Vuoden valinnat

Vuodenvaihde on aina erilaisten valintojen aikaa. JiiPeen blogi kantaa kortensa kekoon ja palkitsee vuoden 2008 rullaluistelutaivaan tähdet leikkimielisillä palkinnoilla, vähän samaan tyyliin kuin ison veden takana NHL:ssä trophyilla. Valinnat on tehtu äärimmäisen vakavahenkisesti ja kieltämättä aikamoisilla sisäpiiritiedoilla. Le Mansin legendat näyttävät olevan hyvin esillä palkittujen joukossa.

Mascara-trophy: Anneli ja Esa Kymäläinen

"Hehän korjaavat ihan mitä vaan meikeillä"

Salvequick-trophy: Juha Ruokonen

"taitavasti korjattu kisa-asun persaus"

Lambi-trophy: Jaakko Ajanki

"Taitava insinööri saa laakerin pysymään väljässäkin laakeripesässä" ja kunniamaininta myös sykelähettimen lisäantennista

Mauro-trophy: J-P Huippula

"hyvät kiipeilyt dunlop-mäessä"

Patjat ovat ylimainostettuja -trophy: Olli Sjö

"mies hämmästytti naapurin tissiposket nukkumalla jopa betonilla"

Le Mansin päivittäistavarakauppiaat palkitsevat kullatulla porkkanapussilla Esa Klaavun.

Risto Laitinen palkitaan kullatuilla korvatulpilla.

Ranskan rautatieläiset palkitsevat Esa Lottasen vuoden suomalaisena junamatkustajana Ranskassa kullatulla junalipulla.

Juha Heikkilä palkitaan pitkästä ja vahvasta puristuksesta kullatulla kiskolla.

Lisäksi Tiit Idarand palkitaan huoltajan ja valmentajan hommistaan kullatulla sekuntikellolla.

Muutama valinta osuu myös Le Mansin porukan ulkopuolelle:

Turbodiesel-trophy: Jani Suihkonen

"vuoden vetojuhta"

Usain-trophy: Teemu Ylänen

"on se nopee"

Slowhand-trophy: Jaettu palkinto Esa Lottanen/ Tuukka Puuronen

"nehän osaa soittaa"

Tissiposki-trophy: J-P Huippula

"Juvalla ei sitten lainkaan vetohommissa ja loppukirissä kuitenkin toiseksi"

Säilä-trophy: Mika Kuoppala

"vuoden sivaltaja"

Haddock-trophy:Esa Kymäläinen

"vuoden kapteeni ja Suomen nopein luistimien jalkaanlaittaja"

Kiitos ja anteeksi; älköön kukaan ottako nokkiinsa, leikkiähän nää vaan on.

Oikein hyvää ja liikunnallista uutta vuotta!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Harjoitusvastusta ja sänkipeltohiihtoa

Kinkunsyönnin jälkeen on taas palattu hiljalleen peruskestävyysharjoittelun pariin. Olen aikaisempina talvina tehnyt spinning-pyörällä talviset pyöräilyharjoitukset, mutta tälle talvelle se rakkine alkoi tuntua jo hieman liian tutulta. Panostin nyt omaan pyörään kiinnitettävään harjoitusvastukseen. Pyöräilijöille se on tuttu laite, kilpapyöräilijäthän polkevat ihan rullien päällä, mutta tämä kiinnitetään taka-akseliin ja magneettivastuksella saadaan säädettyä takapyörän vastusta. Eikä tarvitse tasapainoilla vaan pyörä pysyy jämäkästi paikoillaan. Maisema vaihtuu tietysti yhtä huonosti kuin kuntopyörälläkin, mutta on pyörittäminen kuitenkin luonnollisempaa ja tutumpaa kun saa pyörittää omalla tutulla pyörällä. Mulla se on todellakin tuttu pyörä, vanha kunnon retrohenkinen Peugeot suoraan 80-luvun syövereistä kuten kuvasta näkyy. Harjoitusvastusten hinnat pyörivät alan liikkeissä 250-500 euron tuntumassa, mutta itselleni riitti ihan Bilteman versio (99euroa) ja ensikokemukset ovat siihen laitteeseen olleet erittäin hyvät. Omasta puolestani voin suositella. Eilen tein 90min harjoituksen pyörällä ja hyvän pk-alueen harjoituksen sain tehtyä; yleensähän pyörällä tulee tehdä peruskestävyys n. 10 pykälää alemmilla sykkeillä kuin esim. hiihtäessä. Eikä sykkeen pitäminen sillä alueella vaatinut mitään älytöntä poljinnopeutta tai ylenmääräistä vastusta kuten monesti saattaa käydä kuntopyörällä polkiessa. Poljinkierroksia kai pitäisi yleensä olla se 80-100 minuutissa kestävyysharjoituksissa; ainakin aikanaan sanottiin niin.
Niin ja hiihtämisestä puheen ollen tänään tuli sitten myös hiihdettyä. Ja se tapahtui ihan viereisellä sänkipellolla, myös 1,5 tunnin lenkki. Luntahan täällä ei ole kuin 2-3 senttiä, mutta aikanaan jo kotiseudulla Keski-Pohjanmaalla hiihdettiin vähälumisina talvina parin sentin lumella nurmikolla tai sänkipellolla. Tampereella olisi tykkilumilatu, mutta sinnekin on se lähes viitisenkymmentä kilometriä matkaa. Elikkä tulipa sitten tahkottua 430 metrin kierrosta muutama kymmenen kertaa; ja pirun hauskaa oli. Itse asiassa perinteinen luistaa siinä ihan hyvin ja kun katselee potkun paikan hyvin niin mikäs siinä. Tosin hullun paperit on nyt hankittu ainakin naapureiden silmissä viimeistään nyt. Toisaalta kävi siinä jo pari muutakin kokeilemassa, kun olin sen hyvin polkenut. Tuollaisissa huonoissa olosuhteissahan myös erottuu hyvin teknisesti lahjakkaat hiihtäjät. Muistan aikanaan armeijassa Kajaanissa talvena 86-87, kun sattui myös hyvin huonoluminen talvi ja jouduimme siellä kolaamaan itsellemme jonkinlaisen treeniladun metsäautotien reunaan. Siinä sitten erottui hyvin selvästi kuka saa suksen liukumaan ja on silmää katsoa potkun paikka. Yksi meidän porukasta oli jo silloin siinä hommassa ylitse muiden, mutta hänestä tulikin sitten aikanaan Naganossa olympiavoittaja... Oli se upeaa menoa jo silloin, ilmiömäinen lahjakkuus.
Se täytyy myös myöntää, että vaatiihan se tiettyä asennetta vetää "sänkipeltohiihtoa", mutta mikäs siinä sitähän löytyy!! Huomenna taas pari tuntia sänkipellolla.

Rauhallista Joulua

Saimme sitten myös Mouhijärvelle jonkinlaisen valkean joulun ja hyvä niin. Hyvin on treenattu ja nyt on aika rauhoittua harjoittelunkin suhteen ainakin pariksi päiväksi joulun viettoon ja työn puolesta rauhoittua peräti reilun parin viikon joululomalle. JiiPee toivottaa hyvää ja rentouttavaa joulua rullaluisteluväelle ja kaikille niille urheilullisille ihmisille, jotka sattuvat joskus tätäkin blogia lueskelemaan.

Tekniikkaa ja lajianalyysia

Pitäiskö sitä pureutua välillä mun tekniikkaongelmiin. Kuten sanottua olen entinen hiihtäjä ja vielä ajalta jolloin peruskestävyys ja kestovoima olivat kaiken a ja o; kestävyyslajihan se tosin edelleen on, mutta silloin pk-painotus meni hieman yli. Itsekin olen ajatellut harjoittelua hyvin fysiologiakeskeisesti ja se on toisaalta hyvin mielenkiintoista miettiä kunkin harjoitteen vaikuttavuutta. Tekniikka-asiat ovat olleet mulle aina jollain tavalla mörkö, välttämätön paha. Ja toisaalta en ole esim. koordinaation puolesta kovinkaan lahjakas. Hiihtopuolella pertsan tekniikka oli mulla aika huono, mutta vapaa kulki ja tekniikka oli luonnostaan aika hyvä sen kummempia miettimättä; oli vahvat jalat ja kyky saada suksi liukumaan. Nyt rullaluistellessa tilanne on toinen, kommentit ovat olleet kavereilta parina viime vuonna tyyliin: ”voi kun sä vielä oppisit luistelemaan, vielä kun se sisäpuristus löytyisi niin sua ei pidättele mikään, potku jää taakse…” Juuri näinhän se on ,mutta kun se ei hemmetti soikoon ole niin helppoa. Satoja tuhansia ja varmaan miljoonia potkuja suksilla niin ei se kovin helposti potku muutu rullaluistelun puristukseksi. Nyt marraskuussa Late ilmaisi asian niin, että kun puristus on mullakin voimakkaimmillaan niin paino on jo siirtynyt toiselle puolelle; simsalabim juuri näinhän se on ja nyt mäkin ymmärrän mitä tarkoittaa kun potku jää taakse. Kuten yllä olevassa mun kuvassakin voi nähdä niin oikean jalan voimakkain puristushan on vasta tulossa, mutta paino on jo hyvää vauhtia siirtymässä vasemmalle. Esa kirjoitti omassa loistavassa blogissaan, että turhiin kiemurteluihin ja koristeluihin on turha tekniikka-asioissa kiinnittää liikaa huomiota vaan täytyy vaan keskittyä olennaiseen. Itse olen nyt yrittänyt huomioida paria asiaa: se, että yritän suunnata liuún enemmän eteenpäin (kapeammalle) ja samalla saan pidettyä vartalon painon pidempään jalan päällä eli vartalon paino on puristuksen päällä ja sitten toiseksi sen, että jalka kiertää kunnolla vartalon takaa, koska se tuntuu ainakin saavan luonnostaan aikaiseksi myös jonkinlaisen sisäpuristuksenkin. Ainakin viime lauantaina Ukissa luistelu tuntui aika helpolta. En tiedä olenko edes jäljillä…
Jos hiihtopuolella mietitään asiaan niin wassussa ja mogrenissa mun mielestä vartalon painon tulee pysyä työntöpuolen jalan päällä ainakin siihen saakka kunnes käsityöntö on vartalon kohdalla ja vasta sitten aletaan siirtää paino liukupuolelle. Maailman cupissakin näkyy hiihtäjiä, joilla paino alkaa siirtymään heti käsityönnön alettua jo vastakkaiselle puolelle. Tästä oli Esankin kanssa puhelimessa juttua, mutta en varmaan saanut artikuloitua tätä silloin kunnolla sattuneista syistä :D
Toinen asia mitä olen pohdiskellut viime aikoina on se, että kun viime kesänä satuin itsekin pysymään parissa kisassa huippujen mukana niin onhan se melkoista rynkytystä ja vauhtileikittelyä tuo kilpailu kärkipäässä. Kakskerrassakin Jani veti joka hemmetin töyssyn sen minkä ehti ja kohta mentiin taas rennommin. Tätähän se on ja ihan hauskaa. Mutta mitä se tekee harjoittelun suhteen. Hetki täysillä ja sitten rennommin eli ainakin hetkellistä nopeutta pitää kestävyyden ohella olla. Mitä se nopeus on? Nopeus on voimaa jota taito hallitsee. Eli olen muuttanut ajatteluani niin, että on tavallaan turhaa painottaa alaraajoille hirvittävän pitkiä kestovoimasarjoja vaan tärkeämpää on pitää maksimivoima- ja perusvoimatasot alaraajoissa kunnossa. Toisaalta kestovoimaa tarvitaan taas keskivartalon lihaksille, etenkin syvät vatsalihakset ovat ensiarvoisen tärkeät. Jos ne ovat heikot, luisteluasennon pitäminen on vaikeaa, lantio kippaa eteen, jolloin takapuoli työntyy taakse ja silloin paino ei ole enää jalan päällä. Eli pointti oli se että kehitä oikeita asioita niin ne myös tukevat tekniikkaa ja taloudellisuutta ja luistelu on sitä myöten helppoa. No tämän sekavan kirjoituksen ajatuksena oli myös se, että tekniikka-asiat eivät ole enää niin mörkö mulle, kunhan kiinnittää perusasoihin ja oikeisiin asioihin huomiota ja niin, että joka ikinen luisteltava metri on myös tekniikkaharjoitus ja samalla kuitenkin voi myös saada fysiologisesti kehittävän ja hyvän harjoituksen. huhhuh… tulipas kirjotettua…

JiiPee

Levin alkutalvea

Kyllä se talvikin vaan löytyi; ainakin Leviltä...

Ennen oli sentään 4 vuodenaikaa

Voimajakso takana

Loka-marraskuun painotuksena oli perusvoimatason kehittyminen. Tämä etenkin ylävartalon osalta unohtamatta kuitenkaan alaraajoja. Tämä siksi, että viime vuosina ylävartalotreenit ovat jääneet vähemmälle ja tosiaan pari pitkää hiihtoa lienee kevättalvella edessä. Itsellänihän on ollut linjana painottaa eri harjoituskausilla selkeästi tiettyjen ominaisuuksien kehittämistä ja muu harjoittelu on sitten lähinnä ylläpitävää. Nyt viikon kaksi pääharjoitusta olivat voimaharjoitukset ja muu siinä ympärillä oli lähinnä peruskestävyyttä. Aiemmin kokeilin jopa 3-4 voimaharjoitusta viikossa, mutta se oli omalla harjoitustaustallani liikaa ja tuloksena oli vain turhaa tukkoisuutta ja jumia. Nyt oli tunne, että harjoitukset olivat kehittäviä ja kyllä esim. penkkipunnerrus kehittyi hyvin.

Seuraavien kuukausien aikana painotus siirtyy selkeämmin peruskestävyyden kehittämisen puolelle. Voimaharjoitus muuttuu enemmän aerobisen lihaskestävyyden puolelle ja tällöinhän ne toimivat myös lihaksistoa huoltavana harjoituksena. Lisäksi loikka- ja hyppelyharjoituksia otan ohjelmaan.

Tappara palasi viime viikolla voittojen tielle ja on nyt jopa voittoputkessa. Huomenna vaan voitto sieltä pohjoisen suunnasta Kärppien kotiluolasta. Lauantaina oli hienoa nähdä pitkästä aikaa taisteleva Tappara, täysin erinäköinen joukkue kuin edellisviikolla eli selvä ryhtiliike oli tapahtunut pelaajissa. Henkisellä puolellahan ne suurimmat ongelmat varmaan olivat varsinkin tappioputken pidentyessä. Mutta katsellaan miten homma etenee...

Putkirullaluistelua

Tuli tuossa lauantaina ajeltua Uuteenkaupunkiin Vahterukselle vetämään rullaluistelulenkki. Pari tuntia ja 44km oli saldona. Pääasiassa peruskestävyyttä ja tekniikan haeskelua, mutta välillä myös muutama reippaampi kierros. Hyvältä tuntui sekä fyysisesti että henkisesti. Sai myös vetää ihan rauhassa; paria turkulaista pyöräilijää lukuun ottamatta ei näkynyt juurikaan muita. Yksi nuorten juoksijoiden ryhmä kävi tekemässä lyhyen harjoituksen välillä, mutta sitten ei muita. Sinällään mahtuis aika paljon enemmänkin porukkaa ja kun paikka on todella hyvä treenata ja tarvittaessa saa kyllä todella kovankin harjoituksen aikaiseksi, sillä korkeuseroakin kierrokselta löytyy. No toivottavasti jatkossa myös yhä useampi rullaluistelijakin löytää paikalle. Itse kävisin varmaan paljon useamminkin, mutta matkaa on kuitenkin lähes 150km niin se vähän rajoittaa. Mutta pakko varmaan ennen joulua heittää ainakin yksi reissu sinne suuntaan.

JiiPee

Putkihiihtoa

Tuli käytyä eilen ensimmäistä kertaa tälle syksylle; oikeastaan eka kertaa pariin kolmeen vuoteen; Jämin hiihtoputkessa hiihtelemässä. Ei sen enempää kuin 90 min. PK-hiihtoa luistellen. Suht hyvin pysyi PK-tasolla ja muutenkin hiihto oli mukavan tuntuista. Väkeäkin oli, mutta sunnuntain suurin ruuhka oli varmaan ollut jo aamupäivällä ja puolenpäivän jälkeen, joten hyvin mahtui lappamaan.

Siinä kun katselin muiden menoa niin kiinnitin huomiota, että osaa hiihtää putkessa todella hiljaa eli ihan "seisoskellen"; no okei he pitävät sykkeet ihan varmasti peruskestävyyden puolella, mutta kannattaisiko nämä pitkät hitaat tehdä esim. sauvakävellen, vaeltaen tai esim. rullilla kuin putkessa, jossa lumikin on yleensä hieman huonoluistoista. Eikös putkessa voisi antaa mennä hieman reippaammin, vaikka ihan selkeästi jo vauhtikestävyyden puolelle. Tällöin omalla kohdalla ainakin hiihtotekniikka on mukavimmillaan, voi mennä rennon letkeästi ja liuúttaa kunnolla suksea. Tämä olisi varmasti tekniikalle hyvä juttu. Kyllähän tietysti yleisen sarjan hiihtäjä pystyy hyvin tekemään pk-lenkkiä putkessakin, mutta se mitä seurasin olivatkin lähinnä juniorihiihtäjiä. Itselläni sykkeet meinasivat myös aika helposti lähteä yli aerobisen kynnyksen. Jos olisin itse tehnyt pitemmän treenin, olisi yksi vaihtoehto ollut tehdä hiihtäen alkuun ja loppuun kevysti ja keskellä PK-VK- tasolla hyvää teknistä hiihtoa rennon letkeästi ja sitten hiihdon jälkeen jatkaa vielä esim. sauvakävellen 90min. Tietysti nuo oikeat hiihtäjät viettävät juuri nyt todella paljon aikaa suksilla ja täällä sen juuri nyt joutuu tekemään putkessa, joten kylläpä siellä sitä pk-treeniäkin pitää tehdä. No toisaalta näytti siellä jotkut veteraanit vetävän taas tosi kovaakin, eikä välttämättä teknisesti niin hyvin; ainakaan kaikki...

Mutta toivotaan luonnonlunta ettei kovin montaa kertaa tarvis käydä putkessa, mä en siitä putkihiihdosta ny niin kovin paljon nauti.

JiiPee

Tunnelmallista spinningiä

Pirkanmaata riepotteli tänään jonkinmoinen tuuli ja ainakin meidän kulmilla oli sähkötkin pois parisen tuntia. Siinäpä oli oiva aika vetää treeni spinning-pyörällä ja oli ensimmäinen kerta kun tuli vedettyä spinning kynttilän valossa. Kyllähän sitä muuten pimeessäkin vetää, mutta valoa tarvitsi lähinnä kelloa varten, että saattoi tsekata vetojen pituudet. Ihan ok harjoitus. Lyhyt tosin, kaikkiaan 45min. Verryttelyt ja 1, 2, 3, 4, 5, ja 6min. pätkät seisten raskaalla vastuksella ja välissä 2 min. palautukset. Tunne oli hyvä ja tulihan ne sähkötkin sieltä sitten.

Lokakuun yhteenveto

Vedin tuossa yhteen lokakuun treenit. Yhteensä 26h 47min. 223,74km. Harjoitusmuodoittain jakautui niin, että voimaharjoitukset 29%, juoksu 21%, rullahiihto 14%, sauvakävely 11%, maastopyöräily 10%, spinning 8% ja muut 6%. Ajallisesti määrä ei ole kummoinen, harjoituskertoja on kuitenkin 27. Se mikä ilahduttaa eniten on se, että painotus oli ja on myös marraskuun perusvoimassa; ja kaikki ne voimatreenit tuli tehtyä mitkä olin suunnitellutkin.

Sen verran täytyy näin penkkiurheilijana palata vielä tuonne formuloihin. Hamiltonhan sen mestaruuden sitten vei, itse olisin toivonut mestaruutta Massalle. No kyllähän Hamilton sen tavallaan ansaitsi, ajoi tasaisen hyvin koko kauden ja otti oppia viime kauden lopun töppäilyistään jne. Radalla hän vaikuttaa nopealta, varmalta, on aggressiivinen, röyhkeä ja periksiantamaton. Niinhän huippu-urheilijan kuuluukin olla, mutta se mikä minua ärsyttää on se, että kaveri on pitkin kautta arvostellut ja aliarvioinut julkisuudessa kuta kuinkin kaikkia muita kuskeja. Mä en vaan voi ymmärtää sellaista, koska mun mielestä lajissa kuin lajissa sääntö numero yksi on, että kunnioita vastustajaasi. Hienoa ettei Räikkönen ole lähtenyt tuolle Hamiltonin linjalle juuri lainkaan. No se siitä, formula on formulaa... Meillä rullaluistelupiireissä ei onneksi ole tälläistä epäurheilijamaista meininkiä, mutta toisaalta onhan se niinkin, että milloinpa rullaluistelija pääsisi edes julkisuudessa lausuntoja antamaan :-D

Rytmityksen merkitys

Tuohon eiliseen kirjoitukseeni vielä sen verran palatakseni, että jos joku näitä sepustuksia sattumalta lukeva saa näistä jotain lisää motivaatiota kuntoilua tai jopa rullaluistelua kohtaan niin se on aina voitto. Omassa työssäni joudun koko ajan painimaan tämän asian kanssa, että miten saada ihminen liikkumaan ja motivoitumaan oman kunnon hoitamisesta.

Mutta siihen rytmitysasiaan, sitä tuli taas pohdittua tuossa tämänkin päivän lenkin aikana. Mielestäni moni aktiivikuntoilijakin tekee siinä virheen, että harjoittelu on hieman tasapaksua. Lisäksi moni tekee kaikki harjoituksensa aina hieman liian kovaa. Kovaakin pitää tietty tehdä, mutta ei aina kaikkia lenkkejä. Itselläni on omakohtaisia kokemuksia kaukaa 80-luvun lopulta, jolloin eräs syksy harjoitukset painuivat pääsääntöisesti tuonne vauhtikestävyyden puolelle ja kyllähän se suksi kulki marras-joulukuun, mutta sitten mentiin monttuun. Nykyään pystyn ajankäytön puolesta tekemään helposti 5 tunnin harjoitusviikon, mutta yli 8 tuntia viikossa tehokasta harjoitusaikaa vaatii jo järjestelyjä. Koska omassa filosofiassani harjoittelun rytmitys on yksi tärkeimmistä asioista joudun painiskelemaan asian kanssa harjoittelussani jonkin verran. Nykyään pyrin tekemään 2 kovaa viikkoa ja yhden palauttavan. Koska en kovilla viikoilla pysty järkyttämään kroppaa pelkästään määrällä sitä pitää sitten koittaa tehdä myös tehoilla ja kaiken kaikkiaan hyvillä ja järkevillä harjoitteilla eli periaatteena on ettei vaan käy lenkillä ajattelematta sen enempää. Tietysti pitkän PK-harjoituksen pystyy tekemään silloin tällöin viikonloppuisin. Sitten rytmityksen kannalta on tärkeää se, että se palauttava viikko on sitten todellakin kevyt. No nämä ovat niitä asioita, että niistä ei kannata tehdä liian monimutkaisia, koska harjoittelu on loppuviimeksi aika yksinkertaista hommaa. Mutta näillä pikkuasioilla aina voi asiaa petrata. Tietysti eri aikoina yritetään kehittää ja painottaa myös fyysisen kunnon eri osa-alueita, mutta niistä joskus myöhemmin.

Tämän päivän harjoitus oli muuten sauvarinne-harjoitus Ellivuoressa. Olen nyt pari kertaa käynyt vuosien tauon jälkeen sauvarinteessäkin ja on kyllä ollut hienoa. Miksi sitten näin hiihdonomaista harjoittelua rullaluistelijalla. Ensinnäkin kokonaistyö kehittää peruskestävyttä hyvin ja toiseksi siellä häämöttää keväällä Lapponia-hiihtoviikko ja kättä päälle -sopimus sen hiihtämisestä; josta kuuluu kiitos tuonne Lahden suuntaan :-D Että semmosia...

Niin niin kyllä se Tappara taas otti turpiinsa; nyt ovat kyllä kotipelitkin olleet nihkeitä, toivottavasti pojat saavat maajoukkuetauolla kuviot parempaan kuntoon ja sitä myöten taas oivan peli-ilon. Palaillaanpa taas asiaan tuossa joku päivä.

JiiPee

Miksi oma blogi?

Niin, miksi oma blogi. Eipä siinä sen kummempaa syytä, ehkä vähän vahingossakin tuli luotua omat blogisivut. Mutta mikäpä siinä. Itse asiassa olen ajoittain kirjoitellut rullaluisteluseura Radical Sportin sivuille ja ajatusten pistäminen kirjalliseen muotoon on loppujen lopuksi aika terapeuttistakin toimintaa. Tulen kirjoittamaan näille sivuille kokemuksiani harjoittelusta ja hyväksi kokemiani harjoituksia. Sitten kun ajatuksia esim. harjoittelusta kirjoittelee niin niitä tulee ajateltua myös hieman syvällisemmin ja saattaapi löytyä jopa jokin uusi näkökulma asiaan.

Rullaluistelu on mun oma lajini, johon käytän tällä hetkellä paljonkin aikaa. Viime kesän Le Mansin 24 tunnin kilpailu osoitti sen, että vaikka ne keski-euroopan kovat äijät menee kovaa niin kylläpä sitä itsekin ajoittain menee aika kovaa. Niinpä ensi kesän kovin tavoite on näillä näkymin mastersien EM- tai MM-kisa ja mahdollisimman hyvä menestyminen siellä; missä ne sitten lieneekään. Ja nyt kun tavoitteita kirjoittelee ns. julkisesti niin ehkä sekin antaa annoksen lisää motivaatiota. Lokakuu oli jo leppoisan syyskuun jälkeen hyvä harjoituskuukausi. Pääpaino oli voimaharjoittelussa ja tarkoituksena nostaa hieman hiipuneita perusvoima-tasoja ylöspäin. Tämä teema jatkuu vielä marraskuun ajan. Ensi talvena on tarkoitus myös hiihdellä muutamaa aikaisempaa talvea enemmän. Tämä vaatii myös ylävartalon treeniä. Vanha totuushan on myös, että hiihto vaatii harjoitusmuotona myös juoksua. Nyt juoksukuntokin on alkanut hiljalleen kehittyä ja esim. tänään pyhäin päivän aamun harjoitus oli juoksua 1.23 h. keskisykkeellä 141 ja matkaa kertyi 14,8km. Positiivisinta on se, että paikat kestää jo juosta tuonkin verran. Tämän pyhäin päivän kruunaa sitten tietysti SM-liigan ottelu Tappara-Kalpa. Tappara palasi 5 tappion jälkeen Raumalla voittojen tielle ja toivottavasti sama voittoisa tie jatkuu tänäänkin ja jatkuuhan se.

JiiPee