Masters MM-maratonilta Italian Teolosta oli sitten minun osalta tuloksena 20:s sija. Itse olen kyllä tyytyväinen sekä sijoitukseen että itse kisaan. Tietysti tuosta voi olla joku sitäkin mieltä, että miten tuohon sijaan voi olla tyytyväinen. Mutta tämä oli kuitenkin mun ensimmäinen kilpailu tällä tasolla ja pystyin huomattavasti kovempaan keskivauhtiin kuin koskaan aiemmin ja kaiken lisäksi olin loppuun asti kärkivauhdissa mukana ja vielä hyvin mukana lopun massakirissä. Kaikki tämä huomioon ottaen en voi olla mitään muuta kuin hyvin tyytyväinen.
Itse kisahan käytiin lähes tasaisella 8 km kierroksella. Reitti oli suht nopea. Puolet erittäin loistavaa pintaa ja loput hieman huonompaa, mutta eipä se haitannut. Ajoittain mentiin erittäin kovaa ja välillä taas "seisoskeltiin." Matkalla oli aika mahdotonta päästä irti eikä vakavasti otettavia irtiottoyrityksiä juuri nähty. Neljännellä kierroksella mentiin ajoittain hyvinkin kovaa. Mutta kaikki huipentui kuitenkin lopun massakiriin, jossa mitalistit olivat jonkin verran karussa, mutta sitten tulikin kolmisenkymmentä kaveria nipussa, jossa myös me olimme tiukasti mukana ja aika monta kaveria pystyimme myös kirissä nitistämään. Omalta osaltani kello näytti n. 1.07 aikaa ja keskinopeus oli 35,8 km/h. Huippunopeus oli GPS:n mukaan 48,5 km/h ja sekin on hyvä, koska kyseessä on kuitenkin luistellen tehty nopeus eikä mikään alamäkiliuku. Voittajahan oli hieman yllättäen mies, jonka ei pitänyt kiritaisteluissa juhlia eli Italian mies Mauro Guenci.
Mites omalta osalta. Rynkyttävässä vauhdissa pysyin pääosin suht helposti mukana ja meno oli aika herkkää. Virhe oli tietysti ainakin se, että luistelin pääosan matkasta pääjoukon hännillä ja siellähän tunnetusti haitariliike on kovempaa eikä kärjen ratkaisuihin ehdi reagoida niin hyvin. Toinen virhe oli se, että viimeisessä risteyksessä ennen maalia olin myöskin hieman liian takana ja sieltä ei ehtinyt eikä päässyt loppusuoralla enää paremmille sijoille. Ja kiri lähti kyllä hyvin ja mä kun en ole pitänyt itseäni minään kirimiehenä. Nyt on ihan pakko muuttaa sitä mielipidettä, sillä mä pystyin lyömään ihan tasavertaisesti siellä muiden mukana. Mutta se täytyy tietysti realistisesti sanoa, että ei musta siellä matkan aikana olisi ollut vielä mitään kovia yrityksiä tekemään vaan lähinnä siellä perällä peesatenhan se meni. Tässä tapauksessa paino kuitenkin sanalla vielä. Sillä vielä tulee se päivä, kun siellä itsekin pystyy olemaan huomattavasti kovempi äijä ja ehkä silloin eivät italiaanot juhli. Mutta tosiaan se mitä näin jälkeen päin spekuloiden tekisin toisin olisi juuri se, että pyrkisin luistelemaan siinä sijoilla 5-10 ja loppusuoran asetelmia varten hakisin kovemmalla röyhkeyellä, rohkeudella ja taidolla paremmat asetelmat. Ja se tietysti harmittaa, että sillon neljännellä kierroksella olin liian takana juuri silloin Esa yrityksen aikana enkä pystynyt siinä tilanteessa reagoimaan ja auttamaan. Mutta oppia ainakin tuli roppakaupalla; varmaan enemmän kuin kymmenestä suvi-illasta tms. tulisi.
Kaikkinensa tämä kisa oli niin upea kokemus, että suurin piirtein karvat nousee vieläkin pystyyn. Siellä mentiin kuitenkin niin kovaa ja itsekin pystyi menemään kovaa. Vauhtia, jossa en olisi vielä alkukesästä enkä vielä heinäkuussakaan edes pysynyt mukana. Yleensä Suomen kisoissa mun keskisyke on ollut 173-175 luokkaa ja vauhdithan täällä on mulla ollut luokkaa 31-32 km/h. Nyt vedettiin keskivauhtia 35,8 km/h ja mun keskisyke oli 165. Eli niin ne on erilaisia nää kovat kisat. Muutenkin meidän sarjan vauhti oli hyvää; esim. kolmikymppisten loppuaika oli hitaampi kuin meidän. Ainoastaan yleisen sarjan world country roller marathonilla Luca Prestin voittoaika oli kovempi kuin meidän sarjan voittoaika. Eli kova oli taso. Ja sijaa 20 42 luistelijan joukossa pidän edelleenkin mulle hyvä sijana. Ja todellakin oli niin siistiä, niin siistiä vetää... näitä lisää. Ja vaimonkin mielestä oli niin upeaa katsottavaa ja hieno reissu, että jatkolupa rullaluisteluharrastuksen jatkamiselle tuli jo heti siellä Teolon torin kulmilla :-D
Samalla siinä käytiin Venetsiassa parina päivänä. Ihan hieno kokemus käydä siellä. Porukkaa oli paljon ja tulipa käytyä juomassa lasillinen "halpaa" punaviiniä Cafe Florianissa. Kondoliajelulle ei sentään raskinut lähteä. Mutta kaikkinensa hieno reissu hienon porukan kanssa; teidän kanssa oli upeaa olla reissussa, kiitos. Monta asiaa jäi varmaan kertomatta tässä, mutta eiköhän niitä tule jatkossa mieleen.
Dzeipii
PS. Ai niin... onhan se Italian pyöräilykulttuuri ja harrastus myös jotain uskomattoman ihailtavaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti