Viikonlopun ohjelmassa oli Pirkan hölkkä; legendaarinen 33km:n juoksutapahtuma Valkeakoskelta Tampereelle polkuja, hiekkateitä ja asfalttiakin. Pari kertaa on pitänyt aiemminkin osallistua, mutta aina se on jäänyt tai mennyt pupu pöksyyn, kun pyöräilykauden jälkeinen ylimenokausi on tullut vedeltyä liian leppoisasti. Nyt kuitenkin hölkkä luki ohjelmassa ja ilmoittautuminen tuli hoidettua jo elokuussa, joten ei muuta kuin mukaan. Lähdin kisaan sen kummemmin valmistautumatta eikä mitään normaaleja pitkän kisan valmistautumisrutiineja tullut tehtyä. Mitä nyt perjantaina ja lauantaina tuli syötyä hieman tuhdimmin ja hiilarivoittoisemmin.
Sunnuntaina puoli seiskan maissa kohti Tamperetta, josta matka jatkui järjestäjien bussikyydityksillä Valkeakoskelle lähtöpaikalle kuuluisan Tehtaan kentän kupeeseen. Kello 9 paukkui startti ja ensimmäiset kolme kilsaa mentiin tuollaista 4.45 km-vauhtia. Sitten matka jatkui latupohjia ja polkuja vauhdin asettuessa sinne 5 minuutin korville ja syke pyöri siinä ana-kynnyksen tuntumassa. Juoksu oli ihan mukavan oloista ja matka taittui. Maisematkin olivat ihan mukavia; ne mitä näin, sillä katsehan piti pitää aika tarkkaan siellä poluilla nähdäkseen mihin jalkansa laittaa.
Puolimatkan jälkeen alkoi tulla pientä jäykkyyttä jalkoihin ja parinkympin jälkeen jonkin verran tuntemuksia lonkkien ja pakaroiden seudulle. Mutta siihen vaikutti tietty nuo polut ja siellä ponnistukset monenlaisista asennoista. Mikään superpolkujuoksija saatikka suunnistajahan mä en ole ikinä ollut; siihen nähden tuollaiset tuntemukset joita normijuoksussa ei juuri ole sallittakoon. Toisekseen maastossa ei ole juuri lenkkejä viime aikoina tullut tehtyä. Tuollaiseksi maastojuoksuksi matka taittui kyllä omalta osaltani hienosti tai ainakin tyydyttävästi.
Siellä loppuvaiheessa Hervannan nousuissa meno ei ollut tosin enää mitään lennokasta; josko se mulla sitä koskaan onkaan; mutta olihan matkaakin jo taitettu siinä vaiheessa lähes 2,5 tuntia. Viimeiset kilsat tultiin parin nuoren kundin kanssa aikaa hyvää vauhtia tai sanotaanko vauhdin hidastumatta ohitellenkin muutamia hyytyneitä karpaaseja. Loppuaika 2.46.50 ja tyytyväinen mieli maalissa. Ihan ok aika ja hyvä treeni.
Kaikkinensa juoksu sujui hyvin, energiat riitti eikä hyytymistä sen kummemmin tapahtunut. Keskivauhti oli n. 5.03 ja vauhti tosiaan pysyi yllättävän tasaisena. Keskisyke oli 156 ja askeltiheys 168/min. Askeltiheys jäi jälleen tavoitteestani, mutta nyt pitää ehkä puolustautua tuolla hieman erikoisemmalla maastolla.
Tuo askeltiheys on viime treeneissä asettunut sinne 175/min tienoilla eli kaukana ei olla siitä 180 askelen tavoitteesta. Se vaan vaatii keskittymistä ja ajatusta koko ajan. Hyviä apuvälineitä ovat olleet esim tuo Garminin metronomi, jonka saa piippaamaan tai värisemään tai sekäettä vaikkapa joka neljännelle askeleelle, siitä on apua. Samoin mielenkiintoinen apu oli tullut tuonne musiikkipalvelu Spotifylle, nimittäin running-sovellus. Siellä oli juoksuun sopivaa musiikkia eri aihepiireittäin tai vaikkapa sovelluksen valitsemaa musiikkia kuuntelutottumuksiesi mukaan ja sitten valitset vain haluamasi askelrytmin, esimerkiksi sen 180 ja napit korvalle, musiikki soimaan ja baanalle. Ihan toimiva juttu. Tosin hetken mietin sovelluksen valintoja mulle, kun ensin tuli muutama biisi rappia, että en kai mä nyt ihan noin kova rap-mies oli ... mutta tulihan sieltä sitten sitä purkkaheviä tai mitä tukkaheviä tai sukkahousuheviä se sitten onkaan ja lopulta Nightwishiäkin. Tosin se rappi toimi ihan mukavasti tuossa askelrytmin löytämisessä. Mutta se siitä; kyllä se askelrytmi sieltä löytyy ja juoksu on kivaa!
Semmosia nyt. Tuli muuten aika hyvä syyskuu, vaikka ylimenokausi olikin. Taisi tulla 49h. treeniä. Ihan jees :) Mutta palataan näihin määriin paremmin. Tänään hölkän jälkeen reidet oli kyllä aika arat ja silleen, mutta aamun uinti teki hyvää, samoin kuin illan kahvakuulailut. Hyvä meininki. Huomenna sitten maastopyörän päälle. Treenailemisiin...
