Eilen kävin vähän niin kuin ex tempore -mentaliteetillä vetämässä Tampere-rulliksen 55km. Hyvä, että tuli lähdettyä, sillä oli hauskaa. Vedettiin Korven Jukan kanssa rennon reippaasti. Reitti oli paikoin huono, paikoin hyvä, mutta ei valittamista, sillä onhan tuota tullut reenattuakin aika surkeilla pinnoilla. Harvemmin on tullut kyllä vedettyä rullaluistelutapahtumassa missään citymarketin puutarhamyymälän häkkien välissä, mutta kokemushan sekin. Mutta Tampere-rullis on ihan mukava kuntoilutapahtuma.
Perjantaina menin pitkästä aikaa kattelemaan tuonne eräälle joidenkin pilaamalle keskustelupalstalle ja siellähän ruodittiin SM-kisoja ja jopa mun blogia. Täytyy sanoa, että osoitin jonkinlaista mielen heikkoutta, sillä hieman jopa provosoiduin ja pistin blogini kiinni hetkeksi. Onneksi Lottasen Esa soitti illalla ja sanoi, että blogi auki heti :-D Eihän siinä kyllä olekaan mitään järkeä reagoida joihinkin nimettömiin kommentteihin jossain palstoilla; ne voi jättää omaan arvoonsa. Siitäkin huolimatta muutama sananen tässä.
Blogi, mikähän se oikeastaan on? Nettipäiväkirja, siihen kirjoitetaan enemmän ja vähemmän säännöllisesti ja jossa tunnusomaista on oman näkökulman painotus. Siis mä kirjoitan omasta elämästäni ja omia mielipiteitäni. Eikö siellä muka sitten saisi hehkuttaa oman elämänsä hyviä fiiliksiä, jos siltä tuntuu. Jos esimerkiksi vedän elämäni harjoituksen ja tunnen itseni vähintäänkin Boltiksi tai joksikin Mantiaksi niin kyllähän mä helvetti soikoon hehkutan sitä omassa blogissani. Tai jos vedän ja voitan rullaluistelukisan vaikka jossakin Karigasniemellä ja ihan vaikka yksinäni ja mulla olisi siitä kuitenkin hyvä fiilis niin kyllähän mä helvetti soikoon hehkutan sitä omassa blogissani. Ja jos mulla on muuten vaan siisti fiilis niin kyllähän mä helvetti soikoon hehkutan sitä omassa blogissani. Blogissa, jota olen hyvää hyvyyttäni pitänyt avoinna kaikille, vielä, koska moni on kuitenkin tykännyt lukea sitä ja antanut hyvää palautetta. Niin ja blogiin voi kyllä kommentoida ja ihan nimellä, jos jotain sanottavaa on. Toisaalta onhan se komiaa, jos on saanut jonkun ärsyyntymään. No se siitä.
Mitä tulee Nurmon kisaan niin vähänkin rullaluistelua ja tiimejä seuraava tajuaa varmasti miksi Esa veti yleisessä sarjassa. Itse tiesin jo viikkoa aiemmin, että Esa luistelee yleisessä. Itse ainakin lähdin menestymään omassa sarjassani ja sillä hyvä. Kisa olisi luonnollisesti ollut varmasti erilainen, jos kysessä olisi ollut esim. normaali FIC-kisa. Järjestys olisi voinut olla juurikin tuo sama tai sitten ei, mutta eihän sitä ole mitään järkeä spekuloida. Ja se vielä, että jos kisasta puuttuu joku niin sehän ei ole ikinä niiden häpeä, jotka ovat mukana. No ne niistä Nurmon kisoista, ne on ollutta ja mennyttä.
Pirkkolan FIC:ssä oli valitettavan vähän väkeä. Itse en valitettavasti päässyt perhejuhlan takia. En tiedä mikä porukoille tulee heinäkuun jälkeen, sillä elokuun kisoissa porukkaa näkyy aina selvästi vähemmän. Itse ainakin yritän kantaa oman vähäisen korteni kekoon osallistumalla tapahtumiin; ihmiset kuitenkin näkevät vaivaa järjestämällä tapahtumia. Itse ainakin sain tehtyä hyvän harjoituksen Tampere-rulliksessa hyvässä porukassa. Harjoituksen, jonka jälkeen on hyvä kaivaa se huippukunto Italiaan kahden viikon päähän.
Ai niin ja se vielä tuosta keskustelupalstasta, jossa en muuten varmaankaan taas käy muutamaan kuukauteen, koska ei näytä taso nousseen, päinvastoin. Siellähän minua oli kutsuttu useampaan kertaan urheilijaksi, vähän siistiä, urheilijaksi. Ensimmäisen kerran sitten kevään 1990. Kuullostaa aika hienolta, urheilija, hienommalta kuin kilpakuntoilija tai veteraaniurheilija. Siihen vois vaikka tottua, urheilija, pitäisköhän alkaa urheilemaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti