Tulipa pitkästä aikaa avattua myös tämä oma blogi. Paljon on Kokemäenjoessa virrannut vettä sen jälkeen, kun olen tänne kirjoitellut. Muutama kilometri on luisteltu ja varmasti vielä muutama enemmän pyöräilty. Paljon on ajatuksia pyöriny mielessä, mutta eipä niitä tänne ole saanu kirjoteltua.
Omalla kohdalla tuo rullaluistelu kulki alkikesästä erittäin hyvin ja Masters-EM tuli käytyä (25:s) ja siitä lopun massakiristä jäi taas kerran mieli, että parempaankin olisi varaa. Varmasti sitten ensi vuonna. Ja täytyy sanoa, että alkukesän Varkauden Navitas-maratonin luistelu oli fiilikseltään ja tuntemukseltaan yksi parhaita, mitä olen koskaan tehnyt. Sitten taas toisaalta tästä kotimaan kisakaudesta on jäänyt aika lailla helvetin valju kuva. Kisoja ja etenkin hyviä kisoja on ollut harvakseltaan. Itse tarvisin kisoja vois sanoa, että vähintäänkin joka viikko, että kunto nousee huippuunsa ja, että vire pysyy yllä. Tänä vuonna peruuntui oikeastaan kaikki toukokuun tärkeät kisat ja sitä myöten kisavireen löytyminen vaikeutui heti alkuunsa. Ja nyt kun kisoja ei oikein ole lainkaan, niin tulee vaaan treenattua niin perkeleesti eli ihan jumiin. Pitäs vaan uskoa tuota Lahden vanhempaa valtiomiestä ja ottaa vähän rennommin :)
Tästä päästiinkin siihen, että en vaan voi olla ihmettelemättä noita yleisurheiljoita, jotka kilpailee pahimmillaan ehkä noin viisi kertaa kesässä. Siis mitä helevettiä, tyypit sanoo, että ei palaudu tai jotain muuta paskaa ja tyypit on vielä mukamas oikeita urheilijoita; ehkä jopa tähtäävät jonnekin EM-kisoihin. Jossain Lappeenrannassa joku pituushyppääjä sanoi, että ei voi osallistua Lapinlahden eliittikisoihin ja taistella koko eliittisarjan kokonaisvoitosta, koska osallistuu seuraavalla viikolla Monacon timanttiliigan kisaan. Niin, voe tokkiinsa, siinähän olis joutunu istumaan autossa muutaman tunnin ja ehkä hyppäämään pari täysvauhtista hyppyä. Mutta ehkä oli hyväkin, kun Monacossa hyppy oli vähän löysää; ehkäpä ei ollu vielä palautunu Lappenrannan kisasta... Mutta ei siinä mitään, mähän en ymmärrä mitään nopeus-voima -lajeista. Mutta sen tiedän, että millä esim. ammattipyöräilijät hankkii huippukunnon... kilpailemalla, siis KILPAILEMALLA. Ja sillä se ainakin mulla itselläkin pysyy yllä; kilpailemalla, jos niitä kilpailuja ja hyviä kilpailuja vaan on.
Luisteluliittoa en nyt tässä tietenkään ala haukkua, olenhan itsekin siellä rullaluisteluvaliokunnassa ja jopa kilparullaluistelutoimikunnassa. Mutta... kirjoittajan myöhemmin sensuroimaa tekstiä... ... :))
Näin ollen on vähän tuo rullismotivaatio painunu alas, huonoja kisoja ja vähän. Ens vuonna Viroon, jos heidän rullituurinsa jatkuu, siellä kaikki kisat ja sen lisäksi masters-EM ja masters-MM ja lisäksi pyöräilyä ja uusi aluevaltaus eli duathlon. Sillä se taas lähtee ja mikä tärkeintä niin ruvetaan tekeen Esasta viiskymppisten Euroopan ja Maailman mestaria ja jos vaikka ite ottasin sen mitalin pois kuleksimasta nelikymppisissä.
Mä en tätä mun blogia tule enää avaamaan kaikille, mutta pyydettäessä aina harkitsen asiaa. Nyt alkuun kutsun saavat ystäväni Esax2, Mike ja Jaska. Tämä tuli kirjoitettua parin punaviinilasillisen avittamana, mutta huomenna jatketaan.
Ja ai niin, tämän päivän harjoitus: pyöräilyä 60,2km; 2,04h, keskicadenssi 88 rpm, keskisyke 128. Lihaksia hapettaen, koska tilanne on ollut nyt niin, että pientä jumia on päällä: hapottaa helvetin herkästi luistellessa, muuta henkeen ei ota lainkaan. Eli lääkkeeksi: todella hiljaista aerobista treeniä, johon todella lyhyitä nykyjä ja muuten aktiivista lepoa.
Hyvä, palaillaan asiaan, kyllä se tästä taas lähtee...
4 kommenttia:
Hyvä kun kirjoitteluinto palasi.
Mitä tuohon jäykkyyteen tulee, niin omalla kohdalla oli seuraava jäykkyyteen liittyvä kokemus:
SM-ratakisojen jälkeinen viikko oli lähes kokonaan pk:ta luistellen ja pyörällä, viime viikon treenit oli tällaiset:
- ma 19.7. tekniikkaa Pirkkolan radalla,
- ti 20.7. keski- ja ylävartaloa salilla n. 1h.
- ke 21.7. 40 min irrottelua luistimilla, tosi jäykät jalat, sykkeet kävi maksimissaan 150:ssä, (en sinänsä ollut yllättynyt, sillä yleensä lepopäivän jälkeen paikat on jäykät ja tavoitteena oli irrottelu seuraavan päivän intervallitreeniä varten)
- to 22.7. intervallitreeneistä ei meinannut tulla mitään, koska jalat edelleen kuin puupökkelöt, tein ensin lämmittelyn n. 20 min ja sen jälkeen venyttely, jalat tämän jälkeen edelleen jäykät, sain parhaimmillaan sykkeen 170, ajattelin kuitenkin jatkaa luistelua koska sää oli loistava ja aurinko paistoi, luistelin n. 25 min vaihtelevalla vauhdilla, syke seilas väliä 120 -150, suunnittelin tässä vaiheessa intervallien siirtämistä seuraavalle päivälle, kokonaisluisteluaika oli n. 50min, kokeilin kuitenkin vielä kerran kiihdyttää menoa ja kas vain vauhtia pystyi pitämään ja syke pyöri 175 molemmin puolin, n. 7min vedon aikana. Tän jälkeen pieni lepo ja juomatankkaus ja seuraavat intervallit: 2 x 11min, keskisykkeellä 172 ja 174, maximit oli 180 ja 181. Näiden jälkeen 2 x 5 min, yhtä pitkällä palautuksella, sykkeet: ka 174 ja 177 ja maximit 184 ja 187. Nää vitoset meni ehkä liian kovaa, sillä uskoisin, että mun LT (Lactate Threshold) on tasaisessa maastossa, vähäisessä tuulessa välillä 180-183, päätelmä perustuu viimeiseen Kakskerran 16km kisaan, siinä keskisyke oli 181, 182 vahdissa ei ollut hätää, mutta pudotus tuli 187:n jälkeen, (kirjallisuuden mukaan juoksussa LT saadaan selville melko luotettavasti juoksemalla tasaisesti matkan ennätysvauhtia 30min ja mittaamalla keskisyke viimeiseltä 20min ajalta). Vedot tein Leppävaaran 1km radalla, siinä on pieni mäki (nousua n. 8m), mutta nyt tuuli oli nousussa selän takana ja laskussa vastainen, joten se kompensoi tilanteen melko hyvin, ei täysin kuitenkaan.
- pe 23.7. ajattelin ensin mennä pyörällä pk-lenkille, mutta tykkään niin paljon luistelusta kun kelit on todella kesäiset, että päätin mennä kokeileen ensin vähän luistelua. Yllättäen jalat oli todella irtonaiset, vain pieni väsymys kertoi edellisen päivän treenistä, meni mukavasti nautiskellen 30 min Leppävaaran 1km rullaradalla, keskisyke 140 ja vauhti vaihteleva, myötätuuliosuuksilla helposti up to 35km/h, vaikka tuuli ei kova ollutkaan. Tämän jälkeen Risto ja kumppanit sai houkuteltua mut Pirkkolaan, siellä alkuun vähän tekniikkaa sen jälkeen nopeustreeniä, 2 x 8x16s, spurtin tein myötätuuleen, suora + kaarre, vetojen välinen palautus pari kierrosta hyvin löysää luistelua n. 90-100s
Voip olla, että mun treeniä edeltävän päivän irrottelu oli liian löysä, tänään koitan vetää kovempaa ja huomenna sitten varsinainen intervallitreeni... katsotaan miten käy
Muuten näyttää siltä, että mun pumpun (tai koko hapen kuljetusjärjestelmän) teho on jonkin verran pudonnut parissa vuodessa, sykkeet menee luistelussa ja levossa n.5 pykälää ylemmäs ja sykereservin puute, tekniikkaa unohtamatta, todella rajoittaa mun kisavauhtia vähänkin pidemmällä matkalla. Tästä syystä olen ajatellut lisätä PK:n osutta selvästi ensi talvena, lyhyitä nopeustreenejä voi hyvin tehdä pk:n lomassa, muuten tulen pitämään talvitreenissä vauhdin pääasiassa suht alhaalla. ( maksimisykkeeksi olen pari kertaa mitannut tänä kesänä 196, eikä ne ole mitään satunnaisia piikkejä, vaan nättejä käyriä, aikaisemmin olen päässyt vain 192:een).
Sellaisenkin kommentin tossa luin, että voimatreenistäkään ei paljon ole kestävyyden suhteen hyötyä, jos pumppu on rajoittavin tekijä, Esim. sinulla ja Lahden Esalla tilanne saattaa olla tosin, koska teillä on ymmärtääkseni paljon isompi pumpputeho.
Täytyy sanoa, että kova mies sä oot treenaamaan.
Tuo lactate threshold kiinnitti mun huomiota. Mun ymmärtääkseni ainakin suomalaisessa kestävyysvalmennuksessa laktaattikynnys on aika lähellä aerobista kynnystä eli siellä missä tehon lisäys aiheuttaa ensimmäisen kerran laktaattipitoisuuden nousun yli lepotason. Sitten taas tehoja edelleen lisättäessä toinen jyrkkä laktaattipitoisuuden nousu on siellä anaerobisen kynnyksen kohdalla. Eli lieneekö tuo sun 180-183 anaerobinen kynnys eli suurin työteho, jossa laktaattipitoisuus ei nouse koko suorituksen ajan. Vai onko näissä vaan vivahde-ero ulkomaisten ja kotimaisten tutkijoiden mukaan. Sillä jossakin ulkomaan tekstissähän on puhutttu lactate threshold samana kuin anaerobic threshold.
Aika kova tuo sun intervallitreeni. Itse olen tehnyt noin pitkiä vetoja lähinnä VK-alueella, esim. 3x10min. sykkeellä 155-165 (-170). Mun maksimi on siellä 187 tuntumassa. MK-vetoja olen tehnyt korkeintaan 5min. vetoina tai joskus esim. 1x20min. kilpailuvauhtia.
Ja tuo on mun mielestä järkilinja lisätä puhdasta aerobista harjoittelua. Ja sieltähän tulee se pohja tehdä keväällä ja kesällä sitten intervalliakin...
Kyllä mun mielstä voima vaikuttaa myös suorituksen taloudellisuuteen, vaikka pumpputeho olisikin rajoittava tekijä. Itse asiassa mulla on tässä työkoneella yksi Ruskon ja kummpaneiden tutkimus maastohiihdon kuormitusseurannasta, jossa he kirjoittvat, että kestävyyssuorituskykyyn vaikuttavat VO2max, laktaattikynnys ja taloudellisuus, mutta myös lihas- ja hermojärjestelmän voimantuottokyky.
Ja myös, että maastohiihdossa suorituskykyisyyteen vaikuttavat kyky hiihtää nopeasti (VO2max,hermolihasjärjestelmän toiminta, tekniikka ja taloudellisuus, aerobinen ja anaerobinen energiantuotto) ja kyky vastustaa väsymystä (siellä mm. hermolihasjärjestelmän rekrytointi, VO2max hyväksikäyttö, glukogeenivarastot jne). Mutta hiihto on tietysti taas hieman eri laji kuin rullaluistelu...
Joo on helppo uskoa, että voimatreeni auttaa silloin kun sen avulla voi parantaa tekniikkaa/hyötysuhdetta.
Mitä tulle noihin kynnyksiin, niin molempien määritelmät anaerobinen- ja laktaatti- ovat jonkin verran häilyviä, kun määritin oman LT:n yli 30 min kestävän kisan perusteella, niin kyllähän tulosta voi hyvin myös nimittää anaerobiseksi kynnykseksi.
Muutenkin kai järkevintä olis määrittää oma sen hetkinen kisavauhti ja sitä vastaava syketaso ja tehdä kestävyystreenit suhteessa tähän syketasoon. Tällöin ymmärtääkseni olennaista on, kun kysymyksessä on valmistautuminen vähintäänkin puoli tuntia kestävään kisaan (tai vaikka vähän lyhyempäänkin), että osa harjoituksista tehdään kisaa vastaavan rasitustason molemmin puolin, intervalleilla kokonaismäärä saadaan isommaksi kuin yhdellä tai kahdella pitkällä vedoilla. Toisaalta joillekin toimii paremmin supramaksimaaliset lyhyet suoritukset ja toisilla taas vähän pienemmät tehot ja pidemmät vedot.
Sunnuntaina tein irrottelutreeni ja luistelu tuntui aika helpolta, lämmittelyn jälkeen vedin viis lyhyttä vetoa 16-20s, parissa viimeisessä syke nousi 175:een, tuntui että olis voinut tehdä perään kovemmatkin treenit, mutta sadekuuro teki lopun niistä haaveista.
Eilen oli vuorossa varsinainen IV-treeni ja jalat jäykemmät kuin sunnuntaina, tyydyin pariin 12min vetoon vähän yli 170 keskisykkeellä, (eli ei valmistautuminen toiminut oikein).
Tänään kevyttä luistelua ja lyhyitä spurtteja, huomenna lepoa, torstaina fiiliksien mukaan, jos jalka keveä, niin sitten IV-treeni lyhemmillä vedoilla.
Omalla kohdalla on huolestuttavaa, että koska jo nyt pystyn luistelemaan yli puoli tuntia 93% maksimisykkeestä (jos 196 on mun oikea maksimisyke… ei kai se nyt tässä iässä paljon korkeampikaan voi olla), niin ei lyhyellä tähtäimellä parannusvaraa juurikaan ole.
Any way SM-marton on myös mun tähtäimessä ja ensi viikolla aloitan kevennykset, tehot pysyy kovina, mutta määrät tippuu.
Lähetä kommentti