Nyt on mennyt muutama päivä pikkuvaivojen kanssa tapellessa. Viime viikolla yhtenä sadepäivänä piti mennä juoksulenkille ja hetihän se tulehtui taas tuo polven sisäsivulla olevan ns. pes anserinuksen ( 3 lihaksen muodostama jännealue, "hanhenjalka") alue ja ilmeisesti siinä on myös limapussintulehdus. Se on tosin vähinsä vaivannut pitkin kevättä, mutta nyt ärtyi aika pahasti. Mutta nyt vedetään tulehduskipulääkettä ja torstaina käyn kortisonipiikillä, joten eiköhän se siitä. Mä olen kyllä aika usein sanonut, että rasitusvammat ovat hyvin usein omaa tyhmyyttä eli nyt pitää sanoa itselle, että hemmetin tyhmä!
Niin ja sitten lauantai-iltana Turun kisan jälkeen iski sitten kunnon kesänuha ja kurkkukipu. Eli tässäpä se nyt on menny muutama päivä räkiessä. Jäi tuo Pirkan rullaluistelukin sitten käymättä vaikka tarkoitus oli luistella se. Joten eipä taida tulla mitään "pöljän päivän luistelua" vorssassa, jos sitä nyt muutenkaan olis tullu. Mutta katellaan nyt ja leppäillään. Ja nämä nyt on pikkuvaivoja kahden edellisen vuoden rinnalla. Näillä mennään ja hyvin mennäänkin.
Aika moni tuntuu haukkuvan tuota Forssan asfalttia. Mä en sitä oikein ymmärrä. Eihän se mitään maailman parasta ole, mutta mitä sitten. Joskus vedetään vähän huonommalla ja joskus vähän paremmalla, eihän siinä sen kummempaa. Kannattaisko joskus käydä lenkillä vähän huonommillakin pinnoilla niin eipä tuntuis sitten niin pahalta. Mulla on yksi lenkkitie aika huonoa pintaa; ei nyt tosin ihan sikahuonoa, koska kaikki amalgaamit tuntuu olevan paikallaan; tien nimikin on Perämaantie, mutta sen jälkeen kaikki pinnat tuntuu hyvältä. Sitten kun pääsee vetämään jonnekin Turun matoradan sileälle pinnalle niin sehän on suorastaan taivaallinen vetää siellä. Vaikka muutenhan se Turku ei tämmöselle Mansen kupeessa asuvalle niin taivas taida ollakaan :D Mutta jotenkin ärsyttää jonkinmoinen yleinen negatiivisuus ja valittaminen nykyaikana; jos ei muuta valittamista ole niin ilmat on ainakin aina epäsopivat.
Se tuli vielä mieleen, kun tuolla kommenteissa oli mainintaa lepopäivästä ja palauttavasta päivästä. Itse vedin talven niin, että 2 kovaa viikkoa ja yksi palauttava. Kovemmalla viikolla oli yksi puhdas lepopäivä ja kuudesta harjoituspäivästä yksi oli kevyt/palauttava ja lopuista viidestä 2-3 oli voisko sanoa viikon pääharjoituspäiviä ja loput ylläpitäviä. Kevyellä viikolla oli sitten 2-3 puhdasta lepopäivää. Toimi ainakin mulla. Ensi talvena arvelin kokeilla, jos tuo mun rullaluistelu jatkuu vielä ns. kilpailumielessä, hieman erilaista rytmitystä ainakin kokeeksi. Esim. MM-pronssia voittanut Heikkisen Matti käyttää kuulemma peruskuntokaudella rytmitystä 5 kovaa päivää ja sitten 2 lepoäivää. Voisi kokeilla itse silleen, että lauantai ja sunnuntai olisi kovat päivät, koska silloin on aikaa, sitten maanantai hieman kevyempi ja tiistai ja keskiviikko kovemmat sekä sitten torstai ja perjantai olisivat ne lepopäivät. En tiedä, kokkeilemallahan sen tietää. Rytmitys on kuitenkin se mitä itsekin pidän tärkeänä. Kattellaaan ja näillä mennään!
3 kommenttia:
Koeta ottaa rauhallisesti ja saada itsesi terveen kirjoihin.
Ihminen kun ei ole parhaimmillaan missään suorituksessa jos on fyysisiä tai henkisiä vaivoja.
Meillä oli seuran treenit tänään ja vähän alkuun väsytti, eikä oikein napannut, mutta kun katsoin millä asenteella n. 10 vuotiaat pojat vetelee, niin alkoihan siinä vanhakin vertymään.
Lähdetkö JP tuonne Helsinki Rolleriin vetämään 200m lenkkiä 211 kertaa ? Tiedän jo pari, ketkä lähtee...:)
Kyllä susta zeipii vielä mies kasvaa. Alun kasvukipukitinöiden jälkeen tuli jo asiaakin.
Et vois enää paremmin kirjoittaa tosta olosuhde asiasta. Me Suomalaiset vain tarvitsemme pumpulia mihin pissiä, koska jos pumpulia ei ole niin pissiä ei tule.
Mitä sitten jos pikitiessä on ryppyjä, se on kuitenkin sama kaikille. No joo, kuka nyt ei samettiasfaltista pitäisi.
Tässä kohdassa pitää nostaa esille muutama suomalainen.
Kalle Valtonen: Minun luisteluuni eniten vaikuttanut henkilö.
Kalle antoi monia ohjeita urheilun saralla eikä kaikki niistä ole enää muistissa mutta yksi tarttui lähtemättömästi mieleeni. Kalle sanoi mulle jonkun kisan jälkeen, että Esa jos haluat voittaa niin sun on oltava ekana maaliviivalla. Olen sitä yrittänyt noudatta.
Kalle tarkoitti minun kohdallani sitä , että kisan aikainen vouhottaminen ja koheltaminen ei ole mistään kotoisin jos tiimi tai itse ei hyödy tehdystä työstä. Aina on oltava ajatus mukana. Koskaan hän ei puhunut, että asfaltti olisi ollut muille sileämpää.
Okei,, Olli Sjö: Sitkeyden ja periksi antamattomuuden perikuva. Samaan kovuuteen itseäni kohtaan jos joskus pääsis ja samalla muistais Kallen antamat ohjeet, niin ja muistais käydä lenkillä yhtä usein kun Sinä Dzeipii niin tulokset olisi kyllä taattu.
Lauri Paalasmaa:
Tulen pahalle päälle jo pelkästään kun kirjoitan nimen ruudulle.
On oikeasti suuri mutta ei anna lajille mitään.
Tässä kohdassa jos missä vaadittaisiin sitä kuuluttamaani talkoohenkeä.
Joten.. Late oikeisiin töihin ja suomen luistelu jyrkkään nousuun.
Yksi esikuvistani. Urheilijana.
Ja sitten vielä.....
Täältä pesee: Luuletkos ettei rytmityksesi ja lepopäivien osuminen ole ollut kohdallaan jo ennen mattiheikkisiäkin.
Sitten kun vaadit tuloksia eikä vain pelkkää harjoittelua niin ota rohkeasti yhteyttä:))))
Esa
Just joo 211 kierrosta; kiitos, mutta ei kiitos. Moniin juttuihin mutkin saa ylipuhuttua, mutta ei tuohon. Sehän on perkule 422 kurvia, siinähän saa jo sirklatakin enemmän kuin mä oon koskaan sirklannu ja tuun ehkä koskaan sirklaamaan, heh heh.
Juu-u, mieheksikasvuprosessi kovasti käynnissä. Ja kun isoksi mieheksi kasvaa, niin pikku kolotuksia ilmaantuu, eiks se kuulu asiaan jo tässä iässä eli aamusella pitää aina jossakin tuntua kipua. Ja sitä nyt lähinnä yritin sanoa, että mitäs pienistä, näillä mennään. Silirimpsis...
Lähetä kommentti