Sunnuntaina kävin piruuttani vetämässä lenkin tuolla helaventin maisemissa eli kiersin reitin pariin kertaan. Hieno oli keli ja luistelu tuntui äärettömän mukavalta. Mutta olipa talvi tehnyt tehtäviään reitillä. Aika paljon oli pitkittäistä halkeamaa ja routavauriota. Niitä tosin on voinut olla jo viimekin vuonna, mutta meikähän on parina viime toukokuuna ollut ns. saikulla enkä ole päässyt vetämään näitä toukokuun kisoja.
Kuten sanottua niin tuo oma meno on ollut vielä hieman nihkeää. Okei, katsaus kirjallisuuteen ja sieltähän löytyy kilpailukauden alkuvaiheen 3 yleisintä ongelmaa kestävyysurheilussa:
a) hapottaa helposti, meno on tahmeaa ja palautuminen hidasta
b) lihaksisto pelittää hyvin, mutta hengästyttää normaalia helpommin ja nopeammin
c) paikat kunnolla jumissa
Ratkaisumallit löytyy tietysti kaikkiin ongelmiin (niistä joskus toisella kertaa), tosin järki ja maltti varmasti tärkeimpinä. Omalla kohdallani ei ole oikein hapottanut eikä ole hengästyttänyt, mutta niin sanotusti käsijarru on ollut päällä eli on on ollut selvää jumia ja sitä olen lähtenyt ratkaisemaan suht lyhyillä hapottomilla vedoilla pitkillä palautuksilla. Ja tuntuu ainakin tällä hetkellä, että sieltä se lähtee. Tosin kylläpä se on niinkin, että kun ilmat lämpenee ja matkat pitenee niin meikän vauhti paranee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti