Pohdiskelua

Aluksi vielä hieman noista harjoitusmääristä. Ne oli tosiaan hyviä määriä ja niistä vielä muutama seikka, joska nostavat niiden arvoa. Lihashuoltoja ei tietysti ikinä laskettu harjoitusaikoihin mukaan. Sitten esim. lihaskestävyysharjoituksiin laskettiin yleensä vain tehokas aika, ei palautuksia. Tosin pääsääntöisestihän ne olivat aerobista lihaskestävyyttä eli pitkiä sarjoja ilman palautuksia. Aika hauskaa oli sekin, että pyöräilykilometreistä laskettiin ainakin parina vuonna mukaan vain kolmasosa, jotta ne olivat vertailukelpoisia muihin harjoitusmuotoihin. No se oli silloin, hauskoja ja hienoja aikoja.

Nyttemmin esim. kuluvan kauden harjoittelussa olen n. 330 tunnin vauhdissa. Enemmänkin välillä tekisi mieli tehdä, mutta tämä tuntuu suht hyvältä suhteessa kokonaisrasitukseen. Sitten kun tosiaan keskittyy siihen olennaiseen niin hyvä tulee. Vaikka itsekin olen tuossa pitkin talvea kehunut kaikkia kahvakuulia, gymstickejä, flexi-bareja ym, niin en kuitenkaan käytä tärkeää harjoitusaikaa pelkkiin niillä kikkailuihin. Mutta toisaalta ne täydentävät ja tukevat hyvin harjoittelua. Jos päivän harjoitus on esim. 90min. peruskestävyyttä niin sen päälle esim. flexi-barilla keskivartalon vahvistamista vaikka vartti niin silloin ollaan mun mielestä oikeilla jäljillä. Tämä tuli vaan mieleen kun näkee joskus joidenkin lajien ihmisten käyttävän kovinkin paljon aikaa näihin ns. kikkailuihin; mutta kai se on vellihousuilla niin helpompaa. Mutta lajit ovat niin erilaisia. Joku nopeus-voima -lajiin yleisurheilija saattaa tulla kentälle ja hissutella siinä vartin niin, että jos taustalle vie ruutupaperin niin saattaa juuri ja juuri huomata, että sehän oikeasti liikkuu. Ja sen päälle se siinä hieman retkuttelee ja venyttelee ja lähtee kotio. No ei saa morkata, huoltava harjoittelu on tärkeää ja tietysti etenkin noissa nopeuslajeissa.

Tuossa pohdiskelin ja ihmettelin noita FIC-pisteitä. Viime vuonna Savonlinnassa oli omat pokaalit FIC:n kolmelle parhaalle ja siinä eikä pistelaskussa nämä ulkomaalaiset tietysti olleet mukana, koska heillähän ei varmaankaan ollut suomalaista lisenssiä. No tänä vuonna Sveitsin Patrick Wolf pokkasi kakkospalkinnon ja näyttää saaneen pisteitäkin 18. Ei siinä mitään, ihan ok. Mutta miksi tämä kuudenneksi sijoittunut saksalainen ei ole pistetaulukossa mukana, vaikka näyttää pisteitä saaneenkin. Ja naisissa oli saksalainen 2:n ja saanut ilmeisesti 18 pistettä, koska kolmanneksi tullut Sirpa on saanut 16 pistettä. Mutta ei tätäkään ulkolaista näy pistetaulukossa. Eli palkitaan ja jaetaan pisteitä ja toisaalta ei saada pisteitä. Ja pitääkö FIC:ssä olla lisenssi vai ei. Ihan niin kui noissa olisi jotain epäloogisuutta, joka ei mene mun jakeluun. Mutta eipä sillä väliä. Enkä sano tätä sillä, että mun olisi pitäny saada joku kuppi. Enkä mä pisteidenkään perään ole sen kummemmin, mun osalta tämän vuoden FIC on aika lailla taputeltu. Pirkkolaan 22.8 en valitettavasti yhteensattumien vuoksi pääse ja Kuopion ajankohtana pitäs olla se Mastersien MM-maraton. FIC on kyllä kaiken kaikkiaan mennyt tänä vuonna muutaman uudistuksen myötä hyvään suuntaan, muutama pikkuparannus vielä niin se on hyvä sarja tulevaisuudessa.

Täytyy sanoa vielä noista Savonlinnan palkinnoista, että niitä vois hieman miettiä myös jatkossa. Kisan ylivoimaisesti paras luistelija Jani "pitääsäästellähuomiseksi" Suihkonen sai pokaalin lisäksi jonkin mikälieneepesupussinytollutkaan; mahtaako vielä Janillekaan selvinnyt mikä se oikein oli. Sitten siellä muissa sarjoissa jaellaan arvokkaamman näköisiä kunniapalkintoja. Kyllähän päälähdön voittaja ansaitsee ne parhaat palkinnot. Sielläkin olisi voitu arpoa pelkästään se grilli ja loppuja arvontapalkintoja näitä navigaattoreita ym. jakaa parhaille. Jos kisajärjestäjä käyttää paljon aikaa palkintojen kerjäämiseen, niin hiukan energiaa myös siihen, että mitä ja mihin sarjoihin niitä jaetaan, kiitti.

Ja vielä lopuksi täytyy hehkuttaa tuota Jukka Keskisaloa. Loistavia juoksuja, hän on tämän hetken yksi parhaista suomalaisurheiljoista ellei paras, no ehkä pari hiihtäjää pysyy vielä edellä. Mutta kyllä mä häntä kovempana pidän kun noita keihäänheittäjiä, joiden tuloskunto tuntuu heikkenevän vuosi vuodelta, eihän sen niin pidä mennä, nuorilla miehillä. Ja hienoa, että Keskisalo kilpailee, kilpaurheilija pitää kilpailla silloin kun on sen aika.

Nonniin, näillä mennään taas hetki...

Dzeipii

Harjoitusmääriä, kitinää ja tekosyitä

Tuossa alkukesästä laitoin yhden esimerkkiviikon harjoittelustani tuolta parinkymmenen vuoden takaa. Seuraavassa kokonaisharjoitusmääräni muutaman vuoden ajalta silloin 80-luvun lopulta:

Kausi 1985-86 650h. 6563km
Kausi 1986-87 660h. 6531km
Kausi 1987-88 809h. 8406km
Kausi 1988-89 605h. 6641km
Kausi 1989-90 625h. 7450km

Kestävyysurheilu vaan vaatii vähintäänkin tuollaisia määriä ja eiväthän nuo mitään aivan hillittömiä ole. Moni vetää huomattavasti kovempia määriä, mutta toisaalta täytyy löytää ne kullekin sopivat määrät ja tehot. Tuo 809 tuntia alkoi olla itselleni jo ylärajoilla ja pienellä riskillä vedetty, mutta sitten seuraavilla kausilla hieman pienemmät määrät ja etenkin tuolla viimeisellä kaudella tehty tehojen lisäys tuotti ne ehdottomasti parhaat hiihdot.

Mutta tuollaiset määrät tuottavat varmasti jo tulosta kestävyysurheilussa; tietysti hieman lajista riippuen; kunhan on tarpeeksi lahjakas tyyppi kyseessä. Itse en sitä ollut, olipa vain lahjakkuutta reenata. Mutta aika harva varmaan tästä nykypäivän vellihoususukupolvesta on valmis tekemään menestyksen eteen noinkaan paljon. Kysellään vaan, että miksi noin tai miksi noin paljon tms... silloin kun pitäs olla jo vetämässä lenkkiä, perkele. Esimerkiksi tuolla mun viimeisellä kaudella oli tullut harjoitustavan mukaan 511 harjoituskertaa eli sitä joutuu lähtemään hytistä muutaman kerran ulkoilemaan. Onhan siellä tietysti muutama yhdistelmäharjoitus, mutta pääsääntöisesti se tarkoittaa harjoituskaudella 2 kertaa päivässä harjoittelua. Enkä tietenkään tarkoita, että kaikki nykyään ovat vellihousuja, mutta kestävyysurheilu vaatii raakaa työtä vuosikausia ja kun siitä oikeasta harjoittelusta aletaan puhumaan niin kyllä sieltä vaan karsiutuu sitä porukkaa suuri osa pois. Sillä urheilu vaatii asennetta!!! Mutta nyt oli kyse urheilusta ja kuntoilu on taas asia erikseen ja sehän se on tärkeää, että ihmiset liikkuu.

Sitten se tärkeä kitinäosasto: olipahan multa umpisurkea esitys lauantaina Savonlinnassa, mutta tuleehan niitäkin välillä.

Sitten se tärkeä tekosyyosasto eli miksi luistin ei kulkenut Savonlinnassa:




Eli siinäpä ne tärkeimmät tällä erää. Näillä mennään ja vielä on kesää jäljellä :-D

Heinäkuun meininkejä

Kovin on ollut olevinaan kiireistä, kun ei ole ehtinyt kirjoittelemaankaan. Enkä aio nytkään sen kummemmin tarinoida, kunhan luon katseen menneeseen viikkoon.

Kotkassa tuli voitto ja täytyy sanoa, että voitto kerran vuodessa tuntuu aina hyvältä ja tekee gutaa itseluottamukselle.

Puuhamaassa meni lauantai ja kyllähän se Puuhamaa on hieno paikka. Ei pelkkiä vatkaimia kuten monet huvipuistot vaan aktiviteettia laidasta laitaan ja on oikein ilo katsella kun lapset telmivät oikein urakalla ja nimeen omaan saavat sitä paljon puhuttua liikuntaa ja paljon. Hieno mesta ja siellä päivä kuluu ihan hetkessä.

Tänään oli loistava rullaluistelulenkki, kulki ihan sikahyvin ja tunne oli ihan loistava. En ala tässä nyt hehkuttelemaan, että nyt alkaa tekniikka löytymään. Se jääköön nähtäväksi... Puristuksen suunta alkaa kuitenkin hieman muuttumaan. Tuossa Kotkasta ajellessa mietiskelin taas kerran Esan neuvoja ja sainkin päähäni hyvän mielikuvan miten sen homman pitäis toimia. Kovin on ihmeellinen suunta tyrkätä jalkaa, tuntuis kuin ylämäkeen lykkäis, mutta toisaalta aika siisti tunne, kun puristuksen loppuvaiheessa renkaat pyörivät kengän osoittaessa eteenpäin ja huom! pyörivät niin, että ne ovat maassa eikä ilmassa kuten aiemmin. Ihan niin kuin maisema vaihtuis helpommin. Mutta en tiedä, tunne on hyvä, mutta en tosiaan ala hehkuttamaan mitään, että nyt rupes homma pelittämään. Joskus olen hehkuttanut, mutta helvetti soikoon mitään ei ole kuitenkaan tapahtunut. Katellaan nyt... ja lisää harjoitusta ajatuksen kanssa.

Öljyistä mainitsin viikko sitten. Ei ollut tarkoitus tyystin haukkua CRC:tä, se on varmasti edelleenkin paras esim. kastuneille laakereille. Tämä mainitsemani Voitelukeskuksen "Anderol, synthetic food grade grease" ei ole ainakaan äkkiseltään sen parempi öljy kuin muutkaan nopeuden puolesta. Mutta esim treenilaakereille sillä saa lisää käyttöikää mukavasti. Testaan kuitenkin vielä lisää. Mutta kyllähän ne on ne renkaat jotkat ratkaisee. Nyt kun meillä on ollut parissa kisassa erilaisia rengassettejä niin näyttää olevan hyvinkin selviä eroja siinä mitkä menee hyvin erilaisilla pinnoilla, siis karkealla ja sileällä jne...

Mutta kuten sanottua ei tällä erää tämän enempää tarinaa. Alla vielä kuva vetolaitteestani vm. 1984, joka vielä joten kuten toimivana on mummolan nurkissa ja jota piti siinä viime viikolla kokeillakin, mutta raskasta oli.

Peruskestävyyttä

On tullut oltua viikko aikalailla poissa netin äärestä. Täällä näyttää käyneenkin porukkaa "kurkkimassa" mukavasti, vaikka mitään uutta tekstiä ei ole ilmaantunutkaan. Itse olen vetänyt tässä sellaista kymmenen päivän peruskestävyysjaksoa kisakauden keskellä. Mun kroppa vaan vaatii tämmöisen rauhallisen perusharjoittelujakson matkalla kohti elokuun SM-maratonia ja sitten syksyn Mastersien EM- tai MM-maratonia; kumpaan sitä sitten porukalla oltaisiinkaan menossa. Nyt on tullut viiteen päivään 4 lenkkiä luistelua yhteensä n. 180 km ja yksi pyörälenkki eli ei mitään mahdotonta määrää, mutta ihan mukavaa pk-lenkkiä. Pyöräilyä olisin halunnut tehdä enemmänkin, mutta päivät tuli vietettyä Nivalan lakeuksilla eikä omaa pyörää ollut mukana niin se oli sitten luistelupainotusta, mutta huomenissa taas pyörän selkään...

SM-radallakin tuli viime viikolla myös käytyä. Nehän eivät ole mulle todellakaan mikään must-juttu, mutta kolmetonnisen kävin kuitenkin vetämässä. Muutama ilme oli kisan jälkeen näkemisen arvoinen ja pari kommenttiakin johtuen ehkä siitä, että mä vedin kuitenkin toistakymmentä kierrosta. Juu-u, kyllä mä tiedän, että ei todellakaan järkevää. Mutta enhän mä nyt järkevästi voi väittää, että mä lähtisin oikeesti voittamaan jotain ratakisaa. Eli se oli mulle hyvä harjoitus; ja harjoitus mihin... no sinne syksyn maratoneille. Olin siinä viikon jauhanut tekniikkaa. Foxien Esa ja Jani ovat ehkä vihdoin saaneet menemään mun kaaliin sen mun suurimman tekniikkavirheen (suuri kiitos siitä heille). Ja tosiaan viikon siinä katsoin mun vanhoja virheellisiä videoita, otin uutta pätkää, katsoin youtubesta mallivideoita ja taas jauhoin ja jauhoin tekniikka. Eli tätä jatkoin myös siinä kisassa ja se vaan onnistui parhaiten siinä kärjessä luistellessa ja vielä niin, että kädet oli koko ajan auki. Oli muuten vahvan tuntuista suoraluistelua, yllättävänkin vahvan tuntuista; kaarteet olikin sitten enemmän ja vähemmän taistelua kaatumista vastaan. Jos kaarteet joskus olisivat mulle kuten suoraluistelu niin silloin vois ajatella jotain pärjäämistäkin. Mutta enpä ollutkaan tuohon malliin pyörinyt jotain hemmetin ympyrää sitten Lahden hallikisojen.

Olihan meillä poikien kanssa puhetta taktiikastakin, mutta siinä oli vähän hiukan liikaa muuttujia, joten nyt mentiin näin. Ja totuuden nimessä täytyy sanoa, että saatiinhan me seuralle pari mitalia; huonoin vaihtoehtohan olisi ollut se, että olisi saatu vain yksi. Ja jollain seisoskelutaktiikalla olis voinut käydä niinkin. Ja täytyy sanoa, että mäkin sain pronssin, johon olen kyllä ääärettömän tyytyväinen. Mutta koska ihmettelyä oli niin ehkä jo seuraavassa kisassa mä olenkin sitten taas välillä se peesailija :-)Pojilla Kotkan suunnassa oli sellaiselle jokin nimikin, olisko ollut parasiitti tms, kuitenkin semmoinen jonkun sortin sittisontiainen, joka peesailee persiissä ja lopuksi korjaa hetelmät. Mutta se niistä ratakisoista, hienoa oli seurata, kun jotkun siellä menivät kovaa.

Hiukan myös laakereiden kanssa tuli värkättyä. Mun naapuri on tuolla Voitelukeskuksella hommissa ja hänen kanssaan on ollut puhetta noista öljyistä. Mä kun olen kehunut tuota CRC:tä niin hänen mielestään parempiakin löytyy. Niinpä hän on tuonut mulle kokeiltavaksi aluksi yhden vaihtoehtoisen tuotteen, jonka nimeä en nyt tähän hätään muista enkä jaksa lähteä tarkastamaan. Kuitenkin sain sillä jo menetetyksi luulemani useaan kertaan kastuneet laakerit pyörimään ihan hyvin ja jopa ihan mukavalla äänellä. Katsotaan niiden nopeus sitten tänään. Mutta voin palata tähän asiaan jossain vaiheessa paremmin.

Ihan ylälaidassa on pikkukuva tyypillisestä nivalalaisesta maisemasta vesitornista kuvattuna. Tässä isommassa kuvassa näkyvä pikkunyppy taustalla on Nivalan suurin mäki(!), jossa myös sitä "uimarengasta" kävin vetämässä. Eli aika tasasen laakeeta on.