Töttöröö, telakoituminen kesti vain näin vähän aikaa. Ilmeisesti polte kirjoitella tännekin kävi sietämättömäksi, koska jälleen kädet kävi näppikselle. Ja aluksi oikein hyvää ja liikunnallista alkanutta vuotta 2012 kaikille. Mitä uutta blogissani tänä vuonna... tuskin mitään suuria muutoksia pieniä viilauksia lukuun ottamatta. Myös turhia paineita siitä, että silloin ja silloin pitäis jotain kirjoittaa en aio ottaa. Jos sanottavaa on niin silloin jotain tulee. Joskun olen miettinyt sitä, että kirjoitanko tätä kilpakuntoilijana vai fysioterapeuttina vai muuten vaan ihmisenä? Toisaalta tuskin sitä tarvitseekaan tietää, koska olen niitä kaikkia. Siitä kirjoitan mikä kulloinkin askarruttaa tai mielessä pyörii...
Sen kuitenkin lupaan, että lempihaukuttavani eli rullaluistelutoiminnan ja vellihoususukupolven arvostelun yritän unohtaa, tai ainakin vähentää, tai en tee sitä ainakaan joka viikko. Sarkasmia tullee kuitenkin riittämään näiltäkin sektoreilta. Tekstejä yritän lyhentää, sillä eihän nykypäivänä kukaan jaksa lukea kovin pitkiä turinoita. Harjoitteluani voin hieman avata. Niin ja harjoituksia ja harjoitteita tulen esittelemään jatkossakin silläkin riskillä, että niille naureskellaan. Se on kuitenkin niin, että ihan jokaisesta harjoitteesta; erikoisestakin; voi olla jollekin ihmiselle hyötyä esim. oman heikkoutensa tai vammansa hoitamisessa. Siksi pidän erilaisten juttujen esittelystä ja jos joku niistä saa avun heikkouteensa tai ongelmaansa niin se on aina suuri voitto.
Omaa sielunmaisemaani pyrin avaamaan hieman syvällisemmin ja vaikka ajatukseni välillä ovat aikas veikeitä, hulluja ym niin silläkin riskillä niistä yritän kirjoittaa. Lisäksi yirtän muistaa, että en loppujen lopuksi kirjoita tätä kenellekään tai valtavirran mukaan tai miellyttääkseni ketään, sillä loppujen lopuksihan tämä edelleenkin on vain "terapeuttista" ja etenkin hauska harrastus. Ja toistan uudelleen, että itse tarkoituksena ei ole haukkua aina jotain, joskus tosin niinkin voi käydä, vaan saada ehkä uutta näkökulmaa asioihin. Katsotaan onnistunko.
Uutena juttuna avaan tämän myös pitkästä aikaa kaikille. Sen verran herkkäperse olen ollut, että suljin tämän aikanaan, kun joku arvosteli kirjoituksiani tuolla jossain keskutelupalstalla eikä ollut pokkaa kommentoida sanomisiani tässä blogissa. Nyt kuitenkin lupaan palata kaille avoimeen blogiin... ainahan sen voi taas tarvittaessa sulkea. Herkkäperse olen tietty edelleen ja vittuunnun paskanjauhamisesta, mutta toisaalta jos tekee mieli haukkua mua niin siitä vaan, haukunhan minäkin välillä vaikka ketä. Mutta kommentit ovat tietenkin tervetulleita ja suotavia, mutta mielellään täällä blogissa ja tietenkin asiaa tai asian vierestä ja huumorilla höystettynä; se on hianoo. Tuo sulkeminen aikanaan liittyi siihen, että olin hehkuttanut rullaluistelun Suomen mestaruuttani kuulemma liikaa blogissani. Liikaa ei siis kai sais hehkutella vähäpätöisiä saavutuksia. Tuo mestaruus on edelleen ainoani ja sen maaliintulon muisteleminen herkistää kuitenkin edelleen mieleni. Samaan tapaan mielen voi herkistää erittäin hyvä harjoitus. Joulukuussa tein esim. pari treeniä Wattbikellä joiden jälkeen makasin olohuoneen lattialla kyljellään kakoen ja sykkeen hakatessa yli 180 lukemia. Olo niiden jälkeen oli sanalla sanoen loistava. Näitäkin voin siis hehkuttaa ja hehkutan jatkossakin, sillä olen ihminen, tunteellinen ihminen. Urheilu luo tunteita ja itse koen ne myös isoina asioina, myös penkkiurheilun. Viimeksi silmät kostuivat Kaisa Mäkäräisen pitäessä kiitospuhettaan Urheilugaalassa. Itse kun tietää mitä kaikki vaatii huippu-urheilussa niin kyllä suomalaisen urheilijan onnistumiset tuovat aina tunteet pintaa.
Lopuksi vielä yksi lupaus. Hymiöt unohdan kokonaan, sillä jos joku ei tajua, että onko tuo huumoria tai pään aukomistta ja pitääkö tuossa kohtaa nauraa niin se lienee sitten vain lukijan ongelma. Töttöröö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti