Tämä on JiiPeen oma blogi, joka sisältää sekalaisia kuvia ja ajatuksia urheilusta, harjoittelusta...ja...elämästä

tiistai 19. toukokuuta 2009

Merkkejä paremmasta

Parempaa päin, jos siis puhutaan omasta kunnosta ja luistelusta. Loimaalla tuntui perjantaina ajoittain jopa ihan hyvältä. Mutta kyllähän se kokonaisuutena vielä aika tukkoista on. Sprintissä on tietysti aika vaikeaa, kun kärki on 5 metrin kohdalla niin itse on vasta 2 metrin kohdalla, joten eipä sieltä tahdo keritä enää mukaan. 10 kierroksen kisa oli sitten tasoituksineen erittäin mielenkiintoinen ja täytyy sanoa, että meikä ainakin nautti suunnattoman paljon. En tiedä sitten, että jos olisi lähtenyt heti alusta vielä kovemmalla riskillä hakemaan niitä välikiripisteitä olisiko mennyt vielä tiukemmaksi; ehkä, ehkä ei. Mutta tosiaan omassa luistelussa oli hetkittäin ihan hyvää tunnetta. Sitten kun kun kovat jätkät meni ohi niin samalla yritys roikkua peesissä meni vähän räpellykseksi.

Sunnuntaina kävin piruuttani vetämässä lenkin tuolla helaventin maisemissa eli kiersin reitin pariin kertaan. Hieno oli keli ja luistelu tuntui äärettömän mukavalta. Mutta olipa talvi tehnyt tehtäviään reitillä. Aika paljon oli pitkittäistä halkeamaa ja routavauriota. Niitä tosin on voinut olla jo viimekin vuonna, mutta meikähän on parina viime toukokuuna ollut ns. saikulla enkä ole päässyt vetämään näitä toukokuun kisoja.

Kuten sanottua niin tuo oma meno on ollut vielä hieman nihkeää. Okei, katsaus kirjallisuuteen ja sieltähän löytyy kilpailukauden alkuvaiheen 3 yleisintä ongelmaa kestävyysurheilussa:
a) hapottaa helposti, meno on tahmeaa ja palautuminen hidasta
b) lihaksisto pelittää hyvin, mutta hengästyttää normaalia helpommin ja nopeammin
c) paikat kunnolla jumissa
Ratkaisumallit löytyy tietysti kaikkiin ongelmiin (niistä joskus toisella kertaa), tosin järki ja maltti varmasti tärkeimpinä. Omalla kohdallani ei ole oikein hapottanut eikä ole hengästyttänyt, mutta niin sanotusti käsijarru on ollut päällä eli on on ollut selvää jumia ja sitä olen lähtenyt ratkaisemaan suht lyhyillä hapottomilla vedoilla pitkillä palautuksilla. Ja tuntuu ainakin tällä hetkellä, että sieltä se lähtee. Tosin kylläpä se on niinkin, että kun ilmat lämpenee ja matkat pitenee niin meikän vauhti paranee. Kuva: Kesä tuli, tukka lähti...

Ei kommentteja: