Peruskestävyysjakson jälkeen on taas aika tehdä tehoja eli on taas blokkijakson aika. Tällä kertaa teen sen kuten edellistalvena totuin tekemään eli kaksi kolmen päivän jaksoa ja välissä yksi lepopäivä. Hiihtämällä oli tarkoitus tehdä useampi harjoitus, mutta pakkanen äityy sellaisiin lukemiin, että tehoja en ala tekemään yli kahdenkympin lukemissa. Mutta ei se mitään, onneksi on Wattbike.
Tänään tein saman harjoituksen kuin kaksi kertaa edellisen jakson aikana. Eli verryttely ja sen jälkeen 3x4000m 4 minuutin palautuksella. Ensimmäinen nihkeähkön alun jälkeen aikaan 5.33, toinen 5.37 ja kolmas 5.28. Viimeisessä setissä maksimisykkeet 175, maksimiwatit 463 ja keskiwatit 323 ja keskikadenssi 97. Päälle kevyt verryttely, venyttely ja tuloksena aikas tyytyväinen olo. Viimeinen veto paras kuten pitikin ja sykkeet ihan jees. Huomenna taas samaa lajia, koska pakkanen näyttänee vain kiristyvän.
Harjoitustulos 31.01.2012 20:46
tiistai 31. tammikuuta 2012
maanantai 30. tammikuuta 2012
Kiekkobuumi menee överiksi
Katselin tuossa piruuttani noiden jääkiekon MM-kisojen yksittäisten ottelulippujen hintoja. En todellaakaan ole sinne menossa, mutta ihan mielenkiinnosta katselin. Halvimmillaan pääsee jostain piippuhyllyltä katsomaan esim. Valko-Venäjä ja Kazakakstanin välistä kiekkospektaakkelia hintaan 36€. Vastaavasti esim. Sveitsin ja Valko-Venäjän peliin pääsee peräti 70€:lla. Suomen peliin pääsee halvimmillaan 156€:lla. Jotenkin tuntuu, että ei ole kovin halpaa. No joo, möihän ne niitä lippupaketteja suhteessa hieman halvemmalla, 3-4 pelin paketissa saattoi olla yksi Suomen peli ja pari muuta huikaisevaa peliä. Katsomot täyttynevät ainakin kovimmissa peleissä, mutta jotenkin tuntuu, että onko ne tosiaan noiden hintojen arvoisia elämyksiä. Mulle ne ei sitä olisi. Yhdestä NHL-pelistäkin maksoin hieman päälle 100 euroa toissa syksynä eikä se ollut sen hinnan väärti.
Muutenkin tuntuu, että jääkiekosta uutisoiminen ja kaikenlainen häslääminen mitä vähäpätöisemmistäkin jutuista menee aika lailla överiksi. MTV3 maalaa Canal+ systeemeillään jotain elämää suurempaa spektaakkelia. Kyllähän tietty hienosti tehtyjä lähetyksiä on ilo seurata samoin kuin Mertarannan selostuksia, mutta tämä poikkeuksellisten ylisanojen käyttö ihan kaikessa yhteydessä menee jo mauttomuuden puolelle. Ja kuten olen jo monesti hieman ehkä prosvosoivastikin sanonut, että kyseeessä on kuitenkin maailman mittakaavssa marginaalilajista. Lajista, jossa maksimissaan n. 6 maata voi hyvän päivän tullen voittaa maailmanmestaruuden kisoissa, joista yleensä puuttuu kohtuullisen paljon maailman huippupelaajia. Meille tosin tuntuu olevan kyseessä iso laji, jolla pönkittää itseluottamustamme.
Mutta eihän siinä muuta kuin Tami jatkakoon superlatiivien käyttöään studioissa. Kasatkaa ihan hillittömät paineet Suomen tulevalle kolmannelle maailmanmestaruudelle, isäntäjoukkuehan sen niin usein voittaa... taisi olla 90-luvun alkupuolella viimeksi. Tosin mun veikkaus on tappio puolivälierässä, toivottavasti olen kuitenkin väärässä, sillä kyllähän suomalaiselle urheilulle kuitenkin toivoo aina menestystä...jääkiekossakin.
Muutenkin tuntuu, että jääkiekosta uutisoiminen ja kaikenlainen häslääminen mitä vähäpätöisemmistäkin jutuista menee aika lailla överiksi. MTV3 maalaa Canal+ systeemeillään jotain elämää suurempaa spektaakkelia. Kyllähän tietty hienosti tehtyjä lähetyksiä on ilo seurata samoin kuin Mertarannan selostuksia, mutta tämä poikkeuksellisten ylisanojen käyttö ihan kaikessa yhteydessä menee jo mauttomuuden puolelle. Ja kuten olen jo monesti hieman ehkä prosvosoivastikin sanonut, että kyseeessä on kuitenkin maailman mittakaavssa marginaalilajista. Lajista, jossa maksimissaan n. 6 maata voi hyvän päivän tullen voittaa maailmanmestaruuden kisoissa, joista yleensä puuttuu kohtuullisen paljon maailman huippupelaajia. Meille tosin tuntuu olevan kyseessä iso laji, jolla pönkittää itseluottamustamme.
Mutta eihän siinä muuta kuin Tami jatkakoon superlatiivien käyttöään studioissa. Kasatkaa ihan hillittömät paineet Suomen tulevalle kolmannelle maailmanmestaruudelle, isäntäjoukkuehan sen niin usein voittaa... taisi olla 90-luvun alkupuolella viimeksi. Tosin mun veikkaus on tappio puolivälierässä, toivottavasti olen kuitenkin väärässä, sillä kyllähän suomalaiselle urheilulle kuitenkin toivoo aina menestystä...jääkiekossakin.
sunnuntai 29. tammikuuta 2012
Vahvaa perinteistä
Hiihtokelit tulivat tänne meidän kulmille tänä talvena vasta loppiaisen tienoissa. Hiihtokilometrejä ei ole kertynyt mulle vasta kuin reilut parisataa. Niistä kahta lyhyttä lenkkiä lukuunottamatta kaikki perinteisellä. Perinteinen on kuitenkin tuntunut nyt vahvemmalta kuin vuosiin tai jopa koskaan aktiivivuosien ulkopuolella. Lihaskunnon puolesta tuntuu erittäin hyvältä ja tasatyöntökin on ihan hyvällä mallilla, vaikka tasatyöntötreenit jäivätkin syksyllä lopulta väliin. Mutta esim. pari kertaa viikossa tehdyillä kahvakuulaharjoituksilla on erittäin suuri merkitys tähän. Muistan, kun toissa syksynä vedimme Levillä pertsan lenkkejä ja alkuun kädet väsyivät ja olivat lopulta parin päivän jälkeen ihan makaroonia, nyt niin ei ole ja tänäänkin esim. 42km pertsaa, jossa myös paljon tasasauvaa ja hyvältä tuntui.
Myös tekniikkapuoli tuntuu pitkästä aikaa pertsallakin hyvältä. Siitä kiitos tietenkin myös Esan toissasyksyisten tekniikkavinkkien. Paino tuntuu olevan hyvin potkun päällä ja suksi liukuu ylämäkeenkin nätisti. Eli Jämi42 3 viikon päästä saa tulla, vaikka kilometrejä onkin kertynyt minimaalisesti. Sehän käydään perinteisellä ja siinä siis syy vannoutuneen luisteluhiihtäjän perinteisen menolle. Mutta hyvä niin ja todellakin perinteinen tuntuu nyt ihan sairaan mukavalta.
Viime keväänä kovasti uhosin, että tänä talvena hiihdetään taas kunnolla kilpaa. Vellihousumaisesti se nyt jää vielä tältä talvelta, Jämin hiihto nyt korvaa hieman sitä, mutta jospa sitä nyt sitten ensi talvena...toivottavasti. Nythän nämä hiihtotreenit ja tapahtumat palvelevat hyvin kuitenkin ensi kesän kilpailuja.
Tosiaan tänään vetelin Koukkujärven ja Lamminpään maastoissa 42km. Keskisyke 139. Baanat aivan upessa kunnossa. Pakkasta vajaat -15. Porukkaa oli ladulla, mutta ei ihan niin paljon kuin olisi odottanut. Liekö pakkaslukemat pelottaneet, vaikka ihan loistava oli sään puolesta mennä ja kelikin mukavan liukas. Ilmeisesti pakkasmittaria oli tuijoteltu, koska moni hiihtäjä oli kuin napajäätikölle hiihtämässä eli lievästi sanottuna hiukan ylipukeutunutta porukkaa. Väsyyhän sitä jo semmosissa tamineissa. Semmosia, huomenna lepoa ja viikolla sitten blokkijaksoa pukkais...
Myös tekniikkapuoli tuntuu pitkästä aikaa pertsallakin hyvältä. Siitä kiitos tietenkin myös Esan toissasyksyisten tekniikkavinkkien. Paino tuntuu olevan hyvin potkun päällä ja suksi liukuu ylämäkeenkin nätisti. Eli Jämi42 3 viikon päästä saa tulla, vaikka kilometrejä onkin kertynyt minimaalisesti. Sehän käydään perinteisellä ja siinä siis syy vannoutuneen luisteluhiihtäjän perinteisen menolle. Mutta hyvä niin ja todellakin perinteinen tuntuu nyt ihan sairaan mukavalta.
Viime keväänä kovasti uhosin, että tänä talvena hiihdetään taas kunnolla kilpaa. Vellihousumaisesti se nyt jää vielä tältä talvelta, Jämin hiihto nyt korvaa hieman sitä, mutta jospa sitä nyt sitten ensi talvena...toivottavasti. Nythän nämä hiihtotreenit ja tapahtumat palvelevat hyvin kuitenkin ensi kesän kilpailuja.
Tosiaan tänään vetelin Koukkujärven ja Lamminpään maastoissa 42km. Keskisyke 139. Baanat aivan upessa kunnossa. Pakkasta vajaat -15. Porukkaa oli ladulla, mutta ei ihan niin paljon kuin olisi odottanut. Liekö pakkaslukemat pelottaneet, vaikka ihan loistava oli sään puolesta mennä ja kelikin mukavan liukas. Ilmeisesti pakkasmittaria oli tuijoteltu, koska moni hiihtäjä oli kuin napajäätikölle hiihtämässä eli lievästi sanottuna hiukan ylipukeutunutta porukkaa. Väsyyhän sitä jo semmosissa tamineissa. Semmosia, huomenna lepoa ja viikolla sitten blokkijaksoa pukkais...
torstai 26. tammikuuta 2012
keskiviikko 25. tammikuuta 2012
Ajanhukkaa telkkarin ääressä
Vuonna 2011 yli 10-vuotiaat suomalaiset käyttivät keskimäärin tv:n katseluun päivittäin 2h 58min! Omasssa ikäluokassani eli 45-64 -vuotiaissa miehissä päivittäinen katseluaika oli 3h 41min, joo-o siis 3h 41min. No, eivät naisetkaan paljon parempia olleet, sillä heidän aikansa oli 3h 28min. Sitten ihmetellään, että suomalaiset lihovat ja kunto heikkenee. Onhan se selvä, kun mädännytään siellä sohvan pohjalla ja vielä yleensä äärettömän huonoa ohjelmaa kytäten.
Eihän suurin osa tietysti ehdi katsoa tuota aikaa ja kuinka aktiivista se katselu edes on. Mutta kaikesta huolimatta aika kovia määriä ovat. Jos työntekoonkin käytetään matkoineen esim. 10 tuntia päivässä ja nukkumiseenkin se 7-8 tuntia niin eipä siinä sitten tuon telkkarin kyttäämisen jälkeen juuri muuta aikaa jää.
Kyllähän telkkarista myös ihan katseltavaa ohjelmaa tulee ja myös paljon urheilua ja itsekin olen urheilun suurkuluttaja, joten sitähän tulee katsottua siis paljon. Mutta telkkarin katsomiseen voi yhdistää myös kuntoilun. Sisäpyöräily, kuntopiirit, kahvakuula, venyttelyt esimerkkeinä toimivat loistavasti kotioloissa myös siinä näköradion äärellä. Järkimies tekee niin, tulee kuntoiltua ja samalla sivistettyä itseään esim. uutisten katsomisella. Näin tänään... niin ja äläkä notku liikaa tietokoneenkaan ääressä, ei nämä blogitkaan nyt niin hyviä ole.
Eihän suurin osa tietysti ehdi katsoa tuota aikaa ja kuinka aktiivista se katselu edes on. Mutta kaikesta huolimatta aika kovia määriä ovat. Jos työntekoonkin käytetään matkoineen esim. 10 tuntia päivässä ja nukkumiseenkin se 7-8 tuntia niin eipä siinä sitten tuon telkkarin kyttäämisen jälkeen juuri muuta aikaa jää.
Kyllähän telkkarista myös ihan katseltavaa ohjelmaa tulee ja myös paljon urheilua ja itsekin olen urheilun suurkuluttaja, joten sitähän tulee katsottua siis paljon. Mutta telkkarin katsomiseen voi yhdistää myös kuntoilun. Sisäpyöräily, kuntopiirit, kahvakuula, venyttelyt esimerkkeinä toimivat loistavasti kotioloissa myös siinä näköradion äärellä. Järkimies tekee niin, tulee kuntoiltua ja samalla sivistettyä itseään esim. uutisten katsomisella. Näin tänään... niin ja äläkä notku liikaa tietokoneenkaan ääressä, ei nämä blogitkaan nyt niin hyviä ole.
tiistai 24. tammikuuta 2012
maanantai 23. tammikuuta 2012
Blokkiharjoittelua myös tällä harjoituskaudella
Viime talvena kokeilin ensimmäistä kertaa blokkiharjoittelua tai blokkijaksoja ja siitä saadut kokemukset ja tuntemukset olivat niin hyviä, että samaa täytyi jatkaa myös tänä talvena. Kuten olen monesti maininnut niin mun ongelmahan on saada harjoitteluuni riittävää rytmitystä ainakin tuolla määrällisellä puolella. Blokkisysteemillä rytmitystä tulee ja ja tuntuu, että vanhan kroppakin ottaa sitä ihan mukavasti vastaan. Ensimmäinen jakso asettui tällä kertaa kuitenkin vasta tuonne joulun alle. Sen jälkeen 5-6 viikkoa peruskestävyysharjoittelua ja seuraava blokki lienee ohjelmassa tuolla ensi viikon tietämissä.
Viime vuonna vedin blokit niin, että kolmena peräkkäisenä päivänä tein MK-harjoituksen ja sitten lepo ja sitten taas kolme päivää tehoja. Nyt muutin ohjelmaa niin, että tein viitenä peräkkäisenä päivänä MK-harjoituksen ja sitten pari päivää ihan täydellistä lepoa ja ne olivat suunnitellusti ja sopivasti jouluaatto ja joulupäivä, jotka muutenkin olen aina pitänyt perinteisesti urheilusta ja kuntoilusta vapaana. Ja mikä parasta niin ehkä lopulta olen oppinut vetämään myös VO2Max-harjoitukset oikein ja oikealla teholla eli niin, että aina se viimeinen veto on paras eikä aina alkuun vedetä itteään ihan tilttiin.
Kyseiset MK-harjoitukset tapahtuivat 4 kertaa Wattbikellä ja kerran juosten. Ensimmäinen tapahtui WB:llä, verryttelyn jälkeen 3x4000m MK-tasolla 4 minuutin palautuksella ja ajat menivät haarukkaan 5.40-5.34. Toisena päivänä WB:llä 4x3000m 3 minuutin palautuksella ja ajat olivat luokkaa 4.19-4.09. Kolmas harjoitus tapahtui juoksumatolla ollen 5x1000m 4 minuutin palautuksella. Neljäs taas WB:llä ja oli sama kuin ensimmäinen setti ja ajatkin olivat hyvin samaa luokkaa. Jakson kruunasi viidentenä päivänä WB:llä kympin tempo aikaan 14.35. Neljäs päivä oli ehkä vaikein ja siinä ehkä hieman painoi se edellisen päivän juoksu. Mutta täytyy sanoa, että kaikin puolin ja osin yllttävänkin hyvällä jalalla treenit sai tehtyä ja fiilis oli luonnollisesti upia.
Sen jälkeen harjoittelu on ollut ihan perusharjoittelua eli pääpaino peruskestävyydessä ja aerobisessa lihaskestävyydessä. Seuraava jakso siis tuossa kuun vaihteen tienoossa ja siitä tarkemmin tulevaisuudessa.
Viime vuonna vedin blokit niin, että kolmena peräkkäisenä päivänä tein MK-harjoituksen ja sitten lepo ja sitten taas kolme päivää tehoja. Nyt muutin ohjelmaa niin, että tein viitenä peräkkäisenä päivänä MK-harjoituksen ja sitten pari päivää ihan täydellistä lepoa ja ne olivat suunnitellusti ja sopivasti jouluaatto ja joulupäivä, jotka muutenkin olen aina pitänyt perinteisesti urheilusta ja kuntoilusta vapaana. Ja mikä parasta niin ehkä lopulta olen oppinut vetämään myös VO2Max-harjoitukset oikein ja oikealla teholla eli niin, että aina se viimeinen veto on paras eikä aina alkuun vedetä itteään ihan tilttiin.
Kyseiset MK-harjoitukset tapahtuivat 4 kertaa Wattbikellä ja kerran juosten. Ensimmäinen tapahtui WB:llä, verryttelyn jälkeen 3x4000m MK-tasolla 4 minuutin palautuksella ja ajat menivät haarukkaan 5.40-5.34. Toisena päivänä WB:llä 4x3000m 3 minuutin palautuksella ja ajat olivat luokkaa 4.19-4.09. Kolmas harjoitus tapahtui juoksumatolla ollen 5x1000m 4 minuutin palautuksella. Neljäs taas WB:llä ja oli sama kuin ensimmäinen setti ja ajatkin olivat hyvin samaa luokkaa. Jakson kruunasi viidentenä päivänä WB:llä kympin tempo aikaan 14.35. Neljäs päivä oli ehkä vaikein ja siinä ehkä hieman painoi se edellisen päivän juoksu. Mutta täytyy sanoa, että kaikin puolin ja osin yllttävänkin hyvällä jalalla treenit sai tehtyä ja fiilis oli luonnollisesti upia.
Sen jälkeen harjoittelu on ollut ihan perusharjoittelua eli pääpaino peruskestävyydessä ja aerobisessa lihaskestävyydessä. Seuraava jakso siis tuossa kuun vaihteen tienoossa ja siitä tarkemmin tulevaisuudessa.
sunnuntai 22. tammikuuta 2012
Säälittävää tammikuu-kuntoilua
Sen verran täytyy jatkaa tuota edellistä tekstiä, että vaikka tammi- ja/tai syyskuussa moni aloittaa kuntoilun, joka viimeistään helmikuussa hyytyy. Voitaneen monen kohdalla puhua siis säälittävästä tammikuu-kuntoilusta. Ostetaan joku kuukausijäsenyys jollekin salille, jossa käydään kerta pari vääntämässä crossaria tai jotakin mukavaa ja riittävän helppoa liikettä. Sitten innon ja kaiken maailman uudenvuodenlupasten unohduttua hyydytään siihen ja ollaan nalkissa seuraavan vuoden ajan sen kuntosalijäsenyyden kanssa. No, ainakin ne hienoilla nimillä varustetut peilisalifirmat kiittelee.
Sitten on nämä kaiken sortin karppaajat ja liemien lipittelijät. Olaan hetki jollain ketoosidiettillä ja saadaan ehkä pari kiloa nesteitä pois , jotka sitten helmikuussa palaavat. Voi luoja. Painon pudottaminen on ensinnäkin elämäntapamuutos ja toisekseen äärettömän yksinkertaista touhua. Treenaat ja syöt terveellisesti vanhan ajan ruokalautasmallin mukaan. Jos treenaat vähemmän, syöt saman mallin mukaan hieman vähemmän. Ja jos et treenaa vaan makaat sohvalla, katot 5 tuntia päivässä telkkaria ja mätänet sinne niin syö todella vähän. Näin se menee. Kaiken ratkaisee asenne. Tiedän ja olen todellakin nähnyt mitä se tarkoittaa, kun asioita tehdään Asenteella isolla A:lla. Siihen kaikilla olisi myös mahdollisuus. Ei se sen kummempaa.
Viikolla oli juuri uutisissa juttua näistä ihmisten selittelyistä tässä vaiheessa, kun uudenvuodenlupauksista aletaan lipeämään. Moni luulee myös saavansa aina ja heti liikunnasta euforisen olon. Itsekin siitä pääsääntöisesti sen saan, mutta totuushan on myös, että eihän se aina ihan hyvältäkään tunnu. Varsinkin näin kilpakuntoilijana täytyy tehdä myös esim. kovia MK-harjoituksia tai vastaavia. Ja nehän tuntuvat ainakin hetken joskus todella pahalta, mutta täytyy myös muistaa aina sen suuri tyytyväisyyden tunne siitä, että on saanut tehtyä jonkun todella kovan ja kehittävän harjoituksen. Toisenlainen endorfiinihumala tulee taas esim. pitkän pk-hiihtolenkin jälkeen; kuten esim. tänään.
Loppuun vinkki noille "tammikuukuntosalikävijöille" ja elinikäisen kuntosalijäsenyyden hankkijoille. Halvemmalla selviät esim. hankkimalla parilla-kolmellakympillä kahvakuulan. Siinä on sitten kuntosalia loppuiäksi. Ja jos haluaa kuntosalintyyppistä kromeluuria niin kotana treenatessa löytyy varmaan peili seinästä, kukkia nurkasta ja musiikinkin saa soimaan ja venytellessä voi vaikka lukea sitä saamarin seiskaa.
Sitten on nämä kaiken sortin karppaajat ja liemien lipittelijät. Olaan hetki jollain ketoosidiettillä ja saadaan ehkä pari kiloa nesteitä pois , jotka sitten helmikuussa palaavat. Voi luoja. Painon pudottaminen on ensinnäkin elämäntapamuutos ja toisekseen äärettömän yksinkertaista touhua. Treenaat ja syöt terveellisesti vanhan ajan ruokalautasmallin mukaan. Jos treenaat vähemmän, syöt saman mallin mukaan hieman vähemmän. Ja jos et treenaa vaan makaat sohvalla, katot 5 tuntia päivässä telkkaria ja mätänet sinne niin syö todella vähän. Näin se menee. Kaiken ratkaisee asenne. Tiedän ja olen todellakin nähnyt mitä se tarkoittaa, kun asioita tehdään Asenteella isolla A:lla. Siihen kaikilla olisi myös mahdollisuus. Ei se sen kummempaa.
Viikolla oli juuri uutisissa juttua näistä ihmisten selittelyistä tässä vaiheessa, kun uudenvuodenlupauksista aletaan lipeämään. Moni luulee myös saavansa aina ja heti liikunnasta euforisen olon. Itsekin siitä pääsääntöisesti sen saan, mutta totuushan on myös, että eihän se aina ihan hyvältäkään tunnu. Varsinkin näin kilpakuntoilijana täytyy tehdä myös esim. kovia MK-harjoituksia tai vastaavia. Ja nehän tuntuvat ainakin hetken joskus todella pahalta, mutta täytyy myös muistaa aina sen suuri tyytyväisyyden tunne siitä, että on saanut tehtyä jonkun todella kovan ja kehittävän harjoituksen. Toisenlainen endorfiinihumala tulee taas esim. pitkän pk-hiihtolenkin jälkeen; kuten esim. tänään.
Loppuun vinkki noille "tammikuukuntosalikävijöille" ja elinikäisen kuntosalijäsenyyden hankkijoille. Halvemmalla selviät esim. hankkimalla parilla-kolmellakympillä kahvakuulan. Siinä on sitten kuntosalia loppuiäksi. Ja jos haluaa kuntosalintyyppistä kromeluuria niin kotana treenatessa löytyy varmaan peili seinästä, kukkia nurkasta ja musiikinkin saa soimaan ja venytellessä voi vaikka lukea sitä saamarin seiskaa.
perjantai 20. tammikuuta 2012
Tammikuussa Suomi kuntoilee
Tammikuu on kuntoilun aikaa. Juhlapyhät on kuulemma syöty ja nyt iltapäivälehdet sun muut naistenlehdet kirjoittavat liikunta-ja ravintoasiaa. Kaupungissa Fressit, GoGot, Elixiat sun muut ovat täynnä ja kaiken maailman ryhmät kuten aquabicit, bodypumpit, bodybalancet, zumbat, cyclingit ja mitä kaikkea niitä nyt onkaan ovat täyteen buukattuja ihmisiä, joiden tavoitteena on pudottaa painoindeksiään, päästä parempaan fyyiseen kuntoon tai jotkut jopa biitsikuntoon.
Kyllä täällä meilläkin harrastetaan kuntoilua. Myös monet muut kuin me, joilla se on ympärivuotinen elämäntapa. Meillä täällä maalla ollaan kuitenkin niin juntteja tai osataan tuota ulkomaan kieltä niin paljon huonommin, että meillä käydään vaan jumpassa, salilla tai ajetaan kuntopyörää, mutta tavoitteena on kuitenkn laihduttaa, kohottaa kuntoa ja jotkut jopa yrittävät päästä rantakuntoon.
Tuosta rantakunnosta tuli muuten mieleen hyvä juttu light-Viagrasta, jonka kuulin tuossa telkkarista. Light-Viagra on kuulemma sellainen tuote, että sen avulla ei pysty panemaan, mutta sen avulla se näyttää uikkareissa hyvältä eikä kustessa varpaat kastu.
Kyllä täällä meilläkin harrastetaan kuntoilua. Myös monet muut kuin me, joilla se on ympärivuotinen elämäntapa. Meillä täällä maalla ollaan kuitenkin niin juntteja tai osataan tuota ulkomaan kieltä niin paljon huonommin, että meillä käydään vaan jumpassa, salilla tai ajetaan kuntopyörää, mutta tavoitteena on kuitenkn laihduttaa, kohottaa kuntoa ja jotkut jopa yrittävät päästä rantakuntoon.
Tuosta rantakunnosta tuli muuten mieleen hyvä juttu light-Viagrasta, jonka kuulin tuossa telkkarista. Light-Viagra on kuulemma sellainen tuote, että sen avulla ei pysty panemaan, mutta sen avulla se näyttää uikkareissa hyvältä eikä kustessa varpaat kastu.
Paluu näppikselle
Töttöröö, telakoituminen kesti vain näin vähän aikaa. Ilmeisesti polte kirjoitella tännekin kävi sietämättömäksi, koska jälleen kädet kävi näppikselle. Ja aluksi oikein hyvää ja liikunnallista alkanutta vuotta 2012 kaikille. Mitä uutta blogissani tänä vuonna... tuskin mitään suuria muutoksia pieniä viilauksia lukuun ottamatta. Myös turhia paineita siitä, että silloin ja silloin pitäis jotain kirjoittaa en aio ottaa. Jos sanottavaa on niin silloin jotain tulee. Joskun olen miettinyt sitä, että kirjoitanko tätä kilpakuntoilijana vai fysioterapeuttina vai muuten vaan ihmisenä? Toisaalta tuskin sitä tarvitseekaan tietää, koska olen niitä kaikkia. Siitä kirjoitan mikä kulloinkin askarruttaa tai mielessä pyörii...
Sen kuitenkin lupaan, että lempihaukuttavani eli rullaluistelutoiminnan ja vellihoususukupolven arvostelun yritän unohtaa, tai ainakin vähentää, tai en tee sitä ainakaan joka viikko. Sarkasmia tullee kuitenkin riittämään näiltäkin sektoreilta. Tekstejä yritän lyhentää, sillä eihän nykypäivänä kukaan jaksa lukea kovin pitkiä turinoita. Harjoitteluani voin hieman avata. Niin ja harjoituksia ja harjoitteita tulen esittelemään jatkossakin silläkin riskillä, että niille naureskellaan. Se on kuitenkin niin, että ihan jokaisesta harjoitteesta; erikoisestakin; voi olla jollekin ihmiselle hyötyä esim. oman heikkoutensa tai vammansa hoitamisessa. Siksi pidän erilaisten juttujen esittelystä ja jos joku niistä saa avun heikkouteensa tai ongelmaansa niin se on aina suuri voitto.
Omaa sielunmaisemaani pyrin avaamaan hieman syvällisemmin ja vaikka ajatukseni välillä ovat aikas veikeitä, hulluja ym niin silläkin riskillä niistä yritän kirjoittaa. Lisäksi yirtän muistaa, että en loppujen lopuksi kirjoita tätä kenellekään tai valtavirran mukaan tai miellyttääkseni ketään, sillä loppujen lopuksihan tämä edelleenkin on vain "terapeuttista" ja etenkin hauska harrastus. Ja toistan uudelleen, että itse tarkoituksena ei ole haukkua aina jotain, joskus tosin niinkin voi käydä, vaan saada ehkä uutta näkökulmaa asioihin. Katsotaan onnistunko.
Uutena juttuna avaan tämän myös pitkästä aikaa kaikille. Sen verran herkkäperse olen ollut, että suljin tämän aikanaan, kun joku arvosteli kirjoituksiani tuolla jossain keskutelupalstalla eikä ollut pokkaa kommentoida sanomisiani tässä blogissa. Nyt kuitenkin lupaan palata kaille avoimeen blogiin... ainahan sen voi taas tarvittaessa sulkea. Herkkäperse olen tietty edelleen ja vittuunnun paskanjauhamisesta, mutta toisaalta jos tekee mieli haukkua mua niin siitä vaan, haukunhan minäkin välillä vaikka ketä. Mutta kommentit ovat tietenkin tervetulleita ja suotavia, mutta mielellään täällä blogissa ja tietenkin asiaa tai asian vierestä ja huumorilla höystettynä; se on hianoo. Tuo sulkeminen aikanaan liittyi siihen, että olin hehkuttanut rullaluistelun Suomen mestaruuttani kuulemma liikaa blogissani. Liikaa ei siis kai sais hehkutella vähäpätöisiä saavutuksia. Tuo mestaruus on edelleen ainoani ja sen maaliintulon muisteleminen herkistää kuitenkin edelleen mieleni. Samaan tapaan mielen voi herkistää erittäin hyvä harjoitus. Joulukuussa tein esim. pari treeniä Wattbikellä joiden jälkeen makasin olohuoneen lattialla kyljellään kakoen ja sykkeen hakatessa yli 180 lukemia. Olo niiden jälkeen oli sanalla sanoen loistava. Näitäkin voin siis hehkuttaa ja hehkutan jatkossakin, sillä olen ihminen, tunteellinen ihminen. Urheilu luo tunteita ja itse koen ne myös isoina asioina, myös penkkiurheilun. Viimeksi silmät kostuivat Kaisa Mäkäräisen pitäessä kiitospuhettaan Urheilugaalassa. Itse kun tietää mitä kaikki vaatii huippu-urheilussa niin kyllä suomalaisen urheilijan onnistumiset tuovat aina tunteet pintaa.
Lopuksi vielä yksi lupaus. Hymiöt unohdan kokonaan, sillä jos joku ei tajua, että onko tuo huumoria tai pään aukomistta ja pitääkö tuossa kohtaa nauraa niin se lienee sitten vain lukijan ongelma. Töttöröö.
Sen kuitenkin lupaan, että lempihaukuttavani eli rullaluistelutoiminnan ja vellihoususukupolven arvostelun yritän unohtaa, tai ainakin vähentää, tai en tee sitä ainakaan joka viikko. Sarkasmia tullee kuitenkin riittämään näiltäkin sektoreilta. Tekstejä yritän lyhentää, sillä eihän nykypäivänä kukaan jaksa lukea kovin pitkiä turinoita. Harjoitteluani voin hieman avata. Niin ja harjoituksia ja harjoitteita tulen esittelemään jatkossakin silläkin riskillä, että niille naureskellaan. Se on kuitenkin niin, että ihan jokaisesta harjoitteesta; erikoisestakin; voi olla jollekin ihmiselle hyötyä esim. oman heikkoutensa tai vammansa hoitamisessa. Siksi pidän erilaisten juttujen esittelystä ja jos joku niistä saa avun heikkouteensa tai ongelmaansa niin se on aina suuri voitto.
Omaa sielunmaisemaani pyrin avaamaan hieman syvällisemmin ja vaikka ajatukseni välillä ovat aikas veikeitä, hulluja ym niin silläkin riskillä niistä yritän kirjoittaa. Lisäksi yirtän muistaa, että en loppujen lopuksi kirjoita tätä kenellekään tai valtavirran mukaan tai miellyttääkseni ketään, sillä loppujen lopuksihan tämä edelleenkin on vain "terapeuttista" ja etenkin hauska harrastus. Ja toistan uudelleen, että itse tarkoituksena ei ole haukkua aina jotain, joskus tosin niinkin voi käydä, vaan saada ehkä uutta näkökulmaa asioihin. Katsotaan onnistunko.
Uutena juttuna avaan tämän myös pitkästä aikaa kaikille. Sen verran herkkäperse olen ollut, että suljin tämän aikanaan, kun joku arvosteli kirjoituksiani tuolla jossain keskutelupalstalla eikä ollut pokkaa kommentoida sanomisiani tässä blogissa. Nyt kuitenkin lupaan palata kaille avoimeen blogiin... ainahan sen voi taas tarvittaessa sulkea. Herkkäperse olen tietty edelleen ja vittuunnun paskanjauhamisesta, mutta toisaalta jos tekee mieli haukkua mua niin siitä vaan, haukunhan minäkin välillä vaikka ketä. Mutta kommentit ovat tietenkin tervetulleita ja suotavia, mutta mielellään täällä blogissa ja tietenkin asiaa tai asian vierestä ja huumorilla höystettynä; se on hianoo. Tuo sulkeminen aikanaan liittyi siihen, että olin hehkuttanut rullaluistelun Suomen mestaruuttani kuulemma liikaa blogissani. Liikaa ei siis kai sais hehkutella vähäpätöisiä saavutuksia. Tuo mestaruus on edelleen ainoani ja sen maaliintulon muisteleminen herkistää kuitenkin edelleen mieleni. Samaan tapaan mielen voi herkistää erittäin hyvä harjoitus. Joulukuussa tein esim. pari treeniä Wattbikellä joiden jälkeen makasin olohuoneen lattialla kyljellään kakoen ja sykkeen hakatessa yli 180 lukemia. Olo niiden jälkeen oli sanalla sanoen loistava. Näitäkin voin siis hehkuttaa ja hehkutan jatkossakin, sillä olen ihminen, tunteellinen ihminen. Urheilu luo tunteita ja itse koen ne myös isoina asioina, myös penkkiurheilun. Viimeksi silmät kostuivat Kaisa Mäkäräisen pitäessä kiitospuhettaan Urheilugaalassa. Itse kun tietää mitä kaikki vaatii huippu-urheilussa niin kyllä suomalaisen urheilijan onnistumiset tuovat aina tunteet pintaa.
Lopuksi vielä yksi lupaus. Hymiöt unohdan kokonaan, sillä jos joku ei tajua, että onko tuo huumoria tai pään aukomistta ja pitääkö tuossa kohtaa nauraa niin se lienee sitten vain lukijan ongelma. Töttöröö.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)