna... tuskin mitään suuria muutoksia pieniä viilauksia lukuun ottamatta. Myös turhia paineita siitä, että silloin ja silloin pitäis jotain kirjoittaa en aio ottaa. Jos sanottavaa on niin silloin jotain tulee. Joskun olen miettinyt sitä, että kirjoitanko tätä kilpakuntoilijana vai fysioterapeuttina vai muuten vaan ihmisenä? Toisaalta tuskin sitä tarvitseekaan tietää, koska olen niitä kaikkia. Siitä kirjoitan mikä kulloinkin askarruttaa tai mielessä pyörii...

Sen kuitenkin lupaan, että lempihaukuttavani eli rullaluistelutoiminnan ja vellihoususukupolven arvostelun yritän unohtaa, tai ainakin vähentää, tai en tee sitä ainakaan joka viikko. Sarkasmia tullee kuitenkin riittämään näiltäkin sektoreilta. Tekstejä yritän lyhentää, sillä eihän nykypäivänä kukaan jaksa lukea kovin pitkiä turinoita. Harjoitteluani voin hieman avata. Niin ja harjoituksia ja harjoitteita tulen esittelemään jatkossakin silläkin riskillä, että niille naureskellaan. Se on kuitenkin niin, että ihan jokaisesta harjoitteesta; erikoisestakin; voi olla jollekin ihmiselle hyötyä esim. oman heikkoutensa tai vammansa hoitamisessa. Siksi pidän erilaisten juttujen esittelystä ja jos joku niistä saa avun heikkouteensa tai ongelmaansa niin se on aina suuri voitto.

Omaa sielunmaisemaani pyrin avaamaan hieman syvällisemmin ja vaikka ajatukseni välillä ovat aikas veikeitä, hulluja ym niin silläkin riskillä niistä yritän kirjoittaa. Lisäksi yirtän muistaa, että en loppujen lopuksi kirjoita tätä kenellekään tai valtavirran mukaan tai miellyttääkseni ketään, sillä loppujen lopuksihan tämä edelleenkin on vain "terapeuttista" ja etenkin hauska harrastus. Ja toistan uudelleen, että itse tarkoituksena ei ole haukkua aina jotain, joskus tosin niinkin voi käydä, vaan saada ehkä uutta näkökulmaa asioihin. Katsotaan onnistunko.

Uutena juttuna avaan tämän myös pitkästä aikaa kaikille. Sen verran herkkäperse olen ollut, että suljin tämän aikanaan, kun joku arvosteli kirjoituksiani tuolla jossain keskutelupalstalla eikä ollut pokkaa kommentoida sanomisiani tässä blogissa. Nyt kuitenkin lupaan palata kaille avoimeen blogiin... ainahan sen voi taas tarvittaessa sulkea. Herkkäperse olen tietty edelleen ja vittuunnun paskanjauhamisesta, mutta toisaalta jos tekee mieli haukkua mua niin siitä vaan, haukunhan minäkin välillä vaikka ketä. Mutta kommentit ovat tietenkin tervetulleita ja suotavia, mutta mielellään täällä blogissa ja tietenkin asiaa tai asian vierestä ja huumorilla höystettynä; se on hianoo. Tuo sulkeminen aikanaan liittyi siihen, että olin hehkuttanut rullaluistelun Suomen mestaruuttani kuulemma liikaa blogissani. Liikaa ei siis kai sais hehkutella vähäpätöisiä saavutuksia. Tuo mestaruus on edelleen ainoani ja sen maaliintulon muisteleminen herkistää kuitenkin edelleen mieleni. Samaan tapaan mielen voi herkistää erittäin hyvä harjoitus. Joulukuussa tein esim. pari treeniä Wattbikellä joiden jälkeen makasin olohuoneen lattialla kyljellään kakoen ja sykkeen hakatessa yli 180 lukemia. Olo niiden jälkeen oli sanalla sanoen loistava. Näitäkin voin siis hehkuttaa ja hehkutan jatkossakin, sillä olen ihminen, tunteellinen ihminen. Urheilu luo tunteita ja itse koen ne myös isoina asioina, myös penkkiurheilun. Viimeksi silmät kostuivat Kaisa Mäkäräisen pitäessä kiitospuhettaan Urheilugaalassa. Itse kun tietää mitä kaikki vaatii huippu-urheilussa niin kyllä suomalaisen urheilijan onnistumiset tuovat aina tunteet pintaa.

Lopuksi vielä yksi lupaus. Hymiöt unohdan kokonaan, sillä jos joku ei tajua, että onko tuo huumoria tai pään aukomistta ja pitääkö tuossa kohtaa nauraa niin se lienee sitten vain lukijan ongelma. Töttöröö.

Blogi telakalle jälleen kerran

2011-12-03T22:00:00.002+02:00

Nyt on taas alakanut tuntua, että tekstiä ei tule ihan itsekseen kuten viimeiset 1,5 vuotta on taas tullut. Toisekseen nyt on taas toimintaa kaikin puolin enemmän kuin paljon, joten blogin päivittäminen ei ole aikataulukategorissa siellä ihan Top3:ssa. Luonne on itsellä sellainen, että kun jotain harrastaa niin se tehdään sitten kuta kuinkin täysillä tai ei lainkaan. Nyt blogin kirjoittaminen ei ole se ykkösharrastus, joten selvintä on pistää blogi telakalle joksikin aikaa.

Siitä se ei ole kiinni, että asiaa tai mielipiteitä ei olisi. Harjoittelusta ja valmennuksesta on paljon kivoja juttuja, joista vois jauhaa paljonkin. Lihaskestävyysharjoitteluun monipuolisia aspekteja. Kestävyysharjoitteluun uusia ja vanhoja näkökulmia. Vellihousuja ja kermaperseitä riittää edelleen tässä maailmassa, joita voisi haukkua tai arvostella. Suomalainen hiihto kulkee ja ei todellakaan kulje. Rullaluisteluun olisi sanomista. Kehuttavaakin olisi paljon...mutta nyt ei vaan lähde...katsotaan sitten taas joskus.

Tässä vaiheessa taas kiitos kaikille vakiolukijoilleni. Erityiskiitokset Esalle hienoista kommenteista; rakentavista, kriittisistä, hauskoista ja osin provosoivistakin, niitä on ollut ilo lukea. Kiitos Jaskalle, meillä on paljon yhteistä, sillä tykkäämme tutkia erilaisia valmennusfilosofioita ja harjoitteita. Harmi, kun olen niin vähän ehtinyt vastailla kommentteihisi. Pitänee joskus istua oikein alas ja vaihtaa ajatuksia tai sitten tulet joskus koeajamaan sitä Wattbikeä :) Kiitos legendaariselle manageri-Esalle vakuuttavista ja ajatusta sisältävistä kommenteista. Samoin Timolle muutamasta hyvin perustellusta ja hyvästä kommentista. Kiitos Samulille tekstiviestitse ja puhelimitse vaihdetuista kommenteista. Kiitos myös muille lukijoille ja mahdollisesti kommentteja laittaneelle, joita en nyt tähän hätään muistanut mainita.

Urheilu on mulle suuri intohimo sekä seurata että harrastaa itse. Sitä se tulee olemaan mulle aina. Ensi vuoden suuria juttuja tulevat olemaan Jämin tripla, pyöräilyn aika-ajot...niin ja toivottavasti myös rullaluisteluskabat. Jotenkin vain kaipaan niitä vuosien 2006-2009 rulliskisoja. Le Mans 2008 oli jotain uskomattoman hienoa, jonka tulen muistamaan aina. Jollakin perverssillä tavalla nautin myös vuoden 2009 Suomen kisoista, vaikka monet niistä olivatkin Foxit vastaa JP -kisoja :) Mutta kuten sanottua urheilu on vaan niin siistiä hommaa ja sääliksi käy niitäkin sohvaperunoita, jotka eivät tajua tai eivät ole edes koskaan kokeneet liikunnan upeutta.

Vuonna 2016 meikäkin täyttää 50 vuotta. Sille vuodelle arvelin kehitellä jotain urheilullisen hienoa tavoitetta. Onneksi aikaa on vielä miettiä, mutta jotain tulen kehittelemään tyyliin viikon-parin vaellus Lapin erämaassa tai kiipeäminen jollekin vaativalle, mutta ei liian vaaralliselle vuorelle tai jokin riittävän pitkä pyöräilytapahtuma tai Le Mans 24 vetäminen soolona... tai sitten se on vaan se SM-mitali viiskymppisissä pyöräilyssä ja nimenomaan aika-ajossa. Se kaikki jää nähtäväksi.

Siinä, että blogi menee nyt ns. telakalle ei ole mitään dramaattista. Sanon vain sen siksi, että ei tule itselle painetta, että sinne pitäisi jotain kirjotella. En sulje tätä kokonaan. Seuraava teksti voi tulla kahden päivän päästä tai kahden viikon päästä tai kahden kuukauden päästä tai kahden vuoden päästä tai sitten... ei tiedä, sillä inspiraatiota ei voi ennustaa. Kannattaa käydä aina josukus tarkistamassa.

Oikein Hyvää Joulun odotusta! Nauttikaa ja treenatkaa. Näillä mennään!!!

terveisin,

JiiPee "JP", "Turbodiesel", "Häijään kahvakuulamoguli", "Häijään Boonen", "kyykkynarumies", kymstick-keke", "peruskestävyys-pertti", "mittariville", "kikkaillen kellariin-mies", "Jack Bauer", "monkey", "ajokoira", "keke"... ja mitä kaikkia niitä nyt tässä vuosien varrella on ollutkaan itseni, muiden ja myös Paten :) kehittämiä arvonimiä:DDDDDD

Yhden jalan kyykkyjä Aeroslingillä

2011-11-23T18:15:00.004+02:00

Mieti miten treenaat vatsalihaksiasi

2011-11-16T19:17:00.006+02:00

Mike oli laittanu tuonne Facebookiin linkin Alejandro Valverden paluusta doping-pannansa jälkeen. 48 000 harjoituskilometriä tänä vuonna ja 3000 vatsalihasliikettä päivittäin. Kilometrit pitääkin tietty olla tuota luokkaa huippuammattilaisella. Vatsojakin kyllä vääntää, jos on niillä töin. Mun kaveri väänsi kerran 1800 vatsaa yhteen menoon, aikaa meni 60 minuuttia eli tahti oli 30x/min. Itse tein monesti 10 minuutin sarjoina, esim. 3x10 min/ 3 min. palautuksella. Istumaannousuina, selkä ruvella... järki hoi :)) Nyt olisi tietysti kiinnostavaa tietää mitä vatsalihasliikkeitä Valverde on vääntänyt. Jos hän on tehnyt pelkkää istumaannousua eli pelkkää suoran vatsalihaksen (rectus abdominiksen) liikettä niin väitän miehen haaskanneen aikaansa ja saa vielä palkakseen selkävaivat. Jos joku muu vastaavan tason kaveri ajaa saman määrän ja tekee vaikkapa vain 300 vatsalihasliikettä monipuolisesti ja keskittyneesti eri vatsalihaksille niin on todennäköisesti lihaskunnoltaan kovempi jätkä kuin Valverde; ja ilman selkävaivoja.

Suurin osa urheilijoista ja kuntoilijoista treenaa pelkkää suoraa vatsalihasta ja se on monella poikkeuksellisen vahva hoitaen osin muidenkin vatsalihasten työn. Suora vatsalihas ei kuitenkaan kierrä vartaloa vaan tekee pelkkää vartalon eteentaivutusta. Se ei kiinnity selkärangan nikamiin eli se on tekenmässä eteentaivutusta lantion ja rintakehän liikkeiden kautta, MUTTA se ei pysty millään tavoin tukemaan selkärankaa. Näinpä moni näennäisesti vahva urheilija kärsii selkävaivoista. Oikea termi tässä tapauksessa lienee, että muiden keskivartalon lihasten voima ei ole tasapainossa suoran vatsalihaksen voiman kanssa eli kyseessä on puhdas lihastasapainon häiriö. Eli pointti on se, että treenaa keskivartalon lihaksia monipuolisesti eri tavoin!!

Tänään hieman irrottelin ja ajoin Wattbikellä hieman kovempaa. Vedin kympin aikaa 14.21 keskisykkeellä 166 ja keskiwatit olivat 282W. Näitä "testikisoja" on helppo vetää ja verrata Wattbikellä oman edelliseen ajoosi; se näyttää koko ajan kuinka paljon olet matkassa tai ajassa edellä tai jäljessä edellistä vetoasi, mielenkiintoista ja hauskaa.

Nightwish - Storytime

2011-11-12T09:17:00.000+02:00

Keskiviikkona koitti odotettu päivä, kun Nightwishin uutta tuotantoa julkaistiin Storytime-singlen muodossa. Koko albumi tulee Suomessa myyntiin 30.11. Suomessa bändi kiertää maaliskuun alussa. Itselläni on liput Tampereen konserttiin 11.3 hankittuna; JESSS!!!!

Pyöräilyasiaa Lontoon kielellä

2011-11-09T19:23:00.006+02:00

Ostin tuossa männä viikolla kirjan nimeltä "The Cyclist´s Training Bible". Kirjassa on käytännössä kaikki pyöräilyn harjoittelun saralta olit sitten aloittelija tai huippu. Mielenkiintoista asiaa jota joutuu lukemaan vielä tarkemmin ja keskittyneemmin kuin yleensä, koska kyseessä on ihan ulukomaankielinen opus. Sinällään ei mitään ihmeellistä itse kestävyysurheilun harjoittelun osalta, sillä samat lainalaisuudet ja periaatteethan toimivat kestävyysurheilussa lajista riippumatta. Mutta itse pyöräilystä ja esim. tekniikasta on todella paljon hyvää asiaa ainakin itselleni.

Kestävyysharjoittelun lainalaisuudet ovat tietysti tuttuja turvallisia tyyliin kuten harjoittele monipuolisesti ja vaihtelevasti, lepää riittävästi, harjoittele suunnitelmallisesti, kehitä heikkouksiasi, valitse tärkeimmät kisasi, luota harjoitteluusi, kuuntele kehoasi jne...

Aikanaan urheiluhierojakurssilla käytiin läpi A-valmentajatutkintoa, jossa käytiin läpi 11 harjoittelun periaatetta. Ne olivat ja ovat varmasti edelleen lajinomaisuuden, kuormituksen, jatkuvuuden, säännöllisyyden, palautuvuuden, etenemisen, vähenevän tuoton, palautumisen, jaksoittaisuuden ja yksilöllisyyden periaatteet. Näitäkin vois joskus käydä läpi, sillä niissä on paljon asiaa.

Alla muuten hyvä kuva pyöritystekniikan biomekaniikasta:

Jämi147

2011-11-08T22:19:00.002+02:00

Piti vielä laittaa toinenkin teksti tälle päivälle. Käykääpä tsekkaamassa netissä www.jami147.fi. Kyseessä on ensi vuonna kilpailtava Jämin tripla. 18.2 hiihdetään perinteisellä 42km:n kilpailu. Sitten elokuussa poljetaan 84 km:n maastopyöräkilpailu ja triplan päättää 8.9. 21 km:n maastojuoksu. Kaikki nämä Jämin hienoissa kangasmaastoissa ja latupohjilla. Seuraava maksuporras umpeutuu vuoden lopussa, johon saakka ilmoittautuminen maksaa triplaan 90€.

Itse arvelin ilmoittautua tapahtumaan. Jämin maastot ovat hienot ja tuo hiihtohan järjestettiin jo viime talvena ja sai kehuja. Tuleepa tuossa myös vaihtelua ensi vuoteen sinne pyöräilyn ja rullaluistelun oheen. Ja ainakin meikäläiselle tuo Jämi on tuossa melkein kulmilla. Sinne vaan muutkin!!

Hyvä viikko, hyviä harjoituksia

2011-11-08T22:13:00.002+02:00

Viime viikon harjoituksista jäi todella hyvä mieli. Rytmityksen mukaan meni kuten olin suunnitellutkin ja tunteja tuli se melkein kymmenkunta. Pääpaino oli Wattbikessä, jolla tuli poljeskeltua viitisen tuntia. Lisäksi pari voimaharjoitusta ja yksi pitkä maastopyörälenkki. Harjoitusten tarkempaa sisältöä en jaksa sen yksityiskohtaisemmin avata, koska ne kuitenkaan tulkitaan kikkailuksi, vaikka kyseessä olisikin pelkkää peruskestävyyttä :DDDDDDDD

Tänään oli muuten kerrassaan upia juoksulenkki illan hämärissä, viilenevässä illassa ja lähes täyden kuun valaistessa maalaistietä. Elämän pieniä, suuria nautintoja!!!!

Karppaajia ja vellihousuja

2011-11-02T19:02:00.005+02:00

Viime aikoina on jonkin sortin karppaus nostanut päätään tai ainakin sitä tuntuu tulevan välillä joka tuutista. Laihduttaminen tuntuu olevan tämän maailman ikuisuuskysymys. Mutta niinhän se lopulta on, että kun ne pieni prosentinpuolikas ja promille, joilla jokin sairaus tms. vaikeuttaa painon pudottamista niin sen jälkeen lopuilla se painon pudottaminen ei pitäis olla niin ihmeellistä. Mutta, kun suuri osa ihmisistä on peruslaiskoja vellihousuja näissä asioissa niin yritetään kaikenlaisia taikatemppuja.

Karppaukseen en ole sen kummemmin perehtyny, mutta kyseessähän lienee yksinkertaisesti hiilihydraattien vähentäminen. Monilla siinä todellakin on vähentämistä ja se on hyväkin asia. Mutta paha pointti on se, että moni menee tässäkin äärimmäisyyksiin. Vedetään hiilarit ihan minimiin ja vuorataan ruoka sitten rasvaisilla juustoilla ja höystetään proteiinit saavillisella kermaa ja voita ja eihän sekään taas ole terveellistä. Hyvätkin asiat pilataan tällä. Varmaan oikeaoppisella hiilareiden vähentämisellä saadaan ainakin hyvä startti, mutta paino sanalla oikeaoppisella. Onko ihminen niin hemmetin mukavuudenhaluinen, että jos ei saa leipää vetää niin sitten pitää saada vetää desikaupalla sulatejuustoa? On se...

Sama mukavuudenhaluinen vellihousumaisuus näkyy tietysti monessa muussakin. Useimmat tietää että venyttelyä ja lihashuoltoa tulee tehdä päivittäin. Yksipuolinen työ aiheuttaa rasitusvammoja. Otetaan esimerkiksi tenniskyynärpää. Hoitona on tulehduksen rauhoittaminen ja sen jälkeen esim. kyynärvarren ojentajapuolen vahvistaminen ja ko. lihasten venyttäminen. Sama pätee vamman ennaltaehkäisyssä. Jos ja kun tilanne rauhoittuu niin samalla unohtuu venyttely ja vahvistaminen. Miksi? Koska ihminen on pohjimmiltaan osittainen peruslaiska vellihousu.

Sama pätee kilpakuntoilijoillakin. Lihashuolto jää kovin vähäiseksi, vaikka kaikkien luulisi tietävän, että iän myötä sitä tulisi tehdä enemmän ja enemmän. Useimmat tietävät myös esim. että heikkoja lihaksia tulee vahvistaa tai keskivartalon lihaksia tulee vahvistaa, mutta siitä huolimatta ne jätetään tekemättä. Miksi? Koska ne koetaan epämukaviksi ja ikäviksi harjoitteiksi. Tehdään niitä ennestään vahvoja ja mukavia harjoituksia. Eli kilpakuntoilijakin on tässä suhteessa peruslaiska vellihousu.

Harjoittelussakin se raaka työnteko jää liian vähälle ja yritetään liian usein mennä aidan matalasta kohdasta; yritetään keksiä jotain taikatemppuja. Ja vaikka me kaikki tiedetään, että peruskestävyys on kestävyysurheilussa kaiken perusta. Kivijalka tulee olaa jonka päälle rakentaa. Tuskin edes Älvsbytaloa rakennetaan ilman perustuksia tai jos rakennetaan niin tuskin sekään kestää kuten ei urheilijan kuntokaan. Sitten on tietyste meitä peruskestävyysperttejä, jotka jauhamme vuosikaudet yksipuolisesti peruskestävyyttä ja peruskestävyyttä. Tai sitten ruokailutottumusten parantamiseen ei keskitytä. Harjoittelun kokonaisvaltainen kehittäminen jää heikoksi. Eli urheilijakin saattaa olla peruslaiska vellihousu.

Aloitin tämän kirjoituksen jo viikko sitten ja nyt vasta lopetan sen. Ehkä kadotin sen punaisen langan tässä viikon aikana, koska täsät jäi nyt hieman sekava vaikutelma. Mutta ehkä tarkoituksena oli löytää se perimmäinen ajatus, että hyvin moni meistä ihmisistä on erittäin motivoitunut tekemään paljon asioita elämäm, työn, terveyden, urheilun ja kuntoilun suhteen, mutta on kuitenkin siinä milesessä vellihousu, että kokonaisuuden kannalta jopa ratkaisevan tärkeitä asioita jätetään tekemättä tai niitä tehdään liian vähän. Ihminmen on fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kokonaisuus. Kaikilla meistä on varmasti monissa asioissa paljon parannettavaa, mutta ajatus saattaa usein jäädä sille "pitäisi-tasolle". Se tekee niin monista meistä, niin sinustakin kuin minustakin jossain määrin peruslaiskan vellihousun. Tulipa sekava juttu, mutta pitäähän niitäkin olla. Pitäisiköhän nyt venytellä. Varmaan pitäisi :))))

Lokakuun ulkoilut

2011-11-01T21:47:00.002+02:00

Lokakuussa näytti tulleen 27 harjoituskertaa. Tunteina 32h 55min. Kilometrejä on kertynyt 354,8km. Lajivalikoimassa on ollut ainakin voimaharjoituksia, pyöräilyä maastopyörällä ja cyclocrossarilla, sisäpyöräilyä Wattbikellä, juoksua. Voisko sanoa, että sellainen normikuukausi.

Nyt oli kyllä paljon muutakin mielessä, mutta ny ei vaan jaksoa takoa niitä ajatuksia koneelle, ehkäpä sitten loppuviikolla...

Lokakuinen Tornionjokilaakso

2011-10-26T19:21:00.004+03:00

Rullaluisteludiktaattori, jos olisin niin...

2011-10-25T18:15:00.007+03:00

Kuvitellaan, että olisin vuorokauden diktaattorina suomalaisen rullaluistelun saralla, niin mitäpä tekisin. Kas siinäpä sitä mietittävää :)

Junioritoiminta on tietysti hyvin pitkälle kaiken A ja O. Helsingin pojilla oli hyviä ajatuksia junioreiden rekrytoinnista ja junioritoiminnan kehittämisestä. Joten siirtäisin vastuun junioritoiminnasta ja sen kehittämisestä sekä organisoinnista Teemulle, Janille, Kimmolle ja Lepolalle. Samalla poijjaat voisivat pistää maajoukkuetoiminnan kohdalleen. Ns. maajoukkueurheilijat keräävät itselleen ainakin yhden henkilökohtaisen sponsorin kulujen peittämiseksi

Se iso tapahtuma tulisi saada pääkaupunkiin. Pääkaungin rullailijat laittaisin kartoittamaan suljettavan reitin sieltä; jos ei muuta niin joku nelikaistaisen tienpätkä, josta muutaman kilometrin edestakaisen pätkän ainakin osaltaan saisi suljettua. Niin ja se ikuisuuskysymys eli kuka järjestäisi. No, se tietysti ulkoistettaisiin. Yrityksillä, jotka järjestävät esim. isojen massatapahtumien ajanoton chippeineen ja kaikkineen on myös palvelu, jolla he organisoivat koko tapahtuman eli ostetaan se sieltä ja vastuu järjestelyistä, luvista ym. ym. sinne. Iso osa rullaluistelun budjetista menee menee tietysti tähän, mutta menköön. Kolmen vuoden jälkeen nähdään joko se menisi omilleen. Eli näin meillä on se iso näyteikkunatapahtuma.

Nykyisen FIC:n paiskaan roskiin. Tilalle tiukka viiden kisan rullaluistelun Suomen Cup. Nimikin jo sen mukaan, että Suomessa ollaan. Nämä järjestävät isot seurat eli paikkoina Turku, Helsinki, Kotka, Lahti ja Tampere/Hämeenlinna. Matkoina näissä kaikissa vähintään 10-20km:n kisa maratonien ohella. Ammattitaitoiset ja intohimoiset palkintojen kerjääjät laitetaan töihin kerjäämään kunnon palkinnot niin, että kymmenen kokonaiskilpailun parasta palkitaan rahalla ja kunnollisilla kunniapalkinnoilla; urheiluvälineillä, elektroniikalla ym. Sitten erikseen järjestetään sprintticup Turussa, Helsingissä ja Lahdessa. Näin siksi, että monia nykynylkkyjä ei saada radalle kisailemaan, mutta pitemmät matkat keräävät kyllä porukkaa. Näin meillä on cup-asiat kunnossa.

Kilpailukalenteriin tyrkätään myös SM-kisat sopivasti elokuulle ja kauden huipentaa se mun unelma eli rullaluistelun oma Tour. Kaksipäiväinen ja kolmen osakilpailun viikonloppu ja sen päälle kunnon juhlat kauden palkintojenjakoineen. Isot seurat kehoitan kehittämään ja aloittamaan kaikille avoimet viikoittaiset harjoituskisansa, sillä kisat kehittävät aina paremmin kuin päämäärätön surffailu rullilla. Tulevan kesän kilpailukalenteri tulee olla valmis hyvissä ajoin talvella. Yhteistyötä myös esim. juoksutapahtumien järjestäjien kanssa kehitetään niin, että muutama uusikin tapahtuma saadaan kalenteriin.

Sitten sellaisille tyypeille, jotka inkuttavat vastaan, että kyllä se on nähty, että ei tälläiset toimi. Heitä potkaisen 43:lla Salomonin luistelumonolla perseelle ja tungen Powersliden kisko suukapulaksi, jotta se kitinä loppuu :D

Mutta nyt loppui höpötys, paskanjauhaminen ja unelmointi. Seuraavalla kerralla taas jotain faktaa.

Juoksupainotteinen viikko

2011-10-23T22:16:00.004+03:00

Menneellä viikolla olin muutaman päivän syyslomalla ja kävimme siinä pyörähtämässä myös Ylitorniolla. Reissun päällä tuli myös heitettyä muutama juoksulenkki, itse asiassa neljänä päivänä peräkkäin ja tuollainen kympin pk-juoksu alkaa olla taas ihan lepposaa menoa jalkojen alkaessa taas kestää juoksemista. Ihan mukavalta taas tuntuu sekin homma. Alkuviikolla tuli myös yksi 1,5h. maastopyörällä ja siellä silloin myös ihan "mukavat" lipat. Tiistaina pari tuntia cyclocrossarilla ja kun siihen lisätään vielä yksi jalkapainotteinen voimatreeni niin viikko oli siinä. Oli tarkoitus päästä jopa sinne kymmenen tunnin päälle, mutta juoksupainotus jätti tunnit sinne kahdeksan alle, mutta hyvä kuitenkin näinkin.

Ensi viikolla sitten löysä viikko ja lepopäivät maanantaille, keskiviikolle ja perjantaille. Rytmitystä näin kohdalleen. Siitähän olen aiemminkin kirjoittanut, että meikäläisen pienillä harjoitusmäärillä ja yleensäkin työssäkäyvän perheellisen ihmisen harjoittelusta muodostuu helposti tasapaksua puurtamista. Samantyyliset harjoitukset määrällisesti suunnilleen samoina viikosta toiseen tekevät harjoittelusta tasapaksua ja kehittyminen vaikeutuu. Näiden asioiden parantamiseen pyrin nyt itse kiinnittämään huomiota. Esimerkiksi viime vuonna kokeilemani blokkijaksot olivat hyvä juttu ja niitä pyrin soveltamaan tälläkin kaudella omaan harjoitteluuni. Samoin se vanha totuus, kun aikaa harjoitteluun on rajallisesti: Mieti aina mitä kullakin harjoituksella tavoittelet eli jokaisella harjoituksella oikealla hetkellä on tarkoituksena oli se sitten palauttava, pk, vk, mk, aerobinen lihaskestävyys, perusvoima jne... jne...

Tähän liittyen oli hyviä juttuja uusimmassa muscle&Fitness -lehdessäkin, jota tuli lueskeltua tuossa reissun päällä. Kopioin yhden kappaleen tähän, koska se oli niin hyvin sanottu eli seuraavasti: "Elottomia ihmisiä on kaikkialla. Näet heitä kaikilla punttisaleilla löntystelemässä päämäärättä yhdeltä treenilaitteelta toisella, nojaamassa telineisiin , haaskaamassa aikaa ja tekemässä suurin piirtein ei mitään. Eivätkä he tajua miksi kehitystä ei tapahdu." Tätä olen monesti havainnoinut täkäläisilläkin punttisaleilla. Samoin se on yleistettävissä monien kilpakuntoilijoidenkin harjoitteluun lajista riippumatta. Eikös vaan? Miettikääpä sitä!

Cycloa ja kahvakuulaa

2011-10-16T20:56:00.002+03:00

Tämän päivän ohjelmassa oli iltapäivällä pari tuntia pyöräilyä cyclocrossarilla PK ala-alueella. Vaikka oli pilvinen syksyinen päivä, niin olihan hienoa ajella hyväkuntoisilla sorateillä. Niin komiaa ja niin rauhallista, vain muutama autoilija ja jokunen hirvimies passissa. Hieman vajaat viiskymppiä tuli ajoa.

Illansuussa sitten taas perinteinen kahvakuulatreeni. Ensin teimme pienen testin. Aikaa oli 10 minuuttia ja sinä aikana tuli tehdä niin monta tempausta kuin ehtii/jaksaa, kättä sai vaihdella mielensä mukaan. Itse väänsin 16 kilon kuulalla ihan pikkusen vajaat 200 tempausta ja olihan kohtuullisen kova juttu tehdä 10 minuuttia tempausta :) Sen jälkeen 4 kierrosta 6 minuutin kuntopiiriä ja venyttelyt päälle. Kaiken kaikkiaan Häijään kahvakuulaharrastuksen "tuhkimotarina" jatkuu, pimenevinä syysiltoinakin keskiarvo osallistujamäärässä menee edelleen yli 15 ja kaikkiaan eri kävijöitä on ollut jo yli 40, siistiä :)

Tuolla Wattbikellä pystyy tekemään kattavan valikoiman erilaisia testejä. Yksi perustestejä on 3 minuutin aerobinen testi, jolla arvioidaan aerobista kapasiteettia ja tämän testin keskitehoa voidaaan käyttää arvioitaessa minuutin maksimitehoa ja maksimisykkeen perusteella voidaan myös arvioida tehoalueet ja niiden sykkeet.

Tavoitteena on ajaa istultaan sillä kadenssilla ja vastuksella jota pystyy pitämään 3 minuutin ajan. Itse lähdin yltiöpäisesti ilmavastuksella 5 ajamaan kadensilla 110 rpm ja kyllähän siihen hyytyi. Keskikadenssi oli 106 ja keskiteho kuitenkin ihan hyvä 375W sekä maksimisyke 172. Teholukemat menevät kuitenkin sinne aktiiviharrastajan lukemiin, mutta ei vielä ihan sinne kokeneen pyöräilijän lukemiin. Kokeneen pyöräilijän rajana on yleensä se 400W. Mutta tätä kokeilen uudestaan ja lähden ajamaan testin sillä 100 kadenssilla ja vastus ehkä 6. Testin perusteella on kuitenkin hyvä ja helppo arvioida millä wateilla ja sykkeillä eri tyylisiä harjoituksia on hyvä jatkossa tehdä. Mutta se näistä tällä kertaa.

Ja loppuun vielä yksi juttu, joka tuli mieleen näistä testeistä. Olen tässä aikojen kuluessa aika usein moittinut etenkin nykynuorisoa ja ehkä myös monia muitakin vellihousuiksi ja kermapepuiksi ja mitä nyt milloinkin. Missä vaiheessa sitten väestö muuttui rauteperseistä vellihousuiksi...no viimeistään siinä vaiheessa kun ruumiillista rasitusta alettiin kutsua fyyiseksi kuormitukseksi, jotta se ei kuullosta niin pahalta. Ja niinhän rasitustestikin on nykyään kuormitustesti. Näilläpä mennään...

Hiukan jo parannusta pyöritystekniikassa

2011-10-11T23:04:00.005+03:00

Suttuisessa kännykän videokuvassa on nähtävissä häivähdys siitä, että polaarinen voimakäyrä on muuttumassa hiljalleen jo ainakin enemmän maapähkinän muotoiseksi eli parempaan suuntaan. No, itse asiassa tuosta ei kyllä näe sitä käyrää lainkaan, pitää jossain vaiheessa ottaa paremmalla kameralla kuvaa. Mutta kuiteski kehitystä on tapahtunut ainakin vetovaiheen yläneljänneksessä. Muutoin tuli tehtyä leppoisa 92 minuuttia polkemista PK ala-alueella keskisykkeellä 116, ihan jees fiiliksin. On se hieno pyörä polkee :)

Aloittelijan ja hyvän pyöräilijän välimaastossa

2011-10-06T22:28:00.005+03:00

Meille muutti vuokralle muutamaksi talvikuukaudeksi Wattbike. Wattbiken voidaan sanoa olevan vallankumouksellinen sisäharjoittelupyörä, joka antaa vertaansa vailla olevaa tietoa ja palautetta suorituksesta ja tekniikasta. Suoritusmonitorista voi nähdä suorituksen aikana esim. tehon watteina, nopeuden, keskivauhdin, energiankulutuksen, kadenssin, sykkeen, voimantuoton jakautumisen poljinkierroksen aikana ym. ym. Vuokralle siksi, että kyseessä ei ole niin kovin halpa pyörä.

Ylläolevassa kuvassa näkee voimankäytön jakautumisen oikean ja vasemman jalan kesken, 51/49%. Sitten tuo grafiikka, kerron siitä tarkemmin myöhemmin, mutta lyhyesti niin, että aloittelijalla tuon grafiikan muoto on yleensä "kahdeksikko" ja mitä kovempi kaveri sitä pyöreämpi on grafiikan muoto ja silloin pyöritystekniikka on kunnossa ja siinä näkyy silloin sekä voimakas työntö että veto. Itselläni näky heti aikamoinen "kuollut" kohta oikealla jalalla ja voimaa menee hukkaan vetovaiheessa. Vasempaan verrattuna se lienee sen muutaman vuoden takaisen pullistuman peruja jolloin oikean jalan polven koukistus ja nilkan ojennus jäivät hieman heikommaksi kuin vasen. Mutta nytpä sitä on hyvä tuossa treenata, kun palaute on suoraan nähtävissä grafiikasta. Eli tavoitteena muuttaa tuon grafiikan muotoa maapähkinästä ellipsin ja jopa ovaalin muotoiseksi. Palataan tarkemmin noihin parametreihin ym. watteihin jne. myöhemmin.

Sen verran sanon vielä, että piti kuitenkin kokeilla vetää tuossa kymppi kovaa. Eli wattbikellä meni mulla eilen torstaina kymppi aikaan 14.35. Wattbike-rankingissa näyttää yksi uusi-seelantilainen kaveri ajaneen alle 12 minsan ja Suomen kärki näyttää olevan Heikki Lappalainen ajalla 12.09 ja Kimmo Kananen näyttää ajaneen keväällä 12.22. Mutta se näistä... palaillaanpa taas asiaan myös Wattbiken merkeissä.

Uusi harjoituskausi käynnissä

2011-10-04T18:48:00.003+03:00

Ensin päivitys syyskuun treeneihin, jotka ovat ehkä minimalistisuudessaan ennätykselliset. Saldona 2 tuntia kahvakuulaharjoitusta ja yksi tunti sisäpyöräilyä. Yhteensä 3 tuntia.

Sitten päivitys sairastelutilanteeseen ja ylähengitystietulehdusten syihin. Olen ollut nyt muutaman viikon ajan ihan terve! Syitä on hieman kartoitettu poissulkemalla eri syitä; elikä olemme poisulkeneet allergian, anemian, mykoplasman ja erinäköisä keuhkoista ym. johtuvia syitä. Kertauksena siis se, että maaliskuussa sairastin yhden poskiontelotulehduksen ja sen jälkeen kevään ja kesän aikana neljä ylähengitystietulehdusta. Lääkärini kanssa löysimme kuitenkin todennäköisen syyn.

Aloitin siis kokonaan oman firmani helmikuun alussa. Aiemminkin tein omalla toiminimellä ja suhteelliisen kovia työviikkoja. Helmikuun jälkeen tein kuitenkin kevään ja kesän korvilla kuitenkin hieman enemmän töitä kuin muutamana viime vuonna. Samaan aikaan keväällä päälajiksi vaihtui pyöräily ja hyväksi pyöräilijäksihän tullaan Eddy Mercksin sanoin pyöräilemällä, pyöräilemällä ja pyöräilemällä. Eihän ne mitään kovia määriä olleet, mutta määrällisesti kuitenkin hieman enemmän kuin muutamana viime vuonna. Samalla vedin myös viikoittaiset tempokisat ja muutaman muunkin kisan, joista parit rullillakin. Kokonaisuutena voi sanoa, että kokonaisrasitus nousi pikkusen liian kovaksi. Työ, työhön liittyvät paperityöt, urheilu, perhe, muut harrastukset; kyllä siinä vaan tekemistä on. Niin ja eihän tässä ole enää mikään nuori poika... ei vanha, mutta kuitenkin jo iso poika :)

Kesän mittaan tunsin ajoittaista väsymystä. Myös jalat olivat ajoittain väsyneet ja lihaskipua esiintyi enemmän kuin normaalisti. Palautuminen oli hitaampaa. Muista oireista voi sanoa että oli hieman jopa ajoittaisia keskittymisvaikeuksia, joskus unihäiriöitä, ehkä pientä äreyttäkin. Niin ja ne ylähengitystietulehdukset. Harjoittelu kävi hieman tasapaksuksi ja liiankin yksipuoliseksi aiempaan verrattuna. Kyllähän noita ajoittain tiedosti, mutta ei kunnioittanut. Toisaalta pyöräkin kulki kohtuullisen hyvin, MUTTA koko ajan oli tunne, että resursseja olisi, mutta ei vaan kulje eli tämänkin taustalta voi löytää ylikuormituksen. Maksimisyke alkoi elokuussa jäädä noin kymmenen pykälää normaalista kisamaksimista. Leposykkeessä en huomannut mitään järkyttäviä heittoja, tosin sitäpä tuskin koskaan edes mittaan (virhe).

Mikä nyt neuvoksi jatkoa ajatellen. Lokakuun alusta Hannelen työaika muuttuu hieman myöhäisemmäksi, joka aiheuttaa sen, että "joudun" lopettamaan oman työpäiväni aikaisemmin ja iltatöitä käyn tekemässä vain maanantaisin eli työkuormitus menee hieman sinne tavallisen ihmisen suuntaan. Harjoitteluun enemmän rytmitystä ja ehdottomasti taas sitä monipuolisuutta. Lihashuoltoon etenkin nyt iän myötä enemmän huomiota. Ravintoasioihin taas erityishuomio ja huomio myös unen määrään ja laatuun. Eli kaikin puolin asiat tehdään lite bättre. Sekä ehdottomasti huomio omiin tuntemuksiin. Näillä se Marilyn kulkee tempokisoissa ensi kesänä KOVAA.

Lauantaina aloin taas tosiaan treenaamaan. Lauantaina 1.45h. tempoyörällä, sunnuntaina 2h. cyclocrossarilla ja illalla kahvakuulaharjoitus. Maanantaina sitten järkevästi lepo. Enpä ole aikoihin tehnyt harjoituksia noin virkeällä jalalla mitä nyt. Lepokuukausi teki gutaa, tästä on hyvä jatkaa, sillä motivaatio on kohdallaan ja mieli hyvä. Elämä, urheilu ja työ maistuu ja silmissä on entinen pilke "eye of the tigerin" ohella. Näillä mennään.

Niin ja ehkä pitää myös harventaa hieman blogikirjoittelua, että ehtii nukkua tarpeeksi :) Tätä kirjoitusta ei sitten kannata tulkita miksikään kitinäksi tai marinaksi, että voivoi kun tuli nyt tuota ylirasitustakin. Kirjoitinpa sen vain, jotta asioista voi otaa opiksi... muutkin kuin minä. Eli edelleen näillä mennään!!

Otamuksen joutsenet

2011-09-27T21:22:00.002+03:00

Pitkä päivä töissä...tänään ei jaksa kirjoittaa...paitsi, että Tappara voitti :-O

Surkea, surkeampi, Tappara

2011-09-26T20:34:00.003+03:00

Jääkiekon SM-liigaa on pelattu vasta neljä kierrosta, mutta Tapparan tilanne näyttää jo lähinnä toivottomalta. Neljä peliä ja 8 tehtyä maalia, joista 7 ensimmäisessä pelissä Ilvestä vastaan. Päästettyjä maaleja 24. Tappara on viimeksi tehnyt maalin Kalpaa vastaan toissa lauantaina toisen erän alussa. Sen jälkeen se on pelannut reilut 158 minuuttia tekemättä maaliakaan. Järkyttävää, koska jos olen oikein ymmärtänyt niin jääkiekko on kuitenkin maalintekopeli. Mikähän lienee SM-liigan ennätys siinä, että joukkue ei ole tehnyt maaliakaan. Kai sekin jostain tilastosta löytyisi... sieltä kyseenalaisten ennätysten tilastosta, johon tuskin kukaan haluaa.

En ole nähnyt itse kuin HIFK-pelin kaksi viimeistä erää telkkarista ja sehän näytti Tapparan osalta ihan kauheelta. Virheitä, virheitä ja virheitä. Kymmenen vuotta kävin peleissä ja hiukan oppi seuraamaan erilaisia pelityylejä- ja systeemejä, vaikka muuten tuosta pelistä en juuri ymmärräkään mitään, mutta nyt näyttää, että joukkueella ei ole mitään systeemiä. Ja saman suuntaista olen kuullut tuolta naapurin isännältäkin, joka noita pelejä vielä käy seuraamassa.

Vuosituhannen alussa Rautakorpi rakensi Tapparasta voittavan joukkueen, joka luotti pelisysteemiin kuin vuoreen ja jauhoi ja jauhoi. Eikä välittänyt vaikka lokaa tuli pelitavasta niskaan ja palkkiona oli lopulta mestaruus vuonna 2003. Sitten joukkue on taistellut tiukan talouen kanssa ja hankinnat ovat olleet joko nuoria lupauksia tai potentiaalisia kavereita, joiden ura on hieman polkenut paikallaan ja ainakin osa on saanut seurassa uutta potkua uralleen. Vuosi vuodelta hankinnat ovat kuitenkin osuneet hieman huonommin kohdalleen. Tämän vuoden hankinnoissa pisti silmään, että kooltaan suurin osa kavereista oli luokkaa "alta ovenkahvan." Ei kai siinä, jos kaverit ovat pieniä, kunhan pelitapa sopii heille. Nyt ei kuitenkaan tunnu siltä. Lisäksi Tapparassa aina isona pointtina ollut urheilullisuus tuntuu puuttuvan, kaverit häviävät oikeastaan kaikilla fyysisillä osa-alueilla, hävettävää Tapparalaisille; joukkue, joka toi aikanaan SM-liigaan huippu-urheiluun kuuluvan tasokkaan harjoittelun. Ja mestaruuksiahan tuli silloin 80-luvulla kuin liukuhihnalta.

Nimilistaltaan joukkue ei kuitenkaan ole niin huono kuin sarjataulukko osoittaa. Myöskään valmennus ei ole niin huonoa. Syyt löytyvät toimitusjohtajatasolta. Joukkue on osin taloudellisten syiden takia ja osin johtajatason otteen katoamisen takia huonosti koottu. Mutta vanha totuushan on se, että joukkuetta ei voi vaihtaa. Toiseksi johtajataso ei tajua erota, joten ainoaksi keinoksi jäänee se, että valmentaja vaihtuu jossain vaiheessa syksyä, valitettavasti. Kuitenkin Tappara tarvitsisi pitkän tähtäimen suunnitelman, uutta verta johtoon ja sen urheilutoimenjohtajan, johon on huhujen mukaan jo kyselty ensi kaudeksi vuoden 2003 mestarivalmentajaa, Kulta-Jukka, tukka-Jukka Rautakorpea. Se jää nähtäväksi, suosikkijoukkueeni uutta nousua odotellessä...tämä kausi lienee jo menetetty.

Viikonloppu toimintaa täynnä

2011-09-25T21:35:00.003+03:00

Viikonloppu on ollut sen verran täynnä toimintaa, että eipä juuri ole edes koneella ehtinyt käydä eikä nytkään ole oikeastaan mitään kummempia tarinoita. Perjantaina olin Hoitokeskuksen aikaisen työkaverini läksiäisissä, kun hänkin vihdoin tajusi lähteä muualle töihin :) Hauskaa oli ja hyvän juhlinnan tuntemukset tuntuivat kieltämättä "mukavasti" vielä lauantai-aamunakin. Sen verran myös "urheiltiin", että käytiin heittämässä Tampereen yössä tikkaa. Lauantain iltapäivä meni sitten penkkiurheillessa eli Kasperin kiekkoturnauksessa Hämeenkyrössä.

Tänään oli jälleen perinteisen Arvon Askelen vuoro Häijään Salmin upeissa syysmaisemissa. Poikien kanssa kierrettiin ihan hienossa säässä keskimmäinen 6 kilsan reitti. Ilta huipentui tänään sitten taas kerrassaan hyvään kahvakuulatreeniin. Porukkaa oli upeasti 16 henkeä ja uusiakin taas pari kokeilemassa kahvakuulaharjoittelun ihanuutta ja samalla menettivät sille myös sydämensä. Huomenna lienee paikkakunnalla taas uusi kahvakuulan ostaja.

Pyöräilyäkin ehdin seurata jokusen tunnin. Ison-Britannian tanakka poika otti mestaruuden. Eihän hän mun suosikki ole, mutta kai hänen se mestaruus oli saatava kuitenkin maailman parhaana krimiehenä. Ja hattua voi nostaa, sillä nyt maamiehistä ei kuitenkaan ollut ihan sellaiseksi vetojunaksi loppumetreille saakka kuin HTC Highroadissa luottomies Mark Renshaw ja kumppanit ovat yleensä pystyneet. On se ihan kova jätkä :)

Katsomatonta pyöräilyä on kuitenkin digoboksissa tallennettuna pitkälle ensi viikkoon saakka. Samoin Berliinin maratonia, jossa oli menty todellakin kovaa. Mutta näillä taas mennään. Palataan asiaan ensi viikolla... silloin voi olla taas jotain kunnon asiaakin.

Tallennettuja aika-ajoja

2011-09-22T22:04:00.003+03:00

Pyöräilyn maailmanmestaruuskisojen aika-ajoja on tullut viikolla jo tuntikaupalla. Töitäkin on luonnollisesti pitänyt tehdä viikolla, joten läheskään kaikkia kisoja en ole nähnyt kokonaisuudessaan. Kaikki on kuitenkin tallennettu samoin kuin Tourin ja Vueltan aika-ajot ja taitaapa digiboksista löytyä yksi USA:n Pro Cycling Challengen aika-ajokin. Näin ollen seurattavaa riittää pitkälle syksyyn. Se on nimittäin niin, että huippujen teknikkaa ja tekemistä seuraamalla oppii aina jotain uutta ja uutta kokeiltavaa omaan tekemiseen.

Muistan aikanaan 80-luvulla, kun videonauhuri tuli taloon ja kaikki arvokisojen hiihdot piti nauhoittaa ja niitä kasetteja löytyy kaapista edelleen. Ne hiihdot tuli katsottua niin monen monta kertaa ja selostajien kommentitkin osasi jo ulkoa. Mutta tarttuipa sieltä teknisia käyttökelpoisia juttuja omaan hiihtotekniikkaan. Mieleen on eniten jäänyt Ruotsin Torgny Mogrenin niin kaunis ja taloudellinen tekniikka.

Kyllä oli muuten jäätävän kova suoritus tuo Tony Martinin aika-ajo ja millä keskarilla. Jopa Spartacus oli sen rinnalla lähes pelkkä statisti. Martinin ajo-asento oli todella upean aerodynaaminen. Toisaalta silmiin pistää positiivisella tavalla aina Cancellaran kokonaisvaltainen tekniikka, jossa esim. selkälihakset osallistuvat pyöritykseen todella voimakkaasti. Myös kadensseissa on isojakin yksilöllisiä eroja. Kovaa voi mennä niin monilla eri tekniikoilla tai sanotaanko niin kuin kuuluu, että teknisesti mennään aina oikein, mutta ajotyyleissä on eroa. Ja kyllähän Suomen Pia Sundstedtin ajo oli kaunista katseltavaa ja esim. nilkan käyttö oli hienon näköistä.

Näin siis huippuja seuraamalla saa paljon oppia myös omaan tekemiseen; ihan siis vaikka telkkarista seuraamalla. Ja tietysti, jos oikein pääsee peesailemaan huippuja niin se on varmasti vielä oikein luksusta oppimisen kannalta. Eikös se näin ollut, että Ruotsin Daniel Rickardssonkin oppi luisteluhiihdon hiihtämällä Marcus Hellnerin peesissä tuntikausia ja kilometritolkulla.

Tabataa kahvakuulalla

2011-09-21T21:14:00.004+03:00

Kaikki Suttonin kurssilla olleet varmasti muistavat Tabata-kuntopiirin kurssin päätteeksi. 4 minuutin setti, jossa tehtiin aina 20 sekkaa kyykkyjä ja 10 sekkaa staattisessa kyykkyasennossa "palautus". Maailmalla on kahvakuulalla tehty eri kahvakuulaliikkeitä samalla setillä esim. 20 sekkaa etuheilautusta oikella kädellä...10 sekkaa palautusta... 20 sekkaa vasemmalla kädellä jne... Myös erilaiset kyykkysovellukset ja yhdistelmäliikkeet kahvakuulan kanssa ovat suosittuja ja toimivia.

Me teimme Häijään kahvakuularingillä Tabata-harjoituksen sunnuntaina. Teimme silloin 5 neliminuuttista eli 5 eri liikettä ja settien välissä 3 minuutin palautus. Äärettömän hyvä kestävyystyyppinen harjoitus. Verryttelyineen reilu puolen tunnin harjoitus.

Tabatahan on loistava harjoitus, jos aikaa treenaamiseen on vähän. Jos aikaa on vain 4 minuuttia yksikin riittävän kova liike on jo hyvä. Jos aikaa on esim. 10 minuuttia niin valitsee pari liikettä. Eli aina löytyy kehittävä sovellus. Jos joku erehtyy sanomaan, että aikaa ei ole tehdä lihaskestävyysharjoituksia niin haistakoon pitkän paskan. Aikaa on aina, jos vain on halua.

Ennätysmäärä blogipäivityksiä

2011-09-19T20:52:00.006+03:00

Huomasin, että tämä on 112:s päivitys tänä vuonna. Viime vuonna näyttää olleen 111 kpl. On näköjään diipadaapaa tullut väännettyä jokunen rivi ja välillä jopa ihan asiaa. Katsotaan mitä diipadaapaa tänään tajunnan virta tuo mukanaan.

Aamulla lueskelin Aamulehdestä juttua Valioliigan alusta. Manchester United on aloittanut jälleen vakuuttavasti (valitettavasti). Alex Fergusonilla on todellakin maaginen tatsi, sillä osin uudistunut joukkue jyrää edelleen. Lehdessä oli hyvin kuvattu kuinka Ferguson vaatii pelaajiltaan paljon, mutta antaa heille vastineeksi koskemattomuuden ja puolustaa pelaajiaan julkisuudessa viimeiseen asti. Tästä ole esimerkkinä nuori maalivahti, joka hieman haparoivan alun jälkeen sai median arvostelun, mutta itse managerin täyden tuen ja nyt se näkyy myös maalivahdin pelissä. Vaikea kuvitella, että joku Jortikka pahimmillaan olisi tehnyt näin vaan päinvastoin eli olisi haukkunut haastetteluissa tarvittaessa vaikka maalivahtinsa. No, kyllähän Jortikkakin napsi niitä mestaruuksia, mutta sitten ote ja kultainen kosketus alkoi hiipua. Fergusonilla on taas muistaakseni 12 Englannin Valioliigan mestaruutta ja parim mestareiden liigan voittoa ym.ym. Valitettavasti vain näin kovana Liverpoolin fanina joutuu kehumaan ManU:n manageria, mutta sen verran on miehellä kovat meriitit.

Kyllä Sir Alex joskus myös hermostuu. Ferguson taisi joskus Beckhamin pelatessa ManU:ssa heittää tai ainakin yritti heittää Beckhamia kengällä; en muista niin tarkkaan lukemaani, että osuiko. Mutta kukapa ei Beckhamia joskus kengällä haluaisi heittää. Kengästä tuli mieleen, että keihäänheittäjien lajivalmentaja Hannu Kangas erosi sitten itse eli antoi itselleen kenkää ja se lienee varmasti ollut hyvä päätös. Tilalle tuli Kari Ihalainen, joka on varmasti oikea mies kokoamaan keihäsmiesten hajonneet rivit ja saamaan homma taas ammattiurheilun vaatimalle tasolle. Sinälläänhän Kangaskin on monipuolinen valmentaja, sillä hänhän sekä auttoi Pitkämäen huipulle että auttoi hänet sieltä pois. Olisko hymiön paikka :) No joo, mikäli olen oikein ymmärtänyt niin myös paljon hyvää hän on tuonut heittäjien harjoitteluun.

Se vielä valmentajista, että toivottavasti yksi tämän ajan lahjakkaimmista suomalaisvalmentajista; K-P Kyrö; saisi jälleen oikeudet valmentaa takaisin, sillä hänellä varmasti olisi vielä annettavaa hiihdolle ja kestävyysurheilulle. Jostain luin, että hän itse olis halukas niitä hakemaan vihdoin takaisin. Onhan tuomio jo ollut ihan kohtuuton. Tuon tason ammattivalmentaja ei saa harjoittaa ammattiaan edelleenkään ja samaan aikaan kaiken maailman oikeat rikolliset saavat naurettavia tuomiota. Ja K-P vain yritti tuoda suomalaisille iloa samoilla menetelmillä mitä norjalaiset, italialaiset, venäläiset, saksalaiset ja jopa ruotsalaiset. Tämän sanon dopingia tietysti millään muotoa hyväksymättä.

Kovan luokan valmentajista tuli mieleen vielä se, että harmi, kun Risto Ulmalan ja Jukka Keskisalon yhteistyö ei luonannut aikanaan pitempään. Keskisalon juoksu ei tänäkään vuonna ollut niin komiaa kuin silloin Ulmalan valmentamalla kaudella. Niin ja kukahan lienee muuten tällä kaudella ensimmäinen SM-liigan valmentaja, joka saa potkut? Se jää nähtävksi.

Näin, semmoista valmentaja-asiaa. Lähiaikoina pureudun varmaankin tulevan kauden harjoittelufilosofiaani. Sitten pitää tietty testailla ne parhaat sykemittarit tulevalle harjoituskaudelle... Jenkki, Hubba bubba, Extra ja mitä niitä kaikkia Pirkkaa ja xylimakseja onkaan :DDDD

Vitsin paikka

2011-09-18T21:09:00.002+03:00

Jos tuo edellisen tekstin purukumisarkasmi ei oikein auennut niin kerron nyt ihan oikean vitsin, jonka kuulin tuossa männä viikolla. Melkein kaikkeahan tässä on tullut jo kirjoiteltua, mutta ei vitsejä.

Mistä tietää, että onko naisen minihame liian lyhyt vai sopivan mittainen? No, kirjoitetaan naisen vasempaan pakaraan P-kirjain ja oikeaan pakaraan X-kirjain ja pyydetään sitten naista kumartumaan eteenpäin. Jos takapuolessa lukee PIX on hame sopivan mittainen. Mutta jos siellä lukee POX on hame liian lyhyt.

Hehe...Näihin tunnelmiin...Morooo!!

Ana-kynnys -friikeille

2011-09-16T18:49:00.005+03:00

Seuraavaksi pieni pointti anaerobisesta kynnyksestä. Perinteisesti anaerobinen kynnys on kuvannut lihaksen hapenpuutetta, joka ilmenee kuormituksessa. Tällöin veren maitohappopitoisuus nousee yli 4 millimoolin ja keuhkotuuletus sykkeen ohella lisääntyy voimakkaasti. Kuitenkin nykytiedon mukaan kuormituksen aikana maitohappoa syntyy nopeasti enemmän kuin lihakset pystyvät käyttämään, joten maitohappopitoisuus nousee ja sitä siirtyy vereen. Vereen erittyy kuitenkin maitohappoa myös ihosta, maksasta ja munuaisista. Tämän perusteella anaerobinen kynnys ei ole luotettava kuormitustason mittari eikä maitohapon määrää veressä voida rinnastaa suoraan lihaksiston anaerobiseen kynnykseen. Lienevätkö nykyiset tasotestien tulkitsijat ottaneet tämän huomioon...

Nuo nippelijutut kuitenkin vain osoituksena, että kaikkea pientä ja uutta tutkijat saavat selville. Luojan kiitos en ole itse koskaan ollut orjallisen tarkka noiden kynnysten kanssa vaikka mittaria aina pidänkin mielenkiinnosta lenkillä. Luonnollista sykevaihtelua ja intervalliahan lenkillä aina tulee ja se kuuluu asiaan. Nauratti jo nuorempana nuo mittarin orjat, jotka piipityksen mukaan pistivät nousuissa kävelyksi ym. Mittaria itse pidän tosiaan aina mukana, sillä onhan se mielenkiintoinen värkki seurantaan ym ja mm. aloittelijoille se on hyvä ohjeistamaan harjoitusvauhteja. Yleensähän aloittelevalla kuntoilijalla on tapa vetää lenkkinsä yleensä liian kovaa, jolloin pk:n sijaan kehitetäänkin vk:ta ja pitkällä tähtäimellä haukataan paskaa. Toisaalta me aikanaan 80-luvun lopulla kehiteltiin hiihtäjäystäväni Markuksen kanssa aivan riittävän hyvä sykemittari. Nimittäin purukumi. Purkka suuhun ja lenkille. Se oli peruskestävyyttä, kun pystyi normaalisti puremaan; vauhtikestävyyttä, kun vähän pätki; maksimikestävyyttä, kun ei enää pystynyt puremaan ja maksimi oli saavutettu, jos se purkka sattui menemään nielulle tai putosi suusta. Ihan toimiva systeemi edelleen... taidan ottaa taas käyttöön. Purkan mukaan lenkkivauhti ja muuten mittari mielenkiinnosta rintaan niin saa sitten määrät laskettua helposti :)

Tuossa viikolla moitiskelin hieman rullaluistelun kilpailukalenteria ja kehuin sen muistuttavan Keskustan presidenttiehdokaslistaa. Kevään korvilla siellä kalenterissa nimittäin taisi olla vain kesäkuussa kilpailtava Forssan Suvi-ilta (Väyrynen). Suvi-iltahan pitää jääräpäisesti kiinni rapistusvasta reitistään sen kummemmin uudistumatta tai haluamatta uudistua sekä pitää itseään parhaana ja kauneimpana rullistapahtumana Suomessa (Väyrynen).

Huomenna on sitten ihan turha tulla tänne notkumaan ja odottelemaan uusia tekstejä. En mä huomenna ehdi mitään kirjotella... on parempaakin tekemistä :D

Kesän väreistä hiljalleen syksyn väreihin

2011-09-15T21:34:00.004+03:00

Päästetään lukijat nyt helpommalla ja laitan tänään vain yhden kuvan :) Noita tuli räpsittyä sunnuntaina, kun Kasperin kanssa oltiin katsomassa maastopyöräkisoja ja odoteltiin pyöräilijöitä tulevaksi. Ei mikään taiteellinen malliotos, mutta huomaapa siinä jo hiljalleen kesän muuttumisen syksyksi ja syksyn väreihin.

Palloilumaa Suomi

2011-09-14T21:05:00.002+03:00

Suomen lentopallomaajoukkue aloittaa näillä hetkillä pelinsä Sloveniaa vastaan. Jos Suomi voittaa niin se kohtaa huomenna puolivälierässä Mauro Berruton valmentaman Italian. Toivottavasti peli on yhtä upeaa katseltavaa kuin maanantain 3-0 -voitto Belgiasta; peli, joka piti voittaa 3-0 jatkopelien varmsistamiseksi ja sen Suomi teki. Pakkovoitto, jonka Suomi myös otti, aika harvinaista herkkua suomalaisessa palloilukulttuurissa. Mutta hyvä niin, onhan sellaisia esityksiä odotettukin.

Koripallon EM-kisoissa Suomen tuhkimotarina päättyi, mutta Suomihan eteni paljon pitemmälle kuin ehkä odotettiinkaan ja monen kovemman koripallomaan taival päättyi jo aiemmin. Suomi esitti ajoittain todella huikeita otteita ja kesän voittosaldo on jotain todella hienoa ja harvinaista herkkua. Ja näyttää koripallon suhteenkin siltä, että tämä ei ole vain hetken huuma vaan jatkuvuutta ja menestystä on tiedossa jatkossakin.

On todella siistiä, että Suomi menestyy nyt myös oikeasti isoissa palloilulajeissa, luonnollisesti jalkapalloa lukuunottamatta :) Viime vuosina menstystähän on tullut lähinnä näissä palloilun marginaalilajeissa kuten sähly ja jääkiekko. Toivottavasti lento- ja koripallon menestys tuo sponsoreita ja näkyvyyttä sekä junioreita enemmän myös näille lajeille. Tällä hetkellähän esim. jääkiekko imuroi sponsorirahaa kohtuuttoman paljon ja silti siellä on myös taloudellista huonosti hoidettuja eli yli varojensa eläneitä seuroja. Onhan hyvä kiekkomatsi ihan hyvää ja joskus jopa urheilullista viihdettä, mutta kyllähän se näin on, että joku marraskuisen tiistai-illan Tappara-Saipa -pelistä peritty 30€ on aika lailla kohtuuton useimmiten viihdearvoonsa nähden... joskus jopa ylihintaista paskaa :) Mutta eipä haukuta liikaa, onhan kiekko ihan ok viihdettä ja itsekin siellä kymmenen vuotta jokaisen kotipelin kävin tsiigaamassa ja ehkäpä joskus taas käyn samaan malliin, tiedä häntä.

Lentopallosta puheen ollen meidän kaupungin Valepalla on sellainen nippu kasassa, että viime kauden SM-hopea saattaa hyvinkin kirkastua, on se ainakin yksi suurimpia ennakkosuosikkeja. Joukkueen vanha runko, loistava valmennus ja pari todella kovaa uutta, kotimaista vahvistusta tyyliin Olli Kunnari ja Joni Mikkonen luovat vahvan pohjan menestykselle. Jännityksellä seurataan miten käy ja ehkäpä minutkin nähdään jopa katsomassa paria peliä.

Taas terveen kirjoissa

2011-09-13T20:56:00.006+03:00

Toissa viikon verikokeessa leukosyytit olivat huikeat 19,8 eli joku todella ärhäkkä bakteeri siellä jylläsi. Antibiootit kuitenkin olivat purreet ja perjantain verikoe näytti leukkareitten osalta jo alle 9 lukemia eli normaalirajoissa kovastikin. Muutoinkin olo alkaa olla ihan ok eli normaali. Myöhemmin syksyllä pitää tosin mennä sinne allergiatestiin. Nyt tuli kuitenkin pidettyä parin viikon palauttava jakso näin pakkolevon merkeissä. Kroppa huutaakin jo harjoittelua ja harjoittelun pariin palasin tänään tunnin kevyen sisäpyöräilyn merkeissä.

Hiihtokauden suhteen oli viime kevään aikana kovia suunnitelmia. Katsotaan nyt niitä sitten. Hiihtoa tulen pitämään kuitenkin ohjelmassa toivottavasti hyvälumisen talven myötä paljon. Sehän on kuitenkin loistavaa treeniä ensi kesän pyöräilykautta varten. Hiihtokilpailuja katsotaan nyt tilanteen mukaan. Suksikalustoa oli tarkoitus hankkia ja uusia mahdollsia kisailuja varten, mutta taisipa hiihtokaluston uusimiseen budjetoidut rahat hurahtaa tuon tempopyörän hankkimiseen :) Mutta katsotaan nyt vieläkö vanhat kapulat saisi kulkemaan niin, että kisoihin niillä voisi lähteä. Toivottavasti.

Ensi kesän tavoitteet on tietysti tempokisoissa ja mastercupin tempokisat on tarkoitus kiertää koko lailla kaikki. Ja viikkotempot tietysti kuuluvat ohjelmaan etenkin hyvinä harjoituksina. On muuten Pyöräilyunionin alustavassa kilpailukalenterissa 2012 jo hieno määrä kisoja. Näinhän se tietysti kuuluukin olla. Tämä kausi loppui osaltani pari viikkoa liian aikaisin, joten sitäkin suuremmalla intohimolla odottelen jo ensi kesää. Ja etenkin myös sen vuoksi, että se vauhdin hurma jota pääsin kokemaan elokuussa upean ja oikean aika-ajopyörän kanssa oli jotain aivan huikeaa ja sitä haluaa lisää :)

Rullaluistelua en kuitenkaan meinaa unohtaa. Viime talven treenailin tähtäimessä rullaluistelu. Masters-EM jäi sitten keväällä sattuneista syistä väliin. Samaan aikaan keväällä Luisteluliiton kilpailukalenteri näytti samalta kuin nyt Keskustan presienttiehdokkaiden lista. Kyllä se vie motivaatiota motivoituneemmaltakin kaverilta, jos ei ole kisoista tietoakaan. Itselle kun tuo kilpaileminen on kuitenkin innoituksen ja ihtohimon lähde. Samaan aikaan pyöräily ja tempokisat veivät mukanaan. Näinpä rullaluistelukesä jäi osaltani torsoksi.

Rullaluistelun sarallekin on kuitenkin vielä mielenkiintoa. Tavoitteet sillä saralla ovat täyttymättä. En ole päässyt siihen vauhtiin teknisesti enkä kunnon puolesta, johon tunnen pystyväni eli voisko sanoa niin, että en ole oppinut luistelemaan niin kuin kuntoni edellyttäisi. Siihen haluan vielä joskus pystyä. Ja jos jossain vaiheessa kehittyy taas joku tuollainen Le Mans 2008 -tyylinen projekti niin olen ehdottamasti mukana. Samoin jos joskus Finnish Inline Cupista kehittyisi taas jotenkin kiehtovampi ja hyviä kisoja sisältävä kisasarja olen kyllä mukana. Mutta tällä nykyisellä konseptilla se ei voi vähempää kiinnostaa. Rullaluistelun tulen kuitenkin pitämään harjoitusohjelmassani edelleen mukana...onhan sekin kuitenkin niin mukavata. Ja jos talven treenaan päätavoitteena se, että pyörä kulkee ensi kesänä niin se ei poissulje sitä etteikö luistimillakin pääse välillä kovaa saatika talvella suksilla ja etteikö kahvakuula heiluisi iloisesti. Eli Multisporttia ja liikunnallista elämäntapaa jatkossakin!!

Tampereen velodromi

2011-09-12T21:31:00.003+03:00

Kyllähän Tampereeltakin velodromi löytyy; tosin se ei ole enää ihan parhaassa iskussaan :)

Maastopyöräilyn SM-kisat maratonmatkoilla

2011-09-11T18:11:00.005+03:00

Kun tätä penkkiurheilua on tullut nyt harrastettua oikein urakalla niin kävinpä seuraamassa Tampereen Lamminpään maastoissa ajettua maastopyöräilyn maratonmatkojen SM-kisaa. Hienoa oli meno ja kärjen vauhti myös kovaa. Voittajaksi ajoi tiukan kisan jälkeen TWD-Länkenin Jussi Rossi ennen CC Picaron Olli Miettistä. Kolmas oli Juha Kangaskokko. Voittoaika oli 60 km:n matkalla 2.12.54. Alla muutama kuva kisoista.

Päivän lampaat ja leijonat

2011-09-10T21:26:00.004+03:00

Päivän leijonia ovat luonnollisesti Suomen koripallomaajoukkue ja nipin napin Suomen miesten yleisurheilumaajoukkue. Lentopallomaajoukkue taisteli urhoollisesti, mutta tappion myötä ei ole kuitankaan asiaa päivän leijonaksi.

Päivän lampaita ovat sitten murskatappion kärsineet Suomen naisyleisurheilijat

Päivän kalkkuna

2011-09-09T22:47:00.002+03:00

Olkoon tämä kaunis eläin kunnianosoituksena sille ruottalaisella juoksijalle, joka ei pysy pystyssä kevyessä 800 metrin painimaaottelussa. Varmaan kitisevät vielä protestin ja selviävät siitä keskarin näytöstäkin kuin kalkkuna veräjästä. Jos painimahan ruvetahan niin se pitää kestää kuin mies eikä kuin kalkkuna :)

Pirkanmaan alueen aika-ajon mestaruuskilpailut

2011-09-08T19:20:00.009+03:00

Lääkäri ei antanut vielä lupaa kilpailla sairastelujen jälkeen, mutta kävinpä kuitenkin katsomassa, kun poijjaat ajoivat Pirkanmaan alueen aika-ajon mestaruuksista. Kovin oli vaan vähänlaisesti osanottajia. Lieneekö liian moni jo lopettanut kautensa vai pelottiko kurja keli. En tiedä, mutta ihmetellä täytyy. Itse ainakin terveenä olisin innolla vetämässä :)

Yllä olevassa kuvassa ajaa Koiviston Iskun Tommi Martikainen, joka otti viime viikonloppuna SM-tempossa pronssia ja nytkin vauhti oli niin kova, että mies ehti osaksi jo ulos kuvasta :)

Ollilan Jari Kaupin Kanuunoista taitaa olla ensi kaudella meidän seuran miehiä.

Stormin Teräksen nelivitonen Rauno Koski veti hienosti myös EM-triathlonissa Tampereella jokunen viikko sitten.

Pertti Mörö M50, Tampereen Pyörä-Union

Marco-Tapio Niemi 16v, Tampereen Yrityksen lahjakkuus ja toisen polven pyöräilijä.

Aktiivinen kohdevenyttely

2011-09-07T20:44:00.005+03:00

Venyttelyn hyödyistä ja toisaalta jopa vaaroista on aika ajoin kiivastakin väittelyä ja erilaisia tutkimustuloksiakin. Parin viime vuoden aikana perinteisten staattisten ja pitkien venytysten hyödyistä on esitetty hyvin kriittisiäkin mielipiteitä. Esimekiksi suorituksen jälkeiseen lihaskipeyteen ei nykytutkimusten mukaan venyttelyllä ole mitään vaikutusta. Tämä pitää kyllä omasta mielestänikin täysin paikkaansa, sillä siitä on omakohtaisiakin kokemuksia. Lisäksi esim. kovaan harjoitukset yhdistetyt pitkät venytykset saattavat altistaa myös krampeille.

Aktiivinen kohdevenyttelyä on tuotu etenkin urheilu- ja kuntoilupiireissä paljonkin esille viime aikoina. Aktiivisessa kohdevenyttelyssä lihasta venytetään enintään 2 sekuntia ja venytys toistetaan rauhallisesti 8-10 kertaa. Lihas voidaan viedä ensin aktiivisesti lähelle ääriasentoa ja loppuvenytys tehdään passiivisesti esim. kädellä tai remmillä auttaen riippuen mitä lihasta venytetään. Rento lihas venyy tehokkaasti ja turvallisesti, koska venytystä ei viedä kipurajalle saakka. Toistojen tahtiin tehty hengitys kiihdyttää lihasten hapen saantia ja aineenvaihduntaa. Näitä voidaan myös tehdä heti rasittavan liikunnan jälkeen, koska lyhyt, rauhalliset venytykset eivät vahingoita kudoksia.

Aktiivisen kohdevenyttelyn etuja puolustettaan myös sillä, että staattiset, pitkät venytykset laukaisevat jo 2-3 sekunnin jälkeen liialliselta venytykseltä suojaavan venytystysrefleksin. Sen vuoksi lihas jännittyy ja vastustaa venyttämistä, mutta vähitellen lihas kuitenkin väsyy tästä ja antaa periksi. Ponnistellessaan venytystä vastaan lihas kuluttaa energiavarastoaan jännittyneessä tilassa, jolloin lihaksen hapensaanti heikkenee ja tästähän seuraa lihaksen väsyminen ja kipeytyminen. Tämän teorian mukaan urheilijan suorituskyky heikkenee ainakin joksikin aikaa venyttelyn jälkeen.

Itse olen kesän aikana kokeillut jonkin verran aktiivista kohdevenyttelyä ja kokemukset ovat olleet jopa yllättävänkin positiivisia. Lihakseen tulee mukava lämmin tunne, mutta kuitenkin niin, että lihaksen vireystila tuntuu hyvältä ja toisaalta niin, että lihas ei tunnu "liian" rennolta tai väsyneeltä. Elokuussa tein ennen jokaista tempopäivää venyttelyä kohdenvenyttelyn ohjeiden mukaan eikä siitä ainakaan haittaa ole ollut, päinvastoin. Etenkin nopeutta tai räjähtävää voimaa tarvitsevien urheilijoiden ei tule koskaan tehdä pitkiä venytyksiä ennen suoritusta. Mutta olen sitä mieltä, että ei myöskään kestävyysurheilijoiden. Näitä tietysti kannattaa kunkin kokeilla omalla kohdallaan.

Erlaisia teorita ja uusia tuulia tulee ja menee. Pitkäkestoisia venytyksiä kannattaa tietysti tehdä ja niillä on paikkansa esim. liikkuvuuden lisäämisessä. Toisaalta tällä kohdevenyttelyn teorialla on urheilun ja kuntoilun saralla omat vahvat puolensa. Ja se on myös saanut omat vahvat puolustajansa kuten urheilulääkäri Harri Hakkaraisen ja fysioterapeutti "guru" Jarmo Ahosen. Mutta suosittelen kokeilemaan eli kertauksena VENYTETÄÄN 2 SEKUNTIA JA TOISTETAAN VENYTYS 8-10 KERTAA. Ja mitkä ne hyödyt olivatkaan: nopeuttaa palautumista, voidaan tehdä ennen kilpailua ja harjoitusta, lievittää lihaskipuja, varmistaa laajat liikeradat, tehostaa voimankäyttöä ja lihasten suorituskykyä sekä ehkäisee vammoja. Kokeile ihmeessä!

Mielenkiintoisen näköisiä tapahtumia euroopassa

2011-09-06T21:34:00.004+03:00

Eilen tuossa surffailin ja tsekkailin erinäisiä kuntoilutapahtumia pyöräilyn saralla tuolla euroopassa. Vastaan tuli mm. Mallorcan ympäriajo kuntoilijoille. 312km matka ja aikaa suorittamiseen on korkeintaan 14 tuntia. Yksi messevän näköinen vuori alkumatkasta ja toinen kohtalainen mäki, mutta muutoin aika inhimillistä korkeuskäyrää. Voisi olla hieno käydä joskus vetämässä. Nettisivutkin löytyy: www.mallorca312.com.

Sitten löytyy ammatilaisten klassikkokisojen versioita kuntoilijoille. Esim. Paris-Roubaix; www.parisroubaixchallenge.com. Myös Flanderin kierroksesta löytyy oma versio kuntoilijoille: www.rondevanvlaanderen.com. Löytyypä niitä vaikka kuinka, mutta näistä voisi löytyä joskus mukava tavoite käydä ajamassa. Mutta nyt on tavoite kuitenkin jo ensi kesänä mennä aika-ajossa kovaa ja kehittyä siinä niin, että jossain viiskymppisissä voi taistella jopa SM-mitaleista. Pitkän tähtäimen tavoite :)

Aika-ajomiehiä mä olen. Siinä on sitä jotain kiehtovaa ja armotonta, mies ja kello, yksin aikaa vastaan. Se ei ole "aurinkokansimiesten" laji. Se on varmasti myös luonnekysymys ja tällaiselle yksinäiselle sudelle ja turbodieselille tempojutut ovat kuin tehtyjä. Tottakai ensi kesänä, jos mastercupissa haluaa pärjätä niin joutunee myös maantiekisoja käymään kokeilemassa, mutta eiköhön niihinkin opi ja rohkaistu menemällä rohkeasti mukaan. Muten kuten sanottu tempo on mun laji ja niitä tulen kiertämään ensi kesänä paljon. Niin ja tempoissa ei paljon taktikoida, kun taas maantiekisoissa sitä aina on ja tietty varmaan kuuluukin olla, mutta kuten tiedetään niin mun mielestä taktikointi on jos ei nyt kuvottavaa niin en ainakaan liiemmin siitä pidä. Mä tykkään mennä kovaa enkä kikkailla. Kyllähän se, jos jossain kotimaan rullakisan kahden hengen kärkiporukassa ruvetaan kikkailemaan ja valehtelemaan jostain nivuskivusta ja kohta kuitenkin mennään kuin viitapiru, niin en oikein tiedä, että itkeäkkö vai nauraa. Toisaalta penkkiurheilijana taktisten kuvioiden seuraaminenn esim. ammattipyöräilyssä on hyvinkin kiehtovaa. Siksihän ne ovat myös niin mielenkiintoista seurattavaa.

Niin ja asiasta toiseen, merkkejä tuoreesta mykoplasmasta ei multa löytyny. Se näkyi, että jossain vaiheessa olen ilmeisesti sen sairastanut, mutta siitä voi olle vuosi tai kymmenen. Myöskään allergiavasta-aineet eivät olleet koholla. Mutta lääkäri haluaa nyt loppuviikolla uuden verikokeen, jotta näkee, että onko antibiootti purrut. Leukosyytithän olivat selvästi koholla. Tuntuu ainakin, että on purrut eli olo on jo parempi.

Viikon loppukevennys: Villisika

2011-09-04T22:23:00.003+03:00

Oi, jospa olisin saanut olla mukana

2011-09-04T21:31:00.002+03:00

Jotenkin tämä päivä muistutti maaliskuun ensimmäistä sunnuntaita. Silloinkin vitutti vähintäänkin yhtä paljon. Silloinhan en poskiontelontulehduksen takia voinut osallistua Pirkan hiihtoon ja silloinhan oli varsin mahtava lentokeli ja hieno ilma. Tänäänkin oli varsin hieno keli ja piti olla ajamassa TdH, mutta enpäs ollutkaan akuutin keuhkoputkentulehduksen takia. Ja kaiken lisäksi, kun mies oli ainakin alkuviikosta todella hyvässä pyöräilykunnossa; olisi varmaan ollut ilo vetää. Mutta toisaalta mitäs näistä; aivan turha murehtia. Joskus vituttaa jokin ja joskus taas ei ja pääsääntöisesti ei. Kisojahan tulee ja menee. Sen verran nyt tuli vaan lisävaivaa, että osallistumismaksun palautusta joutuu oikein kirjallisesti hakemaan :)

Ihan mielenkiinnosta piti tietysti tutkia heti tuloksia ja käydä tsekkaamassa fillarifoorumista tuoreimmat kommentit. Hyvin samaan aikaan kärki veti kuin viime vuonnakin. Carlström näytti jääneen kakkoseksi. Kasoja kuullostaa olleen vähemmän kuin viime vuonna ja kaikin puolin näyttää olleen hyvä meininki ja tunnelma kohallaan eli hyvä niin.

Hyvä malli on myös se, että nyt tosiaan tutkitaan näitä mun sairastelujen syitä. Allergiatestiin menoa joudun nyt vaan sen verran odottelemaan, että olen parantunut tästä taudista ja sitten äkkiä testiin ennen kuin uusi tauti iskee :D Allergia on yksi mahdollinen syy. Toisaalta mun maksimaalinen ulospuhallusarvo on keskiarvoa heikompi eli onko se nyt PEF. Mutta se voi olla jotain rakenteellista, koska jo aiemmin on todettu, että mun keuhkojen tilavuus on hyvä, mutta ulospuhalluksessa käyrä on loiva, mutta pitkä. Eli tosiaan ensimmäisen sekunnin ulospuhallus on heikohko. Mutta eiköhän ne tästä selviä. Mutta sinällään onhan tämä ollut poikkeuksellista, koska aikaisemmin on ollut yleensä yksi tauti vuodessa ja nyt on ollut kesän aikana jo useampi...tai sitten se on vain sattumaa, huonoa tuuria tai sitten pitää pitää mennä sinne peilin eteen ja katsoa onko jossain asioissa kuten ravinto, lepo, työkuormitus ym. kehitettävää. Varmaan onkin ja niitä pitää miettiä ja sitten taas lite bättre jatkossa :)

Olihan muuten miehevä seinä Vueltassa, mahtavaa! Ja olihan meilläkin Häijäässä taas mahtava kahvakuulacircuit, itse toimin nyt vain piiskurina ja porukat tsemppas mahtavasti! Huomenna taas töihin, sekin on mahtavaa...riittikin jo toi makaaminen.

Nostalgiapäivitys

2011-09-03T13:44:00.002+03:00

En olekaan pitkiin aikoihin tsekannut, että miten tuli treenattua tänä kyseisenä päivänä joskus silloin 80-luvulla. Nyt kuitenkin pieni vilkaisu tähän päivään vuonna 1986 ja 1987.

3.9.1986:
aamupäivä: Rullahiihto 1.20h. P reipas n. 20km
iltapäivä: Cooperin testi 3550m ja verryttelyjuoksut n. 2km alle ja päälle

3.9.1987:
aamupäivä: Rullahiihto 2.10h. V n. 38km -sis. 45min. VK-tasolla
iltapäivä: Sauvarinne 1.20h. (20x2,5min) + juoksu+kävely 1.10h. yhteensä 2.30h.

Takaisin tähän päivään. On ollut kyllä hienoja kisoja yleisurheilun MM-kisoissa ja etenkin kenttälajeissa todella jännittäviä ja upeita kisoja. Viimeisiin suorituksiin asti on saatu jännittää. Etenkin eilen jäi mieleen naisten keihäs ja miesten kuula. Nyt näyttää sama linja jatkuvan. Tavallaan hienoa, että kenttälajit nousevat esille, koska ne tahtovat jäädä noissa timanttiliigan jäniszembaloissa juoksulajien varjoon. Ja nyt jatketaan kisojen kyttäämistä :)

Movescountin kertomaa elokuulta

2011-09-02T13:22:00.003+03:00

Movescount kertoo, että elokuussa tuli ulkoiltua jälleen jonkun verran päälle 30 tuntia.

Pyöräily 29.18.05 ja kilometreinä 799,3km
Maastopyöräily 2.21.03 ja kilometreinä 45,8km
Voimaharjoitus 2.07.47
Juoksu 1.33.05 ja kilometreinä 13,51km

Yhteensä 35.20.08 ja kilometrit yhteensä 858,6km

Kuukauden keskisyke harjoituksissa 129. Harjoituksista 1.45h tasolla erittäin kovaa, 2.33 tasolla kovaa ja 3.37 tasolla reippaasti eli karkeasti VKI-, VKII- ja MK-tasolla harjoittelusta on 7h.55min. Sehän tarkoittaa yli 20% määrää, joka taas on meikäläiselle, vanhalle pk-jäärälle, paljon :D

Se on sukuvika, kun pyöräily kiinnostaa

2011-09-02T09:33:00.003+03:00

Näin sairaslomalaisena on aikaa lueskella enemmän kuin normaalisti. Käteen sattui Nivalan Urheilijoiden 80-vuotis historiikki "Tuiskulasta olympian kentille". On muuten hyvä ja mielenkiintoinen opus ison yleiseuran menneistä vuosista. Minun perhe ja suku on ollut voimakkaasti mukana Nivalan Urheilijoiden toiminnassa ja äitini on edelleen. Pappa oli seuran puheenjohtana 1953-1962.

Pappa eli äitini isä; Otto Viljamaa; oli kova pyöräilymies ja hänen voidaan sanoa olevan NU:n pyöräilyn uranuurtaja. Hän oli perustamassa Nivalaan pyöräilyjaostoa sodan jälkeen 1945. Hän myös kilpaili aktiivisesti parikymmentä vuotta ja kovimpina saavutuksina Suomen Pyöräilyliiton veteraanimestaruus vuonna 1952 sekä kaksi SM-pronssia. 1950-luvulla laji eli Nivalassa todellista kulta-aikaa, jolloin seuran riveissä kilpaili useita SM-tason pyöräilijöitä. Papan harjoittelusta oli esim. maininta, että tavallinen päivälenkki oli useinkin 130km reitin kiertäessä Nivalasta, Haapavedelle ja Oulaisiin, sieltä Ylivieskaan ja takaisin Nivalaan. Hän elätti itsensä muurarina ja kaikki työmatkat hän teki myös pyörällä. Eli reenattu on...

Mielenkiintoinen artikkeli oli myös huhtikuulta 1950 pyöräilyn kehityksestä Nivalasta. Siinä oli myös mainittu seuran epäviralliset ennätykset kesän 1950 alkaessa. Kaksi niistä oli myös Oton nimissä eli 10 km:n maantieajo 15.53 sekä 50 km:n maantieajo 1.28.08. Ihan ok vauhtia on tuupattu silloin ja sen aikaisilla vehkeillä ja maanteillä. Nivalan pyöräilyn kovin äijä lienee ollut Unto Hautalahti, joka edusti Suomea myös Rooman Olympiakisoissa 1960. Pyöräily elää ja voi ihan hyvin Nivalassa edelleenkin, mutta ne todelliset kulta-ajat olivat silloin 1950- ja 60-luvuilla. Omasta suvustani äidin veli ajeli myös piiritasolla hyvin ja osallistui jokusen kerran myös SM-kisoihin veteraanisarjoissa.

Näin ollen ei se nyt liene ihme, että minuakin alkoi tuo pyöräily kiinnostamaan ennemmin tai myöhemmin. "Sukurasitteen" mukaan pyöräilyähän minun olisi kuulunut alkaa harrastamaan jo aikoja sitten. Itse vain aikanaan nuorena olin enemmän kiinnostunut hiihdosta ja yleisurheilusta enkä pyöräilystä. Pyöräily oli vain hyvää kesäharjoittelua hiihdolle. No nyt siitä on kuitenkin kehkeytymässä se ykköslaji omalla kilpakuntoilu-urallani. Eli täältä tullaan ensi kesän tempoajot ja Mastercupin osakilpailut.

Tälläista "keihäsmenestystä" saattoi odottaakin

2011-09-01T20:46:00.002+03:00

Yksi suomalainen keihään finaalissa, ainahan siellä vähintään kaksi on ollut, mutta nyt ei ole. Mutta kyllähän tätä saattoi odottaakin. Koko keihäskesä on ollut Suomessa onnetonta räpeltämistä. Tulostaso heikkenee vuosi vuodelta. Yhden maailman lahjakkaimman keihäsmiehen tulostaso heikkenee myös vuosi vuodelta. Mies, joka 2005 ja 2006 heitteli ysikymppisiä solkenaan ei ole heittänyt sellaisia kaaria enää vuosiin. Ja nyt yli kasikymppisiä ei ole tullut enää kesäkuun jälkeen. Ja sellainen mies piti sinne väkisin saada.

Sanoin heti valintojen jälkeen, että väärin meni. Vastakkainasettelu Ruuskasen ja Lehtolan kesken oli ihan perseestä. Keskutelua olisi pitänyt käydä Pitkämäen ja Lehtolan valinnan kesken. Mutta eiköhän herrojen pitänyt utopistinen mitalinkiilto silmissä puhua Pitkämäki kisoihin mukaan. Mutta tämmösiä ne on. Tuolla mies tv:ss- selittää, että ei painostettu. No joo, ehkä ei painostettu, ehkä vaan "painostettiin"...siinähän on vissi ero. Mannion suhteen voi tietysti sanoa, että aika lailla sinne normimitoille hän heitti, mutta nyt oli vaan kaiken maailman Uusi-Seelantilaista ym, jotka heittivät yllättävän pitkälle. Tosin venymistä ei Manniollakaan tullut lainkaan. Ruuskanen heitti kesän tasoonsa nähden jopa hyvin. Mutta on se taso tosiaan luvattoman heikko.

Entä tiedä tuosta keihäsvalmennuksesta mitään, mutta semmonen tunne mulla on ollut jo pitkään, että semmonen kikkailun maku siinä on. Raaka työnteko ja samalla suuret heittomäärät lienevät tuntematon käsite. Pitkämäen suhteen saivat tietysti mykoplasmasta hyvän syyn, jonka taakse mennä. Mutta totuushan on tosiaan se, että tulostaso ja esim. kymmenen parhaan heiton keskiarvo on vuosittain tullut alas kuin se kuuluisa lehmänhäntä. No tästä voi tietysti päätellä, että Pitkämäki ei ole koskaan ollut mun suosikkiurheiljoita. Toisin kuin esim. joidenkin toimittajien; tyyliin Jari Porttila; jotka suorastaan jumaloivat Pitkämäki/Kangas -parivaljakkoa. Toivottavasti kuitenkin löytävät sen hukassa olevan viisasten kiven valmennukseensa, jotta lahjakkuus ei jäisi vain yksinkertaiseksi maailmanmestariksi.

Muutoin itse kisat ovat jääneet hieman huonolle katsomiselle. Eihän huonompia aikoja tv:n kyttäämisen kannalta arkisin voi olla kuin aamuyö ja keskipäivä. Mutta se mitä olen koosteita nähnyt niin hienoja taisteluita ja kisoja on ollut. Tänään tosin näin koko iltapäivän, kun olen maannut kuumeessa kotona. Ehkä eniten jäi mieleen esteissä Kemboin uskomaton rytminvaihdos parisataa metriä ennen maalia, se oli jäätävä. Hammasrautoja on muuten näkynyt aiempaa vähemmän, mutta onhan siellä semmosia kroppia, joita ei välttämättä jossain vaiheessa uraa ole rakennettu pelkillä proteiineilla, aminohapoilla ja purkkikreatiinillä :) Mutta turhapa semmosia on miettiä ja tuhlata siihen energiaa, urheilu sinällään on jo aina hienoa katsottavaa.

Niin ja tosiaan mun tempokausi taisi päättyä tähän viikkoon. Nyt sieltä tuli sitten se kuume ja nyt oli yrittäjänkin pakko jo rauhoittua ja vetäytyä lepäämään. Samallapa pääsin sitten tänään lääkäriin ja verikokeisiin, 5 putkea ottivat, joten nyt tutkitaan oikein kunnolla. Tour de Helsinki jää siis väliin ja samalla varmastikin aika-ajon aluemestaruuskisat ensi viikon torstaina, joihin olisin kyllä muutenkin lopettanut kauteni. Mutta ei auta kitistä, kyllähän mä virheitä tein, kun vedin niitä tempoja enkä ollut sataprosenttisen terve. Mutta nyt tosiaan ollaan petin pohjalla, vedetään antibiootteja, levätään ja katellaan kisoja. Huomenna tullee jo jotain verikokeiden tuloksia. Näillä mennään :)

Vanhat taidot eivät ruostu

2011-08-30T21:16:00.000+03:00

Palauttavaa pyörittelyä

2011-08-26T21:13:00.003+03:00

Kahden tempopäivän jälkeen kävin tänään tunnin verran ajelemassa maantiepyörällä ihan "kävelyvauhtia" eli kevyttä pyörittelyä ja tekipä hyvää. Monestihan se todella kevyt lenkki palauttaa paremmin kuin puhdas lepo. Siltä se tänäänkin tuntui. Siinäpä ne tärkeimmät tänään, lyhyestä virsi kaunis :-D

Pirkkala 15.16,0

2011-08-25T21:17:00.005+03:00

Viikkotempot jatkuivat edelleen omilla ennätysvauhdeilla. Hieman aamusella tuntui eilinen veto ja verrytellessä ennen Pirkkalan tempoa jalat tuntuivat kuitenkin kohtuullisen virkeiltä, mutta eivät läheskään täydellisen hyviltä. Itse tempossa parin kolmen kilsan kohdilla tuntui taas jo todella pahalta, mutta puolimatkaan kuitenkin ihan hyvällä ajalla. Loppu oli jälleen kerran täyttä tuskaa, mutta niinhän sen kai pitääkin olla. Aika oli kuitenkin ihan hyvä 15.16,0 eli 11 sekuntia kovempaa kuin viime viikolla ja olikohan keskari nyt 41,2 km/h. Tuloslistakin näyttää siinä mielessä mukavalta, että mun edessä oli pelkkiä elite-sarjan miehiä ja kärjessä kortteliajon Suomen mestari viime viikonlopulta. Se mies menee kyllä isoa kovaa; ei voi muuta kuin ihalla Tommi Martikaisen vauhtia. Mutta kaiken kaikkiaan tämä oli hyvä tempoviikko ja tästä on todella hieno jatkaa. Tulossa on vielä muutamat viikkotempot ja mm. tempoajon aluemestaruuskisat.

Marilyn sai kyytiä

2011-08-24T21:42:00.003+03:00

Maailmassa meinaa olla nykyään aika paljon kaikenlaista kitinää. Itsekin vois tietysti kitistä, että tämä helevetin flunssa ei varmaan lopu ikinä. Mutta mitäpä suotta, sillä kyllä se varmaan jossain vaiheessa helepottaa. Positiivisuus ennen kaikkea :)

Keskiviikko on tietysti myös tempopäivä. Vaikka nokka vähä tuhisee niin ei muuta kuin kohti Sorilaa. Reilu kymppi verryttelyä ja jalka tuntui kuitenkin kohtuullisen virkeältä. Itse kisassa sitten aika oli hyvä 14.21,1 eli parannusta viime viikkoon 13,3 sekkaa! Se oli hyvä veto, puolimatkaan edelleen ehkä hieman liian kovaa ja lopun nousuissa tuli liikaa hyytymistä. Mutta kaiken kaikkiaan täytyy olla todella tyytyväinen. Keskarikin on tuossa vauhdissa jo 41,8 km/h. Eli todellakin se Marilyn siinä perseen alla saa jo ihan hyvää kyytiä :D

Kisan päälle kympin verran verryttelyä. Huomenna torstaina taas Pirkkalan tempo. Toivottavasti hengitystiet eivät taas ottaneet nokkiinsa ja aiheuttaneet takapakkia flunssan suhteen, joka toivottavasti on kuitenkin häipymässä pikku hiljaa. Mutta katellaanpa taas huomenissa.

Lisää pyöräilykuvia EM-triathlonista

2011-08-22T21:47:00.009+03:00

EM-triathlon Tampereella

2011-08-21T14:29:00.010+03:00

Kävin aamupäivällä seuraamassa Tampereella triathlonin pitkien matkojen EM-kisaa. Suomalaisittain oli mitä loistavin kisa, sillä Jarmo Hast nappasi upeasti hopeaa. Kulta- ja pronssimitalit menivät Espanjaan. Yleisöä oli hienosti Ratinan stadionin ympäristössä seuraamassa kisaa. Alla muutama tunnelmapala kisasta.

Se yksi syy parantuneeseen tempovauhtiin on tässä

2011-08-19T17:43:00.002+03:00

Huono päivä, mutta ennätys

2011-08-18T20:09:00.002+03:00

Pirkkalan temposta jäi tänään hieman kaksijakoiset fiilikset. Tunne oli päivällä ihan ok ja jalatkin olivat eilisen tempon jäljiltä kohtuullisen virkeät. Mutta jo verrytellessä huomasi, että ihan paras päivä ei ole. Lisäksi nenäkin on edelleen aika tukkoinen. Sitten vedin taas ekan parin minuutin aikana semmoisen poltteen reisiin ettei pahemmasta väliä :) Tosin huippunopeuskin meni siinä yli kuudenkympin, onhan sekin jotain. Loppu olikin sitten happojen kanssa taistelua. Maksimisykkeet kävivät 174:ssä. Olin vaan niin hapoilla ja väsynyt ettei sykkeetkään kajahtaneet enää tappiin. Loppuaika 15.27,0. Oma Pirkkalan radan ennätys parani 7,5 sekkaa. Ihan ok tyystin paskalla vedolla.

Tuloksia kun kattelee netistä niin mun aika on siellä 14.27,0 !! Mutta siinä on minuutin virhe. Ajanottoporukka piti kuitenkin omasta mielipiteestään tiukkaan kiinni; no ei sen väliä. Ehkä mä vielä joskus vedän sellaisia elite-miesten aikoja :) Pääasia, kun itse tiedän aikani. Nyt keskari kuitenkin Pirkkalassakin luokkaa 40,75 km/h.

Toipilaana ihan ok vetoja tuli vedettyä tällä viikolla. Eilen ennätys parani 46 sekuntia ja tänään paskalla vedolla 7,5 sekkaa. Parantuneeseen vauhtiin on syynsä. Huomenna paljastan ainakin yhden syyn; pysykää sivuilla :D

Sorila 14.34,4

2011-08-17T21:13:00.003+03:00

Sen verran alkoi flunssa eilisen tienoissa helpottamaan, että pystyin lähtemään tänään Sorilaan ajamaan viikotempon. Toipilaanahan tässä tietysti ollaan, nokka tuhisee edelleen ja niistää saa, mutta kurkku on ihan ok ja olo kaikin puolin virkeä. Viikonloppuna kävin pari kevyttä pk-lenkkiä tunteen mukaan, maanantaina pidin lepopäivän, sillä olo oli silloin vielä kovin tukkoinen varsinkin kovan työpäivän päälle. Eilen pyöriteltiin Paten kanssa ruokatunnilla 50km ihan hissukseen. Mullakin taisi olla keskisyke 114.

Rohkenin siis kuitenkin lähteä Sorilaan. Sorilan tempon olen vetänyt aikaisemmin vain kerran, heinäkuun alussa aikaan 15.20 ja osia. Reittihän on siellä prikulleen 10km. Ihan hieno temporeitti, mutta pinnaltaan alkaa olla jo toivottoman huono, sillä halkeamia on yllin kyllin. Olosuhteet olivat tänään ihan ok. Mennessä hieman vastainen tuuli kuitenkin. Itselläni alku oli hieman liian kova eli vauhdinjako ei ihan nappiin. Tosin noitten vastatuulten kanssa se on aina hieman vaikeaa. Aika kuitenkin 14.34,4 !! Parannusta heinäkuusta 46 sekkaa, ihan bueno :) Keskari taitaa olla tuossa vauhdissa jo 41,1 km/h. Tästä on hyvä jatkaa... huomenna Pirkkalaan...

Niin ja se mun lääkärihän teki mulle lähetteen verikokeisiin ja allergiatestiin (prick-testiin), mutta enhän mä niihin ole vielä kerinny. Ei ole aikaa aamusella mennä mummojen ja pappojen kanssa jonottelemaan labraan. Pakko olis varmaan kuitenkin vääntäytyä joku aamu. Mutta tuskinpa mulla näissä vauhdeissa taitaa kuitenkaan mykoplasmaa olla :D

No joo, käytiin me välillä maissakin

2011-08-16T19:24:00.002+03:00

Risteilykuvia

2011-08-15T22:07:00.010+03:00

Jos ei juttu luista eikä tekstiä synny niin ainahan sitä voi pistää kuvia näkyville :))

Lääkäriin ja verikokeisiin

2011-08-11T18:45:00.002+03:00

Tiistaina löi taas jonkinlaisen hengitystietulehduksen päälle. Kurkkukipua ja kuivaa yskää voimattoman ja väsyneen olon lisäksi. Mikäs siinä, pikkuflunssiahan sairastellaan silloin sun tällöin. Itse lähinnä kerta vuoteen. Mutta nyt on jo neljäs kerta viiden kuukauden sisään. Kevään ja alkukesän flunssat menivät suht sujuvasti ohi, mutta juhannusviikolta yli 4 viikkoa vaivannut yskä jo hieman huolestutti ja nyt heti uutta taas. Ja toisekseen perheessämme ei ole kenelläkään muulla ollut mitään.

Pakko oli ottaa tänään linkki lääkärille ja huomenna menenkin hänen vastaanotolleen. Hän tekee lähetteen verikokeisiin ja katsoataan onko taustalla esim. kesän "hitti" eli mykoplasma. Sehän oireilee monin tavoin, kovana ja lievempänä ja siihen liittyy juuri pitkään jatkunutta kuivaa yskää ja kuumeilua. Itselläni nyt kuumetta ei ole ollut eikä yleiskuntokaan ole ollut mahdottoman heikko. Mutta eiväthän kaikki edes välttämättä huomaa sen sairastamista. Allergia on tietysti yksi mahdollisuus, mutta jotenkin en siihenkään usko. Lieneekö vaan normiflunssaa... Mutta eiköhän ne selviä aikanaan.

Se tässä nyt hieman harmitti, että tänään olisi ollut taas tempopäivä ja mahdollista pistää taas aikaa paremmaksi; varsinkin kun olosuhteet olisivat olleet oikeinkin hyvät. Mutta tuleehan niitä uusia tilaisuuksia... seuraava heti ensi viikolla, kunhan tämä pikkuflunssa tästä taas menee ohi.

Loma ohi ja ei muuta kuin töiden pariin

2011-08-09T20:47:00.003+03:00

Viikon verran tuli lomailtua. Muutama päivä meni siellä Ylitornion nurkilla kuten viime viikolla kirjoittelinkin. Viikonloppuna käytiin perheen kanssa Helsingistä Tukholman risteilyllä ja lystiä oli. Nyt onkin sitten aika taas painaa tiukasti töitä.

Viime viikolla kertyi treeniä hiukan päälle 10 tuntia. Sunnuntai ja maanantai olivat sen päälle lepopäivät. Lepopäivät tekivät hyvää ja tänään oli taas aika painua lenkille. Pyöräilyä 1.15h. Vartin verryttelyn jälkeen vedin edestakaisen kympin VKII-tasolla aikaan 15.03. Ihan ok vauhtia, lentävällä lähdöllä tosin. Päälle sitten 45 minuuttia PK-tasolla.

Rullaluistelun SM-maraton olisi ensi viikon lopulla. Luistimilla en ole käynyt kertaakaan Ahveniston sauvakisan jälkeen. Sen perusteella ei siis ole mitään asiaa koko kisoihin. Ahvenistolla kastuneet laakerit olen kyllä putsannut, joten sen puolesta kaikki :) Mutta pitää miettiä vielä osallistumista, katsellaan...

Liikunnan riemua trampalla Kasperin malliin

2011-08-05T13:14:00.006+03:00

Heinäkuun ulkoilut

2011-08-03T14:18:00.004+03:00

Viime aikoina nämä jutut ovat olleet hyvin positiivissävytteisiä, mutta mikäs siinä, kun elämä on mallillaan ja homma toimii. Eikä noita kestävyysjuoksijoita ja keihäänheittäjiäkään jaksa aina arvostella. Eli jatketaan samalla positiivisella linjalla ja tehdään yhteenveto heinäkuun liikunnallisista harrastuksista. Aika lailla sillä tunti/päivä -periaatteella on näköjään liikuttu. Toisekseen heinäkuun aikana tuli todella hyvää rytmitystä; oli kovaa viikkoa ja todella kevyttä viikkoa.

Heinäkuussa tuli 25 harjoitusta ja ajallisesti 32h. 18min. 36sek. sekä matkallisesti 728,1km. Keskisyke näyttää olleen 133 ja fiiliksen keskari edelleen siellä hymyn puolella...tottakai.

Pyöräily 15.02h 413,km
Rullaluistelu 11.48h. 281,5km
Voimaharjoittelu 3,05h.
Juoksu 1.19h. 19,8km
Maastopyöräily 1.08km 13,3km

Niin ja sarjassamme turhaa tietoa: kuukauden maksiminopeus löytyy tällä kertaa rullaluistmilla ja on 65,3 km/h :)

Eli liikunta on kivaa, vetää suun hymyyn ja sen kunniaksi voi vaikka vähän tuuletella!

Yksi kesän hienoimmista harjoituksista

2011-08-02T21:45:00.017+03:00

Tämän viikon lomailemme koko perheen voimin. Kolme päivää menee appiukon luona Ylitorniossa. Pyörä on mukana, joten on hauska heittää hyvää lenkkiä paikallisissa maastoissa. Maanantaina kävin tutkimassa paikkoja Aavasaksan suunnassa tuollaisen 65 km:n lenkin. Samalla päätin myös tämän päivän harjoituksen, joka tulisi olemaan ylämäkivetoja Aavasaksan huipulle "sopiva" määrä. Matkaa vaaran risteyksestä Keisarinmajan kupeeseen tuli n.2,9 km ja korkeuseroa lähes 200m. Jyrkimmissä kohdissa prosenteja on ihan mukavasti :)

Niinpä tänään tiistaina sinne. Ilma oli upean aurinkoinen. Verryttelyksi Pekanpäästä Aavasaksan nousn alkuun 28km mukavaan myötätuuleen. Ensimmäinen nousu satulasta aikaan 9.45. Syke käväisi lopussa hieman päälle 170. Ja ei muuta kuin alas. Nopeus oli jotain kuudenkympin luokkaa, kun ei yläpäässä olevissa kurveissa usakalla oikein laskettaa, kun turisteja kaahaa vastaan välillä aika kovaakin.

Toisen nousun vedin suurimmaksi osaksi putkelta ja johan rupes tuntumaan. Aika oli nyt 10.02 ja syke kävi pariin otteeseen 175:ssä. Kolmas taas satulasta ja hitain näistä nousuista 10.53. Neljäs osin putkelta ja satulasta 10.28 ja viides 10.33. Sykkeet pyörivät nousunn alkuosissa ana kynnyksen alapuolella ja lopun todella jyrkissä ana kynnyksen yläpuolella.

Viisi nousua oli tällä kertaa todellakin riittävästi. Jos muutaman olisi vielä vetänyt niin olisi alkanut välitykset tai voimat loppumaan tai siis todennäköisesti molemmat :) Lopuksi verryttelyä lähes tunti ja mutka vielä Ainovaaralla Karemajojen pihassa, jonne tulee myös nousumetrejä jokunen.

Mutta kaiken kaikkiaan todella mielenkiintoinen ja kova harjoitus, joita ei pääse tässä mittakaavassa tuolla kotipuolessa tekemään. Suunnon mittariini ei ole oikein kalibroitu noita oikeita korkeuslukemia, mutta sports-tracker näytti, että nousuun lähdettiin sieltä 100m merenpinnan yläpuolelta ja nousun päällä lukema oli himpun päälle 275m. Mutta todellakin ehdottomasti yksi kesän hienoimmista ja nautittavimmista harjoituksista ja lenkin jälkeen maistui munkki, vaikka se ei varmaan sitä parasta urheilumiehen ravintoa kai olekaan :) Korkeuskäppyröitä vois löytyä mun movescountista: http://www.movescount.com/moves/move2477942 (jostain syystä en saanut suoraa linkkiä tuohon, mutta käypä se kopioi-liitä -periaattellakin)

Häijään Hölkkä

2011-08-02T09:17:00.002+03:00

Viime lauantaina järjestettiin 17 vuoden tauon jälkeen perinteikäs Häijään Hölkkä. Viime talvena saimme päähämme herättää tämä aikoinaan hyvin suosittu tapahtuma henkiin. Aikoinaan kisan järjesti Häijään Kunto -niminen seura, mutta kun sitä ei enää ole niin Häijään koulupiirin asukasyhdistys otti hommasta järjestämisvastuun. Pääpromoottorina oli meidän Hannele. Hyvä valmistautuminen pitkin talvea poiki hyvän tapahtuman ja tästä on hyvä jatkaa tulevina kesinä.

Palaute oli kaikin puolin loistavaa. Vaativa reitti sai hyvää palautetta. Pitempi reitti oli 13,2km ja korkeuseroakin äärettömän kauniilla reitillä oli 68m. Reitin merkkaamiseen käytimme hyvin paljon energiaa käyttäen merkitsemiseen kreppinauhoja, sprayta tienpintaan risteyksissä, viittoja ja luonnollisesti liikenteenohjaajia. Lyhyempi reitti meillä oli 8,5km, joka oli myös maastollisesti hieman helpompi.

Palkinnot meillä olivat hyviä. Pokaalit parhaille ja arvontapalkintoja todella paljon. Pääpalkintona Suunnon sykemittari ja lisäksi esim. Sodastream, radio ym... Kaikille osallistujille osallistumismaksuun sisältyi Buff-tyylinen Häijää Hölkkä -putkihuivi. Paikallinen K-market sponssasi osallistujille banaanit ja lakupötkyt. Todella hyvin paikalliset yritykset lähtivät hommaan mukaan.

Omalla kohdalla päävastuu oli reitin suunnittelusta, kuuluttamisesta ja yleisestä suunnittelusta, koska jonkun verran on tullut käytyä erinäköisissä urheilutapahtumissa. Homma oli kaikin puolin mielenkiintoista ja luonnollisesti tyytyväisyyttä lisäsi se, että kaiki meni hyvin ja suuri työmäärä etukäteen kannatti.

Osallistujia oli aikuisten sarjoissa 40 ja lasten minimaratonilla 12. Määrään olimme tyytväisiä, koska ensimmäinen kerta pitkään aikaan on aina ensimmäinen kerta. Toisekseen naapuripaikkakunnalla oli valitettvasti samaan aikaan juoksutapahtuma, joka vetää myös porukkaa. Tämän yhteensattumanm pyrimme välttämään ensi vuonna yhteistyössä heidän kanssaan. Nythän halusimme tämän meidän tapahtuman Häijään markkinaviikonlopulle; markkinathan ovat aina heinäkuun viimeinen sunnuntai. Mutta ajankohtaa mietimme tarkkaan ensi kesäksi.

Mutta kaikki meni tosiaan niin hyvin ja kiitosta ja palautetta on tullut myös sähköpostiin jälkikäteenkin. Niinpä uskon, että Häijään Hölkällä on jälleen edessään ihan hyvä ja jopa loistava tulevaisuus. Kiitos kuuluu tietysti Hannelelle ja koko ydinporukalle sekä isolle talkooporukalle, mutta tottakai etenkin kaikille juoksijoille.

Ai niin, päämatkan voittaja oli Pasi Huhtala Tampereen Pyrinnöstä ajalla 47.11. Samalla Pasi sai vuodeksi haltuunsa Häijään Hölkän kiertopalkinnon. Mies piti hölkkää hyvänä valmistautumisena SM-maratonille Helsingissä kolmen viikon päästä. Miehen meno näytti hyvältä, joten mielenkiintoista nähdä miten mies menestyy Helsingissä.

Omaa ennätysvauhtia jälleen

2011-07-28T21:51:00.002+03:00

Nyt tuntuu tempoihin löytyvän oikeaa meininkiä. Viime viikolla tehty ennätys 15.46 parani nyt aikaan 15.34,4. Kahdentoista sekunnin parannus on hyvä ja nythän keskari lienee luokkaa 40,3 km/h. Eli kesän tavoite on tältä osin saavutettu, mutta nyt ei muuta kuin uutta tavoitetta. Nälkä kasvaa syödessä :)

Tänään oli kohtalaisen tasainen veto. Paluumatkalla vastainen tuuli vaikeutti jonkin verran ja viimeinen kilometri oli kyllä täyttä tuskaa, mutta niin kai se pitääkin olla. Keskisyke oli 168 ja maksimit 175. Keskicadenssi 89. Kaiken kaikkiaan tuntuu, että pikku hiljaa alkaa hommaa oppimaan ja sehän se hienoa on. Kyllähän tälläisella aloittelijalla on paljon opittavaa, mutta taitaa kai siellä sitä potentiaaliakin jonkun verran olla, kun ajat hiljalleen paranee. Tästä on taas hyvä jatkaa...

Tour meni niin kuin toivoinkin

2011-07-27T21:33:00.005+03:00

Tour de Francen ennakkosuosikit olivat lähinnä Contador, Schleckin veljekset ja Cadel Evans. Oma suosikkini oli Cadel Evans. Ja kerrankin homma meni niinkuin pitikin. Kaiken kaikkiaan Tour oli todella jännittävä loppuun saakka eli harvinaista herkkua sekin. Upeaa seurattavaa oli koko kolmiviikkoinen ja sitä todellakin tuli seurattua.

Cadel Evans oli Tourin osalta jossain määrin ikuinen kakkonen, sillä olihan taustalla pari kakkosijaa ja parin edellisen vuoden epäonnistumiset. Toisaalta ikuiseksi kakkoseksi miestä ei voi sanoa, sillä olihan meriittilistalla esim. maailmamestaruus 2009 ja Fleche-Wallonen klassikon hieno voitto vuodelta 2010. Nyt mies oli Tourillakin kuin uudesti syntynyt ja takana oli myös hyvä tiimi.

Homma oli Evansin hallinnassa koko ajan. Jo toisena päivänä tuli etappivoitto niukkaakin niukemmin Contadorin nokan edestä. Lähellä kärkeä mies oli koko ajan. Pyrenenneiden loppujen lopuksi hieman tylsillä vuorietapeilla kärki kyttäili toisiaan eikä ratkaisuja tullut. Hieman näytti huonommalta Schleckin hurjana soolopäivänä, mutta silloinkin Evans pelasti tilannetta tekemällä itse hurjasti töitä Galibierin nousussa. Samoin hieman säikäytti pyörärikko Alpe d´Huezin etapilla, mutta sielläkin mies jaksoi tuupata ottaen kärjen kiinni ja pitäen asemat Alpe d´Huezin loppunousussa. Asetelnat näyttivät todella hyviltä ennen aika-ajoa. Lisäksi Andy vaikutti erittäin väsyneeltä Alpe d´Huezin maalissa.

Aika-ajo olikin sitten Cadel Evansin äärettömän hienoa näytöstä suhteessa pahimpiin kilpalijoihinsa. Todella vakuuttava esitys kuten koko Tour. Ihailtavaa oli todellakin kuinka homma oli hanskassa koko ajan eikä minkään näköistä panikointia ollut nähtävissä. Näin se vaan on, kun urheilija on valmistaunut täydellisesti ja on fyysisesti psyykkisesti mahti-iskussa. Silloin kaikki näyttää helpolta. Totta kai myös onnea täytyy olla, mutta tunnetustihan onnikin ansaitaan. Tämän voiton soi mielellään sympaattiselle ja tunteensa niin ilon kuin pettymyksenkin kohdalla näyttävälle Cadel Evansille. Tottahan toki julkisuudessa on ollut juttuja, että mies on hieman etäinen ja että kaikki joukkuetoveritkaan eivät välttämättä miehestä pidä ja vaimokin on kuulemma vaikea ja ylimielinen, mutta ainahan näitä juttuja on puoleen sun toiseen. Ja näytti joukkue ainakin aidosti yhdessä juhlivan voittoa ja muutenkin Cadelilla riitti juttukavereita ja onnittelijoita kanssakilpailijoista. Mutta kaiken kaikkiaan tämä tapahtuma oli jälleen urheilun voitto!

On tää urheilu vaan niin hienoo

2011-07-25T21:26:00.004+03:00

Kyllä on taas tämä urheilu tai kilpakuntoilu antanut taas viikon sisään niin hienoja kicksejä ettei paremmasta väliä. Liikunta sinällään on jo niin hienoa ja tuottaa endorfiinihumalaa, mutta kyllä se vielä kun saa itsestään kunnolla irti ja tuntee, että nyt kulkee niin tuohan se vielä siihen sen extralisän ja voisiko sanoa, että tuo sen tuoreen mansikan siihen kakun päälle.

Ensin viime torstain tempoissa tuntui ensimmäistä kertaa, että nyt oikeesti mennään jo aika kovaa ja tuloksenahan olikin jo tähän mennessä paras aika. Ja eilen sitten Ahvenistolla tuli pariin otteeseen etenkin siinä maalimäessä tunne, että nyt mennään Samulin kanssa isoa kovaa; reisi lauloi ja matka taittui. Näissä molemmissa tuli taas sitä tunnetta, että voima välittyy polkimien tai rullien kautta eteenpäin vieväksi voimaksi oikein kunnolla. Eikä se voima jää pyörimään vaan tuonne munien alle saamatta mitään aikaiseksi :) On tää niin hienoo.

Sitten taas tänä iltana oli niin siistiä käydä heittämässä pyörällä palauttavan kevyt kolmekymppinen upeassa kesäillassa mahtavassa maalaismaisemassa. Kevyttä pyörittelyä sykkeen ollessa luokkaa 110. Aineenvaihdunta ja verenkierto vilkastui alaraajoissa ja lenkki oli todella hyvä, palauttava harjoitus; sekä fyysisesti että psykkisesti. On tää vaan niin hienoo.

Menestyminen on tietysti aina hienoa ja tuo myös sitä lisämaustetta. Itse olin äärettömän tyytyväinen eiliseen suoritukseeni siis suorituksena, mutta äärettömän tyytyväinen myös sijoitukseen ja SM-hopeaan. Se toi myös sitä hyvän olon tunnetta, joka tuntui hyvältä tänäänkin ja siivitti uuteen työviikkoon. Tähän täytyy myös sanoa, että olihan tuossa itse sauvarullaluistelussa ihan eri meininki kuin itselläni silloin joskus 2007. Viime vuosien rullaluistelut näkyivät nyt sauvarullaluistelussa, nyt mogrenissa pystyi käyttämään sisäpuristusta ja ulkopuristus suuntautui paremmin kuin silloin joskus. Ennen sitä meni tasaisella mogrenia ja potki taaksepäin ja toisaalta nyte emme esim. käyttäneet tasaisella kertaakaan sauvoja. Nyt sitä oikein viimeisen päälle tajuaa, että kuinka perseestä se oma tekniikka oli silloin, puhdasta luisteluhiihtoa rullaluistimilla. Hyvä, että silmät aukenee joskus :) Mutta toisaalta sekin toi sitä hyvää tunnetta ja huomaa, että asioita voi joskus hiffata. Toisaalta nytkin tietää, että siinä tekniikassa ja myös suorituksessa oli puutteita, mutta toisaalta tietää ainakin osaksi syitä niihin ja tiedostaa niitä puutteita ja tiedostaa jopa sen, että niitä voi parantaa :) On tää vaan niin hienoo.

Tällaiset hetket ja tunteet ovat niitä urheilun ja liikunnan hienoimpia hetkiä. Jos tuossa joskus pimeänä marraskuun iltana on joskus hieman nihkeämpää niin silloin voi taas muistella näitä upeita tunteita ja esim. sitä, että Ahvenistolla mentiin sitä mäkeä muuten helevetin kovaa...on tämä urhheilu vaan niin hienua, sano nivalainen :D

Sanani söin, mutta SM-hopeaa tuli

2011-07-24T21:36:00.005+03:00

Taisi olla vuosi 2007, kun ihan julkisesti kirjoitin eräälle keskustelupalstalle; jolla siihen aikaan oli välillä jopa jotain asiaa, mutta muuttui sittemmin teinien hiekkalaatikoksi; että tämä oli omalta oasaltani viimeinen kokeilu sauvarullaluistelussa. Nyt kuitenkin jo aiemmin kesällä Samuli houkutteli osallistumaan Ahvenistolle ja asia jäi hautumaan ja myös houkuttelemaan, sillä Ahvenisto on mitä parhain paikka sauvarullaluisteluun kuten jo viikolla kirjoittelin. Joten tuloksena oli mahdollisesta tulevasta vittuilusta huolimatta lopulta se, että ei muuta kuin Ahvenistolle sauvarullaluistelemaan :)) Eli voipi sanoa, että ehkäpä sanani söin, mutta ainakin hetkellinen paluu sauvarullaluistelun pariin tuli tehtyä...ja se kannatti.

Mustat pilvet kohosivat Ahvenistolla hieman ennen klo 14 taivaanrannan takaa ja toisella kierroksella vettä tuli jo todella rankasti ja SM-kisa keskeytettiin 2 kierroksen kohdalla. Siinä mielessä oikea ratkaisu, että olihan se jo hieman vaarallista, jos vauhdikkaimmassa laskussa varovastikin laskien lähdettiin ns. 8-pyöräluisuun...aika villi tunne :) Muut sarjat luistelivat kisan lyhennettynä ja kisaa sävyttivät muutamat kaatumiset ja keskeyttämiset. Valitettavsti juuri klo 14 pukkas sateen ja muuten oli päivä poutaa, mutta tälläistä on ulkoilmaurheilu.

Sauvakisan osalta jatkettiin tuntia myöhemmin. Kierrosta lyhennettiin 2 km:n mittaiseksi ja kisan pituus oli 10 kierrosta. Samulin kanssa otettiin heti hatkat, jota helpotti myös se, että Heinosen Aki oli ottanut kuulemma pannut toisen kierroksen alussa. Samulin kanssa vedettiin tasaisen hyvää ja kovaa vauhtia. Samuli oli tosi vahva tasaisella ja itsellänikin parin kierroksen jälkeen alkoivat nousut kulkea ihan kuin joskus ennen vanhaan :) Tosin toiseksi viimeisellä kierroksella oma mäennouseminen jo hieman hiipui ja ehkä siinä alkoi näkymään edelleen kovin vähäinen luistelutausta tänä kesänä. Ratkaisu tulikin sitten viimeisen kierroksen viimeisessä jyrkässä nousussa, jossa Samuli karkasi voittaen n. 15 sekunnilla. Mutta oltiin kohtuu ylivoimaisia; muutama kilometri lisää niin olisimme ajaneet koko muun osanottajaporukan kierroksella kiinni. Omegankin mukaan vauhti oli ihan ok, sillä aika oli jotain luokkaa 39min. ja matka 20,5km.

Kokonaisuutena täytyy sanoa, että oli muuten tosi hauskaa. Sauvarullailu tuollaisella radalla on äärettömän hauskaa. Tapahtuma oli kaikin puolin todella hyvin järjestetty. Homma toimi kokonaisuudessaan ja oli hyviä pieniä yksityiskohtia kuten esimerkiksi ruokailu osanottajille, mahdollisuus hierontaan. Tällä tapahtumalla on potentiaalia.

Nyt kuitenkin pitää tsekata vielä Tour de Francen viimeinen etappi tallennuksesta ja samalla miettiä että mitä nyt, kun kolmen viikon Tourin kyttääminen päättyy. Ja nyt ensimmäisen sauvamitalini kunniaksi yksi kylmä Fosters ja yömyssyksi yksi hyvä viski...tuplana...Famous Grousea :D

Pirkkalassa omaa ennätysvauhtia

2011-07-21T22:29:00.002+03:00

Ukkonen jyryytteli Häijäässä iltapäivän päätteeksi hurjasti, mutta kelikameroiden mukaan keli Pirkkalassa näytti kohtuuhyvältä. Eli ei muuta kuin viikkotempoihin. Jaloissa oli eilisen jälkeen ihan ok vireystila ja kulkuakin oli, sillä tuloksena oli oma ennätysaika 15.46,1. Keskisyke 165 ja maksimit 175. Parannusta aikaisempaan ennätykseen tuli 11 sekkaa eli syytä tyytyväisyyteen oli. Keskikadenssi tempossa oli 88 ja nyt tuntuu, että rytmi oli aika hyvä. Etenkin paluumatkan vastaiseen hieman tiheämpi rytmi kuin viime viikolla tuntui oikealta. Kesän tavoite neäljänkympin keskari eli aika 15.45 jäi vielä sekunnin päähän ja hyvä niin ettei tartte lopettaa kautta tähän :D

Vai lieneeköhän aikaparannukseen syynä Tourin seuraaminen vai ehkäpä pieni kateus, kun Esa ja Tapsa vaimoineen ovat seuraamassa Touria paikan päällä ja tänäänkin pariin otteeseen soittelivat sieltä Galibierin rinteiltä ja kuviakin tuli. Ehkäpä tämä kateuden luoma "raivo" siivitti ketjut kireämmälle :))) Mutta on tosiaan ollut hieno seurata telkkaristakin tämän viikon etappeja, kun isot pojat alkoivat toden teolla ratkomaan välejään ja yrittämään ratkaisuja ja vielä yllättävästikin ja rohkeasti... urheilua parhaimmillaan.

Ahveniston Rullat - yksi kesän kohokohta

2011-07-20T21:46:00.005+03:00

Ensiksi poistin nuo sivupalkissa olleet linkit rullaluistelublogeihin. Ainoa blogi, jossa oli päivitystä viimeisen parin kuukauden aikana oli Radical Sportin sivut ja ne siirsin tuonne urheilublogien joukkoon. Arvelin, että vittuako niitä muita siinä pitää, kun niihin ei päivitellä mitään.

Ensi sunnuntaina rullaluistellaan toista kertaa Ahveniston rullaluistelutapahtuma Hämennlinnassa. Ahveniston moottorirata on oiva paikka järjestää rullaluistelukilpailut. Itse sanoisin jopa, että Suomen ykköspaikka. Kova ja vaativa rata, joka on moottriratana tietysti täysin suljettu ja näin ollen turvallinen. Onhan siellä vaativat nousut ja vauhdikkaita laskujakin, mutta tilaa on. Itsekin eka kertaa laskiessa siellä jännitin yhdessä laskussa ehkä liikaakin, mutta sitten kun laskun oppi menemään niin eihän siinä muuta kuin antaa mennä. Lisäksi pinta on hyvä luisteltavaksi. Tuosta vaativuudesta täytyy myös sanoa, että yleisin kysmys monesti on, että onko siellä kova maasto... ja jos sen perusteella jätetään tulematta, että on kova maasto niin sitten onhan se nyt helvetti :) Kova maasto kehittää aina... siis oikeesti AINA. Kovista laskuista täytyy sanoa, että itse olen aina surutta laskenut suoraan ihan miten kovaa vaan, mutta jos mäen alla on tiukka kurvi niin se on aiheuttanut itselleni arkuutta ja teknisiä ongelmia rullilla ja onhan niissä pannuteltukin. Mutta oppiihan niihin kurveihinkin ja esim. Ahvenistolla oppii laskemaankin ja oppimaan oikeita ajolinjoja, koska tilaa ja vauhtia on komiasti.

Sitten Sollon Timo, Laulumaan Samuli ja kumppanit ovat tehneet todella hyvää työtä tapahtuman kehittämiseksi. Pojat kun itse kilpailevat eri tapahtumissa niin näkemystä on ja he osaavat kiinnittää huomiota asioihin, jotka osanottajille ovat tärkeitä. Ahvenistolle kilpailijan ja kuntoilijan on hyvä tulla. Ja on tosiaan nettisivut, lehtijuttuja, hyvät palkinnot, oheispalveluja ja asioita on tosiaan mietitty ja niiden eteen on tehty töitä... Toivottavasti me rullaluistelijat löydämme oikein joukolla Ahvenistolle sunnuntaina. Ja toivottavasti poikien työ kantaa hedelmää ja Ahvenisto rullat saa jatkoa vuosittain ja kasvaa ja kehittyy Suomen ykköstapahtumaksi. Aineksia on ja tärkeä rooli on nyt ja jatkossa myös meillä osanottajilla.

Sunnuntaina kilpaillaan Ahvenistolla myös sauvarullaluistelun Suomen mestaruuksista. Ensimmäistä kertaa sauvarullaluistelun vaatimassa ja ansaitsemassa maastossa. Onhan Kakskertakin hyvä, mutta kuitenkin siellä on liikaa tasaista ja se pyörätieosuus pilaa sen. Jos maantie olisi siellä koko matkalla käytettävissä niin sitten se olisi suht hyvä sauvarullaluistelun arvokisoihin. Ehkä Ahvenistoa vastaavat puitteet löytyisivät jostain Vuokatista ja sielläkin maalin tulisi olla Aateli Racen tapaan vaaran päällä. Uskoisin, että Ahvenistolla käydään hyvä ja laadukas sauvakisa.

Niin ja omat treenit tänään... Pari päivää pidin lepoa kovan treenipätkän perään. Palautumista oli tapahtunut, mutta vielä oli jaloissa kuitenkin väsymystä ja kireyttäkin. Kävin vetämässä rullilla sauvojen kanssa tunnin verran sisältäen MK-vetoja 3x3minuuttia loivaan ylämäkeen 4 minuutin palautuksella. Vedot jätin fiksusti kolmeen, koska tuntemukset kropassa eivät olleet täydelliset. Tälle illalle vielä hieman aktiivista kohdevenyttelyä ja huomenna Pirkkalan tempo.

Tamperelaismaisemia

2011-07-19T21:22:00.008+03:00

Hyviä harjoituksia lomalla

2011-07-18T22:49:00.003+03:00

Olin 1,5 viikkoa lomalla ja tein siinä 10 päivän aikana 11 harjoituskertaa. Määrällisesti ei todellakaan mitään valtavaa, mutta hyviä ja tehokkaita harjoituksia ja mukana myös kaksi kympin tempoa. Määrää kertyi noille 10 päivälle 14h. 40min. ja kilometrejä 308. Pyöräilyä tuli eniten (6h 48min ja 186km, rullilla 4h. 55min. ja 114km. Lisäksi voimaharjoituksia reilut pari tuntia ja juoksua tunteroinen.

Otin tämän vain esimerkkinä, että sopivaan saumaan saa mukavasti rytmitykseen sopivaa ärsykettä, jos aikaa on välillä hieman enemmän. Tosiaan määrällisesti ei mitään hirveitä, mutta tehollisesti hyvää tekemistä ja sen huomaa nyt jaloissa. Nyt pidän kaksi totaalista vapaapäivää ja muutenkin todella kevyen viikon, joten kyl se siitä.

Noissa rullislenkeissä on kaksi kertaa luistelua sauvojen kanssa. Tänä kesänä olen tosiaan vedellyt muutaman lenkin sauvojen kanssa ensimmäistä kertaa 4 vuoteen. Ja täytyy myöntää, että on ollut hauskaa vaihtelua ja ylävartalo on tykännyt :) Kaikin puolin on myös nautittavaa vaihdella eri harjoitusmuotoja niin kuin nyt mulla edellisviikolla pyöräily, rullaluistelu, sauvarullaluistelu, juoksu, kahvakuula ja normaali painoharjoittelu. Ensinnäkin lajilihaksethan saavat aina palautusta toista lajia treenatessa, erilainen ärsyke jo sinällään palauttaa ja kehittää sekä tietysti se henkinen merkitys.

Itse en ole oikein ikinä ymmärtänyt "totaalilajifanaatikoita", jotka jauhaa ja jauhaa päivästä toiseen sitä yhtä ja samaa. Totta kai, jos kilpailee niin painotus pitää olla siinä lajiharjoittelussa. Mutta esimerkiksi lajissa kuin lajissa pitäisi pitää yllä esim. juoksuharjoittelua. Eikä siinäkään muuta kuin vaikkapa kerran viikossa juoksua esim. ihan kimmoisuuden ja lantion hallinnan harjoituksena tai palauttavana verryttelyjuoksuna ja kun sitä pitää yllä 1-2x viikossa niin juoksulihaksissakin pysyy tuntuma ja paikat eivät kipeydy. Juoksuharjoittelun laiminlyöminen ei ole laiskutta vaan enemmänkin tyhmyyttä. Onneksi hiihtäjätkin ovat taas viime vuosina tajunneet juoksun merkityksen kesäharjoittelussaan lajiharjoittelun ohella tärkeimpänä harjoitusmuotona.

Tuo yllä oleva on tietysti kohdistettu hieman tavoitteellisemmin harjoitteleville. Tottahan toki ihan harrastelijalle, joka treenaa ehkä 2-3x viikossa voi tehdä harjoituksena vuodenaikojen mukaan siinä mielilajissaan. Mutta totuuden nimissä ei se ärsykevaihtelu tekis pahaa kenellekkään. Mulle teki ainakin hyvää käydä viime viikolla heittämässä pari lenkkiä myös sauvojen kanssa ja tuskinpa se mun ns. rullaluistelutekniikka kärsi siitä pahemmin :DD

Pikku hiljaa palauttelun aika

2011-07-15T08:26:00.003+03:00

Eilinen viikkotempo Pirkkalassa sujui kohtalaisesti, sillä aika oli 15.59,1 eli 1,5 sekkaa jäin enkasta. Kuitenkin se suunta, että aina pieni parannus on tapahtunut, sai nyt pienen takapakin. Olosuhteet olivat ihan ok, tosin tuuli oli tälläkin kertaa lievästi sivuvastainen mennen tullen. Pientä väsymyksen tynkää on nyt kintuissa. Kovat harjoitukset viikonloppuna ja alkuviikosta sekä tiistain juoksulenkki ja siihen päälle kympin tempot peräkkäisinä päivinä ovat tehneet tehtävänsä. Ajan ja luistelen kuitenkin viikonlopun vielä pk-lenkkiä ja ensi viikon alussa pidän todella kevyttä ohjelmaa ja jopa lepopäiviä :o Eiköhän ne sieltä taas jalat virkisty...

Tourilla oli hieno päivä eilen. Pakko vielä tänään katsoa Tourmalet´n nousu ja maalinousu uudelleen tallennuksesta. Merkit Contadorin lievästä alavireisyydestä pitivät paikkaansa. Scleckit olivat loistavia ja Evans on iskussa. Samuel Sanchez on näyttänyt vastaavaa joskus aiemminkin ja oli kyllä yksi ennakkosuosikeista, joka mullakin oli veikkauksissa mielessä. Ja Hevoskuurin eilisen etapin veikkauskilpailussa en kuitenkaan uskaltanut laittaa Sanchezia veikkaukseeni vaan laitoin Contadorin, koska niin harva oli laittanut hänet ja sitä kautta uskoin pääseväni arvontaan. Hemmetti. Mutta viimeistään nyt se on selvää, että Contador ei ole mahti-iskussa. Schleckit ja Evans käyvät voittotaistelun. Mutta onhan nuo vuoristoetapit ihan loistavaa viihdykettä ja katsottavaa, sikasiistiä :))

Nivalan viikkotempo

2011-07-13T22:11:00.002+03:00

Kävin tuuppaamassa Nivalan harjoitustempot, kun nyt täällä olin ja oli ihan kivaa. Kulkua ei oikein ollut ja se nyt olikin tiedossa. Onhan tässä tullut treenattua ja tuo eilinen hölkkälenkki ei tietenkään ollut parasta mahdollista valmistautumista vaan päinvastoin. Kevyellä pyörittelyllä tuntui ihan ok, mutta heti oikeastaan minuutti lähdöstä jalat olivat ihan tyhjät ja megahapoilla. Nivalan reitillä viimeinen kilometri ennen kääntöpaikkaa hivuttaa, hivuttaa ja hivuttaa hiljalleen ylöspäin pirullisesti ja vauhti menee ihan nollaan. Siitä sitten takaisin ja tällä kertaa vastatuuleen... tuskaa...tuskaa :)) No, loppuaika 14.52, tarkka matka ilmeisesti 9,75km. Ihan kohtalainen kuitenkin.

Huomenna meikä ajelee sitten takaisin Häijääseen ja illalla käyn ajamassa taas Pirkkalan viikkotempot. Katsotaan onko reisi entistä enemmän tiltissä vai kulkeeko tämänpäiväistä paremmin. Yleensähän aikoinaan tuplakisaviikonloppuina mulla se kakkospäivän kisa jostain syystä oli aina se parempi. Joskus tuli jopa niitä pöljän päivän kisoja. Tuleeko huomenna uusi enkka...se katsotaan huomenna :D

Eurosport player pelastaa penkkiurheilijan loman

2011-07-12T21:43:00.003+03:00

Onneksi on netti ja mokkulat, sillä muutoin lomailu Tour de Francen aikana Nivalassa Eurosportin ulottumattomissa olisi täyttä tuskaa. Onneksi mummon Sonerankin mokkula pelittää täällä ja Eurosport Player on halpa. Kaikki etapit on tullut nähtyä ja tänäänkin oli aihetta tuuletuksiin, koska tanakka englantilaispoju ei voittanut etappia vaan Omegan Andre Greipel vei etapin puhtaalla ja ihan loistavalla kirillä. Hienoa!

Muutoinkin Tour on jännittävässä vaiheessa. Pyrenneille saavuttaessa Contador on jäänyt altavastaajaksi. Peli on tällä hetkellä hyvin Schleckin veljesten ja Evansin hallinnassa. Heidän tarvii periaatteessa vain seurata Contadorin siirtoja. Toisekseen Contadorin kisassa on polvivaivan lisäksi näkynyt lieviä merkkejä siitä, että mies ei ole ihan mahtikunnossa. Tourin ensimmäinen viikko oli kaikkine kolareineen ja kovien kavereiden keskeyttämisineen kovin hermostunutta ajamista ja paljon sattui ja tapahtui. Mutta ylihuomenna päästään jo sitten itse asiaan eli oikeille vuoristoetapeille, jess!!

Muualla urheilupuolella ainakin keihäsmiehet kitisevät kaikenlaista. En tiedä, mutta mä ainakin sanoin jo pari vuotta sitten, että nämä nykyiset keihäsmiehet heittävät jo harjoituskaudella liian vähän. Ennen vanhaan keihäsmiehet heittivät jo yhdessä harjoituksessa kymmeniä ja kymmeniä heittoja ja tilanteessa kuin tilanteessa he sitten heittivätkin sen kasikymppisen. Nyt kasikymppinen ei porukoilta lähde edes kisoissa. Jotenkin tuntuu, että heittokestävyys ja heittorutiinni puuttuvat, tekniikka on kovin haavoittuvainen ym. ym. Niin ja sitten, jos tulee muutama kisa niin hermotus on sekaisin tms. Mun mielestä poikien harjoittelu menee kaikenlaiseen kikkailuun ja itse asia unohtuu. Vanha totuushan lienee, että juoksemaan opitaan juoksemalla, rullaluistelemaan rullaluistelemalla ja keihästä heittämään heittämällä keihästä.

Viime aikojen urheilusta on jäänyt myös mieleen Djokovicin hallinta Wimbledonissa. Federer oli todella kesy Tsongaa vastaan ja lopulta myös Nadal oli aseeton finaalissa. Ja urheilun ulkopuolelta formuloissa yritetään liian ylivoimaisia Red Bullin kuskeja saada taas vähemmän ylivoimaisiksi keinotekoisilla sääntömuutoksilla siinä kuitenkaan onnistumatta ja Vettel on jo kuta kuinkin varma maailmanmestari. Samoin kuin HJK täällä kotimaisessa Veikkausliigassa. Eli näilläpä taas mennään...penkkiurheilu on lähes yhtä kivaa kuin itse urheilu :)

Nostalgiaharjoitus

2011-07-11T19:05:00.005+03:00

Päivän ohjelmassa oli jonkinlainen nostalgiaharjoitus. Itse harjoitus oli ihan nykyaikainen, mutta nostalginen siinä mielessä, että kyseisellä tienpätkällä olin käynyt riehumassa viimeksi 90-luvun alussa. Nivalan lakeuksillahan ei juuri noita mäkiä ole, kuten yllä olevasta kuvastakin voi havaita, ja ainoa vähän parempi asfalttipintainen nousu löytyy Nivalasta muutama kilometri Sieviin päin, ns. Eemelinmäki. Siinä aikoinaan jauhettiin kaikki ylämäkitreenit ja rullahiihtolenkitkin vedeltiin siinä muutaman kilometrin edestakaisella pätkällä, se oli meidän ns. ylämaasto :)

Tänään siis suuntasin sinne ylämaastoon. Verryttelyn jälkeen vetelin siinä rullilla 8x3 minuuttia ylämäkeen ja palautuksena lasku alas. Matkana vedon pituus oli 1,2km. Sykkeet pyöri siinä ana-kynnyksen tuntumassa ja ylikin. Viimeinen veto oli kuten asiaan kuuluu kovin ja syke nousi 176:een. Kaikin puolin hyvä treeni. Hieman tuntui jaloissa eilinen pyörälenkki, mutta ei liian pahasti. Ainoa haitta oli maanantain aamupäivän vilkas liikenne ja etenkin rekkaliikenne. Kokkola-Kajaani -tie on nimittäin aika vilkas tie. Mutta mukava oli vetää ja fiilistellä. Edellisen kerran olen samantyylisen harjoituksen tehnyt varmaankin puhdasta tasatyöntöä. Vuosien vierimisen huomaa ainakin siitä, että ennen nuorena ja urheilijana 10 vetoa ei tuntunu juuri missään ja nyt vanhempana ja kuntoilijana 8 vetoa on jo aika kova setti :)

Nyt on ollut ohjelmassa aika kovia treenejä ja ainahan mä voisin jauhaa shittiä, että mitä järkeä on ns. kilpailukaudella vetää näinkin kovaa settiä. Mutta ensinnäkin tää on vaan niin kivaa ja näin lomalla aikaakin on. Toisekseen voi kysyä, että mikä kilpailukausi ? :)) Niin ja nyt pitää vetää hyviä treenejä, jotta rullaluistelun SM-maratonin pääsis elokuussa jotensakin kunnialla läpi ja sitten syyskuun alussa Tour de Helsingin vetäis selvästi kovempaa kuin vuosi sitten. Siinä kaksi hyvää tavoitetta. Ja se kolmas vielä eli vetää Pirkkalan tempo vielä tälle kesälle yli neljänkympin keskarilla. Näillä tavoitteilla mennään.

Häijään kahvakuularingillä oikea asenne

2011-07-10T21:14:00.006+03:00

Aloitin tuossa kesäkuun alussa kaikille avoimien kahvakuulaharjoitusten pitämisen. Harjoitukset ovat tosiaan kaikille avoimia ja ilmaisia. Kaikkiaan meitä on jo parikymmentä innokasta kahvakuulan heiluttajaa. Yhdellä kertaa on parhaimmillaan ollut 15 osanottajaa. Perusliikkeitä on opeteltu ja hyviä sekä tehokkaita harjoituksia on tehty joka kerta. Nyt, kun itse olen Nivalassa niin lähetin eilen esimerkkinä kahvakuulaharjoituksen ohjelman, jonka voi kukin toteuttaa vaikka omin päin, jos intoa piisaa. No kuulinpa, että siellä oli porukkaa kokoontunut kasaan ja tehty ohjelma oikein porukalla. Siistiä! Ihailtava asenne, hyvä meidän kahvakuularinki!!

Itse heitin tänään mukavan nautittavan pyörälenkin voisko sanoa kotiseutuhengessä kiertäen käytännössä Nivalan ja tehden pikkupistot myös Ylivieskan ja Haapajärven puolelle. Kaikkiaan kilometrejä tuli 97 ja aikaa vierähti 3.05 eli keskarikin oli yli 30 km/h. Tuuletkin oli tällä kertaa suht suosiolliset. Ja eihän täällä lakeuksilla juurikaan nousuja ole, mutta GPS kyllä näytti korkeuseroa koko matkalle muistaakseni lähes 30m. Mutta kai sitä sen verran tulee, kun tuolta jokilaaksosta nousee Makolan tai Maliskylän ylämaille :) Harjoituksen yleisteema oli peruskestävyys, mutta osana harjoitusta tein 6x5 minuuttia isolla välityksellä 70-80 kadenssilla ja palautuksena 5 minuuttia yli 100 kampikierroksilla. Tuo ison välityksen pyörittäminen lähtee päivä päivältä sieltä paremmin. Viimeisen viisminuuttisen vedin raskaimmalla välityksellä mitä multa tällä hetkellä löytyy ja ihan bueno yli 42 keskarilla ja kohtuusykkeillä ilman megahappoja.

Toisaaltahan se on hyvä, että oppii pyörittämään kovalla kadenssilla ja sitä kautta pystyy jatkossa pyörittämään myös isommalla välityksellä. Noilla kampikierrosmäärillähän, millä olen alkuun noita tempoja vetänyt ei juuri kukaan oikea pyöräilijä kisoja vedä... paitsi aikanaan se yksi, tosin se voitti 7 kertaa Tour de Francen ja sillä lienee ollut välitykset hieman paremmalla mallilla. Mutta kylläpä se Contadorkin vetää isolla välityksellä kovilla kampikierroksilla. Mutta yksilöllisiä juttujahan nuokin ovat. Mutta ei muuta kuin itsekin kohta isompaa etukeskiötä vaihtamaan :) Se täytyy tietysti muistaa, että nyt puhun tempoajoista ja välityksistä niistä ja kuten sanoin niin pyörityshän on hyvin yksilöllinen asia. Ja totuushan on se, että mitä suurempi pyöritysnopeus, sitä alhaisempi on tarvittava voima ja sen myötä pienempi energiantarve ja taloudellisempi ajo. Mulla noissa tempoissa keskikadenssi on ollut luokkaa 90 rpm ja se vaikuttaa aika hyvältä. Eli ei muuta kuin välitykset kohalleen sitten siihen mun tulevaan tempopyörään; pakkohan se on jossain vaiheessa hankkia ;) Tietääpä ainakin mihin säästää... sillä niinhän se on, että en elä tehdäkseni töitä vaan teen töitä elääkseni ja harrastaakseni, kyä näi o!!

Kompressiosukat testissä

2011-07-09T21:35:00.004+03:00

Sen verran on tuota ikää on jo kertynyt, että piti alkaa kokeilemaan tukisukkia :D
No, itse asiassa urheilijoiden keskuudessa kompressiosukista on tullut aikamoinen hitti ja niitähän on myyty paikoin maahantuojilta lähes loppuun.

Yleensähän jalkojen päällä ollessa jalat helposti väsyvät ja turpoavat. Näiden ennaltaehkäisyyn voi käyttää kompressiosukkia, jotka edistävät lymfa- ja verenkiertoa ja auttavat sitä kautta jaksamaan paremmin pitkäkestoisissa urheilusuorituksissa; esim. maratonilla. Polviin saakka ulottuvissa sukissa on käytetty erikoiskudontaa, joka tekee jonkinlaisen asteittaisen puristuksen jalkaterän, nilkan ja säären alueelle ja edesauttaa nestekiertoa ja esim. hapen kulkua pohkeiden ja jalkaterän alueelle.

Sukkaa voi tietysti käyttää myös seisomatyössä ja urheilusuorituksen jälkeen palautumisen edistämiseen. Lisäksi seisomatyössä sukista on todettu olevan hyötyä ja auttavat jaksamaan paremmin ja myös ehkäisevät jalkojen turpoamista. Ja matkustamiseenhan ne ovat aivan ehdottomat ja lentomatkustajathan ovat käyttäneet tukisukkia jo vuosia.

Näin fysioterapeuttina täytyy tietysti näitä kaikkia kokeilla ettei kaikki vain perustu mainospuheisiin ja tietää itsekin kokemuksen kautta mitä voisi asiakkille suositella. Itse ostin nyt ensimmäiseksi Mico Oxi-Jet kompressiosukat, joka on tehty lähinnä palautumiseen, matkustamiseen ja seisomatyöhön. Töissä en ole vielä ehtinyt niitä pitää, toisaalta asiakkailla olisi voinut olla hauskaa, kun meikä sortseissa ja kompressiosukissa ottaisi asiakkaita vastaan. Mutta lenkkien päälle olen tällä viikolla vetänyt sukat ja jalkaan ja esim keskiviikon tempojen jälkeen ne tuntuivat tosi hyviltä ja saattoi ainakin tuntemuksen mukaan kuvitella niiden edistävän palautumista :) Ja yleensäkin ottaen ne ovat äärettömän miellyttävän tuntuiset jalassa. Siihen on vaikea sanoa, että ehkäisevätkö ne esim. "suonenvetoja", koska nyt en ole niistä pahemmin kärsinyt; kiitos tiukan diasporal-kuurin. Mullahan on ollut ajoittain hyvinkin paljon kramppeja tuossa oikeassa jalassa, jonka hermotusta se välilevyn pullistuma 2007 vaurioitti. Mutta katsellaan, kokeillaan ja kartoitetaan kokemuksia. Hankin kyllä vielä toiset, joita tulen kokeilemaan juoksulenkeillä, sillä siinä uskon niistä olevan hyötyä itselleni. Palataan näihin tarkemmin, kunhan olen niitä pitempään testaillut, mutta ehdottomasti suosittelen jo nyt kokeilemaan, jos kärsii pohkeiden väsymisestä ja turpoamisesta. Ei muuta ku tukisukkaa jalkaan...

Holmenilla oli asennetta

2011-07-08T22:13:00.002+03:00

Olen lukenut lähiaikoina Janne Holmenin Juoksukirjaa. Kirja on koottu lähinnä miehen Juoksija-lehteen kirjoittamista kolumneistaan. En ole ihan loppuun saakka ehtinyt kirjaa kahlaamaan, mutta muutama hyvä pointti on jo tullut esiin. Kokonaisuutena tietysti se riittävän kova harjoittelu ja huippu-urheilijan asenne. "On kuitenkin jotakin mitä ei pidä välttää - kovaa harjoittelua. Ilman riskinottoa ei ole mahdollista menestyä."

Eräskin mielenkiintoinen asia oli, kun Holmen pääsi Suomen Urheiluliiton Kestävyys 2000-projektiin ja sitä kautta liiton valmennusryhmiin. Vuonna 1999 mies pääsi ensimmäiselle etelän leirilleen yhdessä muiden valmennettavien kanssa. Liiton valmennusjohdon yleinen teema oli varoitella liikaharjoittelusta. Kyseistä leiriä varten käskettiin porukoita löysäämään harjoittelua ennen leiriä ja itse leirillä piti harjoitella ensimmäinen viikko kevyesti, jottaa tottuu olosuhteisiin. Sitten leirin viimeisellä viikolla harjoittelua piti keventää rasittavaa kotimatkaa varten. Kokemattomina he päättivät totella valmennusjohtoa, mutta toisin kuitenkin kävi. Heti leirin ensimmäisenä päivänä Holmen veti paikallisen kaverin peesissä 8x3 minuutin vetoharjoituksen eli se siitä kevyestä ekasta viikosta. No, eihän siinä mennyt kuin pari kolme vuotta, kun mies oli jo Euroopan mestari. Yleisesti ottaen mies oli hyvin tarkka kaikessa urheiluun ja harjoitteluun liittyvässä, mutta ylivarovaisuuteen harjoittelun suhteen hän ei syyllistynyt.

Lisäksi Holmen haki koko ajan kovavauhtisiin harjoituksiin kovatasoisia harjoittelukavereita ja niitähän ulkomailta löytyi. Ihmetteli myös sitä, että suomalaisia samalla leirillä ei kiinnostanut tai motivoinut vetää kovia harjoituksia hänen peesissään; niiden olisi lullut kehittävän. Lieneekö muun porukan asenteessa ollut vikaa... niin ja tuloksistahan sitä voi tsekata :) Kyllähän itseään kovemman kaverin kanssa treenaaminen yleensä kehittää, niin ja myös teknisesti. Missäs se Ruotsin Daniel Rickardsson oppi vapaan hiihtotavan tekniikan... joo-o lenkillä Marcus Hellnerin peesissä.

Kaikin puolin Holmenin harjoittelussa ei ole mitään ihmeellistä. Yksinkertaista ja määrällisesti ja laadullisesti riittävän kovaa. Esimerkki oli joltain 19 päivän leiriltä, jossa oli ohjelmassa joka toinen päivä pitkää lenkkiä ja joka toinen päivä rataharjoitus piikkareilla. Näissä rataharjoituksissa joka toinen harjoitus pitkiä toistoja ja joka toinen lyhyitä. Esimerkiksi 20x200m 60 sekunnin palautuksella tai 8x1000m keskiarvolla 2.57 ja 2.30min palautuksella.

Lukee kenen hyvänsä menestyvän huippu-urheilijan tarinoita niin kyllä siellä vaan ne samat asiat lainalaisuudet toistuvat. Urheilijan harjoittelu on loppujen lopuksi hyvin yksinkertaista kunhan se on riittävän kovaa ja elämä karua ja ankaraa, mutta parhaimmillaan ah niin palkitsevaa.

Sorilan tempo

2011-07-06T22:26:00.002+03:00

Nyt pääsin ensimmäistä kertaa tuuttaamaan perinteikkään Sorilan tempon. Reitti on edestakainen ja prikulleen 10km. Maastoltaan mukavan pikkunätin vaihteleva, mutta valitettavasti nyt jo pinnaltaan todella huono. Pitkittäisiä ja poikittaisia halkeamia on todella paljon ja pitkittäiset ovat todella pahoja eli tarkkana saa olla. Jos niihin sattuu vetämään niin sitten kyllä saattaa lähteä maata kiertävälle radalle aika vihaisesti. Jos pinta olisi parempi niin olisihan se ihan loistava temporeitti.

No mites se sitten kulki? Oikeastaan yllättävän kovaa. Onhan se ensinnäkin hieman vaikea lähteä vetämään oudolle reitille ensimmäistä kertaa. Totta kai me kävimme sen kerran verryttelemässä, mutta ensimmäinen veto kilpaa on aina ensimmäinen veto kilpaa. Toisekseen täytyy myöntää, että Kakskerran rasitukset hieman tuntuivat punteissa edelleenkin. Eli tähän peilaten aika, joka oli 15.20, oli hyvinkin tyydyttävä. Ja nyt voi jopa sanoa, että alkuvauhtikin oli kohtuullisen oikea, mutta maksimisykkeet olivat lopulta vain 172 eli tukkoisen oloista enkä tuntemuksenkaan mukaan saanut läheskään kaikkea irti. Eli se 15 minuuttia on ihan haarukassa, jos vaan suinkin pääsen toisen kerran vetämään Sorilan tempon... ihan pakko päästä...on se niin siistiä, niin siistiä :D

Niin ja mä olen nyt 1,5 viikkoa lomalla. Lähdemme Kasperin kanssa kaksin huomenna Power Parkin kautta Nivalaan. Nivalassa olisi tarkoitus ensi keskiviikkona käydä vetämässä siellä paikalliset viikkotempot eli mittaamassa taso siellä. Mutta ensi katsotaan huomenna kuinka pönttö ja pakki kestävät Power Parkin vatkaimet :))

Suuri lahjakkuus on poissa

2011-07-05T21:45:00.004+03:00

Tänään kolmen maissa kuulin uutisista, että Mika Myllylä on kuollut. Uutinen todellakin pysäytti ja taisi silmä muutaman kerran kostuakin. Niin valitettavaa, niin surullista, niin traagista...

Mieleen muistui ne ensimmäiset kerrat 80-luvun alusta, kun näin Mikan ensimmäisen kerran. Aina siellä pykälää nuoremassa ikäluokassa naapurikunnan seuran mies meni neonpunaisessa pipossaan todella kovaa. Paremmin tutustuin mieheen armeijassa. Itsemenin armeijaan kesäkuussa -86 ja Mika tuli samaiseen Kainuun Prikaatiin heti vapaaehtoisena 17-vuotiaana lokakuussa. Jo yhden Suomen mestaruuden voittaneena mies pääsi luonnollisesti heti Prikaatin valmennusryhmiin. Heti siltä syksyltä muistan, kun vähälumisena syksynä meidät laitettiin tekemään latua jonnekin metsäautotien reunaan Kajaanin ja Sotkamon välimaastoon. Kun saimme jonkinlaisen laduntekeleen käsipelillä tehtyä, pääsimme myös hiihtämään. Yritimme sitten siinä saada jonkinlaista hiihtoa aikaiseksi ja sitten näin, kun MIka veti samaa loivaa nousua ylös ja mies tuli sitä teknisesti loistavasti kuin suoraan MM-tasolta. Sitä näkyä en unohda ikinä. Silloin viimeistään tajusin, että siinä on lahjakkain näkemäni hiihtäjä.

Silloin kyseisenä talvena Myllylä dominoi PV:n läänimestaruuskisoja ja olikohan kyseinen talvi, kun vei jo miestenkin piirin mestaruuden Keski-Pohjanmaalla. Sieltä sitten alkoi pikku hiljaa nousu kohti maailman huippua, jonne sellainen lahjakkuus tulisi vääjäämättä nousemaan ja nousikin. Armeijan ajoilta on monta mukavaa muistoa ja omalta kohdalta yksi voittokin. Sodankylän leirillä päätettiin, että huomenna vedetään 100 km:n päivä. Sitten lapettiin pitkä päivä, mutta Mika lopetti 85km:n kohdalla ja meikä veti täydet sata. Eli peruskestävyyslenkin pituudessa vielä voitin, kun varsinaisissa kisoissa en enää pärjänny :)

Sitten tietysti muistoissa ovat vahvana Mikan loistavat menestykset 90-luvulla ja päällimmäisinä tietysti Trondheimin vesisateen 50km:n maailmanmestaruus ja Naganon sakean lumipyryn Olympiakulta 30km:llä sekä Ramsaun 3 kultaa. Ramsaussahan olisi varmaankin tullut 4 kultaa, jos takaa-ajossa olisi noudatettu silloisia sääntöjä; siinä kelissähän olisi kisa pitänyt käydä väliaikalähtönä, mutta norjalaisethan siinäkin taas olivat takana ja Alsgaard vei siinä voiton. Doping-asioihin en nyt muuten puutu, mutta jos ja kun siellä jotain on käytetty, niin samat ne oli keinot koko kärjellä oli paras oli kuitenkin paras. Voittaja oli silloinkin paras, lahjakkain ja kovin harjoittelija.

Mutta Lahden käryllä oli ihan liian kova hinta. Ja niin valitettavaa oli lukea etenkin viime vuosien juttuja. Mies oli kuitenkin pohjimmiltaan mitä hienoin, mitä herkin, mitä mukavin ja sympaattisin ihminen. Niin ja todellinen lahjakkuus ja jolla oli lahjakkuutta myös harjoitella todella kovaa; silloin kun harjoitellaan niin silloin todellakin harjoitellaan.

Omissa muistoissani Mika Myllylä jää elämään kaikkien aikojen suomalaishiihtäjänä.

R.I.P Mika

Rullaluistelun hurmaa Kakskerrassa

2011-07-04T21:21:00.007+03:00

Vaikka omalla kohdalla tuo rullaluistelu on ollut tällä kaudella hieman lapsenkengissä niin siitä huolimatta ainakin Kakskerran lenkille Turkuun on aina pakko päästä. Onhan se kuitenkin tunnelmaltaan, järjestelyiltään ja reitiltään nykyään Suomen paras rullaluistelutapahtuma. Keli oli jälleen kerran loistava, reitti pinnaltaankin edelleen hyvä ja vaikka omalla kohdalla meno ei ollut kovinkaan lennokasta niin hauskaa kuitenkin oli, kannatti lähteä. Ja kaiken kukkuraksi oli tosi siistiä nähdä rullaluistelukavereita pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia.

Itse kisasta tosiaan omalla kohdalla ei ole mitään jäätävää kerrottavaa. Tietysti se on nyt todistettu, että ihan näillä kilometreillä ei minun rullaluistelutaustalla voi odottaa huippuaikoja. Tämä oli nyt kymmenes kerta luistimilla tänä kesänä ja se on armottomasti liian vähän. Hapenotollisesti ei mitään heikkoa, mutta luistelulihaksisto ei vaan kestä kilpailuvauhtista rasitusta eli ottaa näköjään enemmän kiinni sieltä lihaskestävyyspuolelta. Ja jos ennen oli nuo nousut mun vahvuus niin tällä hetkellä ne ovat heikkous, sillä niihin nitkahti Huippulan poika eilen. Tasaisia nyt keinutteli ihan ok... puolimatkaan saakka :) Hieman tietysti kismittää, kun joskus on vetänyt saman reitin melkein 10 minuuttia kovempaa, mutta toisaalta hauskaa oli ja olihan se odotettavissa, että alle 1.10 aikoihin ei tällä rulliskunnolla nyt mennä. Ja vaikka ihan moro oli maalissa niin palautuminen oli nopeaa ja illalla tunnin kahvakuulatreeni sujui äärettömän hyvin eli pohjat on kunnossa :)

Itse kisan kulusta ei nyt ole ihmeempää raportoitavaa. Jani kyseli ennen kisaa, että onko menohaluja. Nyt kyllähän menohaluja aina on, mutta kunto ei nyt riitä siihen, että reittiennätystä aletaan jahtaamaan, joka oli se Janin ajatus. Heti alkuun Jani lähti suht kovaa ja me muut jäimme hieman. Normikunnossa meikä olis kyllä lähtenyt sinne perään, mutta nyt ei pystynyt :( Robert lähti hetken päästä Janin perään saavuttaenkin hänet ja me jäimme Samulin kanssa tekemään yhteistyötä. Vuoroveto toimi emmekä olleet puolimatkaan mennessä kovinkaan kaukana kärjestä. Meitsillä oli kuitenkin jo todella vaikeaa, Samuli oli vahvalla jalalla liikenteessä ja minä jäin aina nousuissa jokusen metrin ja todellakin pikku hiljaa hyydyin niihin. Puolimatkan jälkeen jatkoin matkaa yksin. Robert oli jäänyt Janista ja kikkaili nivusensa kanssa, Samuli sai hänet kiinni ja pojat kisailivat kakkosijasta, jonka Roope sitten vei. Meikä keskittyi turvaamaan nelossijansa ja todellakin siinäkin oli jo turvaamista, sillä niin oli loppuvaiheessa matkanteko vaikeaa. Mutta maaliin kuitenkin ajalla 1.17 ja jotain. Mitä tästä opimme?? Kannattais varmaan luistella enemmän, jos haluaa tapella sijoituksista, joilla pääsee pokkaamaan :) Mutta täytyy vielä toistaa, että hienoa oli kisailla taas Kakskerrassa, jossa muuten aina on helle! Se on hienoa.

Hieman on ollut nivuset kipeänä ja totta kai aamulla hieman huomasi, että kisaa ja kahvakuulaa on eilen vedetty. Mutta tänään tein kevyen puolen tunnin hölkän ja jälleen kerran se palautti ihan mukavasti. Huomenna kevyttä pyöräilyä ja keskiviikkona näillä näkymin Sorilan tempo.

Mitäs tänään Tourilla; joo-o massakiri oli odotettavissakin, mutta Mark Cavendish ei voittanu tämän päivän etappia ja sekös ainakin meikäläisestä tuntuu hyvältä. Olihan hieno kiritaistelu jälleen kerran, mutta kylläpä sitä niitä vuorietappeja odottelee ainakin meikäläinen. Niin tuosta Cavendishistä sen verran, että niin kova pyöräilijä ja loppukirimies kuin hän onkin niin mun kategoriassa mies menee kaikkine lausuntoineen ym. sinne "petternorthug-kategoriaan" eli mies ei ole nätisti sanottuna mun suosikki. Viime viikon Veikkaajassa oli muuten hyvä artikkeli Cavendishistä, kannattaa lukea, jos lehden saa käsiinsä.

Itsestä on tuntunut tässä kevään aikana, että mitään järisyttävää sanottavaa ei ole tässä mun blogissani ollut ja päivityksiäkin on tullut välillä harvakseltaan. Nyt kuitenkin viikon sisään sain pariin otteeseen kiitosta ja kannustusta, että jatka vaan kirjoittelua. Kiitos niistä ja kyllä mä jatkankin aina kun ehdin ja vaikka asiaa ei aina niin olekkaan...perusdiipadaapaa vaan, mutta hauskaa ja "terapeuttista" tämä edelleenkin on :) Täytyy taas kuitenkin sanoa, että jos ne kaikki lenkkien "flow-tilassa" tulevat ajatukset muistaisi tässä kirjoittaessa niin korkealentoisia juttuja olisi ja tulisi ja paljon :) Mutta aiheita pyörii nytkin mielessä paljon ja niistä lähiaikoina taas lisää...

16 minuutin alitus

2011-06-30T22:19:00.003+03:00

Tulihan se sieltä, nimittäin se 16 minuutin alitus Pirkkalan tempoissa. Oma ennätys parani 6,5 sekuntia ja aika oli nyt 15.57,3. Keskivauhdiksi se tekee tällä 10,5 km:n matkalla 39,5km/h. Edelleen parannettavaa on paljon ja eiköhän siitä kesän mittaan tipu vielä jonkin verran. Nytkin eka puolikkaalla kääntöpaikalle saakka vedin ehkä hieman ylikovaa ja se kostautui hieman paluumatkalla. Välitysten puolesta pystyin nyt vetämään keskimäärin pykälää isommalla välityksellä ja se tuntuu olevan oikea suunta. Samalla olen pystynyt muuttamaan ajoasentoa oikeammaksi eli käsiä ja kyynärpäitä hieman edemmäs, olkapäät suoraan kyynärpäiden yläpuolelle ja sitä kautta persausta lähemmäs satulan kärkeä. Tämän kaiken seurauksena saan enemmän vääntöä etenkin isommalla välityksellä ajaessa. Tuntuu, että suunta on oikea ja siitä tuntuu myös Omega tykkäävän :) Mutta on se tosiaan niin siistiä käydä vetämässä noita tempoja ja ennen kaikkea tulee ihan hemmetin hyvä harjoituksia. Ja onhan sieltä ensimmäisestä vedosta tullut parannusta jo reilusti yli 1,5min ja se jos mikä motivoi myöskin hauskuuden ohella :)

Kesäkuu alkaa olla finaalissa ja kesäkuussa tuli kuntoiltua ihan mukavasti. Itse asiassa määrällisesti hieman enemmän kuin mulla keskimäärin:

Kesto yhteensä: 34:11'31.5 tuntia matka yhteensä: 706,4km
Pyöräily 18:31'00.9 tuntia 520,7km
Rullaluistelu 5:19'30.4 tuntia 119,3km
Voimaharjoitukset 5:12'15.4 tuntia
Rullahiihto 2:14'32.5 tuntia 37,69km
Juoksu 2:11'00.3 tuntia 18,66km
Maastopyöräily 0:43'12 tuntia 10,01km

Ihan hyvä kuukausi. Yhteensä 29 harjoitusta. Harjoitusten keskisyke 130 ja fiiliksen keskiarvo pysyy kuten pitääkin siellä hymynaaman puolella.

Pyöräilyä alkaa olla ja itse asiassa taitaa jo olla enemmänkin kuin koko viime kesänä yhteensä. Sitten tietysti rullaluistelun määrä on romahtanut viime kesään verrattuna. Mutta toisaalta rullaluistelun määrä tulee lisääntymään heinä-elokuun aikana. Tästä on hyvä jatkaa; liikunta on kivaa!!!!!!!!!!!!

Kestävyysurheilun asialla

2011-06-29T21:08:00.004+03:00

En muista olenko aiemmin muistanut kehua loistavaa kestävyysurheiluun keskittyvää suomalaista nettisivustoa www.hevoskuuri.fi. Mutta nyt ainakin muistan. On nimittäin nettisivusto meikäläiseen makuun, sillä se kirjoittaa lähinnä kestävyysjuoksusta, hiihdosta, pyöräilystä, triathlonista ja suunnistuksestakin. Uutisia ja haastatteluja tulee sekä Suomesta että maailmalta. On keskustelupalstaa, kolumneja ja asiaa myös valmennuksesta ym. niin ja nykyään myös myytäviä tuotteita. Kannattaa käydä tutustumassa, sillä on todellakin sivusto kestävyysurheilun asialla. Nyt on esim. hyvää raporttia Vuokatin Aateli Race -kilpailusta.

Tosiaan itseäni kiinnostaa seurata tiivisti juuri kyseisiä kestävyyslajeja, mutta tuo suunnistus on jostain syystä kaikista vierain. Kyllähän sitä seurailee nykyään telkkarista ihan ok mielenkiinnolla, koska kaiken maailman GPS-seuranta on tullut mukaan helpottamaan seuraamista ja tuomaan oivaa mielenkiintoa siihen. Oma suunnistuksen harrastaminen ei ole koskaan oikein innostanut. Silloin aktiivihiihdon aikoina tuli muutamat iltarastit käytyä ihan harjoitusmielessä ja joskus rastit löytyivät ja joskus jopa eksyminen oli lähellä. Armeijan aikana AUK-ssa eka kurssin suunnistusmestaruuksista taistellessa tuli muistaakseni joku älytön pummi. Mutta kakkosjakson suunnistuskisan voitin !?!! Se juostiin Kajaanin Vimpelivaaran pururadan ympäristössä eli siloin jo tutuiksi tulleissa maastoissa. Vedin pätkät purulla sen minkä kintuista pääsin ja rastit kävin puikkaamassa nopeasti sieltä metsän puolelta tuttuja kun maastonkohdat olivat ja ilman pummeja :) Eli oli aikas juoksupainotteinen rata ja voitto tuli; eikä siitä kisasta just helvetti soikoon saanu edes mitään kunniamerkkejä :))

Viimeisin suunnistuskokemus kilpailumielessä on 90-luvun alkupuolelta Lapin Tunturisuunnistuskisoista, jotka silloin käytiin Levillä. Nehän juostaa pareittain ja oma parini oli suunnistaja/hhihtosuunnistaja Lasse; opiskelukaverini. Se oli helppoa, sillä löin lähdössä kartan perstaskuun ja juoksin radan Lassen perässä. Oltiin eka päivän jälkeen sarjassamme jopa 7:s, mutta toisena päivänä yhden erittäin huonon reitinvalinnan jälkeen putosimme sinne jollekin sijalle 12. Mutta hauskaa oli ja kunnon pitkiä kisoja, jalat olivat hyvinkin kipiänä monta päivää eli tunsi urheilleensa. Se suunnistuksesta...

Hieman kävin tänään kokeilemassa rullilla lyhyitä vetoja ja eihän siitä oikein mitään tullu. Verkkaa parikymmentä minsaa ja sen päälle 10x200m tuollaista ajallisesti Usain Boltin vauhtia :)) tosin lentävällä lähdöllä. Oikein mihinkään ei oikeasti päässy, ei lähellekään sitä vauhdin hurmaa, mitä se parhaimmillaan on. Mutta positiivista oli se, että vedot pystyin vetämmän rennommin kuin monesti aiemmin; turha puristus oli poissa. Mutta eihän sitä näillä tämän kesän määrillä voi sikakovaa mennäkään...vielä :) Verryttelyt päälle hieman hapuillen teknikkaa hakien ja konaisuudessaan tunnin mukava harjoitus eli Silakan Timpan sanoin: "kotiasiat on kunnossa ja rullaluistelu on kiva laji."

Rullaluistelua

2011-06-28T21:40:00.004+03:00

Viime viikolla tuli kuta kuinkin tuplattua kesän rullaluistelumäärät. Ennen juhannusviikkoa oli kasassa peräti 4 rullislenkkiä ja viime viikolla kävin jo kolmasti vetelemässä. Keskiviikkona 32km jonkin sorttista vauhtileikittelyä. Sitten juhannusaaton perinne eli piiitkä luistelulenkki siirtyi Nivalan todella vetisten juhannussaattosäiden vuoksi juhannuspäivän aamulle. Tuloksena pikkusen päälle 50km nautiskellen hienosta ilmasta ja Nivalan hyväpintaisista teistä. Samaisella lenkillä vastaan tuli peräti kolme sauvarullaluistelijaa ja yksi rullahiihtäjä. Eli kyllä ainaski Nivalassa harrastellaan vielä sauvarullaluistelua. Sunnuntaille jäi sitten pienimuotoinen yhdistelmälenkki pyöräily+rullaluistelu+juoksu; tosin ei mikään pitkä harjoitus, mutta mielenkiintoinen :)

Eli nyt kun tässä on rullailtu jo niin hemmetin paljon niin maksoinpa eilen sitten myös rullaluistelulisenssin :) Jos sitä vaikka ehtis sinne elokuun SM-kisoihin jonkunlaiseen kuntoon. Tosin kylläpä tuonne Kakskerran upeisiin maastoihinkin tuli ilmoittauduttua. Sinne voi tosin lähteä ns. paineettomassa tilassa, sillä ei näillä kilometreillä paljon kärjessä hilluta, mutta mukavaa tulee varmasti olemaan.

Viime viikon Sorilan tempo jäi ajamatta, kun viikolla iski flunssan oireita ja etenkin joku ihmeellinen yskä ja se on tosin jatkunut edelleenkin. Mitään kurkkukipuja ei tosin ole, pelkkä yskä. Jotenkin tuntuu, että olisko jotain allergista, koska jonkinlaiset hengitystieoireet liittyy aika usein mun puuhommiin. Nytkin olen parin viikon aikana hiljalleen pinonnut lähemmäs 10 mottia halkoja ja olisiko niiden pöly jotenkin ärsyttänyt. Useimmiten nimittäin nämä puuhommat on aiheuttanut pientä ärsytystä hengitysteihin... tiedä häntä. Tänään on sitten kuitenkin taas puut lopulta pinossa. Mutta harmi, kun tempot jäi viime viikolla väliin ja nimenomaan tuo Sorilan tempo, johon en ole aiemmin ehtinyt mukaan. Lisäksi yskän takia tuli muutenkin pari ylimääräistä lepopäivää... harmi :) Mutta torstaina taas paluu tempoihin Pirkkalassa uutta ennätysaikaa tavoitellen.

Niin ja lauantaina alkaa sitten taas 3 viikon juhla-aika eli Tour de France. Hienoa! Kovasti oli pitkin talvea suunitelmissa lähteä sinne Grenobleen ja näkemään ainakin ne 3 etappia. Mutta se nyt tällä kertaa jäi. Tosin lopulta olisin joutunut muutenkin perumaan, koska vaimolle tehdään juuri ko. viikolla pieni operaatio TAYS:ssa. Eli nytkin seuraan Touria tiiviisti telkkarista entiseen malliin. Käyhän se niinkin ja joskus vielä paikan päällekin, kenties ensi vuonna...

Ai niin, päivän harjoitus tänään viikon tauon jälkeen pyörällä: 10 km verryttelyä ja sen päälle 10x2min kovaa (VKII - VK/MK) 3 min palautuksella ja päälle verryttelyt. Kuudennen vedon jälkeen alkoi jo hieman kulkea. Tarkoituksena oli hakea hieman vauhtia ja terävyyttä...

Hyvää Juhannusta!

2011-06-24T22:26:00.000+03:00

Muutama kuva Tampereen Eliittikisoista

2011-06-21T22:18:00.011+03:00

Yllä Leo-Pekka Tähti vammaisurheilun maailman kuumimmasta kärjestä. Tampereen Eliittikisoissa mies kelasi 100m:llä maailman tämän vuoden kärkiajan 14.02.

Tunti tuskaa

2011-06-20T21:12:00.005+03:00

Eilen tuli sitten korkattua ihan "uusi ura" eli ensimmäinen ihan oikea kansallinen pyöräilykisa, oman seurani Pyörä-Unionin järjestämä Louskun tempo Pirkkalassa. Eihän sieltä tietenkään mitään rapoista menestystä tullut, mutta kukapa sitä nyt olisi odottanutkaan. Sijoitus M 40 sarjassa 13:s ja taaksekin jäi yksi kaveri. Matkahan oli 37km ja tavoitteena ollut tunnin raja alittui jopa selvästi, sillä aika oli 58.43. Eli sinällään hyvin meni.

Se on myönnettävä, että kyllähän nämä kisat jännittivät oikeasti enemmän kuin yksikään rullaluistelu tai muu urheilutapahtuma pariin vuoteen. Jonkinlainen itse asetettu kynnys oli mennä tavallaan ihan uuden lajin kisoihin, mutta nytpä se on ylitetty. Aikanaan olen osallistunut esim. yleisurheilussa nuorten sarjoissa pm-tason kisoihin estejuoksusta, seiväshypyn kautta kiekonheittoon; hiihtokilpailutkin on käyty läpi SM-kisoja myöten, samoin SM-maastot, mutta pyöräilyn osalta on kierretty vain kuntotapahtumia. Mutta tästä on hyvä jatkaa. Kyllähän siinä lähtöviivalla odotellessa olo oli kuin vakioautolla WRC-autojen joukossa. Kaikki muut vaikuttivat tyystin pro-äijiltä, oli viimeisen päälle tempopyörät ja levykiekot ym. Ja kyllähän siellä monella vauhti myös sitä oli, siinä kun pari takaa lähtenyttä tuli ohi niin olihan se lähinnä yksi humahdus ja sinne menivät :) Oman sarjan kärkeen oli tietysti minuuttikaupalla, mutta sinne keskijoukkoon oli n. 4 minuuttia, joka ei nyt loppujen lopuksi täydelle noviisille ole kovinkaan paljon. Ovathan nuo Riipiset ja Vilenit ym. ajaneet tempoa kilpaa jo vuosia.

Itse kisassa ensimmäinen 18km:n kierros oli hieman liian kova ja toisen kerroksen alussa jouduin hieman passailemaan, mutta lopussa sujui taas paremmin. Tuttua tietysti minulle aloittaa liian kovaa ja vetää megahapoille jo ennen puolta matkaa. Toinen kierros oli sitten ajalliseti n. 50 sekkaa hitaampi. Suurin ongelma lienee löytää ne oikeat kampikierrokset. Ilmeisesti vedän turhankin suurella kadenssilla, mutta sitten toisaalta liian isolla välityksellä taas hapot uhkaavat. Mutta tietysti pyöritysteknikkaa vaatii huomattavan paljon harjoittelua ja tekniikan kehittyessä pystyy tietysti pyörittämään rennommin isommallakin välityksellä ja matka joutuu. Nyt kuitenkin uskalsin jo myötäleeseen ja nopeimpiin kohtiin laittaa pykälää isomman välityksen kuin aiemmin ja se tuntui hyvältä. Joten kyllä se tästä. Ja into kehittyä tässä touhussa on todella kova.

Otsikkoon viitaten kisa oli täydellinen tuskan tunti. Lienee ollut omalta kohdaltani kovin urheilusuoritus ainakin vuoteen. Tunti 170-180 sykkeellä yksin ilman kenenkään vetoapuja ei ole helppoa. Mutta se on vaan niin armotonta touhua, että jollakin perverssillä tavalla sitä vaan haluaa lisää. Ja seuraava tuskan 15-minuuttinen on edessä keskiviikkona, kun lähden kokeilemaan Tampereelle Sorilan viikkotempoja. Sinne en ole koskaan aiemmin ehtinytkään, mutta ny mennään...

Sen sanon vielä noista Louskun tempoista, että kisat olivat hienot, osanottajia oli toista sataa ja järjestelyt olivat loistavat. Elitessä ennakkosuosikki Jarmo Rissanen meni todella kovaa ajan ollessa hieman alle 48 minuuttia!

Ilmapiiri viikkotempoissa ja nyt näissä kisoissa on vaikuttanut äärettömän mukavalta ja tällainenkin aloittelija on otettu ihan loistavasti vastaan; tutut ja tuntemattomat morjestelee, juttelee ja neuvoo. Todella mukavaa ja sitä ei ihan joka lajissa valitettavasti ole. Siistiä. Mutta ettei nyt ihan pyöräilyksi mene niin juhannuksen aikaan pitää siirtyä taas myös rullaluistimille. Perinteistä pitää pitää kiinni ja juhannusaattona tietysti perinteiselle piiiitkälle rullislenkille...

Parannus se on pienikin parannus

2011-06-16T22:22:00.002+03:00

Viikkotempoissa oli odotusarvoa, että olsin alittanut tänään 16 minuutin rajan, mutta ei kuitenkaan vielä tänään. Aika oli 16.03,8 eli parannusta ennätykseen 2 sekuntia. Olosuhteet olivat hyvät ja etukäteen tuntemus oli ihan ok, mutta ehkä hieman raskaalla jalalla olin kuitenkin liikenteessä. Mutta hyvä kuitenkin näin ja tosiaan parannus se on pienikin parannus ja nyt pari päivää todella iisisti ja suununtaina startataan Louskun tempon 36 kilometrinen.

Eilinen tasatyöntätreeni teki todella gutaa ylävartalolle ja yläraajoille. Tämähän tässä on hyvää, kun kuntoilee useampien lajien parissa niin pystyy tilanteen mukaan painottamaan myös ylä- tai alavartalon treenejä. Jos jalat on hiukan heikossa hapessa ja lenkille tekevi mieli niin, ei muuta kuin TT-lenkille tms... Tasatyöntötekniikasta muuten yksi juttu... ... jonka taidan kuitenkin kirjoitella päivänä toisena.. ny ei jaksa :))

Lähteekö lapasesta

2011-06-15T22:15:00.004+03:00

En tiedä missä vaiheessa tämä pyöräilytouhu lähtee lapasesta. Onko se lähtenyt jo tässä vaiheessa:

eli kun on pitänyt jo hankkia aika-ajokypärä? Vai lähteekö se vasta siinä vaiheessa, kun alkaa sunnittelemaan tempopyörän rakentamista tai sitten jo jossain vaiheessa alkaa tilaamaan kokonaan uutta täysveristä tempopyörää :D Mä vaan pahoin pelkään, että semmoinenkin tilanne tulee vastaan vielä tulevina talvina :))

Niin tänään skikeillä tasatyöntöä 45min; 14km.