Esport Arena haistakoon pitkän paskan

Esport Arena kuulemma lopettaa rullaluistelun kokonaan maaliskuun alussa, turvallisuussyistä. Eikö sählypenskat ole pysyneet poissa kielletyltä alueelta ja eikös valmentajat ja henkilökunta ole olleet tehtäviensä tasalla? Vai eikö oikeasti vain ole käynyt tarpeeksi porukkaa eikä tuottoa ole ollut tarpeeksi? Ei sitten muuta kuin sählypenskoilta lisää rahaa, jos he eivät jaksa nousta hölkkäämään sinne yläkertaan tai makaamaan sinne radalle, jota he ilmeisesti itse venyttelyksi kutsuvat. Mutta onpa ihan perseestä olevaa toimintaa. Itselleni tuo nyt ei ole mikään valtava takaisku, sillä mulla ne on jäänyt muutamaan kertaan talvessa, kun olen käynyt siellä rullaluistelemassa, mutta onpa se vaan ollut välillä niin mukava käydä kesävermeissä vetämässä hyvä treeni; mutta nytpä ei enää tarvi. Harmi vaan noille pääkaupunkiseudun rullailijoille, todella harmi.

Hemmetin sähly, sehän näköjään vie pikku hiljaa huippu-urheilulta kaikki puitteet. Ollaan niin maailmanmestaria ja kovaa lajia että... Ainoa hyvä asia sählyssä taitaa olla edelleen se, että se nyt vetää jonkin verran nuoria harrastajia ja se on aina hyvä asia, jos lapset ja nuoret saadaan harrastamaan myös jotain ohjattua liikuntaharrastusta. Mutta, jos se alkaa haittaamaan muiden lajien toimintaa niin se on perseestä. Eikös se nyt nyt riitä, että toinen piirikunnallinen laji, nimittäin pesäpallo vie lahjakkuuksia esim. yleisurheilulta. Toisaalta olisko niistä lahjakkuuksista edes ollut oikeaan urheiluun, jos pesäpallo kiehtoo enemmän. Tietääkseni pesäpallossa ei edelleenkään ole kuin ne kaksi urheilijaksi luokiteltavaa eli kakkos- ja kolmoskoppari; hehän joutuvat vuoronvaihdossa kävelemään pisimmän matkan kotipesään. Sitten ne yrittää vielä viedä lajia jonnekin Viroon tai jonnekin ja sitten kun voittavat jonkun vasta-alakajan niin voivat kutsua itseään maailmanmestareiksi, just joo.

Sitten vielä yksi marginaalilaji eli jääpallo. Hopeaa tuli ja hopeahan tulee aina, jos välttää välierässä Ruotsin ja Venäjän ja, jos ei vältä, tulee vain pronssia. Se on kyllä hauska tv-laji, pallo on ilmeisesti siellä minne puolet äijistä luistelee ja maali on ilmeisesti tullut, jos muutama äijä nostaa kädet pystyyn ja maalivahti hakkaa nyrkillään jäätä. Mutta kovia luistelijoitahan ne ovat, iso kenttä eikä vaihtoonkaan pääse levähtämään eli oikeesti kovakuntoisia sällejä. Mutta kovia maita ei taas oikiasti ole montaa, jopa vähemmän kuin jääkiekossa.

Mutta hallia kai ne nuokin kaipaavat. Mitähän sille pikaluisteluhalli-monitoimihallihankkeelle muuten kuuluu?? Pikaluistelijoilla alkaa kyllä olla jo pikku hiljaa sellaisia näyttöjäkin, että hallia kaivattaisiin. Toivottavasti sellainenkin joskus tulee. Mutta eihän täällä ole edes esim. katettua velodromia ja pyöräily on kuitenkin myös todella iso laji maailmalla. Ja meiltä Suomestakin oli edustusta ratapyöräilyn EM-kisoissa syksyllä. Eikä täällä ole edes paikkaa missä harjoitella lajinomaisesti oikeissa puitteissa talvisaikaan. Montakohan sellaista lajia Suomesta löytyy...ei montaa. Rullaluistelu taitaa Esportin sulkemisen jälkeen olla lähes samassa kategoriassa. Ei muuta kuin velodromihanke pystyyn ja sinne samalla myös rullaluistelurata.

Tuossa kuin ihan vähän mollasin paria pientä joukkuelajia niin kyllähän maailmalla isoja ja kovatasoisia joukkelajeja ovat esim. jalkapallo, koripallo ja lentopallo. Suomesta ei ikinä tule varteenotettavaa jalkapallomaajoukkuetta. Koripallomaajoukkue taitaa nytkin olla kohtalainen, mutta ehdottomasti kovin on lentopallomaajoukkue. Siinä rinnalla kalpenee kaikki kiekkopojista alkaen. Mutta tämähän onkin vain minun mielipide...

Jääkiekon harrastajilla taitaa olla puitteet parhaimmasta päästä. Halleja on paljon, mutta edelleen kitistään vuorojen perään. Eli onki vellihousuilla asiat jo liiankin hyvin? Eikä ulkojäät enää kiinnosta, siellä kyllä tilaa ja aikaa olisi? Pitää vaan päästä halliin tuulensuojaan. Missäs ne meidän maailman luokan pelaajat tekivät tuntikausia töitä... no ulkojäillä tietenkin, tuntikausia omaehtoista harjoittelua ulkojäillä. Nyt vellihousut vetävät hallissa lyhyitä treenejä eikä ulkojäät paljon kiinnosta, vaikka talvikin on mitä parhain. Mitä meillä siellä NHL:ssä on tällä hetkellä. Muutama ikääntyvä tähtihyökkääjä ja muutama ikääntyvä kolmos- ja neloskentän röyhijälaituri. Muutama nuorempi neloskentän laiuri on joten kuten päässyt sinne ja AHL:ssä röyhii jokunen. Mutta pieniin on jääneet uudet tähdet; tosin maalivahteja lukuunottamatta, sillä onhan siellä monta suomalaista maailmanluokan veräjänvartijaa. On tainnut kenttäpelaajilla jäädä ulkojäillä ja kesällä vanerilta tekemättä ne tuhannet ja taas tuhannet laukaukset. Onko jääty tuulensuojaa mukavaan halliin opettelmaan nuuskan käyttöä... Vain onko se syy osaltaan kuitenkin tuo meidän yksi kirosana eli Nuori Suomi. Mutta siitä ei nyt, muuten ei tule loppua, mutta toisaalta muistinkohan mä nyt haukkua kaikki :) No, jos en niin ehkä sitten toiste, sillä nyt pitää tyrkätä pää tyynyyn ja unta palloon. Ai niin muuten, tänään oli megalomaanisen hyvä kahvakuulatreeni; reidet huutaa hoosiannaa kuten eräskin urheiluselostaja hehkuttelee...

Nyt on taas minne tähdätä

Rullaluistelun Masters-EM järjestetään tällä tietoa 15.5. Nyt on jo ainakin hotelli varattu. Eli nyt ainakin jossain määrin realisoituu se, että mihin tähdätä ja minkä takia riekkua tuolla hiihtoladuilla ja resuta kahvakuulan kanssa ym :-D No joo, oman kunnon ja hyvinvoinnin takiahan sitä reenailee, mutta itse kyllä loppujen lopuksi tarvitsen vielä sen tavoitteen, jossa laittaa numerolappu rintaan; kyllä se kisaileminen antaa ainakin itselleni vielä sen extramotivaation. Kilpakuntoilussa on kuitenkin se oma hohtonsa ja kilpailuissa se oma hieno tunnelmansa.

Tänään kävin vetämässä 18 kilsaa rennon reipasta pk-hiihtoa. Keli oli hyvä ja mies hyvässä vireessä. Tiistaina tuli reilu tunti perinteistä hiihtelyä kaverin kanssa ja se oli taas todella rauhallista ja huoltavaa. Eilen taas todella kova kyykkytreeni, joten huomenissa on taas todella palauttava päivä. Jonkinlaista rytmityksen poikasta siis :) Jos ajatellaan, että iso osa suomalaisista urheilijoista tekee palauttavat ja huoltavat harjoitukset liian kovaa ja taas ne erittäin kovat harjoitukset liian hiljaisina ja sitä myöten harjoittelusta tulee tasapaksua, niin yritän nyt itsekin parantaa tuota puolta. Siinä on kuitenkin ollut puutteita viime vuosina ja ei tosiaan ainostaan minulla vaan aivan varmasti tässä maassa monella muullakin.

Huomenna menen muuten ensimmäistä kertaa tällä kaudella Hakametsään katsomaan Tapparan peliä. En varmasti olisi muuten mennyt nytkään, mutta kun tuli ilmainen lippu postissa Fan Clubin jäsenenä niin ei kai siinä sen kummempaa kuin peliin. Kymmenen vuotta kävin katsomassa käytännössä kaikki Tapparan kotipelit. Mitenhän ihmeessä sitä nyt osaa kytätä peliä joltain muulta paikalta kuin siltä vanhalta kausaripaikaltani :) Joutunen ehkä myös ottamaan parit bisset... Toivottavasti tulee edes hyvä peli vai voiko Saipa-pelistä edes odottaa mitään hyvää, pelaakohan ne edelleen sitä etelä-karjalaista kusipääkiekkoa vai mitä se oli. Mutta eipä siinä käynpä kattomassa; hyvinhän tuota muuten on pärjännyt talven ilman live-kiekkoa. Ehkä se mitta tuli viime talven aikana jo ainakin hetkellisesti täyteen.

Keskiviikon kahvakuulaliike, osa 14

Pystypunnerrus kahdella kuulalla:

Palauttava viikko

Pidin tässä sitten oikein vanhan kunnon palauttavan viikon. Palauttavan viikon ainakin lepopäivien määrän valossa, sillä peräti kolme lepopäivää tuli. Viikolla vain pari leppoisaa hiihtolenkkiä; no, viikonloppuna tosin pari hieman jo kovempaakin lenkkiä. Eilen lauantaina verryttelyn jälkeen 62min. vauhtikestävyyttä oikeastaan siellä VK-alueen yläalueella. Tänään sitten parin tunnin pk-lenkki pertsaa 27,5km. Hyvillä fiiliksillä kohti uutta viikkoa ja ensi viikolla reenataan taas sitten kovempaa ja ainakin kuutena päivänä.

Muutoin on ollut toiminnan suhteen aika täysiä päiviä. Sinällään vierastan kiire sanaa. Ihminenhän ehtii paljon hyvin suunnittelemalla ja repimättä turhaa stressiä oikeastaan mistään. Mutta todellakin nyt on ollut paljon puuhaa. Työntekoa täysillä, vapaa-ajalla tiukkaa tulevan suunnittelua ja sitten tietysti lenkkeilyä ja normaalia perheen kanssa puuhailua. Se mistä nyt on joutunu hieman tinkimään on tämä blogikirjoittelu. Mutta eiköhän sitä taas tämänkin pariin ehdi aina välillä.

Maailman cupin hiihtoja pitää tietysti kattella. Otepään viikonlopussa taisi suomalaisittain ainoa hyvä asia olla naisten kokonaispanos kympillä. Muutoinhan tuo oli vaisua. Itseäni tietysti miellytti jälleen Nortin tappiot ja Björgenin vaisuus sprintissä :) Sprinttirata oli ainakin miesten osalta ihan perseestä. Liian helppo rata ja kärki veti tasasauvaa ja sehän ei kilpahiihdossa ole sitä oikeaa pertsaa. Kovempia ratoja sprinttiinkin, perskele! Se tänään, palaillaan...

Keskiviikon kahvakuulaliike, osa 13

Etuheilautus sivulta:

Rennonletkeää sunnuntain viettoa

Aamupäivällä tuli vietettyä pari tuntia ladulla, perinteistä hiihtoa hiukan vajaa kolmekymppiä hiukalla nihkeällä kelillä, mutta erittäin hyvällä baanalla. Nyt tyytyväisin mielin lokoisasti sohvalla läppäri sylissä kunnellen ja katsellen Nightwishin DVD-tallennetta Hartwall-areenan konsertista End Of An Era -kierueelta. Se viimeiseksi jäänyt konsertti ajalta jolloin Nightwish oli vielä se oikea Nightwish. Nightwishiä täysillä... niin siistiä, niin siistiä...


Tuossa viikko sitten oli hauskaa sanailua tuosta kahvakuulailusta. Esa sanoi kyllä asian myös hyvin, että samahan se missä muodossa se rauta on. Se pitää kyllä paikkaansa. Itse allekirjoitan nykypäivänä hyvin pitkälti tuollaista toiminnallista voimaharjoittelua, jota kahvakuulankin kanssa puuhailu parhaimmillaan on. Turhan moni nykyään jäykistää ja jopa särkee paikkansa valtavilla painoilla puuhaillessaan. Tottahan toki maksimivoimaakin pitää treenata ja ja esim reisipenkillä tehtäessä liikerata tulee väkisin oikeaksi, mutta totuuden nimessä kehittävämpää voisi olla loppujen lopuksi miettiä toiminnalisempia harjoituksia hieman pienemmillä painoilla. Esim. jalkakyykky niin, että toisessa päässä tankoa on 10kg:n kiekko ja toisessa päässä 20kg:n kiekko. Tällä toispuoleisuudella keskivartalon kontrolliin joutuu kiinnittämään vieläkin enemmän huomiota ja tämän kun muistaa tehdä molemmin puolin niin johan kehittää. Tai esim. taljalla tehtävät ylävartaloliikkeet voi tehdä vaikka tasapainotyynyllä tai bosu-pallon päällä seisten, jolloin tämäkin on astetta kehittävämpää. Samaa settiä on esim. käsipainolikkeet käsille yhdellä jalalla seisten. Tätä on myöskin kahvakuulaharjoittelu, jossa periaatteessa kaikki liikkeet lähtevät jaloista ja keskivartalosta. Yksi loistava on myös esim. yhden jalan kyykyt tasapainolaudalla seisten, mitä loistavin ja mitä kehittävin harjoitus ja ennen muuta vaativa liike. Kannattaa kokeilla, itse teen sitä viikottain. Näillä keinoin erittäinkin vaativat voimaharjoitukset onnistuvat loistavasti myös kotioloissa ilman isoja laitteita ja hienoja kuntosaleja.

Strandvallin poika hiihti eilen Liberecissä ihan hyvin. Hyytyi vasta finaalissa. Finaalipaikat ovat olleet viime aikoina miehissä aika harvinaista herkkua. Itse en ole viime vuosina uskonut lainkaan tuon Strandvallin menestykseen ja mielikuvani johtuu vain siitä, että olen nähnyt hänen hiihtävän kerran Hervannassa rullilla ja se näytti lähinnä 12 vuotiaan tyttöjuniorin hiihtelyltä. Ei siinä etteikö todella rauhallisesti pitäs harjoittelussa mennä paljonkin, mutta mun mielestä ei rullilla. Rullilla pitää mun mielestä mennä aina teknisesti oikein ja näin ollen myös yleensä reippaasti. Ne kevyen kepeät PKI-harjoitukset voi sitten tehdä vaikka sauvakävellen ym. vaelluksina. Mutta nythän pojan hiihto näytti suht vahvalta, mutta ennen kaikkea rennon letkeältä, väljältä ja teknisesti hyvältä. Eli olen nyt valmis muuttamaan käsitykseni pojasta; ehkä siitä vielä mies ja hiihtäjä tulee... toivotaan ainakin niin :))

Niin ja vielä Nightwishiin. Innolla odotan heidän tulevaakin levyä. Onhan ne huikean loistavia biisejä, Holopainen on vaan niin lahjakas biisintekijä. Mutta laulajana Tarja oli parempi ainakin Nightwishissä kuin Anette ja siksi se oli aikanaan se oikea Nightwish. Mutta samalla se oli niin helvetin diiva ja se oli vaan pakkosauma antaa diivalle Marceloineen potkut. Nightwish on yksinkertaisesti sitä parasta musaa mun makuuni... ja vaikka Bluesiakin nykyisin kuuntelen enenevässä määrin :)

Keskiviikon kahvakuulaliike, osa 12

Etuheilautus yhdellä jalalla seisten:

Hyviä ja huonoja valintoja

Vuoden Urheilija on taas valittu. Mielestäni valinta meni tällä kertaa ihan nappiin. Urheilutoimittajat olivat tällä kertaa ajan tasalla.Aina muistuu päinvastaisena esimerkkinä mieleen muutaman vuoden takaa esim. se kun eteläpohjalaiset urheilutoimittajat jättivät muistaakseni pahimman kilpailijan Janne Ahosen kokonaan pois äänestyslistaltaan ja äänestivät sitten Marko Ylihannukselaa, josta tulikin sitten silloin vuoden urheilija. Sitten moni muistaa mainita aina Päivi Alafrantin valinnan vuonna, jolloin esim. Jari Kurri oli voittanut viidennen Stanley Cupin. Mutta tällä kertaa tosiaan hyvä valinta.

Pääosin muutenkin olivat tehneet ihan hienoja valintoja palkittaviksi. Muutamia valintoja olisi varmasti voinut tehdä toisinkin. Jos ajatellaan vaikka, että yksi pesäpallon läpilyönti valitaan vuoden sykähdyttävimmäksi urheiluhetkeksi; jokunen vimpeliläinen lienee näpytellyt tekstareita äänestyksessä. No toisaalta olihan yhtenä ehdokkaana jonkun veteraanijalkapalloilijan käynti Suomessa akillesjänneleikkauksessa, joten eipä siinä Ylen ehdokkuusasettelukaan ole mennyt ihan nappiin. Sitten vuoden valmentajaksi toimittajat valitsevat turkulaisen jääkiekkojoukkueen valmentajan ja vuoden joukkue on sählyn maailmanmestarijoukkue. No joo, näistähän jokainen voi olla mitä mieltä tahansa ja eipä niistä sen kummempaa. Eivätpä ne eivät ainakaan meikäläistä sen kummemmin hetkauta, mutta pitipä nyt kirjoitella kun ei muutakaan keksi.

Ja jotenkin vielä tuommoisia gaaloja seuratessa tulee niin vaivaantunut olokin. Vielä kun Suomen Urheilugaalassa tuo huumoriosasto ei ole juuri koskaan mennyt ihan kohilleen. Aina on joku väkisin sketsiksi ja huumoriksi tarkoitettu juttu aiheuttanut enemmän myötähäpeää kuin hymyä.

Sitten tähän loppuun vielä kuva osasta niitä ravintolisiä, joiden pitäisi asiantuntijoiden mukaan olla tarpeellisia ja niitä hyviä valintoja urheilijoiden lisäravinteiksi. Näidenkin tarpeellisuudesta ja tarpeettomuudesta voidaan varmasti olla puolesta ja vastaan ja kaikkea siltä väliltä... Kokkeilemallahan sen kukin tietää :)

Tourin veikkaukset ihan nappiin

Veikkasin Tour de Skin voittajiksi Kowalczykia ja Colognaa ja niinhän siinä sitten myös kävi. Kokonaisuutena oli taas hieno setti. Loppunousussa nähtiin ehkä vähemmän draamaa kuin aiemmin, tosin voittajathan olivat selvät jo ennen lähtöä. Mutta ehkä myös kilpailijat ovat oppineet nousemaan sen, sillä puolikuolleita, väärin voimansa jakaneita raatoja oli maalissa vähemmän kuin aiemmin ja todellisia nitkahtajia oli vain muutama ja ehkä pahiten hyytyi kärkimiehistä Ranslan Gaillard. Hänen kunniakseen täytyy tietysti sanoa, että hän lähti oikeasti taistelemaan kolmannesta sijasta, mutta Bauer oli liian kova. Northug oli yllättävän kova loppunousussa, äijä tuli vaan raivolla ja hurjalla kunnolla, vaikka suksi ei liukunut esim. Colognaan ja Baueriin verrattuna juuri lainkaan. Valitettavasti Nortti alkaa kuntoutumaan.

Suomalaiset oli taas kerran Fiemmessä ihan lapasia (etenkin miehet) ja hyytyivät sinne. Naisista Lähteenmäki oli ihan loistava ja todella pitkästä aikaa meillä on onneksi naishiihtäjä, joka ei ole jotain kolmekymppinen noustessaan maailman huipulle. Todella ennakkoluulottomia, hienoja hiihtoja loppunousun huipulle saakka. Niin ja sitten tuo Therese Johaug; olihan jäätävät esitykset kahtena viimeisenä päivänä ja tuo viimeisen loppunousun esitys oli jäätävyydessään jotain todella upeaa. Ja vaikka hän onkin kuin tehty tuollaista nousua varten niin siitä huolimatta se oli menoa, jota ei voi kuin ihailla. Olihan sitä ilo katsoa... vaikka norjalainen onkin. Ja nyt sitten muutama päivä pitää elää ilman hiihdon seuraamista, mutta eiköhän sitä pärjätä :)

Kahvakuulan ja piikkimaton puolesta

Olen ollut tässä viime aikoina jonkinlainen kahvakuulaharjoittelun puolestapuhuja. Nyt yksi pääkirjoitus sai meikäläisen kyllä vetämään hiukan päiväkahvit väärään kurkkuun. Kyseessähän oli Juoksija-lehdessä päätoimittaja Ari Paunosen kirjoitus liikunnan turhakkeista. Eikä siinä kirjoituksessa sinällään mitään ihmeellistä, sillä mies kirjoittaa pääosin asiaa. Mutta yksi lause ei kyllä pidä paikkaansa. Hän kyllä kirjoittaa ihan hyvin, että kahvakuula on kelpo rautaa. Mutta lisäksi hän kirjoittaa että kahvakuula vaatisi hänen mukaansa rinnalleen painostotangon; ei kuule Ari välttämättä tarvi. Ja sitten se pahin, että: "Painonnostotanko on vieläkin monipuolisempi voimailuväline kuin kahvakuula". Ja tuohon mä sanon, että ja paskat on!

Ostin tuossa viime vuonna erään kahvakuulagurun Steve Cotterin kirjan ja siitäkin löytyy jo 189 eri liikettä kahvakuulalla tehtäväksi eikä siinä edes ole kaikki mahdolliset. En usko, että löytyy semmoista valmentajaa tai kuntosaliohjaajaa ja melko varmasti voin sanoa, että ei löydy edes sellaista fysioterapeuttiakaan, joka pystyy omaamaan niin paljon mielikuvitusta, että löytää lähellekään tuota määrää liikkeitä tangolla tehtäväksi. Se on tietysti ok käyttää näitä molempia rinnan kuten Paunonenkin kirjoitaa.

Kahvakuulaliikkeet ovat äärettömän monipuolisia, sillä pystyy kehittämään kaikkia voiman osa-alueita ja sen lisäksi myös kestävyyttä ja liikkuvuutta. Vapailla painoilla tekeminen on aina kehittävämpää ja monipuolisempa kuin kuntosalilaitteilla tekeminen. Kahvakuulaiikkeiden oikea tekniikka on helpompaa oppia kuin levytankotekniikoiden oppiminen. Lisäksi harjoittelun pystyy tekemään ihan missä vain. Eli aika vaikea on löytää monipuolisempaa harjoitusvälinettä.

No pääkirjoituksethan saakin ärsyttää ja provosoida ja tässä tapauksessa Paunonen sai ainakin meikäläisen hetkellisesti ärsyyntymään. Paunonen sinällään oli pahuksen kova juoksija. 3000 metrin ennätys 7.43,2 taitaa edelleenkin olla Suomen ennätys ja samoin hänen 1500 metrin ennätyksensä on niin kovaa valuuttaa, että tämän hetkiset Suomen huiput jäävät sekuntitolkulla niistä ajoista. Paunonen veti nuo aikansa 19 vuotiaana vuonna 1977 eli veti jo nuorten sarjassa niin kovaa, että ei edes itse pystynyt aikuisena enää koskaan vastaaviin aikoihin.

Tuossa samassa turhake-kirjoituksessaan hän mainitsee myös piikkimaton, joka oli jonkinlainen muoti-ilmiö etenkin edellisen joulun aikoihin. Mutta täytyy itse sanoa piikkimatostakin, että sehän on ihan loistava keksintö. Fysiologisista taustoista ei sen kummempaa, mutta tekeehän se ihan loistavan euforisen olon jo parissakymmenessä minuutissa. Ihoa alkaa kuumottamaan ja tulee tunne, että verenkierto vilkastuu ainakin pinnallisesti. Ja jos ihminen rauhoittuu ja rentoutuu edes sen ajan päivässä niin onhan se hyvä asia. Lisäksi moni sanoo, että yöunikin on sen jälkeen parempaa. Itse nukkumaan mennessä monesti makaan sen päällä, lueskelen kirjaa ja olenpa nukahtanutkin sen päälle; tosin jos siinä pitkälti toista tuntia makoilee niin iho on kyllä aikas karseen näköinen :) Mutta uni kyllä maittaa sen jälkeen. Itse olen käyttänyt jo toistavuotta piikkimattoa ja pidän siitä äärettömän paljon. Ihan loistava keksintö eikä mikään turhake.

Tour de Ski alkaa huipentumaan. Suomen miehet olivat luvattoman vaisuja tänään. Itse miesten yhteislähtö kisa oli niin perseestä kuin yhteislähdöt yleensä ovat huolimatta näistä lukemattomista kirimaaleista. Tylsääkin tylsemmin nämä kirit menivät yksille ja samoille miehille. Positiivista sinällään, että vauhtia pidettiin kuten nyt Tourin yhteislähdöissä on kohtalaisen hyvin pidettykin. Kyllä tähän hienoon settiin pitäisi vaan saada se yksi normaalimatkojen väliaikalähtökisa. Sitten se alkaisi olla täydellinen. Toivottavasti suomalaisnaiset kohta esittävät hieman parempaa kuin miehet. Eli taas tv:n ääreen...

Keskiviikon kahvakuulaliike näin torstai-aamuna, osa 11

Kissa piru vie oli leikkinyt kameran piuhan hukkaan, mutta onneksi nyt löytyi ja tässäpä päivän liike, joka on tempaus:

Joulukuun ulkoilut

Joulukuu oli omalta osaltani numeroidenkin valossa aika hiihtopainotteinen. Tunteja joulukuussa kertyi 29h 48min ja harjoituskertoja kaikkiaan 26.

Harjoitusmuotojen mukaan jakauma oli:

Maastohiihto 22h 55min; 304,2km
Painoharjoittelu 4h 21min.
Juoksu 2h 32min; 14,5km

Hiihtolenkeillä ja juoksussa sykkeet jakatuivat seuraavasti:

alle 120 4h 31min.
120-138 10h 53min.
139-149 5h 38min.
150-164 3h 5min.
165-186 1h 11min.

Voimaharjoituksissa en sykemittaria pidä, joten ne puuttuvat tuosta. Kahvakuulalla, kun treenejä vetää niin kyllähän niissä sykkeet välillä paukuttaa siellä 150 tienoissakin.

Sitten hieman turhanpäiväisempää tietoakin eli hiihto- ja juoksulenkit ovat kuluttaneet joulukuussa 17359 kilokaloria ja kuukauden keskisyke niissä on ollut 134. Mutta sitten se tärkein tieto, että kuukauden lenkkien keskiarvo fiiliksen puolesta on selkeästi hymynaaman puolella; hyvä niin.