Loistava kirja

Pitää tässä muistaessani kehua kirjaa, jonka sain eilen luettua. Eli kyseessähän on Janne Ahosesta kertova Kuningaskotka-kirja. Loistava kirja, jossa rehellisestä ja avoimesti kerrotaan mäkikotkan uran iloista ja suruista. Kirjan kirjoittanut Holopainenhan on jo vuosia kirjoittanut Iltasanomissa mm. teräviä ja hyviä kolumneja ja nyt onnistuu kirjan kirjoittamisessa hyvin. Iltapäivälehdet tietysti tuossa alkukuusta tekivät kirjasta mehevät otsikot ja tietysti parista jutusta, jotka ovat yli 300 sivun kirjasta ehkä pari sivua. Niistähän tietysti mummelit saivat päiviteltävää lukematta kirjaa ja niin kuin ei lähes kaikki urheilijat joskus hieman rilluttelisi. Mutta kannattaa ehdottomasti lukea kirja, jos urheilu ja urheilijoiden elämänkerrat vähänkin kiinnostavat.

Mikä se blogi oikein on?

Eilen kävin vähän niin kuin ex tempore -mentaliteetillä vetämässä Tampere-rulliksen 55km. Hyvä, että tuli lähdettyä, sillä oli hauskaa. Vedettiin Korven Jukan kanssa rennon reippaasti. Reitti oli paikoin huono, paikoin hyvä, mutta ei valittamista, sillä onhan tuota tullut reenattuakin aika surkeilla pinnoilla. Harvemmin on tullut kyllä vedettyä rullaluistelutapahtumassa missään citymarketin puutarhamyymälän häkkien välissä, mutta kokemushan sekin. Mutta Tampere-rullis on ihan mukava kuntoilutapahtuma.

Perjantaina menin pitkästä aikaa kattelemaan tuonne eräälle joidenkin pilaamalle keskustelupalstalle ja siellähän ruodittiin SM-kisoja ja jopa mun blogia. Täytyy sanoa, että osoitin jonkinlaista mielen heikkoutta, sillä hieman jopa provosoiduin ja pistin blogini kiinni hetkeksi. Onneksi Lottasen Esa soitti illalla ja sanoi, että blogi auki heti :-D Eihän siinä kyllä olekaan mitään järkeä reagoida joihinkin nimettömiin kommentteihin jossain palstoilla; ne voi jättää omaan arvoonsa. Siitäkin huolimatta muutama sananen tässä.

Blogi, mikähän se oikeastaan on? Nettipäiväkirja, siihen kirjoitetaan enemmän ja vähemmän säännöllisesti ja jossa tunnusomaista on oman näkökulman painotus. Siis mä kirjoitan omasta elämästäni ja omia mielipiteitäni. Eikö siellä muka sitten saisi hehkuttaa oman elämänsä hyviä fiiliksiä, jos siltä tuntuu. Jos esimerkiksi vedän elämäni harjoituksen ja tunnen itseni vähintäänkin Boltiksi tai joksikin Mantiaksi niin kyllähän mä helvetti soikoon hehkutan sitä omassa blogissani. Tai jos vedän ja voitan rullaluistelukisan vaikka jossakin Karigasniemellä ja ihan vaikka yksinäni ja mulla olisi siitä kuitenkin hyvä fiilis niin kyllähän mä helvetti soikoon hehkutan sitä omassa blogissani. Ja jos mulla on muuten vaan siisti fiilis niin kyllähän mä helvetti soikoon hehkutan sitä omassa blogissani. Blogissa, jota olen hyvää hyvyyttäni pitänyt avoinna kaikille, vielä, koska moni on kuitenkin tykännyt lukea sitä ja antanut hyvää palautetta. Niin ja blogiin voi kyllä kommentoida ja ihan nimellä, jos jotain sanottavaa on. Toisaalta onhan se komiaa, jos on saanut jonkun ärsyyntymään. No se siitä.

Mitä tulee Nurmon kisaan niin vähänkin rullaluistelua ja tiimejä seuraava tajuaa varmasti miksi Esa veti yleisessä sarjassa. Itse tiesin jo viikkoa aiemmin, että Esa luistelee yleisessä. Itse ainakin lähdin menestymään omassa sarjassani ja sillä hyvä. Kisa olisi luonnollisesti ollut varmasti erilainen, jos kysessä olisi ollut esim. normaali FIC-kisa. Järjestys olisi voinut olla juurikin tuo sama tai sitten ei, mutta eihän sitä ole mitään järkeä spekuloida. Ja se vielä, että jos kisasta puuttuu joku niin sehän ei ole ikinä niiden häpeä, jotka ovat mukana. No ne niistä Nurmon kisoista, ne on ollutta ja mennyttä.

Pirkkolan FIC:ssä oli valitettavan vähän väkeä. Itse en valitettavasti päässyt perhejuhlan takia. En tiedä mikä porukoille tulee heinäkuun jälkeen, sillä elokuun kisoissa porukkaa näkyy aina selvästi vähemmän. Itse ainakin yritän kantaa oman vähäisen korteni kekoon osallistumalla tapahtumiin; ihmiset kuitenkin näkevät vaivaa järjestämällä tapahtumia. Itse ainakin sain tehtyä hyvän harjoituksen Tampere-rulliksessa hyvässä porukassa. Harjoituksen, jonka jälkeen on hyvä kaivaa se huippukunto Italiaan kahden viikon päähän.

Ai niin ja se vielä tuosta keskustelupalstasta, jossa en muuten varmaankaan taas käy muutamaan kuukauteen, koska ei näytä taso nousseen, päinvastoin. Siellähän minua oli kutsuttu useampaan kertaan urheilijaksi, vähän siistiä, urheilijaksi. Ensimmäisen kerran sitten kevään 1990. Kuullostaa aika hienolta, urheilija, hienommalta kuin kilpakuntoilija tai veteraaniurheilija. Siihen vois vaikka tottua, urheilija, pitäisköhän alkaa urheilemaan...

Ensimmäinen mestaruus

Kiireen tynkää meinaa olla , kun ei meinaa blogiinkaan ehtiä kirjoitella. Urheiluhulluna miehenä joutuu tietysti noita MM-kisojakin seuraamaan silmä tarkkana. Sunnuntaina tuli sitten itsellekin se ensimmäinen Suomen mestaruus Nurmosta ja se kieltämättä tuntui äärettömän hyvältä, niin hyvältä, että pakkohan sillä on nyt vähän hekumoida. Muutaman kerran aikanaan sauva-SM:ssä mitali oli jo aika lähellä; jos ei kaatunut 10 metriä ennen maalia johonkin kaivonkanteen niin sitten vedettiin kilometri ennen maalia ojaan kesken kiihkeimmän mitalitaistelun. Tai sitten vielä v. 2007 sen pahan välilevyn pullistuman kanssa taistellessa "yksijalkaisena" sain melkein revittyä kärkijoukon rikki; mutta kaikkina näinä vuosina mitali jäi saavuttamatta. Sitten nelikymppisissä on tullut radalta jotain mitaleja ja maratonilta jotain menestystä, ensin yksi nelossija (palkintopallilla kävin jo pokkaamassa pronssin, sillonhan tulokset olivat aluksi väärin), sitten seuraavana vuonna olin hopealla häviten Juhalle kolme metriä ja viime vuonna hopealla häviten Klaavun Esalle ehkä 3 senttiä. Kaikkien näiden jälkeen tämä voitto tuntuu todella upealta. Ehkä nyt on jonkinlainen henkinen kynnyskin ylitetty ja tämän jälkeen kaikki on helpompaa. Jos "ura" jatkuu...

No "uran" jatkumisesta täytyy pitää syksymmällä taas perheen kanssa palaveri siitä, että missä mittakaavassa harrastusta jatketaan. Mutta totta kai täytyy myöntää, että kyllähän mieli ja järkikin jo sanoo, että jatkuuhan se. Nythän tämä on vasta alussa. Ja nyt on lyhyellä tähtäimellä kova yritys 2,5 viikon päähän sinne Mastersien MM-maratonille ja siellä tietysti kaikki peliin.

Nurmossa oli vähänlaisesti porukkaa. Helvetti vieköön mikä porukoita vaivaa. Kerrassaan loistavasti järjestetyt kisat melkein keskellä Suomea. Itse asiassa Suomen keskipiste siellä Piippolassa on selvästi pohjoisempana. Kyllähän sen ymmärtää, että on sairautta tai vaivoja niin ei sitä silloin. Mutta jos sääennuste lupaa vesisadetta ja jäädään kotiin niin voi saatana, helevetin herkkuperseet. Huonoa keliä ei ole olemassa; on vain huonoja varusteita tai laiskuutta. Tuolla kisassahan sitä on myös hyvä harjoitella hieman liukkaammalla luistelua. Itse vedin Savonlinnassa vesikelin renkailla ja paikoin oli jopa hieman liukkaan tuntuista, nyt vedin pienellä riskillä vihreillä Mattereilla ja ei tuntunut oikeastaan lainkaan liukkaalta. Eli kyllähän se on sitä, että mihin sen voiman ja jalan suuntaa ja sitä on hyvä harjoitella ja kyllä se löytyy sitten vaikka tuolla sadekisoissa. Mutta siis tosiaankin jos ei SM-kisat kiinnosta tuota isompaa määrää niin kyllä on aika heikkoa; tosin koko kesänhän on näkynyt mielestäni osanottajamäärien väheneminen. Jotain tarttis varmaan tehdä. Olikohan muuten tämä yksi tiimi, joka kovasti uhosi myös maratonin voittoa eksynyt sitten sinne Pihtiputtaalle :-D Mutta eipä siinä, kovat jätkät ja tytöt olivat paikalla ja menestyivät hienosti.
Ja täytyy itsekin vielä kiittää järjestäjiä; hienot puitteet, hieno reitti ja hienot järjestelyt!!!

Palaillaanpa asiaan!

Rentoutumista

Viime viikko sisälsi rentoutumista kauniiden maisemien äärellä ja mm. pulikoimista Tornionjoessa ja kyllähän teki hyvää. Vesi oli muuten yllättävän lämmintä. Lieneeköhän kuvissa myös tulevaisuuden kotiseutuani... Mistä sitä ikinä tietää. Mutta Ylitornion kulmilta olisi jo aika lyhyt matka sinne mun rakastamaan "oikeaan" Lappiin. Tosin rullaluistelukisoihin olisi taas aika pitkä matka. Mutta jos joskus erehdymme Ylitornioon muuttamaan niin ainakin kunnon Tornionjokilaakson "rullaluistelutourin" lupaan järjestää. Ja ainakin yhden maratonin maali olisi Aavasaksan huipulla (tietysti sitä ennen pikku kierros tuolla naapurimaan puolella); olisi viimeiset kilometrit ihan suht mukavaa nousua ja luulisi siinä hieman erojakin tulevan. Semmosta ajatuksenlentoa tänään :-D

"Alipalautunut" mies

Tässä on nyt ollut itsellä pari hieman alakanttiin mennyttä kisaa alla. Sehän tietysti pistää hieman miettimään, että mikäs nyt on vialla. Sehän nyt on tietysti selvä, että huonompiakin tulee välillä, mutta koska tunne muutenkin on ollut hieman huono niin analyysiä pitää tehdä. Kyllähän tämän tietysti kitinäksi voi taas luokitella, mutta silläkin riskillä kirjoitan kuitenkin muutaman sanan; ainahan siitä voi olla hyötyä ja oppia ehkä jollekin.

Kotkan kisa vielä kulki ihan hyvin. Seuraavalla viikolla vedin Kangasalla 4 starttia keskiviikkona, jotka olivat kuitenkin suht rentoja vetoja. Seuraavana päivänä palauttava pyöräily, joka ehkä ei ollutkaan palauttava. Perjantai lepo ja lauantaina Savonlinnan kisa, joka loppujen lopuksi oli niissä olosuhteissa suht raskas. Sunnuntai oli kevyt, mutta maanantaina ehkä liian tiukka voimaharjoitus ja sen päälle tiistaina 90 min PK rullilla ja siinä oli jo aika raskaat jalat. No onneksi keskiviikona lepo, mutta toisaalta 11 tunnin työpäivä ja vaikka keskiviikkoisin teenkin yleensä sellaisen päivän niin se oli vielä normaaliakin raskaampi päivä. Torstaina 50 min rullilla, jossa 10 min VK:ta ja 8x200m rennon kovaa. Perjantaina lepo, mutta matkustusta ja sen päälle lyhyet yöunet. Niinpä Oulussa oli mies, jolla jo verryttelyssä oli lyijynraskaat jalat. Kisassa alku kuitenkin helppoa, etenkin hyvässä peesissä. Sitten kuitenkin totaalinen stoppi parinkympin jälkeen. Elikkä, mun harjoitteluahan on aina leimannut tietty jääräpäisyys ja jos suunnitelmissa on tehdä tietty harjoitus niin kylläpä sen yleensä teen. Niin... vaikka näissäkin teksteissä olen yleensä antanut ohjeen, että kuuntele kroppaasi. Eli tässäkin tilanteessa olen yrittänyt tehdä kehittäviä harjoitteita alipalautuneena ja etenkin kilpaillut selkeästi alipalautuneena, jolloin väsymys alkaa kasaantua. Ja huom. ikää on kohta 43, jolloin palautuminen on jo selkeästi hitaampaa kuin parikymppisenä, jolloin kuten tässä on jo aiemmin selväksi tullut, harjoiteltiin! Eli pitänee siirtyä askel sinne Esan oppien suuntaan eli ei kilpailukaudella tartte harjoitella. Mutta oppi numero yksi: älä kilpaile alipalautuneena.

Toinen juttu on se, että mulla on nyt ollut selkeää jumia etenkin lonkan koukistajissa, etureisissä, pohkeissa ja jonkin verran pakaroissa ja muutama ongelmallinen fasettilukko rintarangassa. Niin ja tensor fasciae latae kiristää molemmin puolin; tämän voit vaikka tsekata anatomian opuksesta :). Hieronnassa en ole käynyt pariin vuoteen ja omatoiminenkin venyttely on ollut liian vähäistä, vaikka sitä teenkin. Sanotaan, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä ja nyt voi sanoa, että ei näköjään itse suutarillakaan. Okei, maanantaina kävin hieronnassa!!! Oli muuten loistava äijä. 2h 45 min hän mälväsi mua ja teki äärettömän hyvää. Äärettömän hyvin käsitteli etenkin jänne-lihas -liitokset, jotka ovat erityisen tärkeitä. Jumia todellakin oli. Oppi numero kaksi: älä ikinä aliarvioi lihashuollon merkitystä.

Ja mitä kuuluu mun tekniikalle. Sen kanssa olen todella tehnyt töitä, se vaan vaatii koko ajan sen , että ajatus on mukana. Nyt luistelu tuntuu ja näyttääkin jo hieman erilaiselta kuin sanotaan vaikka kuukausi takaperin; eli ehkäpä parempaan päin. Ehkä tämä tekniikkaharjoittelu on myös vetänyt niitä tensoreita jumiin. Sanotaan nyt tähän vielä vaikka sääntö numero kolme: tekniikka ja taloudellisuus ovat kaiken a ja o.

Oulun jälkeen olen ollut todella rauhassa. Maanantaina maisemia katsellen hieman sauvakävelyä ja illalla se hieronta. Tiistai lepo Keskiviikkona ensimmäistä kertaa rullilla Oulun jälkeen ja keveintä toimintaa vähintäänkin kuukauteen. Tänään taas lepo. Eli nyt vähintäänkin joka toinen päivä lepo. Siellä on kuitenkin mulla hillitön kunto ja resurssit tallella, turha sitä on enää reenillä sieltä yrittää parantaa, sillä silloin haukkaa vaan paskaa. Levolla se kunto sieltä nousee. Täältä tullaan loppukauden kisat. Toivotaan vaan, että se Masters-MM toteutuu...

Että semmoiset kitinät tällä kertaa. Saa v-tuilla ihan vapaasti :) Mutta tärkeintä on se, että mä olen ainakin oppinut taas asioita ja ihan kantapään kautta. On muuten aika hienoa keliä ollut näin kesälomalaisella :-D