Menneellä viikolla olin muutaman päivän syyslomalla ja kävimme siinä pyörähtämässä myös Ylitorniolla. Reissun päällä tuli myös heitettyä muutama juoksulenkki, itse asiassa neljänä päivänä peräkkäin ja tuollainen kympin pk-juoksu alkaa olla taas ihan lepposaa menoa jalkojen alkaessa taas kestää juoksemista. Ihan mukavalta taas tuntuu sekin homma. Alkuviikolla tuli myös yksi 1,5h. maastopyörällä ja siellä silloin myös ihan "mukavat" lipat. Tiistaina pari tuntia cyclocrossarilla ja kun siihen lisätään vielä yksi jalkapainotteinen voimatreeni niin viikko oli siinä. Oli tarkoitus päästä jopa sinne kymmenen tunnin päälle, mutta juoksupainotus jätti tunnit sinne kahdeksan alle, mutta hyvä kuitenkin näinkin.
Ensi viikolla sitten löysä viikko ja lepopäivät maanantaille, keskiviikolle ja perjantaille. Rytmitystä näin kohdalleen. Siitähän olen aiemminkin kirjoittanut, että meikäläisen pienillä harjoitusmäärillä ja yleensäkin työssäkäyvän perheellisen ihmisen harjoittelusta muodostuu helposti tasapaksua puurtamista. Samantyyliset harjoitukset määrällisesti suunnilleen samoina viikosta toiseen tekevät harjoittelusta tasapaksua ja kehittyminen vaikeutuu. Näiden asioiden parantamiseen pyrin nyt itse kiinnittämään huomiota. Esimerkiksi viime vuonna kokeilemani blokkijaksot olivat hyvä juttu ja niitä pyrin soveltamaan tälläkin kaudella omaan harjoitteluuni. Samoin se vanha totuus, kun aikaa harjoitteluun on rajallisesti: Mieti aina mitä kullakin harjoituksella tavoittelet eli jokaisella harjoituksella oikealla hetkellä on tarkoituksena oli se sitten palauttava, pk, vk, mk, aerobinen lihaskestävyys, perusvoima jne... jne...
Tähän liittyen oli hyviä juttuja uusimmassa muscle&Fitness -lehdessäkin, jota tuli lueskeltua tuossa reissun päällä. Kopioin yhden kappaleen tähän, koska se oli niin hyvin sanottu eli seuraavasti: "Elottomia ihmisiä on kaikkialla. Näet heitä kaikilla punttisaleilla löntystelemässä päämäärättä yhdeltä treenilaitteelta toisella, nojaamassa telineisiin , haaskaamassa aikaa ja tekemässä suurin piirtein ei mitään. Eivätkä he tajua miksi kehitystä ei tapahdu." Tätä olen monesti havainnoinut täkäläisilläkin punttisaleilla. Samoin se on yleistettävissä monien kilpakuntoilijoidenkin harjoitteluun lajista riippumatta. Eikös vaan? Miettikääpä sitä!
3 kommenttia:
Olen muuten nähnyt sellaistakin , että pirusti treenaamalla ja kaikenmaailman nippelitiedoilla sekä jokaista viimeisintä villitystä seuraamalla pääsee samaan kehittymättömyyden tilaan kuin treenaamattakin. :DDDDDD
No perskutarallaa, tuo on kyllä totta. Jos ei välitä liikunnan tuomasta nautinnosta tai hyvän olon tunteesta niin treenaamattomuushan on hyvä ellei loistava vaihtoehto hevoskuureille. Jos ei treenaa niin välineet eivät kulu ja ovat aina kisoissa huipputikissä, lihashuoltoa ei juuri tarvitse saatika lisäravinteita, huippukunnon ajoittamista ei tarvitse miettiä, ylikunnon vaaraa ei ole olemassa, aikaa jää muihin harrastuksiin ja työntekoon enemmän, ehtii penkkiurheilla enemmän ja katsoa tositeeveetä. Perkele sillähän on vaikka mitä hyviä puolia. Eikä tartte tutkia mitään nippelitietoa kuten nippelivillet ja mittarivillet tekkee :DD
Näin. Kuten huoimaat blokiasi lukiessa valistuu myös sen ylläpitäjä.
Eikä luomutreenauksen hyvät puolet rajoitu vain noihin mainitsemiisi tosiseikkoihin vaan elimistö alkaa myös vihata kelloa ja kisat kulkee ylivoimaisesti. Nippeleihin ja sälään käytetyn ajan voi vähentää loppuajasta pois. Heh heh, eikä oo yhtä kallistakaan.
Lähetä kommentti