Fiasco Inline Cup 2009

Vuonna 2006 kilpailtiin ensimmäisen kerran Finnish Inline Cupia, joka sinällään oli loistoidea piristämään rullaluistelijoiden kilpailukalenteria. Toinen vuosikin oli vielä ok. Tapahtumat olivat ihan hyviä ja niitä riitti pitkin kesää ja jopa pistelaskukin päivittyi suhteellisen nopeasti. Viime vuonna oli jo toivomisen varaa tulosten tulemisessa ja etenkin pistetilanteen päivittämisessä. Nyt kun katselee tämän vuoden kalenteria niin eipä voi olla ihmettelemättä, että onko tuossa nyt mitään järkeä. Kaikkiaan näyttää olevan 8 osakilpailua, joista 6, siis todellakin 6, kilpaillaan 15.5-13.6 välisenä aikana, sitten odotellaan 1,5 kuukautta Savonlinnan kilpailua, jonka jälkeen taas 1,5 kuukautta Kuopion osakilpailua. Voi hyvät ihmiset... Sehän olis niin kuin hiihdon maailman cupissa vedettäisiin ennen joulua Jällivaaran ja Davosin väliset kisat putkella, sitten reenattaisiin pari kuukautta ja vedettäisiin Salppari ja odotettais taas kolmisen viikkoa ja vedettäis Falun, hehheh... Otetaanpa esimerkki: jos sattuis niin ikävästi, että rullaluistelija olisi pari viikkoa esim. sairaana/työmatkalla/opiskelujen loppuvaiheessa tms. toukokuussa eikä pystyis osallistumaan silloin niin hänen osaltaanhan cup olis taputeltu heti alkuunsa. Eikä siinä mitään vaikka alkuun olisikin monta kisaa, mutta pitäähän sinne loppukauteenkin saada jotain panosta ja mahdollisuus kerätä pisteitä. Hyväähän tuossa on se, että siinä on hyvinkin eri tyylisiä kisoja, koska niin pitää ollakin, jotta monipuolisin ja paras luistelija saadaan esille. Sitten ihmetellä täytyy miksi maamme parhaat rullaluistelukisat eli Kakskerran lenkki ja Oulun Nallikarin maraton eivät ole koskaan osakilpailuna.

Itse suunittelisin niin, että jos alkuun otettaisiin nämä Loimaa ja Äetsä ja sitten parin viikon tauko. Sitten Turun ratakisat ja Pirkka ja siellä ehdottomasti ylipitkä matka ja sitten vielä Forssassa maraton. Sitten vielä kesäkuun lopussa Kakskerta. Sitten voisi olla kuukauden tauko ja Savonlinna ja siitä viikko Oulun kisa. Sitten elo-syyskuun vaihteessa joku kisa ja huipennus Kuopiossa. Ennen Kuopiota hyvä paikka olisi esim. Huittisten kisat (tosin Huittinen ei taida olla Luisteluliiton alainen kisa eikä siis sovi tähän kilpailusarjaan, mutta kuvitellaan, että olisi) ja siellä saataisiin ideoimalla vielä jotain uutta. Mitä se voisi olla? Esim. sillä kilometrin radalla kilsan aika-ajo ja sen perusteella hurrikaanityyppinen lähtö aika-ajojen järjestyksen perusteella tai joku sprintti-tyyppinen ratkaisu kilometrin matkalla; tai jotain tälläistä ja vaikka ihan normi korttelikisa. Ja sitten huipennus Kuopion vuoristoradalla ja siellä maraton. Niin ja miksei SM-maantiekisa voi olla FIC-osakilpailu. Vaikka siellä kilpaillaankin eri sarjoissa, niin eikös sen vois toteuttaa yhteislähtönä ja varmasti saataisiin ensin koko porukka järjestykseen ja sitten sarjoittain sieltä mitalistit varmaan löytyisivät. Eihän kaikki voi mennä pieleen kuten SM-maratonilla Salossa v. 2006, josta täysin oikeita tuloksia ei koskaan tullut. Tällä SM-kisankin osallistujamäärä voisi hiukan lisääntyä. Näin meillä olisi 10 osakilpailua ja niistä esim. 7-8 parasta kilpailua laskettaisiin kullekin tuloksiin. Näin ei olisi myöskään pakko kiertää kaikkia kisoja vaan myös valikoida niitä.

Vaihtoehto 2 olisi sitten se, että vedettäisiin nämä 15.5.-13.6 olevat kisat ja FIC 2009 olisi siinä. Tiivis hyvä paketti eri tyylisiä kisoja ja hyvä niin.

Kaikkiin osakilpailuihin pitäisi saada riittävän hyvät palkinnot ja kokonaiskilpailun voittajalle esim. tonni fyffeä ja kakkoselle hieman vähemmän... Sponsoreita vain jne. Sitä en tietysti tiedä minkälaiset systeemit näissä on Luisteluliiton ja kisajärjestäjien välillä ja eivätkö kaikki esim. haluaisi järjestää FIC-osakilpailua. Helppohan sitä on tietysti arvostella ja heitellä kaikenlaista, mutta pitäisi sitä aina yrittää kehitellä asioita, koska viime vuosi oli jo ehdottomasti huono vuosi FIC-kilpailusarjassa. Mutta tää ny on tätä ja nyt mennään näillä mitä kalenterissa lukee. Tosin itse en taida innostua nykymuotoisesta Finnish Inline Cupista; ainakaan kokonaiskilpailun kannalta. Mutta toivotaan hyviä kisoja ja paljon osanottajia.

JiiPee

JiiPeen julkinen blogi vetäytyy telakalle

Olipahan hienon hieno liikuntaviikko; siis ilmojen ja kelien puolesta. Saimme ainakin täällä nauttia niinkin harvinaisesta herkusta kuin kantohangista. Voi sitä liikunnan ja vauhdin hurmaa kun sai revitellä hurjan kyytiä pitkin peltoja. Toiseksi meidän lähijärvellämme on jossain vaiheessa talvella aurattu baana ja kun viime viikon lopulla sateli illan vettä ja sen jälkeen tuli kovat pakkaset niin siinähän meillä olikin aivan loistava luistelubaana. Voidaan sanoa, että Mouklandian oma Alma Ata. Eli siinäkin tuli pari kertaa käytyä vetämässä. Hieman tietysti joutui varomaan, kun toipilaana on ja antibioottikuurikin päällä. Viikon kruunasi upeat SM-hiihdot Kontiolahdella, joita tulikin seurattua silmä tarkkana telkkarin välityksellä ja vanhana hiihtomiehenä täytyy olla tyytyväinen tapahtumaan ja osanottajamääriin. SM-viestit ovat aina hieno tapahtuma ja niistä on itselläkin hienoja muistoja, kun Nivalan Urheilijoiden riveissä reviteltiin muutamat viestit. Ja tietysti tuo viiskymppiä väliaikalähtönä; onhan se upeeta.

Kevät ja kesä tulee, pakko alkaa pikku hiljaa reenaamaan, työkiireet ovat kovimmillaan ja muutenkin aika haipakkaa, joten tällä erää pistän tämän ns. julkisen blogini telakalle, sillä aikaa ei ole niin paljon käyttää kirjoitteluun. Kirjoittamista varmaan jatkan harvakseltaan omaksi "terapiakseni", hieman ärhäkämmin, hieman henkilökohtaisemmin, mutta vain ja ainostaan itselleni. Hauskaa on kuitenkin aika ajoin kirjotella. Eli Mika ja Kymis, voitte ottaa linkin pois sivuiltanne ettei porukat turhaa yrittele mun blogiin. Sinällään laskurin mukaan ihmeen paljon lukijoita on ollu. Ja kiitti muutamista kommenteista, asiallisia ja humoristisia kommentteja on aina mukava lukea, toisin kuin jollain keskustelupalstoilla, joissa kommentit ovat lähinnä vittuilua.

Ei muuta kuin hyvää kevättä ja kesää kaikille. Kesällä varmaan nähdään, kovempana kuin koskaan :)) Ja ehkä syksyllä palataan tämän bloginkin kautta asiaan. Ja muistakaa aina, että liike on lääkettä. Näillä mennään!!

JiiPee

Kevätpäivä Häijäässä

"Antibioottipöhnässä"

Pitäähän sitä näköjään kerran talvessa sairastellakin. Kolmatta päivää kuume huitelee 38:ssa. Keuhkoputkentulehdustahan se on, ei onneksi keuhkokuumetta. Lääkkeitäkin on neljää erilaista, vaatii melkein dosetin, että pysyy lääkkeitten kanssa järjestyksessä. Mutta tuleepa tässä nyt ainakin viikon verran pakkolepoa, mutta tämmöstä tää on ja mitäpä sitä pikku sairasteluista. Katotaan nyt mitä toukokuussa tulee, silloinhan mä yleensä olen viime vuosina ollut pahemmin kipiänä.

Sairastaminen on nykyään siinä mielessä helppoa, että on telkkarit (ja ohjelmaa läpi vuorokauden) ja dvd:t, on läppärit ja pleikkarit ja pino kirjojakin eli aika kuluu mukavasti. Nyt voi hyvällä omallatunnolla katella keskellä arkipäivää telkkariakin ja nyt esim. on hienoa katsoa oikein vanhan ajan hiihtoa väliaikalähtönä Falunista, eikä sitä ainaista yhteislähtöpelleilyä. Nyt hiihtivät sähäkät, lyhyet matkat, mutta niin se vaan on vauhdinjaollisesti taidolla hiihdettävä lyhytkin matka, koska yllättävän isojakin eroja tulee, jos liian kovaa aloittaa.

Pitäisi varmaan joskus järjestää rullaluistelussakin kisa väliaikalähtönä. Esim. niin että ensin 5 tai 10km väliaikalähtönä ja sitten vaikka tunnin päästä 20km takaa-ajona vitosen aikojen perusteella. Takaa-ajo saattaisi parhaimmillaan olla mielenkiintoinen kilpailu. No joo luistelussahan on aina kilpailtu yhteislähtönä, eikä tästä kukaan järjestäjä kuitenkaan innostuisi. Eli pitäisköhän itse joskus järjestää joku tuon tyylinen Häijää Grand Prix; tiedä häntä. Sittenhän sen näkisi tulisiko 1 vai 30 osanottajaa ja miten tuollainen kisa toimisi. Ja jos perinteikkäässä ja ennen niin vanhoillisessa hiihdossakin on lähdetty kokeilemaan melkein mitä vaan niin miksei muissakin lajeissa. Niinpä niin, tässä sen näkee, että kuumehouruissa ja antibioottien vaikutuksen alaisena sitä pyörii kaikenlaista mielessä. Tähänpä on hyvä lopettaa tällä kertaa ettei tule lisää "hyviä" ideoita mieleen... ja niin pojille se "kymstik" esittely kunhan tässä tervehdyn...

Kahvakuulalla voimaa

Nyt lienee taas aikaa kirjotella hieman blogiakin ja lenkkeillä, koska jääkiekon seuraaminen on omalta osaltani tällä kaudella ohi Tapparan ollessa jo kesälomilla. Olihan kausi sinällään ok lopettaa kuuden ottelun voittoputkeen ja kauden viimeinen ottelu on aina mukava voittaa. Paikallispeleissäkin Tappara oli herra ja hidalgo viimeisessä keskinäisessä pelissä eli seuraavat puoli vuotta Mansen herruus on Tapparalla. Sinällään aika alhaista sanoa näin, koska naapuriseurahan on käyttänyt samaa sanontaa viime vuodet, jos ovat sattuneet voittamaan kauden viimeisen keskinäisen pelin. Niin taikka näin hieman alakanttiinhan se meni kausi molemmilla. Hiihtolajien cupit alkavat myös olla melkein lopuillaan , joten niitäkään ei nyt tarvi tämän viikon jälkeen seurata muutamaan kuukauteen, mutta olihan muuten upeita esityksiä kauttaaltaan hiihtolajeissa.


Ajattelin esitellä tässä lähiaikoina omia harjoitusvälineitäni, joita käytän omassa harjoittelussani sekä työssäni. Ensimmäisenä oma tämän hetkinen suosikkini kahvakuula. Kahvakuulahan on jo vanha keksintö; varmaankin yli 300 vuotta; jota on käytetty iät ja ajat esim. tuolla idän suunnassa. Sinällään ei siis ole mikään fitness-hömpötys, joten sopii vähän vanhoillisemmallekin kaverille :) Itselläni 0n 16 kg:n kuula, joka sopii hyvin miehille harjoittelua aloitettaessa. Painoja löytyy sitten erinäinen määrä ylös ja alaspäin. Kuulaahan voidaan käyttää kuten normaalia käsipainoakin, mutta parhaimmillaan se on hallituilla koko kehon liikkeillä. Yleensä aloitetaan perusliikkeillä kuten heilutus (yhden tai kahden käden), rinnalleveto ja erilaiset kyykyt. Kuulaharjoittelu kehittää voimaa, nopeutta, kestävyyttä ja KEHONHALLINTAA. Sitä voidaan käyttää urheilijoiden valmennuksessa, kuntoilussa ja kuntoutuksessa. Pointtihan esim. heilutuksissa on se, että liike lähtee jaloista ja lantiosta eikä käsi osallistu kuulan nostamiseen.


Kahvakuulalla saadaan aikaiseksi erittäin monipuolisia ja tehokkaita harjoituksia enkä voi olla mainitsematta kuinka hyvin se kehittää niitä tärkeitä keskivartalon lihaksia. Niinhän se on, että esim se hiihdon tai luistelun tekniikka ei parane persettä treenaamalla, jos asia niin ilmaistaan. Mutta mielestäni se vaan on niin, että keskivartalon ja lantion seudun lihaksiston treenaamisen väheksyminen on puhdasta laiskuutta tai silkkaa ajattelemattomuutta. Onhan se selvä, että vahva keskivartalon auttaa oikean tekniikan ylläpysymisessä; olilajimikähyvänsä; myös väsyneenä ja onhan esim. keskimmäisen pakaralihaksen voimantuottokin parempaa väsyneenäkin, jos lihas on vahva ja kestävä ja painokin pysyy paremmin tukijalan päällä. Näissäkin asioissa esim. kyseinen kahvakuula on hyvä harjoitusväline. Yleensäkin nykyään on erittäin hyvä ajatuksia esim. kyykkyjen harjoittelusta ns. toiminnallisina harjoitteina, mutta niistä joskus tuonnempana. Mutta se tästä ja loppuviikolla esitellään sitten vaikka gymstick.

Ja nyt katsomaan vielä tallennus viime viikon Pariisi-Nizza -etappiajon viimeiseltä pätkältä. Vaikka hiihdon seuraaminen loppuu niin onneksi tulee ammattilaispyöräilyä. Vaikka lajissa on omat lieveilmiönsä niin ei kannata antaa sen pilata tuon maagisen lajin seuraamista.

Pirkan tunnelmia

Pirkan hiihto tuli sitten laturetkeiltyä läpi ja olihan hieno kokemus. Vauhti ei nyt päätä huimannut, mutta kuitenkin ihan ok, aika 5.20.55. Tavoitteenahan kuitenkin oli selvitä hiihto kunnialla läpi. Onhan se kova matka ja maalintulo on vähintäänkin maratonjuoksun maaliintuloon verrattava upea fiilis. Ja nostan kyllä hattua kaikille, jotka matkan vetävät läpi. Mitään suurempia vaikeuksia ei ollut; alkuvauhti oli pakosta aika hidas, koska jouduin lähtemään kolmannesta lähtöryhmästä. Parinkympin jälkeen olin päässyt ohittelemaan porukkaa niin, että pääsin liuúttelemaan semmoista itselleni sopivaa vauhtia. Puolimatkan tienoissa tuli ehkä vedettyä pätkä hieman liiankin kovaa, mutta Kyröskosken kävely/juoksuosuuden kohdilla otettu toinen annos Maximin loistavaa energiageeliä teki terää ja alkoi taas kummasti Huippulan pojan posket punottamaan ja suksi kulkemaan. Loistava tuote tuo kyseinen geeli; sillähän me taidettiin enimmäkseen elää se Le Mansin vuorokausikin. Loppu meni sitten ihan mukavasti ja pääsin ohittelemaan aika paljon porukkaa vielä viimeisellä parillakympilläkin. Pirkassahan ne pahimmat nousut tulevat oikeastaan 6o km:n jälkeen ja täytyy sanoa, että kyllähän ne siellä tekevät aika "gutaa".

Tällä hetkellä ainakin tuntuu, että ensi vuonna tulen hiihtämään Pirkan uudestaan. Aikaakin pystyis varmasti parantamaan selvästi, alle viiden tunnin uskoisin pystyväni vetämään sen; tottakai aina kelistäkin riippuen. Nyt keli oli aika hidas, pakkasta oli lähdön hetkillä toistakymmentä ja pari päivää oli satanut luntakin ja se teki baanat aika pehmeiksi. Ja pertsan hiihtäjätkinhän olivat jo möyhentännet sitä heti aamusta hieman pehmeämmäksi. Alkuvaiheen ruuhkassa meni aikaa, olin varmaan parinkympin kohdalla jo ainakin vartin verran perässä, niitä miehiä, jotka hiihtivät varmasti sitä itselleni sopivaa matkavauhtia ja jossa porukassa olisi ollut hyvä peesailla. Nyt energiaa kului myös niihin ohitteluihin ja ne kun piti enimmäkseen tehdä tasasauvaa pukaten. Eli vauhdinjako ei ollut niin tasaisen hyvä. Mutta täytyy muistaa, että nyt oli tavoitteena vain ja ainostaan hiihtää 90km läpi, koska aikaisempia kokemuksia näin pitkästä hiihdosta ei ollut. Aikaisempi pisin hiihto on itselläni ollut Vuokatti-hiihto, 60km. Mutta nyt on yksi kokemus ja on aina helpompi lähteä seuraavaan tapahtumaan. Mutta se täytyy sanoa, että kun lähemmäs pariinkymmeneen vuoteen ei ole ollut hiihtotapahtumissa osallistumassa niin onhan sitä tippunut hieman kuvioista pois; mukaan lukien mm. voiteluhommat.

Ja nyt tuntuu, että ainakin peruskestävyyspuoli vaikuttais olevan hyvällä mallilla. Palatuminenkin on sujunut äärettämän hyvin, tänään kun kävin nakkaamassa perinteistä tunnin verran niin jopas oli kevyttä. No okei mun pirkkahan oli sitä laturetkivauhtia; pitäähän siitä palautuakin nopeasti :)

Mittarin lukemat vielä mun Pirkan hiihdosta:
keskisyke 157
max.syke 172
energiankulutus 5116 kcal
keskivauhti 16,6 km/h
huippunopeus 44,9 km/h