torstai 24. joulukuuta 2009
torstai 17. joulukuuta 2009
Arvostamani urheilijat
Mike kirjoitti tuossa pari viikkoa sitten kommenteissa omasta mielestään historian parhaista urheiljoista. Pitäydyn itsekin edelleen aiheessa sen verran, että yritän listata eniten arvostamani urheilijat ja pitäydytään nyt aluksi vuosissa 1966-2009 eli vuodet tuolta omasta syntymävuodestani alkaen. Tämähän on aina maailman vaikeimpia tehäviä alkaa vertaamaan eri lajien urheilijoita ja omakin lista voi aina vaihdella jopa päivittäin. Itse kun harrastan tuota kestävyysurheilua,niin kylläpä tuonne niitä kestävyysurheiljoita taitaa tulla aika monta.
Eli mun mielestä TOP-20 urheilijat v. 1966-2009
1. Lance Armstrong; 7 Tour de Francen voittoa peräkkäin, voitettu vakava sairaus ja upea come back, joka saattaa vielä huipentua ensi kesänä.
2. Kenenisa Bekele; 3 Olympiakultaa, 4 maailman mestaruutta ja mies, jota ei taideta nykyään voittaa millään taktiikalla.
3. Eddy Merckx; 5 Tourin voittoa, 5 Giron voittoa ja valtava määrä muutakin menestystä, lempinimi taisi olla "Le Cannibale"
4. Lasse Viren; peräkkäisissä Olympialaisissa tuplavoitto
5. Bernard Hinault; 5 Tourin voittoa, 2 Giron voittoa ja 2 Vueltan voittoa
6. Björn Daehlie; jotenkin mä en tätä miestä tänne muuten listais, mutta meriittilista (8 Olympiakultaa, 9 maailman mestaruutta...) ja tietysti hapenottolukemat ovat sellaiset, että muuta ei voi.
7. Haile Gebrselassie; 4 maailman mestaruutta, 2 Olympiakultaa ja ura jatkuu maratonilla edelleen, upea juoksija.
8. Gunde Svan; 4 Olympiakultaa, 7 maailman mestaruutta
9. Miguel Indurain; 5 Tourin voittoa
10. Usain Bolt; Maailman Nopein, 3 Olympiakultaa, 3 maailman mestaruutta ja mitä vielä tekeekään...
11. Wayne Gretzky, maailman paras jääkiekkoilija, NHL:n ennätyksiä...
12. Mark Allen; olikohan nyt 5 peräkkäistä Hawaijin Ironmanin voittoa.
13. Marja-Liisa Kirvesniemi, Sarajevon triplakulta, 15 mitalia arvokisoista, upea comeback.
14. Jan Zelezny; kaikkien aikojen keihäänheittäjä, 3 Olympiakultaa, 3 maailman mestaruutta, ME
15. Roger Federer; kaikkien aikojen tennispelaaja
16. Aleksandr Karelin; maailman ylivoimaisin painija ja pitkään, 3 Olympiakultaa, läjäpäin maailman ja euroopan mestaruuksia.
17. Eric Heiden; Lake Placidissa 1980 vei kaikki pikaluistelun kultamitalit
18. Michael Phelps; mitaleita alkaa olla sellainen määrä, että ei voi jättää pois listalta
19. Michael Schumacher; niin joo autourheilija täällä ?! mutta vähän samat sanat kuin Daehliestä. Ei muuten, mutta meriittilista on niin huikea ja häikäilemätön kilpailija ja myös kunnoltaan ja harjoittelultaan Urheilija.
ja kukas sitten vielä... ehkä yllätysvalinta:
20. Mika Myllylä; kaikkien aikojen suomalainen mieshiihtäjä
Tietysti tuonne voisi kuulua Mario Lemieux, Björn Borg, Ingemar Stenmark, Tiger Woods, Mark Spitz, Neuvostoliiton kiekkoilijoita, siis ihan järkyttävä määrä hurjia ja arvostettavia urheilijoita.
Mutta tämä oli tässä ja nyt tämän päivän lista ja nimenomaan mun lista arvostamistani urheilijoista. Varmaan joku todella kova jäi poiskin, mutta mitäs sen väliä. Kuitenkin mielenkiintoinen aihe ja ainahan siitä keskusteltavaa riittää. Ehkä jatkossa pitää paneutua kaikkien aikojen parhaisiin urheilijoihin maailmassa ja Suomessa eli lisää mahdottomia tehtäviä.
Eli mun mielestä TOP-20 urheilijat v. 1966-2009
1. Lance Armstrong; 7 Tour de Francen voittoa peräkkäin, voitettu vakava sairaus ja upea come back, joka saattaa vielä huipentua ensi kesänä.
2. Kenenisa Bekele; 3 Olympiakultaa, 4 maailman mestaruutta ja mies, jota ei taideta nykyään voittaa millään taktiikalla.
3. Eddy Merckx; 5 Tourin voittoa, 5 Giron voittoa ja valtava määrä muutakin menestystä, lempinimi taisi olla "Le Cannibale"
4. Lasse Viren; peräkkäisissä Olympialaisissa tuplavoitto
5. Bernard Hinault; 5 Tourin voittoa, 2 Giron voittoa ja 2 Vueltan voittoa
6. Björn Daehlie; jotenkin mä en tätä miestä tänne muuten listais, mutta meriittilista (8 Olympiakultaa, 9 maailman mestaruutta...) ja tietysti hapenottolukemat ovat sellaiset, että muuta ei voi.
7. Haile Gebrselassie; 4 maailman mestaruutta, 2 Olympiakultaa ja ura jatkuu maratonilla edelleen, upea juoksija.
8. Gunde Svan; 4 Olympiakultaa, 7 maailman mestaruutta
9. Miguel Indurain; 5 Tourin voittoa
10. Usain Bolt; Maailman Nopein, 3 Olympiakultaa, 3 maailman mestaruutta ja mitä vielä tekeekään...
11. Wayne Gretzky, maailman paras jääkiekkoilija, NHL:n ennätyksiä...
12. Mark Allen; olikohan nyt 5 peräkkäistä Hawaijin Ironmanin voittoa.
13. Marja-Liisa Kirvesniemi, Sarajevon triplakulta, 15 mitalia arvokisoista, upea comeback.
14. Jan Zelezny; kaikkien aikojen keihäänheittäjä, 3 Olympiakultaa, 3 maailman mestaruutta, ME
15. Roger Federer; kaikkien aikojen tennispelaaja
16. Aleksandr Karelin; maailman ylivoimaisin painija ja pitkään, 3 Olympiakultaa, läjäpäin maailman ja euroopan mestaruuksia.
17. Eric Heiden; Lake Placidissa 1980 vei kaikki pikaluistelun kultamitalit
18. Michael Phelps; mitaleita alkaa olla sellainen määrä, että ei voi jättää pois listalta
19. Michael Schumacher; niin joo autourheilija täällä ?! mutta vähän samat sanat kuin Daehliestä. Ei muuten, mutta meriittilista on niin huikea ja häikäilemätön kilpailija ja myös kunnoltaan ja harjoittelultaan Urheilija.
ja kukas sitten vielä... ehkä yllätysvalinta:
20. Mika Myllylä; kaikkien aikojen suomalainen mieshiihtäjä
Tietysti tuonne voisi kuulua Mario Lemieux, Björn Borg, Ingemar Stenmark, Tiger Woods, Mark Spitz, Neuvostoliiton kiekkoilijoita, siis ihan järkyttävä määrä hurjia ja arvostettavia urheilijoita.
Mutta tämä oli tässä ja nyt tämän päivän lista ja nimenomaan mun lista arvostamistani urheilijoista. Varmaan joku todella kova jäi poiskin, mutta mitäs sen väliä. Kuitenkin mielenkiintoinen aihe ja ainahan siitä keskusteltavaa riittää. Ehkä jatkossa pitää paneutua kaikkien aikojen parhaisiin urheilijoihin maailmassa ja Suomessa eli lisää mahdottomia tehtäviä.
keskiviikko 9. joulukuuta 2009
Jatkoa edelliseen...
Toinen hyvä testi tai seurantaharjoitus on ns. maksimaalinen seurantaharjoitus. Itse toteutan sen niin, että 1km verryttelyjuoksua, sitten 2km PKII-vauhtia, sitten 3km kovaa ja sen päälle vielä 1km verryttelyä. Näistä väliajat ylös ja ei muuta kuin seuraamaan kunnon kehitystä. Helpointa olisi tietysti tehdä vakioreitillä juosten. Mutta itse teen tämänkin näin rospuuttoaikaan juoksumatolla. Tänään juoksu ei ollut todellakaan mitään helpointa, mutta ihan hyvää kuitenkin. Mikään juoksijatyyppihän en ole ikinä ollut, mutta näillä mennään...
sunnuntai 6. joulukuuta 2009
Suunto T6c
Vihdosta viimein sain hankittua eli voitin pihiyteni ja ostin uuden sykemittarin eli Suunnon t6c:n. Kolmen päivän käytön perusteella on erittäin hyvä ja käyttökelpoinen peli. Huomattavasti parempi ja monipuolisempi kuin edellinen mulla ollut malli eli t3c. Kommeeta käyrää tulee tulkittavaksi kuten alla näkyy mun tämän päivän spinning-treenistä.
"Tieteellistä valmennusta" yksinkertaisimmillaan voisi olla ns. submaksimaalinen kuormitusharjoitus. Sen voisi toteuttaa; ja niin tulen tekemäänkin; parin viikon välein esim. juosten tai kuntopyörällä. Itse tein sen juoksumatolla niin, että 10 min. verryttelyn jälkeen 15 min. 12 km/h vauhdilla juoksua ja sitten vielä 10 min. verryttelyn. Juoksumatolllahan se on helppo toteuttaa, koska olosuhteet ja vauhti on silloin aina vakioidut. Sitten vaan käyrää peliin ja ne kun laittaa päällekkäin edellisten testien kanssa niin jopas näkee kunnon kehittymisen tai monttua kohti menon sykkeistä, epocista ym. Ai, että mä sitten tykkään noista käppyröistä.
Treeni on taas maistunut hienosti. Rytmitys on tosin mennyt hieman "pieleen." Nyt tuli seitsemän päivän sijaan kymmenen päivää peräkkäin hyvää treeniä ja tosi virkeitä ja hyviä harjoituksia. Nyt on kuitenkin aika levätä pari päivää.
"Tieteellistä valmennusta" yksinkertaisimmillaan voisi olla ns. submaksimaalinen kuormitusharjoitus. Sen voisi toteuttaa; ja niin tulen tekemäänkin; parin viikon välein esim. juosten tai kuntopyörällä. Itse tein sen juoksumatolla niin, että 10 min. verryttelyn jälkeen 15 min. 12 km/h vauhdilla juoksua ja sitten vielä 10 min. verryttelyn. Juoksumatolllahan se on helppo toteuttaa, koska olosuhteet ja vauhti on silloin aina vakioidut. Sitten vaan käyrää peliin ja ne kun laittaa päällekkäin edellisten testien kanssa niin jopas näkee kunnon kehittymisen tai monttua kohti menon sykkeistä, epocista ym. Ai, että mä sitten tykkään noista käppyröistä.
Treeni on taas maistunut hienosti. Rytmitys on tosin mennyt hieman "pieleen." Nyt tuli seitsemän päivän sijaan kymmenen päivää peräkkäin hyvää treeniä ja tosi virkeitä ja hyviä harjoituksia. Nyt on kuitenkin aika levätä pari päivää.
torstai 3. joulukuuta 2009
Idoleita ja esikuvia
Tuossa kesällä Esa kirjoitti erään juttuni kommenteissa omaan luisteluunsa eniten vaikuttaneista henkilöistä. Itse tuossa eilen pyörää polkiessani myös pohdiskelin omia idoleita ja esikuviani urheilun puolella. Mähän olen ollut urheiluhullu niin kauan kuin muistan. Silloin kaukaisella 70-luvulla tuli leikeltyä lehtileikkeitä lehtien urheilusivuilta melkeinpä lajista kuin lajista. Mutta eniten seuraamani urheilulajit olivat tietysti nämä perisuomalaiset hiihtolajit ja yleisurheilu, mutta hyvin monipuolisesti seurasin kyllä kaikkea mahdollista urheilua. Sitten siinä tuli tietysti tuo Tappara ja sen fanittaminen. Tiukasti pysyin Tapparan fanina, vaikka meillä Nivalassakin sitten alkoi jossain vaiheessa jotain ihmeen kärppä-faneja ilmestymään enemmän ja enemmän.
Muistan siinä vaiheessa, kun juuri ja juuri osasin kirjoittaa niin urheilijoiden nimiä piti kirjoitella paperille. Ulkolaisten oikeinkirjoitus ei vielä silloin mennyt ihan kohdilleen ja edelleenkin taitaa olla tallessa ruutuvihko, jossa on nimiä tyyliin: manne myyrmuu, ootvarroo, toomas mannusson, jevkeni pelijaajev, nikolai pasukov ja iivar vormu. Niin, hiihtäjiähän nuo kaikki olivat silloin 70-luvulla. Mutta suurimpia omia idoleita silloin olivat tietysti suomalaiset Mietaa, Arto Koivisto, Matti Pitkänen ym.
Sitten 80-luvulla, kun omakin hiihtäminen oli jo hieman vakavampaa niin semmosta todella selkeää idolia ei muistu mieleeni, mutta kaikkia kärkihiihtäjiähän sitä tuli seurattua tarkaan. Ja yleensäkin urheilun seuraaminen oli edelleen todella tiivistä. Sitten myöhemmin tuo Ristasen Kari oli voisko sanoa jonkinlainen esikuva. Ristanen ehkä juuri siksi, että hän oli tietysti kova vapaan hiihtotavan menijä, mutta etenkin helvetillinen harjoittelija. Mies, joka hiihtää lumileirillä pahimmillaan pimeästä pimeään, siirtää hiekkakasan lapiolla paikasta A paikkaan B, hiihtää kesällä soramontussa tai vetää rullasuksilla 100km lenkkejä niin kyllähän se on silloin kova jätkä. Ja tietysti kun itsekin olin harjoittelun suhteen samoilla linjoilla. Sen ajan hiihtäjistä fanitin myös Ruotsin Torgny Mogrenia; hänen luisteluhiihtonsahan oli niin helppoa ja taloudellista. Pertsan miehistä Vegard Ulvang oli suosikki ja tietysti raatajien raataja Pål-Gunnar Mikkelsplass. Tietysti hieman myöhemmin tuo Myllylä oli luonnollisesti suosikki ja tietysti, kun hänen menoaan ja harjoitteluaan oli päässyt seuraamaan jo silloin armeija-aikana ja tietysti naapuriseuran miehenä muutenkin.
Muista lajeista omia suosikkeja muistuu mieleen Robert de Castella; vahvajalkainen maratonin maailman mestari vuodelta -83. Ammattilaispyöräilyä olen fanittanut aina. Kun eurosportia pääsin seuraaman 90-luvulla, niin silloin tietysti Miguel Indurain jäi heti mieleen. Suurimpana kuitenkin tänä vuonna paluun tehnyt Lance Armstrong ja häneen suuruuttaan lisää se, että hän on Ranskan raatelevien nousujen ohella selättänyt myös vakavan sairauden. Mutta kyllä tällä hetkellä täytyy sanoa, että Alberto Contadorin pyöräilyä on ilo seurata ja sitä jäätävää helpoutta mitä hän pystyy parhaimmillaan esittämään kovissakin nousuissa.
Tietysti Tapparan miehenä suuri idoli on tietysti Iso Kasi eli Janne Ojanen, joka juuri nousi kaikkien aikojen pistepörssin ykköseksi SM-liigassa. Täydellinen joukkuepelaaja varustettuna suurella Tappara-sydämellä.
Rullaluistelupuolella todellsista idolia ei ole oikein ehtinyt tulla. En ole noita yleisen sarjan huippuja livenä päässyt näkemään. Ja masterit taitaa olla samanlaisia pulliaisia olla kuin mekin, joten mitäpä niitä fanittamaan. Omaan rullaluisteluuni olen kyllä eniten yrittänyt ottaa oppia tuolta Lottasen Esalta ja hänen voidaankin sanoa eniten vaikuttaneen omaan "rullaluisteluajatteluuni."
Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä täytyy mainita tuo Huippulan Kirsti, äitini. 75 vuotta tuli mittariin kesällä. Takana 51 hiihdettyä Kyöstin hiihtoa Nivalassa eli joka ikinen kerta, kun se on hiihdetty. Joka talvi kertyy edelleen se n. 1000km hiihtoa. Kesällä jokaviikkoiset iltarastit. Sitten luonnollisesti pyörä- ja sauvakävelylenkit. Talvisin hän ohjaa viikoittain eläkeläisten allasjumpparyhmiä, kuntosaliryhmää, mattojummppaa ja sauvakävelyä. Sen päälle käy vielä joogassa ym. Tuollaisella liikunnallisuudella varustettua ihmistä voin kyllä pitää omana esikuvanani. Jos meikä seitenvitosena pystyn puoleenkaan tuosta niin olenpa kovin tyytyväinen. Hänen ansiotaan on varmasti myös se, että aikanaan itsekin ohjauduin liikunnan pariin ja tietysti se, että vanhemmat jaksoivat kuljettaa liikuntaharrastuksiin sieltä syrjäkyliltä. Kiitos siitä heille!
Onhan niitä varmasti monia kuitakin, joita voi ihailla ja joista voi ottaa oppia työhön, harrastuksiin ja elämään. Kaiken kaikkiaanhan se on kuitenkin niin, että kun joku on lajissaan; oli laji tai taito mikä hyvänsä; hyvä ja loistava niin sitä vaan on ilo ja nautinto seurata. Näin se vaan on.
Muistan siinä vaiheessa, kun juuri ja juuri osasin kirjoittaa niin urheilijoiden nimiä piti kirjoitella paperille. Ulkolaisten oikeinkirjoitus ei vielä silloin mennyt ihan kohdilleen ja edelleenkin taitaa olla tallessa ruutuvihko, jossa on nimiä tyyliin: manne myyrmuu, ootvarroo, toomas mannusson, jevkeni pelijaajev, nikolai pasukov ja iivar vormu. Niin, hiihtäjiähän nuo kaikki olivat silloin 70-luvulla. Mutta suurimpia omia idoleita silloin olivat tietysti suomalaiset Mietaa, Arto Koivisto, Matti Pitkänen ym.
Sitten 80-luvulla, kun omakin hiihtäminen oli jo hieman vakavampaa niin semmosta todella selkeää idolia ei muistu mieleeni, mutta kaikkia kärkihiihtäjiähän sitä tuli seurattua tarkaan. Ja yleensäkin urheilun seuraaminen oli edelleen todella tiivistä. Sitten myöhemmin tuo Ristasen Kari oli voisko sanoa jonkinlainen esikuva. Ristanen ehkä juuri siksi, että hän oli tietysti kova vapaan hiihtotavan menijä, mutta etenkin helvetillinen harjoittelija. Mies, joka hiihtää lumileirillä pahimmillaan pimeästä pimeään, siirtää hiekkakasan lapiolla paikasta A paikkaan B, hiihtää kesällä soramontussa tai vetää rullasuksilla 100km lenkkejä niin kyllähän se on silloin kova jätkä. Ja tietysti kun itsekin olin harjoittelun suhteen samoilla linjoilla. Sen ajan hiihtäjistä fanitin myös Ruotsin Torgny Mogrenia; hänen luisteluhiihtonsahan oli niin helppoa ja taloudellista. Pertsan miehistä Vegard Ulvang oli suosikki ja tietysti raatajien raataja Pål-Gunnar Mikkelsplass. Tietysti hieman myöhemmin tuo Myllylä oli luonnollisesti suosikki ja tietysti, kun hänen menoaan ja harjoitteluaan oli päässyt seuraamaan jo silloin armeija-aikana ja tietysti naapuriseuran miehenä muutenkin.
Muista lajeista omia suosikkeja muistuu mieleen Robert de Castella; vahvajalkainen maratonin maailman mestari vuodelta -83. Ammattilaispyöräilyä olen fanittanut aina. Kun eurosportia pääsin seuraaman 90-luvulla, niin silloin tietysti Miguel Indurain jäi heti mieleen. Suurimpana kuitenkin tänä vuonna paluun tehnyt Lance Armstrong ja häneen suuruuttaan lisää se, että hän on Ranskan raatelevien nousujen ohella selättänyt myös vakavan sairauden. Mutta kyllä tällä hetkellä täytyy sanoa, että Alberto Contadorin pyöräilyä on ilo seurata ja sitä jäätävää helpoutta mitä hän pystyy parhaimmillaan esittämään kovissakin nousuissa.
Tietysti Tapparan miehenä suuri idoli on tietysti Iso Kasi eli Janne Ojanen, joka juuri nousi kaikkien aikojen pistepörssin ykköseksi SM-liigassa. Täydellinen joukkuepelaaja varustettuna suurella Tappara-sydämellä.
Rullaluistelupuolella todellsista idolia ei ole oikein ehtinyt tulla. En ole noita yleisen sarjan huippuja livenä päässyt näkemään. Ja masterit taitaa olla samanlaisia pulliaisia olla kuin mekin, joten mitäpä niitä fanittamaan. Omaan rullaluisteluuni olen kyllä eniten yrittänyt ottaa oppia tuolta Lottasen Esalta ja hänen voidaankin sanoa eniten vaikuttaneen omaan "rullaluisteluajatteluuni."
Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä täytyy mainita tuo Huippulan Kirsti, äitini. 75 vuotta tuli mittariin kesällä. Takana 51 hiihdettyä Kyöstin hiihtoa Nivalassa eli joka ikinen kerta, kun se on hiihdetty. Joka talvi kertyy edelleen se n. 1000km hiihtoa. Kesällä jokaviikkoiset iltarastit. Sitten luonnollisesti pyörä- ja sauvakävelylenkit. Talvisin hän ohjaa viikoittain eläkeläisten allasjumpparyhmiä, kuntosaliryhmää, mattojummppaa ja sauvakävelyä. Sen päälle käy vielä joogassa ym. Tuollaisella liikunnallisuudella varustettua ihmistä voin kyllä pitää omana esikuvanani. Jos meikä seitenvitosena pystyn puoleenkaan tuosta niin olenpa kovin tyytyväinen. Hänen ansiotaan on varmasti myös se, että aikanaan itsekin ohjauduin liikunnan pariin ja tietysti se, että vanhemmat jaksoivat kuljettaa liikuntaharrastuksiin sieltä syrjäkyliltä. Kiitos siitä heille!
Onhan niitä varmasti monia kuitakin, joita voi ihailla ja joista voi ottaa oppia työhön, harrastuksiin ja elämään. Kaiken kaikkiaanhan se on kuitenkin niin, että kun joku on lajissaan; oli laji tai taito mikä hyvänsä; hyvä ja loistava niin sitä vaan on ilo ja nautinto seurata. Näin se vaan on.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)