Tuolloinen treeni jatkui hyvänä tammikuun ja helmikuun... ja jatkuivat samalla meiningillä maaliskuun ja huhtikuun. Mutta maaliskuun alussa urheilun taustalle tuli voimakkaasti muuta stressitilaa, avioliittoni oli päättymässä. Muutimme maaliskuun alussa erillemme ja pian teimme päätöksen myös avioerosta. Tämä oli ja on ollut todellakin oikea päätös, mutta viimeistään jälkikäteen tajuan sen, että kuinka paljon tuollainen tilanne tuo kaikenlaisine järjestelyineen elämään stressiä. Treeniä olisi totta kai pitänyt tuolloin keventää, mutta olen monesti sanonut, että treenaaminen tuolloin oli myös henkisesti tärkeää, kuin henkireikä, joka auttoi eteenpäin. Heti maaliskuussa Emfit-mittari alkoi näyttää huonoja lukemia esim sykevälivaihteluissa. Intohimo urheiluun ja harjoitteluun vei kuitenkin voiton ja jatkoin kohti kilpailukautta.
Toukokuun alussa voitin duathlonin viisikymppisten Suomen mestaruuden. Se oli kova veto, mutta samalla viimeinen todella kova veto. Tuosta kisasta en palautunut enää lainkaan ja samalla tulivat myös voimakkaat allergia- ja astmaoireet. Vantaalla triathlonin pikamatkan SM-kisa olisi pitänyt jättää väliin tai ainakin keskeyttää. Sen jälkeen yritin pitää parin viikon totaalisen tauon ja samalla aloitettiin astmalääkitys. Lepo ja lääkitys auttoivat sen verran, että tehtiin valmentaja Kaitsun kanssa päätös yrittää päästä hyvään kisakuntoon Turun Challenge-kisaan ja sinne matkalla otimme ohjelmaan Levin kisan pari viikkoa ennen Turkua. Levin kisa oli hyvä, olin kolmas ja tunne oli yllättävän vahva. Turku sujui myös suht ok; huono uinti, semivahva pyörä ja kohtalainen juoksu toivat nelossijan ajalla 4.44. Minun paras puolimatkan aikani ikinä. Tuntui hyvältä tehdä jonkinlainen comeback ja tuli jälleen vahva usko tulevaan.
Turun kisa oli kuitenkin kova ylirasitustilassa olevalle miehelle ja siihen kun vedin vielä Vierumäen kisan elokuun lopussa, niin oltiin aika syvällä. Hyvin kevyt ylimenokausi syyskuussa ei korjannut eikä palauttanut mihinkään. Elokuun lopussa diagnosoitiin myös laajemmilla testeillä astma ja siihen aloitettiin uusi lääkitys lokakuun alussa. Lokakuussa aloitimme taas myös treeniä vähän enemmän, mutta tuntemukset olivat nyt aika huonot ja samalla myöskään Emfitin lukemat eivät olleet korjaantuneet lainkaan, jopa päinvastoin. Nyt oli tehtävä isoja päätöksiä eikä enää hakata päätä seivään.
Marraskuun alussa aloitin totaalisen levon. Tavoitteena oli katsoa tilannetta 2-4 viikon jälkeen. Ainoat sallitut liikunnalliset jutut olivat lyhyet kävelylenkit. Myös Emfit oli poissa käytöstäni marraskuun ajan. Joulukuun alussa otin sen Hannan käytöstä sen taas pariksi viikoksi itselleni. Minkäänlaista parannusta ei ollut tapahtunut esim sykevälivaihteluissa...
Sitten tein sen isoimman päätöksen. Kilpaurheilu on osaltani tällä erää ohi. Tämä päätös oli vaan tehtävä palautuakseni ja tervehtyäkseni. Tällä hetkellä se tuntuu hyvältä ja oikealta. Tätä täydentää ja auttaa myös se, että elämä ja arki on hiljalleen asettunut uomiinsa. Tuntuu hyvältä ja ennen kaikkea olen onnellinen; mutta näihin tarkemmin myöhemmin ja seuraavissa päivityksissä.
Tässä oli lyhyt kertaus kuluneesta vuodesta. Samalla tämä oli ensimmäinen blogiteksti yli 3 vuoteen tähän vanhaan bloggeriin. Paljon olisi kerrottavaa menneiltä vuosilta, mutta ei niistä nyt sen enempää. Katsotaan kirjoitanko jatkossa kuinka, mutta ajatus olisi kertoilla vähän tarkemmin vielä ylirasitustilaan ajautumisesta ja siitä toipumisesta. Ja siitä kuinka minulta onnistuu, koska liikuntaa aion kuitenkin harrastaa. Mutta tämä tänään, tsemppiä ja mukavaa tulevaa vuodenvaihdetta
-JiiPee
