Kinkunsyönnin jälkeen on taas palattu hiljalleen peruskestävyysharjoittelun pariin. Olen aikaisempina talvina tehnyt spinning-pyörällä talviset pyöräilyharjoitukset, mutta tälle talvelle se rakkine alkoi tuntua jo hieman liian tutulta. Panostin nyt omaan pyörään kiinnitettävään harjoitusvastukseen. Pyöräilijöille se on tuttu laite, kilpapyöräilijäthän polkevat ihan rullien päällä, mutta tämä kiinnitetään taka-akseliin ja magneettivastuksella saadaan säädettyä takapyörän vastusta. Eikä tarvitse tasapainoilla vaan pyörä pysyy jämäkästi paikoillaan. Maisema vaihtuu tietysti yhtä huonosti kuin kuntopyörälläkin, mutta on pyörittäminen kuitenkin luonnollisempaa ja tutumpaa kun saa pyörittää omalla tutulla pyörällä. Mulla se on todellakin tuttu pyörä, vanha kunnon retrohenkinen Peugeot suoraan 80-luvun syövereistä kuten kuvasta näkyy. Harjoitusvastusten hinnat pyörivät alan liikkeissä 250-500 euron tuntumassa, mutta itselleni riitti ihan Bilteman versio (99euroa) ja ensikokemukset ovat siihen laitteeseen olleet erittäin hyvät. Omasta puolestani voin suositella. Eilen tein 90min harjoituksen pyörällä ja hyvän pk-alueen harjoituksen sain tehtyä; yleensähän pyörällä tulee tehdä peruskestävyys n. 10 pykälää alemmilla sykkeillä kuin esim. hiihtäessä. Eikä sykkeen pitäminen sillä alueella vaatinut mitään älytöntä poljinnopeutta tai ylenmääräistä vastusta kuten monesti saattaa käydä kuntopyörällä polkiessa. Poljinkierroksia kai pitäisi yleensä olla se 80-100 minuutissa kestävyysharjoituksissa; ainakin aikanaan sanottiin niin.
Niin ja hiihtämisestä puheen ollen tänään tuli sitten myös hiihdettyä. Ja se tapahtui ihan viereisellä sänkipellolla, myös 1,5 tunnin lenkki. Luntahan täällä ei ole kuin 2-3 senttiä, mutta aikanaan jo kotiseudulla Keski-Pohjanmaalla hiihdettiin vähälumisina talvina parin sentin lumella nurmikolla tai sänkipellolla. Tampereella olisi tykkilumilatu, mutta sinnekin on se lähes viitisenkymmentä kilometriä matkaa. Elikkä tulipa sitten tahkottua 430 metrin kierrosta muutama kymmenen kertaa; ja pirun hauskaa oli. Itse asiassa perinteinen luistaa siinä ihan hyvin ja kun katselee potkun paikan hyvin niin mikäs siinä. Tosin hullun paperit on nyt hankittu ainakin naapureiden silmissä viimeistään nyt. Toisaalta kävi siinä jo pari muutakin kokeilemassa, kun olin sen hyvin polkenut. Tuollaisissa huonoissa olosuhteissahan myös erottuu hyvin teknisesti lahjakkaat hiihtäjät. Muistan aikanaan armeijassa Kajaanissa talvena 86-87, kun sattui myös hyvin huonoluminen talvi ja jouduimme siellä kolaamaan itsellemme jonkinlaisen treeniladun metsäautotien reunaan. Siinä sitten erottui hyvin selvästi kuka saa suksen liukumaan ja on silmää katsoa potkun paikka. Yksi meidän porukasta oli jo silloin siinä hommassa ylitse muiden, mutta hänestä tulikin sitten aikanaan Naganossa olympiavoittaja... Oli se upeaa menoa jo silloin, ilmiömäinen lahjakkuus.Se täytyy myös myöntää, että vaatiihan se tiettyä asennetta vetää "sänkipeltohiihtoa", mutta mikäs siinä sitähän löytyy!! Huomenna taas pari tuntia sänkipellolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti