Tämä on JiiPeen oma blogi, joka sisältää sekalaisia kuvia ja ajatuksia urheilusta, harjoittelusta...ja...elämästä

keskiviikko 31. joulukuuta 2008

Vuoden valinnat


Vuodenvaihde on aina erilaisten valintojen aikaa. JiiPeen blogi kantaa kortensa kekoon ja palkitsee vuoden 2008 rullaluistelutaivaan tähdet leikkimielisillä palkinnoilla, vähän samaan tyyliin kuin ison veden takana NHL:ssä trophyilla. Valinnat on tehtu äärimmäisen vakavahenkisesti ja kieltämättä aikamoisilla sisäpiiritiedoilla. Le Mansin legendat näyttävät olevan hyvin esillä palkittujen joukossa.

Mascara-trophy: Anneli ja Esa Kymäläinen
"Hehän korjaavat ihan mitä vaan meikeillä"

Salvequick-trophy: Juha Ruokonen
"taitavasti korjattu kisa-asun persaus"

Lambi-trophy: Jaakko Ajanki
"Taitava insinööri saa laakerin pysymään väljässäkin laakeripesässä" ja kunniamaininta myös sykelähettimen lisäantennista

Mauro-trophy: J-P Huippula
"hyvät kiipeilyt dunlop-mäessä"

Patjat ovat ylimainostettuja -trophy: Olli Sjö
"mies hämmästytti naapurin tissiposket nukkumalla jopa betonilla"

Le Mansin päivittäistavarakauppiaat palkitsevat kullatulla porkkanapussilla Esa Klaavun.

Risto Laitinen palkitaan kullatuilla korvatulpilla.

Ranskan rautatieläiset palkitsevat Esa Lottasen vuoden suomalaisena junamatkustajana Ranskassa kullatulla junalipulla.
Juha Heikkilä palkitaan pitkästä ja vahvasta puristuksesta kullatulla kiskolla.

Lisäksi Tiit Idarand palkitaan huoltajan ja valmentajan hommistaan kullatulla sekuntikellolla.

Muutama valinta osuu myös Le Mansin porukan ulkopuolelle:
Turbodiesel-trophy: Jani Suihkonen
"vuoden vetojuhta"

Usain-trophy: Teemu Ylänen
"on se nopee"

Slowhand-trophy: Jaettu palkinto Esa Lottanen/ Tuukka Puuronen
"nehän osaa soittaa"

Tissiposki-trophy: J-P Huippula
"Juvalla ei sitten lainkaan vetohommissa ja loppukirissä kuitenkin toiseksi"
Säilä-trophy: Mika Kuoppala
"vuoden sivaltaja"

Haddock-trophy:Esa Kymäläinen
"vuoden kapteeni ja Suomen nopein luistimien jalkaanlaittaja"
Kiitos ja anteeksi; älköön kukaan ottako nokkiinsa, leikkiähän nää vaan on.
Oikein hyvää ja liikunnallista uutta vuotta!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

sunnuntai 28. joulukuuta 2008

Harjoitusvastusta ja sänkipeltohiihtoa

Kinkunsyönnin jälkeen on taas palattu hiljalleen peruskestävyysharjoittelun pariin. Olen aikaisempina talvina tehnyt spinning-pyörällä talviset pyöräilyharjoitukset, mutta tälle talvelle se rakkine alkoi tuntua jo hieman liian tutulta. Panostin nyt omaan pyörään kiinnitettävään harjoitusvastukseen. Pyöräilijöille se on tuttu laite, kilpapyöräilijäthän polkevat ihan rullien päällä, mutta tämä kiinnitetään taka-akseliin ja magneettivastuksella saadaan säädettyä takapyörän vastusta. Eikä tarvitse tasapainoilla vaan pyörä pysyy jämäkästi paikoillaan. Maisema vaihtuu tietysti yhtä huonosti kuin kuntopyörälläkin, mutta on pyörittäminen kuitenkin luonnollisempaa ja tutumpaa kun saa pyörittää omalla tutulla pyörällä. Mulla se on todellakin tuttu pyörä, vanha kunnon retrohenkinen Peugeot suoraan 80-luvun syövereistä kuten kuvasta näkyy. Harjoitusvastusten hinnat pyörivät alan liikkeissä 250-500 euron tuntumassa, mutta itselleni riitti ihan Bilteman versio (99euroa) ja ensikokemukset ovat siihen laitteeseen olleet erittäin hyvät. Omasta puolestani voin suositella. Eilen tein 90min harjoituksen pyörällä ja hyvän pk-alueen harjoituksen sain tehtyä; yleensähän pyörällä tulee tehdä peruskestävyys n. 10 pykälää alemmilla sykkeillä kuin esim. hiihtäessä. Eikä sykkeen pitäminen sillä alueella vaatinut mitään älytöntä poljinnopeutta tai ylenmääräistä vastusta kuten monesti saattaa käydä kuntopyörällä polkiessa. Poljinkierroksia kai pitäisi yleensä olla se 80-100 minuutissa kestävyysharjoituksissa; ainakin aikanaan sanottiin niin.
Niin ja hiihtämisestä puheen ollen tänään tuli sitten myös hiihdettyä. Ja se tapahtui ihan viereisellä sänkipellolla, myös 1,5 tunnin lenkki. Luntahan täällä ei ole kuin 2-3 senttiä, mutta aikanaan jo kotiseudulla Keski-Pohjanmaalla hiihdettiin vähälumisina talvina parin sentin lumella nurmikolla tai sänkipellolla. Tampereella olisi tykkilumilatu, mutta sinnekin on se lähes viitisenkymmentä kilometriä matkaa. Elikkä tulipa sitten tahkottua 430 metrin kierrosta muutama kymmenen kertaa; ja pirun hauskaa oli. Itse asiassa perinteinen luistaa siinä ihan hyvin ja kun katselee potkun paikan hyvin niin mikäs siinä. Tosin hullun paperit on nyt hankittu ainakin naapureiden silmissä viimeistään nyt. Toisaalta kävi siinä jo pari muutakin kokeilemassa, kun olin sen hyvin polkenut. Tuollaisissa huonoissa olosuhteissahan myös erottuu hyvin teknisesti lahjakkaat hiihtäjät. Muistan aikanaan armeijassa Kajaanissa talvena 86-87, kun sattui myös hyvin huonoluminen talvi ja jouduimme siellä kolaamaan itsellemme jonkinlaisen treeniladun metsäautotien reunaan. Siinä sitten erottui hyvin selvästi kuka saa suksen liukumaan ja on silmää katsoa potkun paikka. Yksi meidän porukasta oli jo silloin siinä hommassa ylitse muiden, mutta hänestä tulikin sitten aikanaan Naganossa olympiavoittaja... Oli se upeaa menoa jo silloin, ilmiömäinen lahjakkuus.
Se täytyy myös myöntää, että vaatiihan se tiettyä asennetta vetää "sänkipeltohiihtoa", mutta mikäs siinä sitähän löytyy!! Huomenna taas pari tuntia sänkipellolla.

keskiviikko 24. joulukuuta 2008

Rauhallista Joulua



Saimme sitten myös Mouhijärvelle jonkinlaisen valkean joulun ja hyvä niin. Hyvin on treenattu ja nyt on aika rauhoittua harjoittelunkin suhteen ainakin pariksi päiväksi joulun viettoon ja työn puolesta rauhoittua peräti reilun parin viikon joululomalle. JiiPee toivottaa hyvää ja rentouttavaa joulua rullaluisteluväelle ja kaikille niille urheilullisille ihmisille, jotka sattuvat joskus tätäkin blogia lueskelemaan.




keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Tekniikkaa ja lajianalyysia


Pitäiskö sitä pureutua välillä mun tekniikkaongelmiin. Kuten sanottua olen entinen hiihtäjä ja vielä ajalta jolloin peruskestävyys ja kestovoima olivat kaiken a ja o; kestävyyslajihan se tosin edelleen on, mutta silloin pk-painotus meni hieman yli. Itsekin olen ajatellut harjoittelua hyvin fysiologiakeskeisesti ja se on toisaalta hyvin mielenkiintoista miettiä kunkin harjoitteen vaikuttavuutta. Tekniikka-asiat ovat olleet mulle aina jollain tavalla mörkö, välttämätön paha. Ja toisaalta en ole esim. koordinaation puolesta kovinkaan lahjakas. Hiihtopuolella pertsan tekniikka oli mulla aika huono, mutta vapaa kulki ja tekniikka oli luonnostaan aika hyvä sen kummempia miettimättä; oli vahvat jalat ja kyky saada suksi liukumaan. Nyt rullaluistellessa tilanne on toinen, kommentit ovat olleet kavereilta parina viime vuonna tyyliin: ”voi kun sä vielä oppisit luistelemaan, vielä kun se sisäpuristus löytyisi niin sua ei pidättele mikään, potku jää taakse…” Juuri näinhän se on ,mutta kun se ei hemmetti soikoon ole niin helppoa. Satoja tuhansia ja varmaan miljoonia potkuja suksilla niin ei se kovin helposti potku muutu rullaluistelun puristukseksi. Nyt marraskuussa Late ilmaisi asian niin, että kun puristus on mullakin voimakkaimmillaan niin paino on jo siirtynyt toiselle puolelle; simsalabim juuri näinhän se on ja nyt mäkin ymmärrän mitä tarkoittaa kun potku jää taakse. Kuten yllä olevassa mun kuvassakin voi nähdä niin oikean jalan voimakkain puristushan on vasta tulossa, mutta paino on jo hyvää vauhtia siirtymässä vasemmalle. Esa kirjoitti omassa loistavassa blogissaan, että turhiin kiemurteluihin ja koristeluihin on turha tekniikka-asioissa kiinnittää liikaa huomiota vaan täytyy vaan keskittyä olennaiseen. Itse olen nyt yrittänyt huomioida paria asiaa: se, että yritän suunnata liuún enemmän eteenpäin (kapeammalle) ja samalla saan pidettyä vartalon painon pidempään jalan päällä eli vartalon paino on puristuksen päällä ja sitten toiseksi sen, että jalka kiertää kunnolla vartalon takaa, koska se tuntuu ainakin saavan luonnostaan aikaiseksi myös jonkinlaisen sisäpuristuksenkin. Ainakin viime lauantaina Ukissa luistelu tuntui aika helpolta. En tiedä olenko edes jäljillä…
Jos hiihtopuolella mietitään asiaan niin wassussa ja mogrenissa mun mielestä vartalon painon tulee pysyä työntöpuolen jalan päällä ainakin siihen saakka kunnes käsityöntö on vartalon kohdalla ja vasta sitten aletaan siirtää paino liukupuolelle. Maailman cupissakin näkyy hiihtäjiä, joilla paino alkaa siirtymään heti käsityönnön alettua jo vastakkaiselle puolelle. Tästä oli Esankin kanssa puhelimessa juttua, mutta en varmaan saanut artikuloitua tätä silloin kunnolla sattuneista syistä :D
Toinen asia mitä olen pohdiskellut viime aikoina on se, että kun viime kesänä satuin itsekin pysymään parissa kisassa huippujen mukana niin onhan se melkoista rynkytystä ja vauhtileikittelyä tuo kilpailu kärkipäässä. Kakskerrassakin Jani veti joka hemmetin töyssyn sen minkä ehti ja kohta mentiin taas rennommin. Tätähän se on ja ihan hauskaa. Mutta mitä se tekee harjoittelun suhteen. Hetki täysillä ja sitten rennommin eli ainakin hetkellistä nopeutta pitää kestävyyden ohella olla. Mitä se nopeus on? Nopeus on voimaa jota taito hallitsee. Eli olen muuttanut ajatteluani niin, että on tavallaan turhaa painottaa alaraajoille hirvittävän pitkiä kestovoimasarjoja vaan tärkeämpää on pitää maksimivoima- ja perusvoimatasot alaraajoissa kunnossa. Toisaalta kestovoimaa tarvitaan taas keskivartalon lihaksille, etenkin syvät vatsalihakset ovat ensiarvoisen tärkeät. Jos ne ovat heikot, luisteluasennon pitäminen on vaikeaa, lantio kippaa eteen, jolloin takapuoli työntyy taakse ja silloin paino ei ole enää jalan päällä. Eli pointti oli se että kehitä oikeita asioita niin ne myös tukevat tekniikkaa ja taloudellisuutta ja luistelu on sitä myöten helppoa. No tämän sekavan kirjoituksen ajatuksena oli myös se, että tekniikka-asiat eivät ole enää niin mörkö mulle, kunhan kiinnittää perusasoihin ja oikeisiin asioihin huomiota ja niin, että joka ikinen luisteltava metri on myös tekniikkaharjoitus ja samalla kuitenkin voi myös saada fysiologisesti kehittävän ja hyvän harjoituksen. huhhuh… tulipas kirjotettua…
JiiPee

maanantai 1. joulukuuta 2008

Voimajakso takana




Loka-marraskuun painotuksena oli perusvoimatason kehittyminen. Tämä etenkin ylävartalon osalta unohtamatta kuitenkaan alaraajoja. Tämä siksi, että viime vuosina ylävartalotreenit ovat jääneet vähemmälle ja tosiaan pari pitkää hiihtoa lienee kevättalvella edessä. Itsellänihän on ollut linjana painottaa eri harjoituskausilla selkeästi tiettyjen ominaisuuksien kehittämistä ja muu harjoittelu on sitten lähinnä ylläpitävää. Nyt viikon kaksi pääharjoitusta olivat voimaharjoitukset ja muu siinä ympärillä oli lähinnä peruskestävyyttä. Aiemmin kokeilin jopa 3-4 voimaharjoitusta viikossa, mutta se oli omalla harjoitustaustallani liikaa ja tuloksena oli vain turhaa tukkoisuutta ja jumia. Nyt oli tunne, että harjoitukset olivat kehittäviä ja kyllä esim. penkkipunnerrus kehittyi hyvin.



Seuraavien kuukausien aikana painotus siirtyy selkeämmin peruskestävyyden kehittämisen puolelle. Voimaharjoitus muuttuu enemmän aerobisen lihaskestävyyden puolelle ja tällöinhän ne toimivat myös lihaksistoa huoltavana harjoituksena. Lisäksi loikka- ja hyppelyharjoituksia otan ohjelmaan.



Tappara palasi viime viikolla voittojen tielle ja on nyt jopa voittoputkessa. Huomenna vaan voitto sieltä pohjoisen suunnasta Kärppien kotiluolasta. Lauantaina oli hienoa nähdä pitkästä aikaa taisteleva Tappara, täysin erinäköinen joukkue kuin edellisviikolla eli selvä ryhtiliike oli tapahtunut pelaajissa. Henkisellä puolellahan ne suurimmat ongelmat varmaan olivat varsinkin tappioputken pidentyessä. Mutta katsellaan miten homma etenee...