Tulipa pitkästä aikaa avattua myös tämä oma blogi. Paljon on Kokemäenjoessa virrannut vettä sen jälkeen, kun olen tänne kirjoitellut. Muutama kilometri on luisteltu ja varmasti vielä muutama enemmän pyöräilty. Paljon on ajatuksia pyöriny mielessä, mutta eipä niitä tänne ole saanu kirjoteltua.
Omalla kohdalla tuo rullaluistelu kulki alkikesästä erittäin hyvin ja Masters-EM tuli käytyä (25:s) ja siitä lopun massakiristä jäi taas kerran mieli, että parempaankin olisi varaa. Varmasti sitten ensi vuonna. Ja täytyy sanoa, että alkukesän Varkauden Navitas-maratonin luistelu oli fiilikseltään ja tuntemukseltaan yksi parhaita, mitä olen koskaan tehnyt. Sitten taas toisaalta tästä kotimaan kisakaudesta on jäänyt aika lailla helvetin valju kuva. Kisoja ja etenkin hyviä kisoja on ollut harvakseltaan. Itse tarvisin kisoja vois sanoa, että vähintäänkin joka viikko, että kunto nousee huippuunsa ja, että vire pysyy yllä. Tänä vuonna peruuntui oikeastaan kaikki toukokuun tärkeät kisat ja sitä myöten kisavireen löytyminen vaikeutui heti alkuunsa. Ja nyt kun kisoja ei oikein ole lainkaan, niin tulee vaaan treenattua niin perkeleesti eli ihan jumiin. Pitäs vaan uskoa tuota Lahden vanhempaa valtiomiestä ja ottaa vähän rennommin :)
Tästä päästiinkin siihen, että en vaan voi olla ihmettelemättä noita yleisurheiljoita, jotka kilpailee pahimmillaan ehkä noin viisi kertaa kesässä. Siis mitä helevettiä, tyypit sanoo, että ei palaudu tai jotain muuta paskaa ja tyypit on vielä mukamas oikeita urheilijoita; ehkä jopa tähtäävät jonnekin EM-kisoihin. Jossain Lappeenrannassa joku pituushyppääjä sanoi, että ei voi osallistua Lapinlahden eliittikisoihin ja taistella koko eliittisarjan kokonaisvoitosta, koska osallistuu seuraavalla viikolla Monacon timanttiliigan kisaan. Niin, voe tokkiinsa, siinähän olis joutunu istumaan autossa muutaman tunnin ja ehkä hyppäämään pari täysvauhtista hyppyä. Mutta ehkä oli hyväkin, kun Monacossa hyppy oli vähän löysää; ehkäpä ei ollu vielä palautunu Lappenrannan kisasta... Mutta ei siinä mitään, mähän en ymmärrä mitään nopeus-voima -lajeista. Mutta sen tiedän, että millä esim. ammattipyöräilijät hankkii huippukunnon... kilpailemalla, siis KILPAILEMALLA. Ja sillä se ainakin mulla itselläkin pysyy yllä; kilpailemalla, jos niitä kilpailuja ja hyviä kilpailuja vaan on.
Luisteluliittoa en nyt tässä tietenkään ala haukkua, olenhan itsekin siellä rullaluisteluvaliokunnassa ja jopa kilparullaluistelutoimikunnassa. Mutta... kirjoittajan myöhemmin sensuroimaa tekstiä... ... :))
Näin ollen on vähän tuo rullismotivaatio painunu alas, huonoja kisoja ja vähän. Ens vuonna Viroon, jos heidän rullituurinsa jatkuu, siellä kaikki kisat ja sen lisäksi masters-EM ja masters-MM ja lisäksi pyöräilyä ja uusi aluevaltaus eli duathlon. Sillä se taas lähtee ja mikä tärkeintä niin ruvetaan tekeen Esasta viiskymppisten Euroopan ja Maailman mestaria ja jos vaikka ite ottasin sen mitalin pois kuleksimasta nelikymppisissä.
Mä en tätä mun blogia tule enää avaamaan kaikille, mutta pyydettäessä aina harkitsen asiaa. Nyt alkuun kutsun saavat ystäväni Esax2, Mike ja Jaska. Tämä tuli kirjoitettua parin punaviinilasillisen avittamana, mutta huomenna jatketaan.
Ja ai niin, tämän päivän harjoitus: pyöräilyä 60,2km; 2,04h, keskicadenssi 88 rpm, keskisyke 128. Lihaksia hapettaen, koska tilanne on ollut nyt niin, että pientä jumia on päällä: hapottaa helvetin herkästi luistellessa, muuta henkeen ei ota lainkaan. Eli lääkkeeksi: todella hiljaista aerobista treeniä, johon todella lyhyitä nykyjä ja muuten aktiivista lepoa.
Hyvä, palaillaan asiaan, kyllä se tästä taas lähtee...
