Atkinsin opissa

Viime viikonloppu tuli vietettyä Sutton Atkinsin harjoitteiden parissa Salossa ja paljon hyvää asiaahan sieltä tuli. Slideboard-jutut olivat hyviä ja ensi viikonloppuna mullakin on jo oma slideboard. Keskivartalon stabiloivia harjoitusten niinkin voimakas korostaminen oli ehkä pieni yllätys. Itse liikkeet olivat kyllä aika lailla tuttuja, varmaankin kolmasosaa niistä olen teettänyt omilla asiakkaillani, toista kolmannesta olen itse ainakin joskus tehnyt/kokeillut ja loput tuttuja ainakin kirjoista. Leikit ja pelit luistimilla olivat loistavia ja niistä on suuri hyöty junioreitten ohjauksessa. Tekniikkadrillit ja harjoitteet olivat hyviä ja niistä on varmasti itsellenikin suuri hyöty; kunhan ensin itse ne edes opin :)

Mullehan tuollaiset ryhmässä suoritettavat tekniikka- ja koordinaatioharjoitukset ovat fiilikseltään verrattavissa johonkin sinne oopperan seuraamisen ja perse paljaana kusiaispesässä istumisen välimaastoon. Sitä kun on teknisesti ja koordinatiivisesti lahjaton niin se vaatii niin pirusti aikaa ja keskittymistä, että ensinnäkin oikea liikerata löytyy ja se pitää tehdä hitaasti ja yksin ihan rauhassa. Tuollaisella kurssilla tietysti pitää kiirehtiä eteenpäin koko ajan. Mutta itselleni kiireellä vaikean ennen kokemattoman jutun kokeileminen on täyttä myrkkyä ja sitten jos siihen joku tulee heittämään siinä tilanteessa vielä epäolennaisen ohjeen niin johan palaa meikäpojan hermot ihan satasella. Jatkossa lastenkin parissa täytyy aina muistaa, että pitää antaa aikaa, koska vaikeat ja helpotkin asiat opitaan niin eri tahdissa.

Muistan aina kouluajoilta, kun opeteltiin koripallon set up -heittoa ja sen rytmitys ei meinannut vaan multa onnistua. Sitkeyttä ja halua kuitenkin oli ja hyvin pienestä se oli kiinni, lähinnä siitä rytmityksestä. Toistoja tuli, opettajalla oli kuitenkin pelisilmää ja tunsi jo mun oudon luonteen ja tyytyi fiksusti vain sanomaan "väärin", "melkein" tms. eikä tunkenut mitään typerää ohjetta siinä tilanteessa, koska se olis saattanut pilata koko homman. Toistoja tuli kymmeniä, tunti loppui, mutta kun aikaa meillä oli homma jatkui, olisko toistoja jo toista sataa ja sitten sieltä se tuli, jess! Kyllähän lyötiin ylävitosta ja sen jälkeen olinkin koripallossa aika pitelemätön; läpiajo, set up ja kaksi pistettä. Siinä oli oppilaalla sitkeyttä ja opettajalla viisautta.

Nyt kun alettiin rönsyillä niin rönsyillään lisää. Lukioajoilta muistan, kun tuo rytmiikka ei huvittanut sielläkään lainkaan ja muistan valinnaisliikunnassa kun meitä ei jätkien kanssa silloin rytmiliikunta silläkään tunnilla juuri kiinnostanut, joten linnoittauduimme jätkien kanssa välinevarastoon. Opettaja aneli meitä pois sieltä, mutta eihän sen auttanut kuin hakea rehtori paikalle ja rehtori uhkaili ja lopulta korotti ääntään sen verran, että varmaan viereisen vesitornin vesi lainehti ja olihan meidänkin sieltä tultava pois ja ei muuta kuin rytmiliikuntaa :( Vesitornista puheen ollen, luulenpa, että jos silloinen yläasteen rehtori olisi sinne tullut korottamaan ääntään niin se vesitorni olis varmaan kaatunut.

Aikanaan oltiin myös tuossa Hämeenkyrössä jonkun sortin tanssikurssilla ja sehän oli mulle ihan hirveetä. Naama punotti ja tuskanhiki vaan valui pitkin selkää persvakoon. Eräälläkin kerralla juuri kun oltiin työn ja tuskan kautta saatu juuri ja juuri oikelta näyttävä foxin askel sieltä tuleman muutaman kerran oikein, niin johan opettaja sitten sanoi, että tänään loppuaika harjoitellaan sitten tangoa, häh! siis juuri kun oppi jotain niin heti siihen sekoittamaan jotain ihan muuta. Voi helevettiläinen, sillä sekunnilla loppui se tanssikurssi meidän osalta ja samalla sen jälkeen ainoaksi tanssiksi mulla on jäänyt häävalssi ja tanssilattialla olen sen jälkeen korkeintaan hyvissä bileissä käynyt heittämässä spagaatin.

Nämä rönsyilyt tulivat vaan siinä mielessä mieleen, että kaikki asiat eivät tosiaan kaikkien osalta tule ja löydy niin helposti. MUTTA kun tarpeeksi koittaa ja sitkeyttä riittää niin kaikki on opittavissa ja sittenhän niitä on hyvä jauhaa ja jauhaa. Itsekin uskon talven mittaan oppivani sirklaamaan ympyrää niinkin, että kaikki renkaat ovat lattiassa ym. näitä mulle erittäin vaikeita juttuja. Se vaatii vaan aikaa ja reeniä ja ihan omin päin omaan tahtiin ja hyvin keskittyen. Nytkin on ollut luistimet työpaikalla ja siinä ruokatunnin päälle on hyvä käytävällä harjoitella painonsiirtoa ulkokantille, pujottelua ym. pikkukivaa. Sopivaa harjoittelua etenkin nyt, kun mäkin olen pari päivää voisko sanoa oikein harjoittelukiellossa poskiontelontulehduksen takia. Ja eipä siitä jatkossakaan varmaan haittaa ole, päinvastoin.

Suttonin kurssinhan kruunasivat loistavat hyppylyharjoitukset ja kaiken kruunasi upea Tabata-harjoitus. Hyppelyistä osa oli hyvin tuttuja, osa vähemmän tuttuja. Ja joskus aikaisemmin oli tullut kokeiltua myös perse edellä seinälle kiipeämistä, mutta nyt tätä ennen ei kuitenkaan vuosikausiin. Paljon ajateltavaa tuli ja hyvää asiaa, mutta pitää niistä kirjoitella vaikkapa lähiaikoina tarkemmin. Nyt tuli jostain selkäytimestä rönsyilevää tekstiä näinkin paljon ja aikaa meni peräti 33 min. Nyt jalkapallon pariin; Marseille tasoitti juuri 1-1 AC MIlania vastaan...