Itse kisahan käytiin lähes tasaisella 8 km kierroksella. Reitti oli suht nopea. Puolet erittäin loistavaa pintaa ja loput hieman huonompaa, mutta eipä se haitannut. Ajoittain mentiin erittäin kovaa ja välillä taas "seisoskeltiin." Matkalla oli aika mahdotonta päästä irti eikä vakavasti otettavia irtiottoyrityksiä juuri nähty. Neljännellä kierroksella mentiin ajoittain hyvinkin kovaa. Mutta kaikki huipentui kuitenkin lopun massakiriin, jossa mitalistit olivat jonkin verran karussa, mutta sitten tulikin kolmisenkymmentä kaveria nipussa, jossa myös me olimme tiukasti mukana ja aika monta kaveria pystyimme myös kirissä nitistämään. Omalta osaltani kello näytti n. 1.07 aikaa ja keskinopeus oli 35,8 km/h. Huippunopeus oli GPS:n mukaan 48,5 km/h ja sekin on hyvä, koska kyseessä on kuitenkin luistellen tehty nopeus eikä mikään alamäkiliuku. Voittajahan oli hieman yllättäen mies, jonka ei pitänyt kiritaisteluissa juhlia eli Italian mies Mauro Guenci.
Mites omalta osalta. Rynkyttävässä vauhdissa pysyin pääosin suht helposti mukana ja meno oli aika herkkää. Virhe oli tietysti ainakin se, että luistelin pääosan matkasta pääjoukon hännillä ja siellähän tunnetusti haitariliike on kovempaa eikä kärjen ratkaisuihin ehdi reagoida niin hyvin. Toinen virhe oli se, että viimeisessä risteyksessä ennen maalia olin myöskin hieman liian takana ja sieltä ei ehtinyt eikä päässyt loppusuoralla enää paremmille sijoille. Ja kiri lähti kyllä hyvin ja mä kun en ole pitänyt itseäni minään kirimiehenä. Nyt on ihan pakko muuttaa sitä mielipidettä, sillä mä pystyin lyömään ihan tasavertaisesti siellä muiden mukana. Mutta se täytyy tietysti realistisesti sanoa, että ei musta siellä matkan aikana olisi ollut vielä mitään kovia yrityksiä tekemään vaan lähinnä siellä perällä peesatenhan se meni. Tässä tapauksessa paino kuitenkin sanalla vielä. Sillä vielä tulee se päivä, kun siellä itsekin pystyy olemaan huomattavasti kovempi äijä ja ehkä silloin eivät italiaanot juhli. Mutta tosiaan se mitä näin jälkeen päin spekuloiden tekisin toisin olisi juuri se, että pyrkisin luistelemaan siinä sijoilla 5-10 ja loppusuoran asetelmia varten hakisin kovemmalla röyhkeyellä, rohkeudella ja taidolla paremmat asetelmat. Ja se tietysti harmittaa, että sillon neljännellä kierroksella olin liian takana juuri silloin Esa yrityksen aikana enkä pystynyt siinä tilanteessa reagoimaan ja auttamaan. Mutta oppia ainakin tuli roppakaupalla; varmaan enemmän kuin kymmenestä suvi-illasta tms. tulisi.
Dzeipii
PS. Ai niin... onhan se Italian pyöräilykulttuuri ja harrastus myös jotain uskomattoman ihailtavaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti