Pirkan hiihtoon

Tulipa sitten tänään hoidettua; ettei jää ihan viime tippaan; nimittäin ilmoittautuminen Pirkan hiihtoon. 15 vuotta olen asunut täällä pirkan seudulla, mutta kertaakaan en ole sitä hiihtänyt. Ei ole varmaankaan rohkeus riittänyt. Saapa nähdä nyt miten äijän käy, mutta tarkoitus olisi taivaltaa 90km vapaalla hiihtotavalla. Nyt ainakin kelit näyttäis hyvältä. Ja oma kuntokin tuntuu hyvältä, ainakaan pahasti ei olla vielä kellarissa. Pitää vaan malttaa lähteä vaan hiihtelemään hiihtoa läpi ja unohtaa se liika kilpailuvietti.

MM-hiihdoissa menestys on ollut hienoa ja huomenna lienee taas tulossa kultaa. Erityisen hienoa on ollut mieshiihdon paluu mitalikantaan; aivan mahtavaa!! Naiset ovat tietysti myös loistaneet. Parisprintin esitys oli mykistävä ja kuten ennalta povattiin niin he olisivat saaneet jopa pari kertaa kaatua ja voittaneet silti. Tietysti mitaleja voisi olla tähän mennessä enemmänkin, mutta epäonneakin on ollut ja etenkin Koivurannalla. Mutta minun mielestäni mahdollinen tuleva maailman cupin voitto on kuitenkin kovempi saavutus kuin yksikään maailmanmestaruus. Suomi vaan on niin vanhoillinen maa, että täällä aina arvostetaan mestaruuksia enemmän kuin maailman cupin voittoa. Cupin voitto osoittaa kuitenkin kuka on ollut koko kauden kovin jätkä tai likka. Suomessa vaan jotkut eteläpohjalaiset "urheilu"toimittajat saavat äänestettyä jonkun keihäänheittäjän tai painin hopeamitalistin vuoden urheilija -valinnoissa kärkeen, vaikka tarjolla olisi esim. talvilajien cupin voittajia. Mutta yksittäisinä kisoina nämäkin MM-kisojen startit ovat tietysti niitä tärkeimpiä ja tämä menestys Suomen hiihdolle on äärettämän tärkeää ja todella hienoa. Ja muutama mitalihan sieltä vielä on tulossa, joten sitten lähennellään jo jonkinlaista jättipottia, katsellaan ja jännitetään mielenkiinnolla miten käy. Nämähän ovat myös niitä urheiluhullun penkkiurheilijan karkkipäiviä.

Liikunnan riemua

Kasperi vauhdissa...



Kasperi ja iskä; "pojasta polvi paranee"

Vahteruksen tunnelmia

No niin rullaluisteluväki, käytiin niin innokkaasti talvicupissa Ukissa, että kolmas osakilpailu on peruttu aikaisempien kisojen vähäisen osanottajamäärän takia; niin sitä pitää. Vielä kun ensi kesänä jätetään kisat väliin niin seuraavana kesänä ei ole sitten kisoja lainkaan ja voidaankin harrastaa sitten jotain ihan muuta. Mutta eipä minunkaan tarvi nyt lunastaa lupaustani vetää kierros viimeisessä Ukin osakilpailussa 1.50-1.53.

Sunnuntain kisassa oli mielenkiintoista nähdä kuinka paljon pari kovaa viikkoa vaikuttaa aikoihin. Vedin tosiaan 2 viikkoa hyvää treeniä; lepopäiviä ei ollut lainkaan ja esim. viime viikolla ennen Vahterusta oli 6 harjoitusta, joista 4 oli ns. kehittäviä ja 2 ylläpitäviä harjoituksia. Oman rasitustilamittarini mukaan rasitusta myös oli selvästi kropassa. Tämä mun rasitustilamittarinihan on hyvinkin tieteellinen; aamulla kun kävelee yläkerrasta alakertaan niin sen kyllä tuntee heti reisissä kuinka paljon edellispäivien harjoitukset painaa. Ukissa vedin nyt kierroksen 1.55,5; ihan paska veto; mutta 1 sek. parempi aika kuin kuukausi takaperin. 8 kierrosta meni aikaan 16.42 yksin luisteltuna. Alkukierrokset olivat n. 2.05 ja pari viimeistä 2.11. Jos olisi pari kierrosta vielä menty ja suunnilleen 2.11 ja 2.12 niin aikahan olisi ollut tismalleen sama kuin kuukausi sitten 10 kierroksella eli 21.05. Eli eipä nuo kovat viikon ainakaan aikaan vaikuttaneet heikentävästi. Maksimisyke oli ekassa kisassa 187 ja nyt 182. Keskisykekin jäi nyt hieman alemmas. Ilmeisesti jumia on eikä ihan niin hyvin irronnut eikä maksimisykettä saanut niin ylös. Juu Esa; jumi on tosiaan voimaa jota taito hallitsee :) Toisaalta kuntokin on varmaan hieman mennyt parempaan suuntaan tuon kuukauden aikana. Karkea päätelmä kuitenkin tässä vaiheessa, että näillä kovilla viikoilla ei ollut suurtakaan vaikutusta heikentämään tulosta. Mutta tunne oli kuitenkin se, että jalka oli hieman väsynyt eikä voimantuotto ollut terävimmillään.

Tämän perusteella uskaltaa kuitenkin kesällä vetää aika koviakin viikkoja sellaisten kisojen alla, jotka voisivat toimia enemmän ja vähemmän harjoituskilpailuna mentäessä kohti päätavoitetta; mikä se sitten nyt olisikaan; ehkäpä ne mastersien EM-kisat... Sehän nyt on vanhastaan selvä, että jos kilpailee paljon niin ei kaikkiin voi löysätä ja herkistellä yhtä paljon. Mutta tämä tästä, eipä mennä liian syvällisiin analyyseihin... pidetään homma yksinkertaisena.

Oli muuten pikkasen loistava hiihtokeli tänään, 30 km vapaalla ja oli niin helppoa niin helppoa. Hiihtäkää ihmiset hiihtäkää!!! Tuo ylhäällä oleva kuva ei liity mitenkään vahteruksen tunnelmiin; kuva on Leviltä.