Sen verran täytyy jatkaa tuota edellistä tekstiä, että vaikka tammi- ja/tai syyskuussa moni aloittaa kuntoilun, joka viimeistään helmikuussa hyytyy. Voitaneen monen kohdalla puhua siis säälittävästä tammikuu-kuntoilusta. Ostetaan joku kuukausijäsenyys jollekin salille, jossa käydään kerta pari vääntämässä crossaria tai jotakin mukavaa ja riittävän helppoa liikettä. Sitten innon ja kaiken maailman uudenvuodenlupasten unohduttua hyydytään siihen ja ollaan nalkissa seuraavan vuoden ajan sen kuntosalijäsenyyden kanssa. No, ainakin ne hienoilla nimillä varustetut peilisalifirmat kiittelee.
Sitten on nämä kaiken sortin karppaajat ja liemien lipittelijät. Olaan hetki jollain ketoosidiettillä ja saadaan ehkä pari kiloa nesteitä pois , jotka sitten helmikuussa palaavat. Voi luoja. Painon pudottaminen on ensinnäkin elämäntapamuutos ja toisekseen äärettömän yksinkertaista touhua. Treenaat ja syöt terveellisesti vanhan ajan ruokalautasmallin mukaan. Jos treenaat vähemmän, syöt saman mallin mukaan hieman vähemmän. Ja jos et treenaa vaan makaat sohvalla, katot 5 tuntia päivässä telkkaria ja mätänet sinne niin syö todella vähän. Näin se menee. Kaiken ratkaisee asenne. Tiedän ja olen todellakin nähnyt mitä se tarkoittaa, kun asioita tehdään Asenteella isolla A:lla. Siihen kaikilla olisi myös mahdollisuus. Ei se sen kummempaa.
Viikolla oli juuri uutisissa juttua näistä ihmisten selittelyistä tässä vaiheessa, kun uudenvuodenlupauksista aletaan lipeämään. Moni luulee myös saavansa aina ja heti liikunnasta euforisen olon. Itsekin siitä pääsääntöisesti sen saan, mutta totuushan on myös, että eihän se aina ihan hyvältäkään tunnu. Varsinkin näin kilpakuntoilijana täytyy tehdä myös esim. kovia MK-harjoituksia tai vastaavia. Ja nehän tuntuvat ainakin hetken joskus todella pahalta, mutta täytyy myös muistaa aina sen suuri tyytyväisyyden tunne siitä, että on saanut tehtyä jonkun todella kovan ja kehittävän harjoituksen. Toisenlainen endorfiinihumala tulee taas esim. pitkän pk-hiihtolenkin jälkeen; kuten esim. tänään.
Loppuun vinkki noille "tammikuukuntosalikävijöille" ja elinikäisen kuntosalijäsenyyden hankkijoille. Halvemmalla selviät esim. hankkimalla parilla-kolmellakympillä kahvakuulan. Siinä on sitten kuntosalia loppuiäksi. Ja jos haluaa kuntosalintyyppistä kromeluuria niin kotana treenatessa löytyy varmaan peili seinästä, kukkia nurkasta ja musiikinkin saa soimaan ja venytellessä voi vaikka lukea sitä saamarin seiskaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti