Kauden yhteenvetoa

Nyt on sitten kisailut kisailtu tältä kesältä. Jos halli-SM:t huhtikuun lopulla lasketaan mukaan niin 17 kilpailutapahtumaa tuli kierrettyä. Mukaan mahtuu kisoja, joissa kulki ja oli hyvä fiilis tyyliin Äetsä, Kotka, SM-Nurmo, MM-Teolo. Sitten oli pari surkeaa kisaa (Savonlinna, Oulu) ja sitten pari, jotka olisi voinut luistella taktisesti toisinkin (Toijala, Forssa) ja sitten kaikki loput ihan ok vetoja, mutta ei ehkä aina ollut ihan parhaimmillaan. Mutta kokonaisuutena hyvin mennyt suht tasainen kausi ja kehitystä tapahtui. Sijoitukset olivat pääosin hyviä. Ehdoton kohokohta oli tietysti Mastersien MM-kisa. Se ehkä jäi hiukan harmittamaan, että Tarton kisa ei tänä kesänä mahtunut lomareissun takia ohjelmaan mukaan, muutenhan tuota tuli kierrettyä kaikki mitkä oli tarkoituskin. Ja olihan siistiä kiertää koko kesä, koska pari aikaisempaa kesää oli mun osalta jäänyt hieman tyngäksi.

Sittenhän oli tietysti siinä mielessä uusi tilanne etenkin muutamassa alkukesän kisassa, että jouduin aika lailla yksin taistelemaan kettutiimiä vastaan. Kyllähän he muutaman kerran kusettivat ja voittivat yleensä, mutta pystyinpä estämään ainakin niitä puhtaita viitoisvoittoja :) Mutta eipä siinä sen kummempaa, sillä oli hyviä kisoja ja hauskaa ja ennen muuta oppia tuli roppakaupalla. Harjoituksellisesti selvä löysääminen elokuun alussa toi kyllä lisävauhtia selkeästi, hiukan parantuneen tekniikan ohella. Nyt on kuitenkin tullut aika hyvin menneen kauden jälkeen alkaa viettämään siirtymäkautta ja käydä lenkillä, jos huvittaa ja tottakai nyt kannattaa luistella niin kauan kuin kelejä piisaa. Ja siirtymäkauden aikana tulen ainakin analysoimaan tarkemmin menneen kauden plussat ja miinukset omalla kohdallani ja tietysti löytämään uusia tuulia ja ajatuksia omaan luisteluuni. Niin ja kyllä harrastus jatkuu... entistä kovempana!!

Samalla kun mies siirtyy viettämään siirtymäkautta, niin myös JiiPeen oma blogi vetäytyy viettämään siirtymäkautta jatkuakseen myöhemmin syksyllä tai sitten ei. Se riippuu ihan inspiraatiosta. Marraskuun alusta tämä on 61:n teksti, aika monta loppujen lopuksi. Toukokuun alusta on käynyt jotain 1400 lukijaa. Eli ihmeesti nämä "jonninjoutavuudet" kiinnostavat. Tarkoitus oli myös blogissa seurata miten mies kehittyy rullaluistelijana syksystä -08 syksyyn -09. Se voidaan kiteyttää hyvinkin lyhyesti niin, että keskinkertaisesta rullaluistelijasta kehittyi ihan hyvä rullaluistelija. Mutta paljon on vielä edessä ja jatko-osa olisi sitten varmaankin niin, että kuinka hyvästä rullaluistelijasta kehittyy erinomainen rullaluistelija. Mutta tosiaan blogin suhteen pitää katsoa syksymmällä jaksaako vielä kirjoitella, mutta kuten olen aikaisemminkin sanonut, että olen kyllä nauttinut kirjoitella ja tämä on ollut hyvinkin ns. terapeuttista.

Jossain vaiheessa kävi mielessä, että voisihan sitä pitää jonkinlaista harjoittelun ja terveysliikunnankin vinkkipalstaa tässä blogissa. Esim. tyyliin, että olisi vaikka maanantaisin alkuviikon venyttelyvinkki, olisi keskiviikon kuntopiiri, olisi perjantain peruskestävyyspuhinat ja viikonloppuna voisi sitten vaikka kerskailla omilla jutuilla ja arvostella muita lajeja ja urheilijoita. Kerskumista ja haukkumista luonnollisesti sen takia, koska se selvästi näyttää ärsyttävän joitakuita ja se jos mikä on hauskaa :)) Siis se jos joku ärsyyntyy :) No joo, kyllähä totta puhuakseni kehuakin pitää kun sen aika on. Varmaankin voisi olla työlästä päivittää niin usein, mutta katsellaan ja kuunnellaan mitä tuleman pitää, mutta ainakin näin fysioterapeuttina on aina tavoitteena saada ihmisiä motivoitua liikkumaan, harrastamaan ja hoitamaan itseään.

Mutta se tällä erää ja hyvää syksyä kaikille ja kiitos kaikille kilpakumppaneille ja luistelijoille kuluneesta kesästä; jatketaan samaan malliin. Lupaan, että blogiin ei tule päivityksiä ainakaan kuukauteen; paitsi tietysti jos joku maukas ruskakuva sattuu onnistumaan niin sen voin siirtää sivuille. Niin ja tässä jutussa esiintyvät kuvat ovat Italiasta.

JiiPee

PS. ai niin TAPPARA ON TERÄSTÄ ja vaikka kauden alku olikin ihan paska niin kyllä se tästä!!!

Kauden harjoitusmäärät

Tässä, kun minutkin on "vapautettu" ansaitulle lomalle kauden jälkeen, niin on aika hieman katsoa minkä verran sitä on tullut ulkoiltua viime aikoina. Viime vuonna viimeinen kilpailuni oli jo elokuun puolivälin jälkeen SM-maraton Paimiossa. Sen jälkeen pidin hyvinkin totaalista taukoa reilun kuukauden ja hieman aktiivisemman reenaamisen aloittelin 25.9. 2008.

Elikkä 25.9.2008-6.9.2009 on kertynyt harjoittelua seuraavasti:

Yhteensä 284 harjoitusta, joista kertyy 311 tuntia, joka on jakaantunut seuraavasti:

Rullaluistelu 104h. 2120km ja prosenteissa 33,4% kokonaismäärästä
Hiihto Vapaa 33h. 517km 10,6%
Hiihto perinteinen 19h. 255km 6,1%
Juoksu 25h. 253km 8,4%
Maastopyöräily 12h. 240km 3,9%
Pyöräily 17h. 420km 5,5%
Spinning/pyöräily harj.vastuksella 31h. 10%
Voimaharjoitukset 38h. 12,2%
Muut (sauvakävely ym...) 32h. 10,3%

Sanotaanko näin, että eiväthän nuo mitään kestävyysurheilijan määriä ole, mutta kyllä noihinkin saa jonkin verran ulkoilla ja ainakin ihan ok kuntoilijan määriä. Ja kuten olen usein kirjoittanut niin ei vaan tahdo tällä hetkellä enempään olla aikaa. Sitten vaan, kun määrät eivät ole mitään mahdottomia niin täytyy miettiä tarkaan mitä on järkevää tehdä ja keskittyä olennaiseen. Kilometreillähän ei ole sinänsä muuta merkitystä kuin ihan mielenkiinnosta, mutta ne nyt tulevat mulla automaattisesti, koska käytännössä jokaisella ulkoilenkillä GPS on ollut mukana ja olen siirtänyt kaikki harjoitukseni koneelle eli eihän näitä muuten niin tarkasti tulisi laskettuakaan, jollei kone tekisi sitä automaattisesti.

En nyt sen kummemmin ole analysoinut noita määriäni ja harjoitteluani ainakaan vielä, mutta äkkiseltään kiinnityy huomio siihen, että esim. hiihtomäärät jäivät lopulta aika pieneksi. Samoin kesän osalta pyöräilyä tuli vähemmän kuin ehkä aiemmin. Mutta siihen vaikutti osaltaan se, että yritin jauhaa luistelutekniikkaani paremmaksi aina loppukesään saakka ja muutama pyörälenkki vaihtui senkin takia luistelulenkiksi. Mutta kuten sanottua tarkemmat analyysit joskus toiste tai ainakin omassa päässäni.

Meidän ulkoministerimmehän on viksusti sanonut, että tunti liikuntaa päivässä antaa energiaa kahden tunnin edestä. Noistahan mun määristähän melkein tunti liikuntaa päivässä kertyy, kun ne jaetaan vuoden ajalle. Ei ny niin huonosti ja on siitä ainakin sitä energiaa oikeesti saanu. Semmosia...

Terveisiä Italiasta

Masters MM-maratonilta Italian Teolosta oli sitten minun osalta tuloksena 20:s sija. Itse olen kyllä tyytyväinen sekä sijoitukseen että itse kisaan. Tietysti tuosta voi olla joku sitäkin mieltä, että miten tuohon sijaan voi olla tyytyväinen. Mutta tämä oli kuitenkin mun ensimmäinen kilpailu tällä tasolla ja pystyin huomattavasti kovempaan keskivauhtiin kuin koskaan aiemmin ja kaiken lisäksi olin loppuun asti kärkivauhdissa mukana ja vielä hyvin mukana lopun massakirissä. Kaikki tämä huomioon ottaen en voi olla mitään muuta kuin hyvin tyytyväinen.

Itse kisahan käytiin lähes tasaisella 8 km kierroksella. Reitti oli suht nopea. Puolet erittäin loistavaa pintaa ja loput hieman huonompaa, mutta eipä se haitannut. Ajoittain mentiin erittäin kovaa ja välillä taas "seisoskeltiin." Matkalla oli aika mahdotonta päästä irti eikä vakavasti otettavia irtiottoyrityksiä juuri nähty. Neljännellä kierroksella mentiin ajoittain hyvinkin kovaa. Mutta kaikki huipentui kuitenkin lopun massakiriin, jossa mitalistit olivat jonkin verran karussa, mutta sitten tulikin kolmisenkymmentä kaveria nipussa, jossa myös me olimme tiukasti mukana ja aika monta kaveria pystyimme myös kirissä nitistämään. Omalta osaltani kello näytti n. 1.07 aikaa ja keskinopeus oli 35,8 km/h. Huippunopeus oli GPS:n mukaan 48,5 km/h ja sekin on hyvä, koska kyseessä on kuitenkin luistellen tehty nopeus eikä mikään alamäkiliuku. Voittajahan oli hieman yllättäen mies, jonka ei pitänyt kiritaisteluissa juhlia eli Italian mies Mauro Guenci.

Mites omalta osalta. Rynkyttävässä vauhdissa pysyin pääosin suht helposti mukana ja meno oli aika herkkää. Virhe oli tietysti ainakin se, että luistelin pääosan matkasta pääjoukon hännillä ja siellähän tunnetusti haitariliike on kovempaa eikä kärjen ratkaisuihin ehdi reagoida niin hyvin. Toinen virhe oli se, että viimeisessä risteyksessä ennen maalia olin myöskin hieman liian takana ja sieltä ei ehtinyt eikä päässyt loppusuoralla enää paremmille sijoille. Ja kiri lähti kyllä hyvin ja mä kun en ole pitänyt itseäni minään kirimiehenä. Nyt on ihan pakko muuttaa sitä mielipidettä, sillä mä pystyin lyömään ihan tasavertaisesti siellä muiden mukana. Mutta se täytyy tietysti realistisesti sanoa, että ei musta siellä matkan aikana olisi ollut vielä mitään kovia yrityksiä tekemään vaan lähinnä siellä perällä peesatenhan se meni. Tässä tapauksessa paino kuitenkin sanalla vielä. Sillä vielä tulee se päivä, kun siellä itsekin pystyy olemaan huomattavasti kovempi äijä ja ehkä silloin eivät italiaanot juhli. Mutta tosiaan se mitä näin jälkeen päin spekuloiden tekisin toisin olisi juuri se, että pyrkisin luistelemaan siinä sijoilla 5-10 ja loppusuoran asetelmia varten hakisin kovemmalla röyhkeyellä, rohkeudella ja taidolla paremmat asetelmat. Ja se tietysti harmittaa, että sillon neljännellä kierroksella olin liian takana juuri silloin Esa yrityksen aikana enkä pystynyt siinä tilanteessa reagoimaan ja auttamaan. Mutta oppia ainakin tuli roppakaupalla; varmaan enemmän kuin kymmenestä suvi-illasta tms. tulisi.

Kaikkinensa tämä kisa oli niin upea kokemus, että suurin piirtein karvat nousee vieläkin pystyyn. Siellä mentiin kuitenkin niin kovaa ja itsekin pystyi menemään kovaa. Vauhtia, jossa en olisi vielä alkukesästä enkä vielä heinäkuussakaan edes pysynyt mukana. Yleensä Suomen kisoissa mun keskisyke on ollut 173-175 luokkaa ja vauhdithan täällä on mulla ollut luokkaa 31-32 km/h. Nyt vedettiin keskivauhtia 35,8 km/h ja mun keskisyke oli 165. Eli niin ne on erilaisia nää kovat kisat. Muutenkin meidän sarjan vauhti oli hyvää; esim. kolmikymppisten loppuaika oli hitaampi kuin meidän. Ainoastaan yleisen sarjan world country roller marathonilla Luca Prestin voittoaika oli kovempi kuin meidän sarjan voittoaika. Eli kova oli taso. Ja sijaa 20 42 luistelijan joukossa pidän edelleenkin mulle hyvä sijana. Ja todellakin oli niin siistiä, niin siistiä vetää... näitä lisää. Ja vaimonkin mielestä oli niin upeaa katsottavaa ja hieno reissu, että jatkolupa rullaluisteluharrastuksen jatkamiselle tuli jo heti siellä Teolon torin kulmilla :-D
Samalla siinä käytiin Venetsiassa parina päivänä. Ihan hieno kokemus käydä siellä. Porukkaa oli paljon ja tulipa käytyä juomassa lasillinen "halpaa" punaviiniä Cafe Florianissa. Kondoliajelulle ei sentään raskinut lähteä. Mutta kaikkinensa hieno reissu hienon porukan kanssa; teidän kanssa oli upeaa olla reissussa, kiitos. Monta asiaa jäi varmaan kertomatta tässä, mutta eiköhän niitä tule jatkossa mieleen.


Dzeipii

PS. Ai niin... onhan se Italian pyöräilykulttuuri ja harrastus myös jotain uskomattoman ihailtavaa...

Kauden huipennus

Omalla kohdalla kesän rullaluistelukausi huipentuu sunnuntaina ei enempää eikä vähempää kuin Mastersien MM-maratonille Teolossa Italiassa. Huittisissa kävin sunnuntaina tekemässä pari starttia. Niissä kulku oli hyvää. Parinkympin kisassa pystyin pitämään yksin luistellen kierrosajat muutaman sekunnin sisällä kaikki 25 kierrosta. Tuuli haittasi jonkin verran ja siitä huolimatta keskinopeus oli 31 km/h luokkaa ja mikä parasta niin meno oli suht helppoa. Nyt sitten maanantaina alkoi kuulua pientä kohinaa, joka nyt tuntuu kevyeltä suhinalta. Ihmettelin ensin, että mitä se on, mutta onneksi nuo kokeneemmat kaverit tiesivät kertoa, että sehän on vain sitä, että kunto nousee :-D Eli sitä tässä nyt kuunnellaan.

Jonkin verran alkaa olla pientä jännitystä, mutta niinhän sen kuuluukin olla. Hieno lähteä kisaamaan tyyppien kanssa, joiden kanssa ei ole aikaisemmin tullut otettuakaan yhteen. Nelikymppisten sarjahan on kuulemma ollut MM-kisoissa aina kovatasoinen. Ulkomaan maratonkisoistahan mulla itsellä ei ole kokemusta lainkaan. Mutta esim. Le Mansin kisassa, joka tietysti oli erityyppinen kisa, näki kovia ulkomaan äijiä ja kyllähän ne kovaa menivät, mutta monen kanssa pystyi vetämään ihan tasapäisesti. Eli ei kai ne sen kummempia ole. Mutta katellaan ja pannaan kaikki peliin.

Mitäs muuten... Aika lailla Wiin lumoissa. Kuukausi takaperin tuli hankittua Nintendo Wii -pelikonsoli. Ja sepäs on ollutkin kiehtovaa. Pelinpaketin mukana ostin myös siihen kuuluvan tasapainolaudan ja siinä tehtävät jooga-, lihasvoima-, aerobiset ja tasapainoharjoitukset ovat todella mielenkiintoisia ja haastavia. Ihan huomaamatta tulee harjoitetuksi esim. keskivartalon lihaksistoa ja asennon hallintaa mielenkiintoisella tavalla. Sitten kun ostin peliohjaimeen vielä lisäpalikan, joka reagoi vielä tarkemmin ohjaimen asentoon ja esim. kierteisiin niin johan tuli urheilupelestäkin todella hauskoja ja vaativia eli ei pelkkää hervotonta heilumista, sillä taitoa vaaditaan. Omia suosikkeja ovat olleet perinteiset keilailu ja golf, mutta lisäksi esim. jousiammunta, pöytätennis, frisbee ja koripallo ovat kerrassaan kiehtovia ja tietysti kaksinpelinä miekkailu tai ilmataistelu. Ja poikakin antaa jo niin kovan vastuksen, että joutuu todella paneutumaan asiaan ja kylläpä hän on jo muutaman kerran päässyt kyykyttämään mua. Ja näin liikuntaihmisenä on ilo pelata peliä, jossa ei todellakaan maata sohvalla vaan liikutaan hiki hatussa. Todellakin voi suositella ihmisille, joita pelit ja etenkin urheilupelit kiinnostavat. Ja saatavillahan on esim. erilaisia liikunta- ja harjoitusohjelmia enemmänkin.

Jääkiekosta ei ole tullutkaan kirjoiteltua puoleen vuoteen. Mutta kohta se taas alkaa... nimittäin SM-liiga ja paikallispelillä luonnollisesti eli ensi viikon torstaina Tappara-Ilves ja siellä ollaan luonnollisesti huutamassa ja lujaa. Ja arvaatte varmaan minkä joukkueen puolesta. Mutta sitä ennen MM-Teolo.