Tämä on JiiPeen oma blogi, joka sisältää sekalaisia kuvia ja ajatuksia urheilusta, harjoittelusta...ja...elämästä

lauantai 30. toukokuuta 2009

Vauhtileikittelyn huumaa


Tuonne Radicalin puolelle jo kirjoittelinkin tämän päivän harjoituksesta. Sinne tietysti kuuluu kirjoitella suurella hartaudella ja vakavuudella ja tänne ehkä ripaus jotain muutakin. Päivän reeni oli tosiaan mun "normiveeällä". Se on loppujen lopuksi aika veemäinen harjoitus. Mutta silloin kun kulkee niin olo sen jälkeen on aika magee. Eli käytännössähän harjoitus on kuta kuinkin niin, että 24x20sekuntia kovaa 20 sekunnin palautuksella. Viime kesänä paras aika tällä 8km:n kierroksella taisi olla 15.16. Nyt ennen Ruotsin keikkaa vedin 16.44 ja oli vaikeeta. Tänään kulki 15.20 ja tuntui hyvältä. Keskinopeushan ei ole mikään mahtava, mutta kierros sisältää kaksi 180 asteen käännöstä ja korkeuseroa 38 metriä. Ajatkaan ei ole välttämättä vertailukelpoisia, tuuli - ja sääolosuhteet vaihtelevat ja totta kai se vaikuttaa mäkisellä reitillä, että mihin kohtaan ne vedot aina sattuvatkin. Eli täytyy aina hieman merkitä niitä tunteitakin ylös, jos vertailla haluaa. Mutta kaiken kaikkiaan tämä harjoitus oli mun viime kesän "löytö" ja oli mun mielestä vaikuttamassa parantuneeseen vauhtiin. Enemmän lajinomainen harjoitus, kun mun aikaisemmmat VK- ja MK-harjoitukset.

Ja sitten oluisiin. Tuo meidän vehnäoluiden ystävämme vetää rullilla aika hemmetin kovaa. Eli meikäkin marssi eilen alkoon ja ostin oikeesti kaksi pulloa vehnäolutta :O Josko siis vauhdin salaisuus olisi vehnäoluessa :)) No ensituntumalta nää on oikeastaan aika hyvää. Ainakin sen ruotsissa maistellun purkitetun ruskean veden jälkeen. Ja tämä Weihenstephaner, jossa arvokkaita taikaprosenttejakin on peräti 7,7 on semmoista mämmiä ainakin prosenttien puolesta, että ei paremmasta väliä. Mutta palataanpa näihin myöhemmin.

Huomenna olisi tarkoitus nautiskella loistavasta kesäsäästä vähintäänkin 100 km:n pyörälenkillä. Tämä on ollut hyvä harjoitusviikko. Oikeastaan viimeinen suunniteltu kovempi viikko ennen kesäkuun kisailuja eli nyt vaan odotellaan kunnon kohoamista ja nautitaan siitä mulle niin vaikeasta lepäämisestä.Kuva: Kesä ja kärpäset...

keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Diesel, mutta ei vielä turbodiesel

Otsikko viittaa tuohon Kymiksen kehittämään lempinimeeni. Vauhti on ollut tähän mennessä kisoissa kohtuullista ja jaksaminenkin erittäin hyvää eli dieselmäistä, mutta turbo ei ole vielä vinkunut. Otsikko voisi olla kuitenkin myös parempaan päin, osa 2. Sillä viime viikon kisat Äetsässä ja Toijalassa olivat omalta osaltani hyviä kisoja. Pystyin kuitenkin työntämään itseäni kovempien jätkien mukana kohtuullisen hyvin. Hieno oli mennä kovaa ja hauskaa oli, vaikka olinkin kuin orpo piru kettulauman kiusattavana :) Eli kaiken kaikkiaan täytyy olla äärettömän tyytyväinen tilanteeseen tällä hetkellä, tuloksellisesti nämä ovat olleet hyviä mulle. Mutta se miksi en voi olla liian tyytyväinen on se, että kropassa on kuitenkin näidenkin kisojen jälkeen tunne, että koneessa olisi resursseja vieläkin kovempaan kyytiin. Jumia on edelleen, irtiottoihin ei oikein kerkiä ja tietysti se kovavauhtinen tekniikka...

No eilen tsekkailin nuo mun treenimaastot läpi ja löytyyhän sieltä esim. semmoinen 1100 metriä pitkä enemmän ja vähemmän loiva alamäki. Eli sehän tarkoittaa sitä, että meikä suuntaa sinne laittamaan tuon kovavauhtisen luistelun tekniikan kuntoon. Saapa nähä miten käy... Itse asiassa se on sama mäki, jossa olen aikaisempina kesinä vetänyt vetoja ylämäkeen, näitä mun rakastamia "mättöreenejä". Näin se maailma muuttuu ja ylämäkitreenit alamäkitreeniksi. Tietysti pitää jatkaa niitä lyhyitä hapottomia vetojakin, joten eiköhän se jumi siitä helpota. Vielä kun saisi ratkaistua tuon mun suurimman probleeman eli "lepäämisen sietämätön vaikeus". Tai asennoitua ainakin niin, että palauttavaakin reenaamista on olemassa tai niin, että reeni se on tekniikkareenikin... Kyllähän nää on tiedossa ja niillä voi ohjeistaa muita tai asiakkaitani, mutta teeppä itse niin. Ei oo helppoa :))

keskiviikko 20. toukokuuta 2009

Blogi jälleen avoin kaikille


Alkavan kesän kunniaksi avataan nyt taas tämä blogi kaikille lukijoille ainakin joksikin aikaa ja koska noita tekstejä nyt näyttää kuitenkin jostain ilmaantuvan. Säästytäänpä myös turhilta kirjautumisnäpyttelyiltä. Erään valmentajan blogista luin, että sopiva kirjoitustiheys blogeissa on 3-5x viikossa, itse en sellaiseen kykene, mutta mitäpä väliä sen nyt onkaan. Laitetaan sitten blogi taas suljetuksi, jos iskee taas valkean paperin kauhu :-o
Ja huomenna kaikki joukolla Helaventtiin tänne meidän Sastamalaan!!

tiistai 19. toukokuuta 2009

Merkkejä paremmasta

Parempaa päin, jos siis puhutaan omasta kunnosta ja luistelusta. Loimaalla tuntui perjantaina ajoittain jopa ihan hyvältä. Mutta kyllähän se kokonaisuutena vielä aika tukkoista on. Sprintissä on tietysti aika vaikeaa, kun kärki on 5 metrin kohdalla niin itse on vasta 2 metrin kohdalla, joten eipä sieltä tahdo keritä enää mukaan. 10 kierroksen kisa oli sitten tasoituksineen erittäin mielenkiintoinen ja täytyy sanoa, että meikä ainakin nautti suunnattoman paljon. En tiedä sitten, että jos olisi lähtenyt heti alusta vielä kovemmalla riskillä hakemaan niitä välikiripisteitä olisiko mennyt vielä tiukemmaksi; ehkä, ehkä ei. Mutta tosiaan omassa luistelussa oli hetkittäin ihan hyvää tunnetta. Sitten kun kun kovat jätkät meni ohi niin samalla yritys roikkua peesissä meni vähän räpellykseksi.

Sunnuntaina kävin piruuttani vetämässä lenkin tuolla helaventin maisemissa eli kiersin reitin pariin kertaan. Hieno oli keli ja luistelu tuntui äärettömän mukavalta. Mutta olipa talvi tehnyt tehtäviään reitillä. Aika paljon oli pitkittäistä halkeamaa ja routavauriota. Niitä tosin on voinut olla jo viimekin vuonna, mutta meikähän on parina viime toukokuuna ollut ns. saikulla enkä ole päässyt vetämään näitä toukokuun kisoja.

Kuten sanottua niin tuo oma meno on ollut vielä hieman nihkeää. Okei, katsaus kirjallisuuteen ja sieltähän löytyy kilpailukauden alkuvaiheen 3 yleisintä ongelmaa kestävyysurheilussa:
a) hapottaa helposti, meno on tahmeaa ja palautuminen hidasta
b) lihaksisto pelittää hyvin, mutta hengästyttää normaalia helpommin ja nopeammin
c) paikat kunnolla jumissa
Ratkaisumallit löytyy tietysti kaikkiin ongelmiin (niistä joskus toisella kertaa), tosin järki ja maltti varmasti tärkeimpinä. Omalla kohdallani ei ole oikein hapottanut eikä ole hengästyttänyt, mutta niin sanotusti käsijarru on ollut päällä eli on on ollut selvää jumia ja sitä olen lähtenyt ratkaisemaan suht lyhyillä hapottomilla vedoilla pitkillä palautuksilla. Ja tuntuu ainakin tällä hetkellä, että sieltä se lähtee. Tosin kylläpä se on niinkin, että kun ilmat lämpenee ja matkat pitenee niin meikän vauhti paranee. Kuva: Kesä tuli, tukka lähti...

keskiviikko 13. toukokuuta 2009

Palautumista pikku hiljaa


Ei ole muuten mitään vellihousujen hommaa vetää 40x 1850 metriä kilpaa n. 15min. palautuksella. Semmoinen settihän sitä tuli vedettyä tuolla Falkenbergissä Ruotsin 12 tunnin kilpailussa. Palautuminen ei tapahdu ihan hetkessä tai no kai ne oikein kovat jätkät palautuu siitä nopeasti, mutta itsellä tuntuu ainakin vielä rasitusta kropassa. Pari päivää pidin ihan puhdasta lepoa. Eilen kävin tunteroisen pyöräilemässä ja se tuntui hapettavan hyvin lihaksia. Tänään vedin eka kertaa luistimet jalkaan lauantain jälkeen; ihan ok ja mukavaa oli, mutta kyllä siellä se pieni jähmeys edelleen on. Muutama 15 sek. veto tuntui kuitenkin suht. ok. Mutta eiköpähän se tästä.

Kisa oli kaikkinensa kovanlainen. Ensimmäisen tunnin kovat vedot kostealla radalla olivat aika pahoja ja ne vaikuttivat mulla aika pitkään. Jos ne olisivat olleet hieman rauhallisempia kierroksia niin se olisi ehkä näkynyt hieman virkeämpänä menona myöhemmin. Sitten siinä tuli aika monta kertaa kierros Rollerbladen kovien poikien mukana ja se vauhtihan oli kieltämättä mulle aika kovaa. Ja sitten kun paikat eivät ole oikein vielä auki, meno on hieman väkinäistä ja tahmeaa niin se ei ole myöskään niin taloudellista, jolloin myös palautuminen vetojen välillä on hitaampaa. Muutenkin palautuminen on nopeampaa silloin kun on huipputällissä ja nyt kun ei sitä aivan ole niin loppua kohden meno kävi aika jäykäksi. Yritystä kuitenkin oli, mutta maisema ei meinannut vaan oikein enää vaihtua. Mutta olihan ne olosuhteetkin kyllä kovat ja ratakin yllättävän raskas, kierroksella oikeastaan yksi paikka, jossa hetkeksi pääsi laskuasentoon.

Mutta jollain perverssillä tavalla meikä tykkää tuollaisista kisoista; ja varsinkin silloin kun on huippukunnossa ja pystyy vaan lappamaan ja lappamaan...kuten teki eräskin Ruotsin poika. Sen kyllä uskon, että tästäkin kisasta oli hyöty, joka näkyy aivan varmasti vielä tämän kesän aikana, niin se näkyi Le Mansinkin jälkeen. Kyllä se siitä!!

perjantai 1. toukokuuta 2009

Vappurullailua

Tuli siinä vapunpäivän aamupäivää vietettyä rullien päällä. Upean aurinpaisteen siivittäessä menoa tuli heitettyä leppoisa 60km:n lenkki. Keskivauhti ei ollut sen kummoisempi kuin 23,7 km/h, mutta sanotaanko näin, että täydellinen peruskestävyysharjoitus sopivilla sykkeillä. Liikennettäkään ei ollut pahemmin haitaksi, tosin loppumatkasta alkoi tulla tuollaisia ikivanhoja autoja vastaan, koska tuolla Vammalan keskustassa on perinteisesti vappuna jonkinlainen museoautojen upea paraati. Mutta eipä siinä sen kummempaa, menokin oli mukavan kevyttä, johon tosin vaikutti torstain puhdas lepopäivä.

Vappuviikon omalla tavallaan hienoimpia uutisia ovat olleet nuo 6 doping-käryä Pekingin olympialaisista. Hienoa, että testimenetelmät kehittyvät ja osoittavat toimivuutensa, vaikkakin näinkin kauan kisojen jälkeen. Nythän näitä vanhoja näytteitä saa KOK:n sääntöjen mukaan säilyttää 8 vuotta ja testimenetelmien kehittyessä näyte voidaan testata uudestaan vuosiakin myöhemmin ja näin saadaan kiinni näitä uuden sukupolven mömmöjä, joita lienee käytössä ja jota tämä cerakin, josta nämä käryt nyt tulivat, on. Mahtaa siinä mömmöpaskiaisilla olla pientä jännitystä ilmassa, kun Pekingissä virtsattua kusta on pakkasessa vielä seuraavat 7 vuotta ja käry voi käydä vielä vuosia kisojen jälkeen. Ihan oikein heille ja jokainen käry on puhtaan urheilun voitto. Toisaalta onhan se surullistakin, kun jossain pyöräilyssä niitä käryjä aina ja aina tulee, mutta kaikesta huolimatta kokonaisuutena puhdistumista on tapahtunut ja tapahtuu. Onhan se hiihtokin muuttunut varmasti puhtaampaan suuntaan niistä synkimmistä 90-luvun ja vuosituhannen vaihteen hetkistä. Kyllä se siitä.

Jatketaanpa vapun viettoa rennon letkeästi ja näillä näkymin sunnuntaina Turun suuntaan Kupittaan kympille vähän kisailemaan.