"Antibioottipöhnässä"

Pitäähän sitä näköjään kerran talvessa sairastellakin. Kolmatta päivää kuume huitelee 38:ssa. Keuhkoputkentulehdustahan se on, ei onneksi keuhkokuumetta. Lääkkeitäkin on neljää erilaista, vaatii melkein dosetin, että pysyy lääkkeitten kanssa järjestyksessä. Mutta tuleepa tässä nyt ainakin viikon verran pakkolepoa, mutta tämmöstä tää on ja mitäpä sitä pikku sairasteluista. Katotaan nyt mitä toukokuussa tulee, silloinhan mä yleensä olen viime vuosina ollut pahemmin kipiänä.

Sairastaminen on nykyään siinä mielessä helppoa, että on telkkarit (ja ohjelmaa läpi vuorokauden) ja dvd:t, on läppärit ja pleikkarit ja pino kirjojakin eli aika kuluu mukavasti. Nyt voi hyvällä omallatunnolla katella keskellä arkipäivää telkkariakin ja nyt esim. on hienoa katsoa oikein vanhan ajan hiihtoa väliaikalähtönä Falunista, eikä sitä ainaista yhteislähtöpelleilyä. Nyt hiihtivät sähäkät, lyhyet matkat, mutta niin se vaan on vauhdinjaollisesti taidolla hiihdettävä lyhytkin matka, koska yllättävän isojakin eroja tulee, jos liian kovaa aloittaa.

Pitäisi varmaan joskus järjestää rullaluistelussakin kisa väliaikalähtönä. Esim. niin että ensin 5 tai 10km väliaikalähtönä ja sitten vaikka tunnin päästä 20km takaa-ajona vitosen aikojen perusteella. Takaa-ajo saattaisi parhaimmillaan olla mielenkiintoinen kilpailu. No joo luistelussahan on aina kilpailtu yhteislähtönä, eikä tästä kukaan järjestäjä kuitenkaan innostuisi. Eli pitäisköhän itse joskus järjestää joku tuon tyylinen Häijää Grand Prix; tiedä häntä. Sittenhän sen näkisi tulisiko 1 vai 30 osanottajaa ja miten tuollainen kisa toimisi. Ja jos perinteikkäässä ja ennen niin vanhoillisessa hiihdossakin on lähdetty kokeilemaan melkein mitä vaan niin miksei muissakin lajeissa. Niinpä niin, tässä sen näkee, että kuumehouruissa ja antibioottien vaikutuksen alaisena sitä pyörii kaikenlaista mielessä. Tähänpä on hyvä lopettaa tällä kertaa ettei tule lisää "hyviä" ideoita mieleen... ja niin pojille se "kymstik" esittely kunhan tässä tervehdyn...

Kahvakuulalla voimaa

Nyt lienee taas aikaa kirjotella hieman blogiakin ja lenkkeillä, koska jääkiekon seuraaminen on omalta osaltani tällä kaudella ohi Tapparan ollessa jo kesälomilla. Olihan kausi sinällään ok lopettaa kuuden ottelun voittoputkeen ja kauden viimeinen ottelu on aina mukava voittaa. Paikallispeleissäkin Tappara oli herra ja hidalgo viimeisessä keskinäisessä pelissä eli seuraavat puoli vuotta Mansen herruus on Tapparalla. Sinällään aika alhaista sanoa näin, koska naapuriseurahan on käyttänyt samaa sanontaa viime vuodet, jos ovat sattuneet voittamaan kauden viimeisen keskinäisen pelin. Niin taikka näin hieman alakanttiinhan se meni kausi molemmilla. Hiihtolajien cupit alkavat myös olla melkein lopuillaan , joten niitäkään ei nyt tarvi tämän viikon jälkeen seurata muutamaan kuukauteen, mutta olihan muuten upeita esityksiä kauttaaltaan hiihtolajeissa.


Ajattelin esitellä tässä lähiaikoina omia harjoitusvälineitäni, joita käytän omassa harjoittelussani sekä työssäni. Ensimmäisenä oma tämän hetkinen suosikkini kahvakuula. Kahvakuulahan on jo vanha keksintö; varmaankin yli 300 vuotta; jota on käytetty iät ja ajat esim. tuolla idän suunnassa. Sinällään ei siis ole mikään fitness-hömpötys, joten sopii vähän vanhoillisemmallekin kaverille :) Itselläni 0n 16 kg:n kuula, joka sopii hyvin miehille harjoittelua aloitettaessa. Painoja löytyy sitten erinäinen määrä ylös ja alaspäin. Kuulaahan voidaan käyttää kuten normaalia käsipainoakin, mutta parhaimmillaan se on hallituilla koko kehon liikkeillä. Yleensä aloitetaan perusliikkeillä kuten heilutus (yhden tai kahden käden), rinnalleveto ja erilaiset kyykyt. Kuulaharjoittelu kehittää voimaa, nopeutta, kestävyyttä ja KEHONHALLINTAA. Sitä voidaan käyttää urheilijoiden valmennuksessa, kuntoilussa ja kuntoutuksessa. Pointtihan esim. heilutuksissa on se, että liike lähtee jaloista ja lantiosta eikä käsi osallistu kuulan nostamiseen.


Kahvakuulalla saadaan aikaiseksi erittäin monipuolisia ja tehokkaita harjoituksia enkä voi olla mainitsematta kuinka hyvin se kehittää niitä tärkeitä keskivartalon lihaksia. Niinhän se on, että esim se hiihdon tai luistelun tekniikka ei parane persettä treenaamalla, jos asia niin ilmaistaan. Mutta mielestäni se vaan on niin, että keskivartalon ja lantion seudun lihaksiston treenaamisen väheksyminen on puhdasta laiskuutta tai silkkaa ajattelemattomuutta. Onhan se selvä, että vahva keskivartalon auttaa oikean tekniikan ylläpysymisessä; olilajimikähyvänsä; myös väsyneenä ja onhan esim. keskimmäisen pakaralihaksen voimantuottokin parempaa väsyneenäkin, jos lihas on vahva ja kestävä ja painokin pysyy paremmin tukijalan päällä. Näissäkin asioissa esim. kyseinen kahvakuula on hyvä harjoitusväline. Yleensäkin nykyään on erittäin hyvä ajatuksia esim. kyykkyjen harjoittelusta ns. toiminnallisina harjoitteina, mutta niistä joskus tuonnempana. Mutta se tästä ja loppuviikolla esitellään sitten vaikka gymstick.

Ja nyt katsomaan vielä tallennus viime viikon Pariisi-Nizza -etappiajon viimeiseltä pätkältä. Vaikka hiihdon seuraaminen loppuu niin onneksi tulee ammattilaispyöräilyä. Vaikka lajissa on omat lieveilmiönsä niin ei kannata antaa sen pilata tuon maagisen lajin seuraamista.

Pirkan tunnelmia

Pirkan hiihto tuli sitten laturetkeiltyä läpi ja olihan hieno kokemus. Vauhti ei nyt päätä huimannut, mutta kuitenkin ihan ok, aika 5.20.55. Tavoitteenahan kuitenkin oli selvitä hiihto kunnialla läpi. Onhan se kova matka ja maalintulo on vähintäänkin maratonjuoksun maaliintuloon verrattava upea fiilis. Ja nostan kyllä hattua kaikille, jotka matkan vetävät läpi. Mitään suurempia vaikeuksia ei ollut; alkuvauhti oli pakosta aika hidas, koska jouduin lähtemään kolmannesta lähtöryhmästä. Parinkympin jälkeen olin päässyt ohittelemaan porukkaa niin, että pääsin liuúttelemaan semmoista itselleni sopivaa vauhtia. Puolimatkan tienoissa tuli ehkä vedettyä pätkä hieman liiankin kovaa, mutta Kyröskosken kävely/juoksuosuuden kohdilla otettu toinen annos Maximin loistavaa energiageeliä teki terää ja alkoi taas kummasti Huippulan pojan posket punottamaan ja suksi kulkemaan. Loistava tuote tuo kyseinen geeli; sillähän me taidettiin enimmäkseen elää se Le Mansin vuorokausikin. Loppu meni sitten ihan mukavasti ja pääsin ohittelemaan aika paljon porukkaa vielä viimeisellä parillakympilläkin. Pirkassahan ne pahimmat nousut tulevat oikeastaan 6o km:n jälkeen ja täytyy sanoa, että kyllähän ne siellä tekevät aika "gutaa".

Tällä hetkellä ainakin tuntuu, että ensi vuonna tulen hiihtämään Pirkan uudestaan. Aikaakin pystyis varmasti parantamaan selvästi, alle viiden tunnin uskoisin pystyväni vetämään sen; tottakai aina kelistäkin riippuen. Nyt keli oli aika hidas, pakkasta oli lähdön hetkillä toistakymmentä ja pari päivää oli satanut luntakin ja se teki baanat aika pehmeiksi. Ja pertsan hiihtäjätkinhän olivat jo möyhentännet sitä heti aamusta hieman pehmeämmäksi. Alkuvaiheen ruuhkassa meni aikaa, olin varmaan parinkympin kohdalla jo ainakin vartin verran perässä, niitä miehiä, jotka hiihtivät varmasti sitä itselleni sopivaa matkavauhtia ja jossa porukassa olisi ollut hyvä peesailla. Nyt energiaa kului myös niihin ohitteluihin ja ne kun piti enimmäkseen tehdä tasasauvaa pukaten. Eli vauhdinjako ei ollut niin tasaisen hyvä. Mutta täytyy muistaa, että nyt oli tavoitteena vain ja ainostaan hiihtää 90km läpi, koska aikaisempia kokemuksia näin pitkästä hiihdosta ei ollut. Aikaisempi pisin hiihto on itselläni ollut Vuokatti-hiihto, 60km. Mutta nyt on yksi kokemus ja on aina helpompi lähteä seuraavaan tapahtumaan. Mutta se täytyy sanoa, että kun lähemmäs pariinkymmeneen vuoteen ei ole ollut hiihtotapahtumissa osallistumassa niin onhan sitä tippunut hieman kuvioista pois; mukaan lukien mm. voiteluhommat.

Ja nyt tuntuu, että ainakin peruskestävyyspuoli vaikuttais olevan hyvällä mallilla. Palatuminenkin on sujunut äärettämän hyvin, tänään kun kävin nakkaamassa perinteistä tunnin verran niin jopas oli kevyttä. No okei mun pirkkahan oli sitä laturetkivauhtia; pitäähän siitä palautuakin nopeasti :)

Mittarin lukemat vielä mun Pirkan hiihdosta:
keskisyke 157
max.syke 172
energiankulutus 5116 kcal
keskivauhti 16,6 km/h
huippunopeus 44,9 km/h

Pirkan hiihtoon

Tulipa sitten tänään hoidettua; ettei jää ihan viime tippaan; nimittäin ilmoittautuminen Pirkan hiihtoon. 15 vuotta olen asunut täällä pirkan seudulla, mutta kertaakaan en ole sitä hiihtänyt. Ei ole varmaankaan rohkeus riittänyt. Saapa nähdä nyt miten äijän käy, mutta tarkoitus olisi taivaltaa 90km vapaalla hiihtotavalla. Nyt ainakin kelit näyttäis hyvältä. Ja oma kuntokin tuntuu hyvältä, ainakaan pahasti ei olla vielä kellarissa. Pitää vaan malttaa lähteä vaan hiihtelemään hiihtoa läpi ja unohtaa se liika kilpailuvietti.

MM-hiihdoissa menestys on ollut hienoa ja huomenna lienee taas tulossa kultaa. Erityisen hienoa on ollut mieshiihdon paluu mitalikantaan; aivan mahtavaa!! Naiset ovat tietysti myös loistaneet. Parisprintin esitys oli mykistävä ja kuten ennalta povattiin niin he olisivat saaneet jopa pari kertaa kaatua ja voittaneet silti. Tietysti mitaleja voisi olla tähän mennessä enemmänkin, mutta epäonneakin on ollut ja etenkin Koivurannalla. Mutta minun mielestäni mahdollinen tuleva maailman cupin voitto on kuitenkin kovempi saavutus kuin yksikään maailmanmestaruus. Suomi vaan on niin vanhoillinen maa, että täällä aina arvostetaan mestaruuksia enemmän kuin maailman cupin voittoa. Cupin voitto osoittaa kuitenkin kuka on ollut koko kauden kovin jätkä tai likka. Suomessa vaan jotkut eteläpohjalaiset "urheilu"toimittajat saavat äänestettyä jonkun keihäänheittäjän tai painin hopeamitalistin vuoden urheilija -valinnoissa kärkeen, vaikka tarjolla olisi esim. talvilajien cupin voittajia. Mutta yksittäisinä kisoina nämäkin MM-kisojen startit ovat tietysti niitä tärkeimpiä ja tämä menestys Suomen hiihdolle on äärettämän tärkeää ja todella hienoa. Ja muutama mitalihan sieltä vielä on tulossa, joten sitten lähennellään jo jonkinlaista jättipottia, katsellaan ja jännitetään mielenkiinnolla miten käy. Nämähän ovat myös niitä urheiluhullun penkkiurheilijan karkkipäiviä.

Liikunnan riemua

Kasperi vauhdissa...



Kasperi ja iskä; "pojasta polvi paranee"

Vahteruksen tunnelmia

No niin rullaluisteluväki, käytiin niin innokkaasti talvicupissa Ukissa, että kolmas osakilpailu on peruttu aikaisempien kisojen vähäisen osanottajamäärän takia; niin sitä pitää. Vielä kun ensi kesänä jätetään kisat väliin niin seuraavana kesänä ei ole sitten kisoja lainkaan ja voidaankin harrastaa sitten jotain ihan muuta. Mutta eipä minunkaan tarvi nyt lunastaa lupaustani vetää kierros viimeisessä Ukin osakilpailussa 1.50-1.53.

Sunnuntain kisassa oli mielenkiintoista nähdä kuinka paljon pari kovaa viikkoa vaikuttaa aikoihin. Vedin tosiaan 2 viikkoa hyvää treeniä; lepopäiviä ei ollut lainkaan ja esim. viime viikolla ennen Vahterusta oli 6 harjoitusta, joista 4 oli ns. kehittäviä ja 2 ylläpitäviä harjoituksia. Oman rasitustilamittarini mukaan rasitusta myös oli selvästi kropassa. Tämä mun rasitustilamittarinihan on hyvinkin tieteellinen; aamulla kun kävelee yläkerrasta alakertaan niin sen kyllä tuntee heti reisissä kuinka paljon edellispäivien harjoitukset painaa. Ukissa vedin nyt kierroksen 1.55,5; ihan paska veto; mutta 1 sek. parempi aika kuin kuukausi takaperin. 8 kierrosta meni aikaan 16.42 yksin luisteltuna. Alkukierrokset olivat n. 2.05 ja pari viimeistä 2.11. Jos olisi pari kierrosta vielä menty ja suunnilleen 2.11 ja 2.12 niin aikahan olisi ollut tismalleen sama kuin kuukausi sitten 10 kierroksella eli 21.05. Eli eipä nuo kovat viikon ainakaan aikaan vaikuttaneet heikentävästi. Maksimisyke oli ekassa kisassa 187 ja nyt 182. Keskisykekin jäi nyt hieman alemmas. Ilmeisesti jumia on eikä ihan niin hyvin irronnut eikä maksimisykettä saanut niin ylös. Juu Esa; jumi on tosiaan voimaa jota taito hallitsee :) Toisaalta kuntokin on varmaan hieman mennyt parempaan suuntaan tuon kuukauden aikana. Karkea päätelmä kuitenkin tässä vaiheessa, että näillä kovilla viikoilla ei ollut suurtakaan vaikutusta heikentämään tulosta. Mutta tunne oli kuitenkin se, että jalka oli hieman väsynyt eikä voimantuotto ollut terävimmillään.

Tämän perusteella uskaltaa kuitenkin kesällä vetää aika koviakin viikkoja sellaisten kisojen alla, jotka voisivat toimia enemmän ja vähemmän harjoituskilpailuna mentäessä kohti päätavoitetta; mikä se sitten nyt olisikaan; ehkäpä ne mastersien EM-kisat... Sehän nyt on vanhastaan selvä, että jos kilpailee paljon niin ei kaikkiin voi löysätä ja herkistellä yhtä paljon. Mutta tämä tästä, eipä mennä liian syvällisiin analyyseihin... pidetään homma yksinkertaisena.

Oli muuten pikkasen loistava hiihtokeli tänään, 30 km vapaalla ja oli niin helppoa niin helppoa. Hiihtäkää ihmiset hiihtäkää!!! Tuo ylhäällä oleva kuva ei liity mitenkään vahteruksen tunnelmiin; kuva on Leviltä.

Perinteistä vai vapaata

Ensin täytyy kehua noita loistavia Suomen taitoluistelijoita, jotka pokkasivat eilen pari mitalia EM-kisoista; loistavaa! Sanoinkin eilen kavereille, kun oltiin lähdössä Tappara-Lukko -peliin, että nyt vois olla jopa järkevämpää jäädä kattomaan taitoluistelua kuin lähteä Hakametsään. Mentiin kuitenkin peliin ja olikin ihan viihdyttävä peli, vaikka rankkareilla hävittiinkin. Oli myös Hakametsässä hienosti normaaliakin enemmän hulmuavia Tappara-lippuja, kun TSOP oli sponssoroinut varmaan 10 linja-autollista hippo-ikäisiä lapsia peliin. Mutta eipä tuo ollut mitään siihen lippumereen verrattuna mitä näytti olevan Hartwall-areenalla. Mutta se siitä ja hienoa, että suomalaisnaiset pärjäävät.

Nyt on taas välillä hiihtokeliä myös täällä läntisellä Pirkanmaalla. Perjantaina hiihtelin vapaalla ja nyt pari päivää perinteistä. Aikaisemmin ajattelin, että rullaluistelijan kannattaisi hiihtää suurimmaksi osaksi vapaalla hiihtotavalla. Itse olen kuitenkin pikku hiljaa muuttanut ajattelutapaani sinne perinteisen hiihtotavan puolelle. Vapaalla tietysti luistelulihakset saavat toimintaa ja on siksi varmaankin hyödyllistä. Mutta perinteisellä taas toimivat isommat lihasryhmät ja siten se on keskeisverenkierron kannalta parempi eli sitä kautta peruskestävyyden kehittämisen kannalta jopa parempi. Teknisesti eroa on ainakin voimatuottoajassa. Vapaalla voimantuottoaika on selvästi pidempi kun taas perinteisen potku on selvästi lyhyempi ja terävämpi ja sehän johtuu pitkälti myös siitä, että perinteisessähän voima tuotetaan pysähtyneeseen sukseen kun taas luistellessa liukuvaan sukseen. Vapaalla jalkatyön maksimivoimatasot ovat huomattavasti alhaisemmat kuin perinteisen potkussa. Okei niin taikka näin. Perinteisellä harjoitusta saavat myös ne lihakset, jotka eivät rullaluistellessa niinkään rasitu ja nämäkin ns. vastavaikuttajalihakset ovat kokonaisuuden kannalta tärkeitä harjoitettavia. Ja jos siis treenaan muuten paljon rullaluistelun kannalta tärkeitä lihaksia niin se perinteinenhän palauttaa myös tästä rasituksesta. Eli puolensa molemmilla. Itse pyrin kuitenkin toteuttamaan hiihtoharjoittelustani 2/3 perinteisellä ja 1/3 vapaalla (siis siitä vähästä hiihdosta mitä täällä nykyään pystyy tekemään). Loppujen lopuksi tärkeintä taitaa olla se, että kumpi hiihtotapa miellyttää enemmän. Mulla se oli omana hiihtoaikanani selkeästi vapaa, mutta nyt tosiaan molemmat ovat ok. Omille asiakkailleni suosittelen yleensä mieluummin perinteistä, varsinkin jos hiihtotaustaa ei juuri ole ja tavoitteena on yleiskunnon kehttäminen tai esim. painon pudottaminen.

Jonkin verran eilisellä lenkillä alaselkä ärtyi, mutta syykin oli selvä ja vanha tuttu: lonkan koukistajat olivat pyöräilyn seurauksena hieman kireät ja sen seurauksena lonkan ojennus ei ollut potkussa puhdas ja aiheutti alaselkään lisäjännitystä. Tämä on monella muullakin syy alaselän kipeytymiseen perinteisellä hiihtotavalla.

Perinteinen vuorohiihto pitävällä suksella on parhaimmillaan aivan loistavaa; sen kun pystyy menemään rennosti niin se on jotain niin siistiä. No, kyllähän vapaalla joku mogren-tekniikka nopeassa maastonkohdassa aikaansaa samanlaisen tunteen. Se on sitä helppoutta jota olen yrittänyt nykyään löytää kaikkiin harjoitusmuotoihini. Juoksussa se on löytynyt sillä, että lantiota hieman ylemmäs ja tukivaiheessa painoa hieman enemmän päkiä puolelle; selvästi kevyempää kuin aiemmin. Pyöräilyssä se helppous löytyy pyörittämisen kautta. Tarpeeksi vain toistoa ja huomio lonkan koukistajien ja reiden takaosien toimintaan ja sieltäkin se helppous löytyy. Vielä kun se löytyisi rullaluisteluun.

Olen aina ihaillut joidenkin maailman huippujen tekemisen helpoutta maksimivauhdissakin. Olen aiemminkin kehunut Kuitusen perinteistä, aikanaan 90-luvulla aivan loistavaa oli Vegard Ulvangin mieletön rentoutus vuorohiihdossa loivaan ja jopa jyrkkään ylämäkeen (mitään muuta kehumistahan norjalaisissa ei ole ikinä ollutkaan). Tänään lenkillä kuuntelin Nightwishiä ja heidänkin esittämä "walking in the air" tuo mulle aina mieleen näiden huippujen menon keveyden ja liuùn vuorohiihdossa; yhtä helppoa kuin sen lumiukon liitely siinä lasten elokuvassa, jossa ko. kappale soi taustalla. Tällähän ei nyt ollut muuta asiayhteyttä tähän kuin se, että mulle tuo kappale luo vain mielikuvan liikkumisen helppoudesta. Muista lajeista tulee mieleen esim. kestävyysjuoksussa Kenenisa Bekelen tai Gebreselassien juoksun rullaavuus ja tehokkuus. Pyöräilyssä olen ihaillut Alberto Contadorin kepeätä nousua ympäriajojen raatelevissa nousuissa. Onhan näitä. Ja kyllä kun näitä meidän omia rullaluistelupiirien karjujakin on päässyt joskus muutaman kilometrin sieltä takaviistosta katselemaan niin onhan se helpon näköistä esim. Ilmavirran tai Lottasen meno. Siihen sitä on pyrittävä.

Ja lopuksi Kymikselle täytyy kertoa, että hankin eilen leuanvetotangon myös kotiin. Olen tosin kymmenen toistoa sua perässä ja sen kiinniottaminen taitaa olla fysiologinen mahdottomuus, mutta tottakai yritän saavuttaa sua. Eli kotiasiat on kunnossa ja leuanveto on hiano laji!

Päivän harjoitus

Hyppelykuntopiiri kestävyystyyppisesti

verryttely 10min. (naruhyppelyä ym.)

1. yhden jalan jännehyppy 15x/jalka
2. luisteluhyppely 30x
3. yleisliike (kyykky-etunoja-kyykky-hyppy ylös) 15x
4. haara-perus -hyppely 30x
5. jalanvaihtohyppely 30x
6. "sisäpuristushyppely" 30x
7. jalat rintaan 15x
8. jännehyppy 15x

- liikkeiden välillä ei palautusta
- kierrosten välillä 4min. palautus
- 3 kierrosta, kierroksen kesto n. 5min.
- lopuksi verryttely 10min.
- koko harjoituksen kesto n. 40min.
- "hyvin vetää hapoille, ei välttämättä sovi kaikille kuntoilijoille" :)

Joululoma ohi ja SM-hiihtojen huumaa

Joululoma on sitten tällä erää vietetty ja nyt se on sitten taas kovaa työntekoa. Ja mitäpä lomalla; no 2,5 viikkoa kovaa treeniä tietysti. Kestävyyskuntoilijahan on siinä mielessä hyvässä asemassa, että kinkkuakin saa syödä mielinmäärin eikä se näy missään :) Tulihan siinä myös heitettyä kisat Ukin tunnelissa ja ne meni oikeastaan ihan ok näin kesken kovempien viikkojen. Kierroksen veto oli siinä mielessä hyvä, että tuli vain puolen sekunnin tappio Samulille. Omassakin ajassa on reilusti parannettavaa. 1-2 sekuntia lähtee heti huomattavasti paremmalla verryttelyllä, sillä nyt se oli aika huono. 1-2 sekuntia lähtee selkeästi paremmalla sirklauksella niissä oikealle kääntyvissä kurveissa. 1-2 sekuntia lähtee paremmalla suoraluistelulla. Näin ollen äkkiä laskettuna olen pettynyt, jos en vedä näissä seuraavissa kisoissa kierrosta 1.50-1.53.
Kymmenen kierrosta oli ihan ok veto. Samuli veti ekan kierroksen ja mä toisen ja sitten Samuli joutui antamaan hieman periksi. Kolmas ja neljäs kierros olivat itselläni hieman ylikovat ja sitten joutui pari kierrosta hieman passailemaan. Mutta todellakin ihan ok yksin vedettynä; kokonaisuutena suht tasainen vauhti ja etenkin ylämäet tuntuivat todella hyvältä, tuntui, että paino on jalan päällä ja ai niin tietysti kädet heiluivat komeesti :)) Tasaisella se oli sitten taas sitä vanhaa kyökkimistä, mutta eiköhän se siitä.
SM-hiihtoja tuli myös käytyä Jämillä seuraamassa ihan paikan päällä. Niissäkin on edelleen ihan hyvä, oma tunnelmansa. Maailman luokan menijät jättivät kansallisen kärjen kauas taakse, mutta toisaalta näinhän se pitääkin olla jos siellä maailmalla meinaa pärjätä. Osanottajamäärät ovat hiihdossa pysyneet suht hyvinä. Esim. sprintin karsintaan lähti 120 miestä. Tosin nykyäänhän SM-kisoihin ei taida useimmille matkoille olla mitään kiintiöitä. Itse kun aikanaan hiihtelin parikymmentä vuotta sitten, oli kovat piirikohtaiset kiintiöt ja meilläkin oli Keski-Pohjanmaalla 4-6 paikkaa kullekin matkalle ja sehän tarkoitti hyvinkin kovaa karsintaa jo itse kisoihin. Sitten oli muistaakseni eräs SM-kisa kympin vapaalla muistaakseni Rukalla jonne oli vapaa osallistuminen ja se tarkoitti heti n. 250 osallistujaa, muistaakseni näin (täytynee tarkistaa vanhoista tuloksista). Tästä vois päätellä, että harrastajamäärät ovat tulossa alaspäin ja näkyyhän se erittäin selvästi myös tuolla nuoremmissa ikäluokissa. Sääli, sillä hiihto on upea laji ja hiihtoa ja hiihtäjiä tarvitaan.
Nytkin taas lumet näyttää lähtevän ja juuri kun alkoi taas päästä hiihdon makuun hieman paremmilla baanoilla. Mutta ei voi mitään, se on sitten loikkaa, pyörää ja juoksua ym. ym...

Luonnonjäät kutsuvat

Sastamalan Häijäässäkin on viime päivinä saatu nauttia harvinaisesta herkusta eli luisteltavista luonnonjäistä, joilla allekirjoittanutkin on päässyt vetämään sekä retkiluistimilla että hokkareilla.