Otsikko viittaa tuohon Kymiksen kehittämään lempinimeeni. Vauhti on ollut tähän mennessä kisoissa kohtuullista ja jaksaminenkin erittäin hyvää eli dieselmäistä, mutta turbo ei ole vielä vinkunut. Otsikko voisi olla kuitenkin myös parempaan päin, osa 2. Sillä viime viikon kisat Äetsässä ja Toijalassa olivat omalta osaltani hyviä kisoja. Pystyin kuitenkin työntämään itseäni kovempien jätkien mukana kohtuullisen hyvin. Hieno oli mennä kovaa ja hauskaa oli, vaikka olinkin kuin orpo piru kettulauman kiusattavana :) Eli kaiken kaikkiaan täytyy olla äärettömän tyytyväinen tilanteeseen tällä hetkellä, tuloksellisesti nämä ovat olleet hyviä mulle. Mutta se miksi en voi olla liian tyytyväinen on se, että kropassa on kuitenkin näidenkin kisojen jälkeen tunne, että koneessa olisi resursseja vieläkin kovempaan kyytiin. Jumia on edelleen, irtiottoihin ei oikein kerkiä ja tietysti se kovavauhtinen tekniikka...
No eilen tsekkailin nuo mun treenimaastot läpi ja löytyyhän sieltä esim. semmoinen 1100 metriä pitkä enemmän ja vähemmän loiva alamäki. Eli sehän tarkoittaa sitä, että meikä suuntaa sinne laittamaan tuon kovavauhtisen luistelun tekniikan kuntoon. Saapa nähä miten käy... Itse asiassa se on sama mäki, jossa olen aikaisempina kesinä vetänyt vetoja ylämäkeen, näitä mun rakastamia "mättöreenejä". Näin se maailma muuttuu ja ylämäkitreenit alamäkitreeniksi. Tietysti pitää jatkaa niitä lyhyitä hapottomia vetojakin, joten eiköhän se jumi siitä helpota. Vielä kun saisi ratkaistua tuon mun suurimman probleeman eli "lepäämisen sietämätön vaikeus". Tai asennoitua ainakin niin, että palauttavaakin reenaamista on olemassa tai niin, että reeni se on tekniikkareenikin... Kyllähän nää on tiedossa ja niillä voi ohjeistaa muita tai asiakkaitani, mutta teeppä itse niin. Ei oo helppoa :))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti