Tuossa kesällä Esa kirjoitti erään juttuni kommenteissa omaan luisteluunsa eniten vaikuttaneista henkilöistä. Itse tuossa eilen pyörää polkiessani myös pohdiskelin omia idoleita ja esikuviani urheilun puolella. Mähän olen ollut urheiluhullu niin kauan kuin muistan. Silloin kaukaisella 70-luvulla tuli leikeltyä lehtileikkeitä lehtien urheilusivuilta melkeinpä lajista kuin lajista. Mutta eniten seuraamani urheilulajit olivat tietysti nämä perisuomalaiset hiihtolajit ja yleisurheilu, mutta hyvin monipuolisesti seurasin kyllä kaikkea mahdollista urheilua. Sitten siinä tuli tietysti tuo Tappara ja sen fanittaminen. Tiukasti pysyin Tapparan fanina, vaikka meillä Nivalassakin sitten alkoi jossain vaiheessa jotain ihmeen kärppä-faneja ilmestymään enemmän ja enemmän.
Muistan siinä vaiheessa, kun juuri ja juuri osasin kirjoittaa niin urheilijoiden nimiä piti kirjoitella paperille. Ulkolaisten oikeinkirjoitus ei vielä silloin mennyt ihan kohdilleen ja edelleenkin taitaa olla tallessa ruutuvihko, jossa on nimiä tyyliin: manne myyrmuu, ootvarroo, toomas mannusson, jevkeni pelijaajev, nikolai pasukov ja iivar vormu. Niin, hiihtäjiähän nuo kaikki olivat silloin 70-luvulla. Mutta suurimpia omia idoleita silloin olivat tietysti suomalaiset Mietaa, Arto Koivisto, Matti Pitkänen ym.
Sitten 80-luvulla, kun omakin hiihtäminen oli jo hieman vakavampaa niin semmosta todella selkeää idolia ei muistu mieleeni, mutta kaikkia kärkihiihtäjiähän sitä tuli seurattua tarkaan. Ja yleensäkin urheilun seuraaminen oli edelleen todella tiivistä. Sitten myöhemmin tuo Ristasen Kari oli voisko sanoa jonkinlainen esikuva. Ristanen ehkä juuri siksi, että hän oli tietysti kova vapaan hiihtotavan menijä, mutta etenkin helvetillinen harjoittelija. Mies, joka hiihtää lumileirillä pahimmillaan pimeästä pimeään, siirtää hiekkakasan lapiolla paikasta A paikkaan B, hiihtää kesällä soramontussa tai vetää rullasuksilla 100km lenkkejä niin kyllähän se on silloin kova jätkä. Ja tietysti kun itsekin olin harjoittelun suhteen samoilla linjoilla. Sen ajan hiihtäjistä fanitin myös Ruotsin Torgny Mogrenia; hänen luisteluhiihtonsahan oli niin helppoa ja taloudellista. Pertsan miehistä Vegard Ulvang oli suosikki ja tietysti raatajien raataja Pål-Gunnar Mikkelsplass. Tietysti hieman myöhemmin tuo Myllylä oli luonnollisesti suosikki ja tietysti, kun hänen menoaan ja harjoitteluaan oli päässyt seuraamaan jo silloin armeija-aikana ja tietysti naapuriseuran miehenä muutenkin.
Muista lajeista omia suosikkeja muistuu mieleen Robert de Castella; vahvajalkainen maratonin maailman mestari vuodelta -83. Ammattilaispyöräilyä olen fanittanut aina. Kun eurosportia pääsin seuraaman 90-luvulla, niin silloin tietysti Miguel Indurain jäi heti mieleen. Suurimpana kuitenkin tänä vuonna paluun tehnyt Lance Armstrong ja häneen suuruuttaan lisää se, että hän on Ranskan raatelevien nousujen ohella selättänyt myös vakavan sairauden. Mutta kyllä tällä hetkellä täytyy sanoa, että Alberto Contadorin pyöräilyä on ilo seurata ja sitä jäätävää helpoutta mitä hän pystyy parhaimmillaan esittämään kovissakin nousuissa.
Tietysti Tapparan miehenä suuri idoli on tietysti Iso Kasi eli Janne Ojanen, joka juuri nousi kaikkien aikojen pistepörssin ykköseksi SM-liigassa. Täydellinen joukkuepelaaja varustettuna suurella Tappara-sydämellä.
Rullaluistelupuolella todellsista idolia ei ole oikein ehtinyt tulla. En ole noita yleisen sarjan huippuja livenä päässyt näkemään. Ja masterit taitaa olla samanlaisia pulliaisia olla kuin mekin, joten mitäpä niitä fanittamaan. Omaan rullaluisteluuni olen kyllä eniten yrittänyt ottaa oppia tuolta Lottasen Esalta ja hänen voidaankin sanoa eniten vaikuttaneen omaan "rullaluisteluajatteluuni."
Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä täytyy mainita tuo Huippulan Kirsti, äitini. 75 vuotta tuli mittariin kesällä. Takana 51 hiihdettyä Kyöstin hiihtoa Nivalassa eli joka ikinen kerta, kun se on hiihdetty. Joka talvi kertyy edelleen se n. 1000km hiihtoa. Kesällä jokaviikkoiset iltarastit. Sitten luonnollisesti pyörä- ja sauvakävelylenkit. Talvisin hän ohjaa viikoittain eläkeläisten allasjumpparyhmiä, kuntosaliryhmää, mattojummppaa ja sauvakävelyä. Sen päälle käy vielä joogassa ym. Tuollaisella liikunnallisuudella varustettua ihmistä voin kyllä pitää omana esikuvanani. Jos meikä seitenvitosena pystyn puoleenkaan tuosta niin olenpa kovin tyytyväinen. Hänen ansiotaan on varmasti myös se, että aikanaan itsekin ohjauduin liikunnan pariin ja tietysti se, että vanhemmat jaksoivat kuljettaa liikuntaharrastuksiin sieltä syrjäkyliltä. Kiitos siitä heille!
Onhan niitä varmasti monia kuitakin, joita voi ihailla ja joista voi ottaa oppia työhön, harrastuksiin ja elämään. Kaiken kaikkiaanhan se on kuitenkin niin, että kun joku on lajissaan; oli laji tai taito mikä hyvänsä; hyvä ja loistava niin sitä vaan on ilo ja nautinto seurata. Näin se vaan on.
3 kommenttia:
Aika vaisuja nimiä, hyväksyn tolta listalta Mietaan ja koiviston no toi Äitisikin on kova juttu . oma lista on jonkunlainen "historia parhaat" juttu. kaikista eniten ihailin Vladislav Tretjakia siitä syystä että itse olin myös Lätkä uralla maalilla ja listani koostukin veskareita enimmäkseen sekä kestävyyslajien kunkuista. Markus Ketterer, Ed Belfour,
Jorma Valtonen,Jarmo Myllys,Dominik Hasek,Petri Ylönen,Kari Takko, Hannu Kampuri, Pelaajia jotka ovat ylitse muiden Wayne Gretzky sekä kolmikko jollasta ei koskaa enään synny
Сергей Михайлович Макаров,Владимир Евгеньевич Крутов,Игорь Николаевич Ларионов, eli Makarov,Krutov Larionov. Kestävyys puolella Suomessa ei järin ole ollut nin sanotulla kovalla kaudella, Mika Myllylä mielestäni kaikkien aikojen kovin nimi, ihailin hänen omistautumista harjoiteluun kuten ehkä mailman kovimman kestävyys urheilian jota ylistän aina Lance Armstrong perässä tulee Miguel Indurain, nykyisin lätkän seuraminen on jäänyt vähemmälle ja jalkapallo ja kestävyys lajit kiinnostavat ememmin- ikävää onkin kun suomesta ei täällähetkellä ole muita kansainvälisesti menestyviä kuin Keskisalo.
Multa jostain syystä jäi puolesta välistä lukematta sun teksti (ei jaksanut) tai siten luetun ymmärtäminen on periytynyt kouluajoilta ..? Olihan niitä yhtäläisyyksiä emmpikin Myllylä ,Lance ja Miguel .
Niinhän se on, että mitä vähemmän asiaa sitä pitempi teksti, ja jota ei jaksa lukea. Niinhän sitä lukion psykologian kokeessakin tuli tehtyä, että kun ei mitään tienny niin kirjoitti vaan pirun pitkästi, ja kiitettävä tuli, yleensä.
Tuossa mainitut urheilijat ovat olleet idoleita aikanaan sillä hetkellä ja niitä oli paljon muitakin. Jos mä tekisin listan nyt eniten arvostamistani ja ihailemistani urheilijoista niin sehän olisi erilainen, ehkä pari nimeä tulisi noistakin. Eihän siellä mitää Mikkelsplassia tai Ristasta olisi. Silloin aikanaan se vaan tuntui siltä. Näin jälkeen päin ajatellen niin onhan maailmassa nyt kovempia ja järkevämpiä reenaajia ja urheilijoita kuin esim. nuo pari mainittua vaikka kuinka monia. Mutta kuten sanoin se oli silloin ja nyt on nyt. Lupaan tehdä joskus listan niistä kaikkien aikojen urheiljoista joita itse arvostan/kunnioitan ja osin varmasti fanitankin. Katellaan joskus.
Lähetä kommentti