Ensin täytyy kehua noita loistavia Suomen taitoluistelijoita, jotka pokkasivat eilen pari mitalia EM-kisoista; loistavaa! Sanoinkin eilen kavereille, kun oltiin lähdössä Tappara-Lukko -peliin, että nyt vois olla jopa järkevämpää jäädä kattomaan taitoluistelua kuin lähteä Hakametsään. Mentiin kuitenkin peliin ja olikin ihan viihdyttävä peli, vaikka rankkareilla hävittiinkin. Oli myös Hakametsässä hienosti normaaliakin enemmän hulmuavia Tappara-lippuja, kun TSOP oli sponssoroinut varmaan 10 linja-autollista hippo-ikäisiä lapsia peliin. Mutta eipä tuo ollut mitään siihen lippumereen verrattuna mitä näytti olevan Hartwall-areenalla. Mutta se siitä ja hienoa, että suomalaisnaiset pärjäävät.
Nyt on taas välillä hiihtokeliä myös täällä läntisellä Pirkanmaalla. Perjantaina hiihtelin vapaalla ja nyt pari päivää perinteistä. Aikaisemmin ajattelin, että rullaluistelijan kannattaisi hiihtää suurimmaksi osaksi vapaalla hiihtotavalla. Itse olen kuitenkin pikku hiljaa muuttanut ajattelutapaani sinne perinteisen hiihtotavan puolelle. Vapaalla tietysti luistelulihakset saavat toimintaa ja on siksi varmaankin hyödyllistä. Mutta perinteisellä taas toimivat isommat lihasryhmät ja siten se on keskeisverenkierron kannalta parempi eli sitä kautta peruskestävyyden kehittämisen kannalta jopa parempi. Teknisesti eroa on ainakin voimatuottoajassa. Vapaalla voimantuottoaika on selvästi pidempi kun taas perinteisen potku on selvästi lyhyempi ja terävämpi ja sehän johtuu pitkälti myös siitä, että perinteisessähän voima tuotetaan pysähtyneeseen sukseen kun taas luistellessa liukuvaan sukseen. Vapaalla jalkatyön maksimivoimatasot ovat huomattavasti alhaisemmat kuin perinteisen potkussa. Okei niin taikka näin. Perinteisellä harjoitusta saavat myös ne lihakset, jotka eivät rullaluistellessa niinkään rasitu ja nämäkin ns. vastavaikuttajalihakset ovat kokonaisuuden kannalta tärkeitä harjoitettavia. Ja jos siis treenaan muuten paljon rullaluistelun kannalta tärkeitä lihaksia niin se perinteinenhän palauttaa myös tästä rasituksesta. Eli puolensa molemmilla. Itse pyrin kuitenkin toteuttamaan hiihtoharjoittelustani 2/3 perinteisellä ja 1/3 vapaalla (siis siitä vähästä hiihdosta mitä täällä nykyään pystyy tekemään). Loppujen lopuksi tärkeintä taitaa olla se, että kumpi hiihtotapa miellyttää enemmän. Mulla se oli omana hiihtoaikanani selkeästi vapaa, mutta nyt tosiaan molemmat ovat ok. Omille asiakkailleni suosittelen yleensä mieluummin perinteistä, varsinkin jos hiihtotaustaa ei juuri ole ja tavoitteena on yleiskunnon kehttäminen tai esim. painon pudottaminen.
Jonkin verran eilisellä lenkillä alaselkä ärtyi, mutta syykin oli selvä ja vanha tuttu: lonkan koukistajat olivat pyöräilyn seurauksena hieman kireät ja sen seurauksena lonkan ojennus ei ollut potkussa puhdas ja aiheutti alaselkään lisäjännitystä. Tämä on monella muullakin syy alaselän kipeytymiseen perinteisellä hiihtotavalla.
Perinteinen vuorohiihto pitävällä suksella on parhaimmillaan aivan loistavaa; sen kun pystyy menemään rennosti niin se on jotain niin siistiä. No, kyllähän vapaalla joku mogren-tekniikka nopeassa maastonkohdassa aikaansaa samanlaisen tunteen. Se on sitä helppoutta jota olen yrittänyt nykyään löytää kaikkiin harjoitusmuotoihini. Juoksussa se on löytynyt sillä, että lantiota hieman ylemmäs ja tukivaiheessa painoa hieman enemmän päkiä puolelle; selvästi kevyempää kuin aiemmin. Pyöräilyssä se helppous löytyy pyörittämisen kautta. Tarpeeksi vain toistoa ja huomio lonkan koukistajien ja reiden takaosien toimintaan ja sieltäkin se helppous löytyy. Vielä kun se löytyisi rullaluisteluun.
Olen aina ihaillut joidenkin maailman huippujen tekemisen helpoutta maksimivauhdissakin. Olen aiemminkin kehunut Kuitusen perinteistä, aikanaan 90-luvulla aivan loistavaa oli Vegard Ulvangin mieletön rentoutus vuorohiihdossa loivaan ja jopa jyrkkään ylämäkeen (mitään muuta kehumistahan norjalaisissa ei ole ikinä ollutkaan). Tänään lenkillä kuuntelin Nightwishiä ja heidänkin esittämä "walking in the air" tuo mulle aina mieleen näiden huippujen menon keveyden ja liuùn vuorohiihdossa; yhtä helppoa kuin sen lumiukon liitely siinä lasten elokuvassa, jossa ko. kappale soi taustalla. Tällähän ei nyt ollut muuta asiayhteyttä tähän kuin se, että mulle tuo kappale luo vain mielikuvan liikkumisen helppoudesta. Muista lajeista tulee mieleen esim. kestävyysjuoksussa Kenenisa Bekelen tai Gebreselassien juoksun rullaavuus ja tehokkuus. Pyöräilyssä olen ihaillut Alberto Contadorin kepeätä nousua ympäriajojen raatelevissa nousuissa. Onhan näitä. Ja kyllä kun näitä meidän omia rullaluistelupiirien karjujakin on päässyt joskus muutaman kilometrin sieltä takaviistosta katselemaan niin onhan se helpon näköistä esim. Ilmavirran tai Lottasen meno. Siihen sitä on pyrittävä.
Ja lopuksi Kymikselle täytyy kertoa, että hankin eilen leuanvetotangon myös kotiin. Olen tosin kymmenen toistoa sua perässä ja sen kiinniottaminen taitaa olla fysiologinen mahdottomuus, mutta tottakai yritän saavuttaa sua. Eli kotiasiat on kunnossa ja leuanveto on hiano laji!
