Kävin viikonloppuna Nivalassa kotikulmilla ja samalla pääsin seuraamaan SM-maastoja Nivalan Pyssymäelle. Pyssymäestä on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana kehittynyt oiva hiihtokeskus, joka nyt pääsi myös arvokisojen näyttämöksi maastojuoksun puolella.
Hyviä kisoja nähtiin monia, vaikka yleensä ottaen juoksijoiden määrä onkin huomattvasti vähentynyt sitten huippuvuosien. Itse juoksin aikanaan B-pojissa SM-maastoja olikohan vuosi sitten siis 1982 Kauhajoella. B-pojissa oli silloin osanottajia n. 250. Nyt ei edes nuorimmissa päästy sadan osanottajan määriin. Kaikkiaan sunnuntain matkoille osallistui n. 450 juoksijaa. Vaikka kuntojuoksijoita on Suomessa ihan buumiksi asti niin kilpaurheilun puolelle massaa on siis selkeästi vähemmän.
Lisäksi tasoerot ovat valtaisat. Naisten matkallakin mitalistien takana erot olivat hurjat ja 6 kilometrin matkalla viimeiset jäivät lähes kierroksen voittajalle. Kisat juostiin siis 2 km:n radalla. Lahjakkaita juoksijatyyppejä on vähän ja toisekseen liian monella oli jokunen lenkkikin jäänyt talven aikana selvästi tekemättä. Eli sanalla sanoen todellisia huippu-urheiljoita on todella vähän. Mutta tärkeintä on tietysti, että juoksijoita kuitenkin on ja SM-maastotkin ovat aina olleet sellainen tärkeä juoksu-urheilun näyteikkuna.
Pyssymäen maastot ovat kohtuullisen raskaat maastojuoksuun; ei hiihtoon :) Tällä 2 km:n kierroksella on korkeuseroa n. 35. Lisäksi osa kierrosta on pehemeähkön jokkisradan pohjaa ja lopulle kierrokselle oli levitetty uutta upeaa purua hyvä kerros, joka teki myös loppuosan radasta pehmeäksi. Ja tämäkös sai juoksijat kitisemään. Kermaperseet on totutettu juoksemaan maasujuoksua jossain puistoissa tms. Ja nyt oli oikea maastojuoksurata ja ei muuta kuin kitinä päälle. Taivas varjele mitä porukkaa sanois varmaan Mertsikin. Totta kai jotkut päkiäjuoksijat ja monet kovat ratajuoksijat siitä varmasti kärsivätkin, toiselle sopii paremmin toiselle huonommin, mutta kaikille se on sama ja sillä mennään. Kovakuntoiset kuitenkin olivat kovia. Eli ei Nivalalaiset pilanneet rataa vaan palauttivat maastojuoksun maastojuoksukisoihin ja hyvä niin. Juoksijat vois joskus kokeilla reenata hieman erilaisilla ja myös raskaammilla alustoilla, se vois joskus tehdä jopa ihan hyvää ja vähenis vähän se kitinä.
Mutta hienot kisat, paljon tiukkojakin kisoja ja mukana myös juoksijoita, jotka arvostivat ratoja ja nauttivat niistä. Hienoa oli olla paikan päällä.
2 kommenttia:
Tuo puru on mielenkiintoinen kysymys. Onko se hyvä vai huono asia? Hakunilaan on ns. kilpaladulle viime kesänä levitetty tuota purua (tai haketta tai mitä se tarkalleen on).
Mielestäni se on sinne siksi levitetty, että se saadaan mahdollisimman nopeasti hiihtokuntoon. Purua käytetään eristeenä.
Kyllä siinä kesälläkin on ihan kiva juoksennella ja sauvakävellä. Mutta, mutta esim. maastopyöräilyyn se ei sovellu ollenkaan. Tai sanotaan niin, että pyöräily ei ole sen päällä enää kivaa. Ymmärrän kyllä oikeiden juoksijoiden kitinän tuossa. "Suojuoksu" ei ole kivaa.
Jepjep, kyllähän esim. miesten nelosen olisi varmaan voittanut Matti Räsänen, jos kisa olisi vedetty kovalla alustalla. Mutta nyt kisa käytiin pehmeällä alustalla raskaassa maastossa ja ehdottoman hyvä niin ainakin välillä.
Hiihtämmän hyvällä pururadalla pääsee jo melkein kuuralla ja on siksi hyvä myös.
Pyöräily siinä ei todellakaan ole kovin hauskaa, mutta hauska oli katsoa noissa kisoissa, kun paikalliset maastopyöräilijät oli laitettu ajamaan aina sarjansa viimeisen kilpailijan takana ja kovimmassa nousuissa näiden kavereiden punnertaminen ei näyttänyt nätisti sanottuna ainakaan kovin helpolta :)
Lähetä kommentti