Tauolle

Juu, ei ollut aktivoitumisen paikka. Jiipeen blogi on vetäytynyt määrittelemättömän pituiselle tauolle. Palataan joskus asiaan...ehkä :) Urheilkaa, liikkukaa, kuntoilkaa ja olkaa aina sen verran itsekkäitä, että jätätte ensimmäisenä itsellenne aikaa hoitaa kuntoa ja sitä kautta jaksatte antaa aikaa, läsnäoloa ja hyvää mieltä myös läheisillenne ja muille ihmisille. Hyvää kesää!!!!!!!!!

Olisko aktivoitumisen paikka

Liki pariin kuukauteen en ole edes itse käynyt blogissani, melkein olinkin unohtanut jo koko systeemin. Olisko siis aktivoitumisen paikka ja uusien päivitysten aika... Paljon on harjoituksia tällä välin tehty, kymmeniä tuhansia kiloja kahvakuulaa on noussut pään yläpuolelle, satoja kilometrejä on hiihdetty, tehoja on vedetty ja paljon, paljon muuta niin työssä kuin vapaa-aikana. Niinpä, palataan asiaan lähipäivinä...

Vauhdikasta vuoden jatkoa

Rentouttavan ja sopivan treenin täyteisen joululoman jälkeen vuosi on jatkunut mukavan vauhdikkaana. Töissä on ollut sopivaa kiirettä. Uudet ja isommat tilat ovat valmistumassa ja muutto niihin tapahtuu hiihtolomalla viikolla 9. Työntekijän etsiminen ammatinharjoittajaksi on käynnissä. Mutta se ei ole välttämättä helppoa löytää ammattitaitoista, työtä pelkäämätöntä, luotettavaa ja ennen kaikkea sellaista fysioterapeuttia, jonka kanssa kemiat toimii ja yhteistyö pelittää. Mutta uskon vakaasti, että sellainen löytyy.

Treenipuolella on tullut vedettyä hyvää settiä. Jouluviikon blokkijakson jälkeen painotus on ollut tuolla pk-puolella ja tehoja vedetään railakkaasti taas tuolla helmikuun alkupuolella. Lihaskunto on tällä hetkellä parempi kuin vuosiin tai jopa kuin koskaan. Olosuhteet ovat olleet hiihdolle myönteiset ja painotus on ollut nyt selkeästi siellä. Kilsoja lienee nyt jotain 700-800 km:n välimaastossa. Samalla sisäpyöräilyä on tullut vähemmän kuin viime talvena. Mutta nyt kun se on mahdollista olosuhteidenkin puolesta, niin aikaa vietetään hiihdon parissa... on se kuitenkin niin hienoa, niin hienoa. Näillä siis mennään kohti kesää.

Se ihan huulilla oleva 500:s blogiteksti tulee tässä joskus jos on tullakseen... Nyt kuitenkin kaverit tietty näkee kuulumiseni tuolta Facebookista tai sitten vaikka Twitteristä; twitter.com/@JiiPeeHuippula Nyt kuitenkin toivotan kaikille vauhdikasta ja liikunnallista vuoden jatkoa 2013!!!!!

Joulukalenterin 24. luukku

Se on jouluaatto ja nyt on todellakin aika rauhoittua ja rentoutua. Joulukalenteri sisälsi 24 luukkua niin vanhojen muistelua kuin nykypäivääkin ihan sattumanvaraisesti ja sen kummempia liian pitkälle suunnittelematta. Hauska oli kirjoitella, toivottavasti oli ainakin jotain juttuja hauska myös lueskella. Paljon ideoita ja jutun aihioita jäi myös hamaan tulevaisuuteen. Ja myös paljon kuvia. Ehkä niitä käytän jatkossa, mutta nyt pitänen pienen luovan tauon kirjoittelussa.

Tänä talvena lumi ja pakkanen toivat onneksi koko Suomeen valkean joulua ja tunnelmat ovat kuten tässä kuvassa muutaman vuoden takaa:

Kahvakuulajoulukalenteria on tullut väännettyä koko kuukausi ja nyt on tehtynä sen puitteissa joulukuun aikana 3000 toistoa kahvakuulaliikkeitä. Aika moni muukin Mouhijärven kahvakuulakarpaaseista on ottanut sen ohjelmaansa ja se jos mikä tuo hyvän mielen myös itselleni. Kahvakuulaharrastus on nykyään iso osa elämääni ja ohjaustoiminnasta saatu kiitos myös mun ryhmäläisiltä on ollut hienoa ja liikuttavaa. Tästä on hyvä jatkaa taas ensi vuonna.

Lappi on minulle rakas ja tärkeä paikka, sinne täytyy päästä vähintään kerran vuodessa. Onneksi tänäkin vuonna sain viettää siellä pari viikkoa. Tuokoon tämä kuva jouluista tunnelmaa ja mukavia muistoja Lapista:

Joskus kirjoitin blogissani, että urheilu parhaimmillaan silloin, kun se on henkisesti, fyysisesti, teknisesti ja taloudellisesti parhaimmillaan eli niin kuin ns. pöljänä päivänä, on kuin tämä biisi... helppoa , teknistä, kaunista ja tuloksekasta... sanalla sanoen suuri nautinto :)



Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Kiitos kaikille blogin lukijoille ja ennen kaikkea
HYVÄÄ JA RENTOUTTAVAA JOULUA!!

JiiPee

Joulukalenterin 23. luukku

Joulu alkaa jo todellakin olla ovella ja kuulahullun kilpakuntoilijankin alkaa jo olla aika tarkentaa katsettaan ohi kahvakuulien kohti joulua :

Tässä joulukalenterin aikaan on tullut tehtyä kaikenlaisia nostalgiapäivityksiä, joissa on vilahdellut mm. Nivalan Urheilijoiden toppatakki. Tuo kyseinen toppatakki ja esim. retrohenkinen kuntopyörä, jonka olen saanut aikanaan rippilahjaksi :) löytyvät edelleen Nivalan nurkista :)

Joulukalanterin 22. luukku

Joulukalenterin viimeisenä treenivinkkinä otetaan mukaan yleensä luvattomien heikkojen reiden takaosien vahvistaminen. Liian monella urheilijalla ja kuntoilijalla on alaraajojen lihastasapainossa ongelmia niin, että reiden etuosat ovat hyvin vahvat ja suhteessa takaosat ovat todella heikot ja yleensä vielä kireät. Sitä kautta altistuu myös vammoille, huonommalle voimantuotolle ym. Etureisiä on yleensä mukavampi tehdä kuin takaosia ja ihminenhän on mukavuudenhaluinen olento ja tekee mielellään aina niitä mukavia juttuja ja tässä tapauksessa esim. reisipenkissä ojennusta ja jalkaprässia ja takareidet jäävät lähes treenaamatta. Näinpä sitten sitten sitä jo ennestään viturallaan olevaa lihastasapainoa heikennetään. Niinpä suosittelen kaikkia ottamaan ohjelmaansa tehostetun takareisikampanjan :) Youtubesta löytyy paljon hyviä esimerkkiliikkeitä; otin tuohon alle esimerkiksi yhden esimerkkivideon, joss on kolme hyvää liikettä hamstringeille. Lisäksi itse teen paljon esimerkiksi kahvakuulalla yhden jalan maastavetoa, joka on oiva liike reiden takaosille ja pakaroille. Kokeilkaa ja yllättykää :)

Joulukalenterin 21. luukku

Palataan joulukalenterissa väliilä taas ihan reaaliaikaan eli tämän viikon harjoituksiin; on nimittäin ollut ja on vielä muutaman päivän blokkijakson aika. Blokkiharjoittelustahan olen kirjoittanut parin vuoden aikana ja olen itse pitänyt sitä jossain määrin ohjelmassani juurikin reilun parin vuoden ajan. Kysehän on etenkin norjalaisten suosimasta harjoittelusta, jossa lyhyesti sanottuna tehdään muutamia kovia tehojaksoja harjoituskauden aikana, joiden jälkeen tulee selkeä lepojakso. Yleensä he tekevät 3 päivän aikana 4-5 tehoharjoitusta, sitten lepopäivä ja taas uusi blokki ja näitä tulee urheilijan tasosta riippuen 2-4. MK-harjoitusten tehoaika tulisi olla kussakin harjoituksessa luokkaa 15-20min.  Itse olen tyytynyt näillä vähäisillä määrilläni viikon jaksoon, jossa olen tehnyt kolmena päivänä peräkkäin MK-harjoituksen kerran päivässä, sitten lepopäivä ja uusi kolmen päivän jakso. MK-tehoaika on mullakin ollut kussakin treenissä 15-20min. ja koko harjoituksen kesto verryttelyineen ja palautuksineen n. 60min. Tälläisen jakson olen toistanut 2-3 kertaa talvikauden aikana. Kaiken kaikkiaan olen kokenut sen hyvänä settinä ja tuo ainakin erilaista ärsykettä treeniin.

Nyt kokeilen hieman erilaista jaksoa. Teen 8 päivää peräkkäin, jossa yksi päivä on kuitenkin hieman erilainen. Sunnuntaina tein vapaalla hiihtotavalla nousevavauhtisen harjoituksen, jossa viimeinen vartti meni anaerobisen kynnyksen yläpuolella. Maanantaina wattbikellä 3x4000m eli n. 5´30´´ vedot anakynnyksen yläpuolella ja 4 minuutin palautuksella. Tiistaina perinteistä hiihtoa 4x4 min./ 4min. palautuksella. Tuossa harjoituksessa tuli hieman innostuttua liikaa ja jo toisella vedolla meni hieman ylikovaa. Mutta keskiviikkona tein liikuttavan hyvän harjoituksen vapaalla hiihtotavalla. 4x5min./ 4min. palautuksella ja mikä parasta viimeinen veto oli se kovin ja paras niin kuin kuuluukin. Tuntui tosiaankin, että mies liikkui ja liikkui niin hyvin, että ihan liikuttui :) Tiistaina tuntui hieman rasitusta kropassa, mutta keskiviikkona tuntui todella hyvältä.

Torstaina kokeilin jotain uutta eli MK-tehoja kahvakuulalla ja crossfit-tyylisellä harjoituksella. Sillä muistammehan vanhan totuuden, että eihän se sydän tiedä millä lajilla sitä sykettä nostatetaan. Harjoitus ei kuitenkaan onnistunut ihan suunnitelmieni mukaan, sillä en saanut sykettä ihan sinne minne halusin; mutta kuitenkin sinne anakynnyksen tienoille. Tietysti kropassa voi olla hieman rasitusta ja syke ei sen vuoksi noussut, tosin ei tuntunut väsyneeltä. Tai sitten valitsin hieman vääriä liikkeitä.

Harjoitus oli 5x4min./ 4min. palautuksella. Eka setti oli "Tabata etuheilautus burpee". Eli kahden käden etuheilautus kaksnelosella kuulalla ja perään burpee (kyykky, hyppy etunojaan, etunojapunnerrus, jännehyppy). 20 sekuntia töitä, 10 sekuntia palautusta. Syke nousi, mutta ei tarpeeksi. Toisen neliminuuttisen tein katkeamattoman suorituksena ilman palautuksia ja syke nousi jo paremmin. Kolmannessa tein yhden etuheilautuksen, yhden burpeen, kaksi heilautusta, kaksi burpeeta jne... ja oli jo hyvä. Mutta halusin edelleen lisää tehoja. Neljännessä tein yhden burpeen, yhden tempauksen oikealla, yhden vasemmalla, kaksi burpeeta, kaksi tempausta jne... ja oli jo aika hyvä. Viimeiseen otin useampia liikkeitä ja 30 sekuntia kutakin: kyykky+työntö 2 kuulalla, tempaus oikealla, tempaus vasemmalla, etuheilautus kaksnelosella, rive 2 kuulalla vuorotahtiin, burpee, hindukyykky, etunojapunnerrus soudulla 2 kuulalla. Ja johan sykekin nousi jo kohtuulukemille. Mutta tosiaan olisi ehkä vaatinut mukaan esim. viivajuoksua ja boksihyppelyä. Kaikkinensa ihan kohtisharjoitus, ei ihan paras, mutta kehittelemisen arvoinen.

Loput kolme päivää jakaantuu hiihdon ja wattbiken kesken ja jos pakkanen kiristyy liikaa niin ei muuta kuin tonnin vetoja juoksumatolla. Ja kun tämä blokkijakso on tehty onkin enää yksi yö jouluun...ja on hyvä levätä ja palautella ...nyt taitaa muuten olla 3 yötä jouluun...

Joulukalenterin 20. luukku

Tässä joulukalenterissa on palattu useampaan otteeseen kauteen 1989-1990. Se oli omalla tavallaan merkityksellinen kausi. Silloin suksi kulki pääsääntöisesti hyvin ja samalla se oli minun viimeinen kilpailukauteni, sillä lopetin sen kauden jälkeen. Edellisinä kausina harjoittelua oli kertynyt 809 tuntia ja 750 tuntia. Kaudella 1989-1990 treenasin 600 tuntia ja samalla lisäsin hieman tehoja. Se oli lopulta hyvä kausi ja pohjanoteerauksiakin tuli vain pari, mutta pääsääntöisesti erittäin hyvää tekemistä. Kuten esim Himangalla maaliskuussa 1990:

Tuon kisan jälkeen kävimme vetämässä mm. Pudasjärvellä SM-viestit ja hiihdimme Nivalan Urheilijat 20 joukkoon, joka oli silloin ihan kova juttu. Seuraavaksi päiväksi ajoimme Keminmaahan kisoihin, jotka olivat samalla meikäläisen viimeiset kansalliset hiihtokilpailut:

Sen jälkeen tuli kesä ja pääsin opiskelemaan fysioterapiaa Rovaniemelle ja tuli aika tehdä päätöksiä. Päätös oli, että hiihto jääköön ja nyt on aika opiskella päätoimisesti; enkä ole katunut päätöstäni, vaikka olinkin vielä nuori poika, 23-vuotias. Olin harjoitellut muutaman vuoden kuin huippu-urheilija ja näin mitä se on (ja se oli hienoa). Samalla tiesin myös sen, että lahjat eivät riitä ihan huipulle, joten hyvä näin. Se on sitten se ja sama onko SM-kisoissa 15:s vai 50:s, mutta opiskelu ei kuitenkaan olisi onnistunut normaalitahdissa; tai ainakaan sillä tasolla mitä vaadin itseltäni. Eli se oli sitten siinä. 90-luvulla tuon kisan jälkeen vedin vielä yhden maakuntaviestin kuukauden treenillä, jotta sain 10 kerran osallistumislautasen omakseni siinä ylivoimaisesti Suomen suurimmassa ja kauneimmassa maakuntaviestissä; Keskipohjanmaan maakuntaviestissä. 

Sittemmin 90-luvulla liikunta oli aika vähäistä ja numerolappu taisi olla seitsemän kertaa rinnassa, kun hölkkäilin ne muutamat maratonit Helsingissä ja Tukholmassa. Mutta 2000-luvulla aukeni uusi elämä, kun innostuin sauvarullaluistelusta ja sitten varsinaisesta kilparullaluistelusta. Ja sillä kilpakuntoilijan  tiellä ollaan edelleen. Rullaluistelu oli ihan mahtavaa, mutta lajin Suomessa hiivuttua on oma laji hiljalleen vaihtunut pyöräilyksi ja olen siitä jälleen innoissani kuin pikkupoika. Eli nyt tämä on sitä kilpakuntoilijan elämää tai veteraaniurheilijan elämää, mutta vain elämää :) Elämää, jossa urheilu ei ole se ykkösasia, mutta se on se iso asia, jonka avulla olen onnellisempi ja jaksavampi niin työssä kuin vapaa-ajallakin.

Sielultani olen viimeisen päälle kestävyysurheilija; kisa on aina juhlapäivä, mutta jo kovissa harjoituksissa itsensä ahtaalle laittaminen on niin siistiä. Olin varmasti aina aika lahjakas harjoittelija ja ehkä se näkyy edelleen siinä, että tykkään harjoitella vaikka se ei aina harjoituksellisesti olisikaan niin järkevää. Mutta kuten sanottua kisapäivä on aina juhlapäivä myös kilpakuntoilijalla ja sitä se oli myös maakuntaviestissä hurjassa pakkasessa Kälviällä vuonna 1985:

Kestävyysurheilu on armoton ja raaka laji, mutta ehkä juuri siksi niin ihanaa...

Joulukalenterin 19. luukku

Joulukuu 1989:

Joulukuu 2012:

Puku löytyy edelleen nurkista, mitä sitä nyt hienua pukua pois heittämään :-D Tukkamuoti on ehkä hieman muuttunu...

Joulukalenterin 18. luukku

Joulukalenterin 18:s luukku toimii tällä kertaa aikakoneena ja palauttaa mieleen, että mitä tapahtui suomalaisessa urheiluelämässä päivälleen 30 vuotta sitten 18.12.1982.

Formula-ykkösten maailmamestari Keke Rosberg valittiin kyseisenä päivänä vuoden 1982 suomalaisurheilijaksi. Mäkihypyn maailmanmestari Matti Nykänen sai enemmän yhteisääniä (3568-3511), mutta useammat ykkössijat ratkaisivat tittelin Rosbergin hyväksi. Samalla Rosbergista tuli ensimmäinen moottoriurheilija, joka voitti vuoden urheilija -tittelin ja samalla aiheutti tietysti kovaa keskustelua siitä, että onko moottoriurheilu urheilua vai ei. Sittemminhän samaisen tittelin ovat voittaneet moottoriurheilijoista myös Juha Kankkunen ja Mika Häkkinen.

18.12.-82 kilpailtiin myös hiihdon maailmancupin avauskilpailu Davosissa. Voittaja 15 km:n matkalla oli Norjan Pål-Gunnar Mikkelsplass. Paras suomalainen oli Kari Härkönen ollen 8:s. Seuraavat suomalaissijoitukset olivat Harri Kirvesniemi (19.), Kari Ristanen (31.), Kari Väänänen (41.), Veijo Hämäläinen (42.), Juha Mieto (49.) ja Aki Karvonen (63.) Kovin olivat suomalaissijoitukset verrattavissa tämän päivän sijoituksiin ja ehkäpä jopa parempia, jos katsellaan esim. Rukan maailmancupin suomalaissijoja. Tämmöistä nippelitietoa tänään, kun on 6 yötä jouluun... ja ei muuta kuin huomiseen...