Tämä on JiiPeen oma blogi, joka sisältää sekalaisia kuvia ja ajatuksia urheilusta, harjoittelusta...ja...elämästä
lauantai 30. kesäkuuta 2012
Bianchi-mies
Bianchi-mies lähtee reilun tunnin päästä kohti Kauhajokea antamaan Bianchille toivottavasti kovaa kyytiä. Startti on klo 18.07 ja edessä 20km ja toivottavasti reilusti alle 30 min armotonta, mutta niin kiihottavaa tuskaa :-)
torstai 28. kesäkuuta 2012
Perussettiä
Tänään vedin jo hyväksi koetun torstai-treenin eli verryttelyn jälkeen 10x1 min. rennon kovaa pitkillä neljän minuutin palautuksilla. Tänään oli jo vahvempi tunne jaloissa. Tiistain viikkotempo aukoi paikkoja hyvin ja eilinen lepo teki sen päälle hyvää. Toivottavasti meno vielä paranee lauantaiksi.
Tänään palasin myös viime vuonna hyväksi koettuun järjestelyyn. Eli yhtenä päivänä viikossa pidän päivällä kolmen tunnin tauon töistä, jolloin käyn lenkillä ja sen päällle lounaalla. Sitten onkin hyvä tehdä töitä pitkälle iltaan. Toimi viime vuonna ja tuntuu toimivan edelleen. Näillä mennään ja nyt jalakapallon pariin...
keskiviikko 27. kesäkuuta 2012
Persaus jumissa, meno tukkoista
Persaus ja reidet ovat olleet viime päivät aika tukkoisen
oloiset, mutta niitä lähdin tänään revittelemään auki Säijän viikkotempoon.
Meno oli odotetun tukkoista eikä aika; 27,30,7; ole mikään mairitteleva, mutta
tämä varmasti aukaisi hieman paikkoja. Nyt loppuviikko todella kevyesti,
torstaina muutama terävä veto ja lauantaina sitten Kauhajoen tempo.Päivän
kuntoon nähden alkuvauhti oli myös liian kova, sillä eka risteykseen vedin
samalla väliajalla kuin ennätysvedossa ja kylläpä se sitten kostautui etenkin
siellä välitien syheröissä.
Viimeiset pari viikkoa olivat ihan ok treeniviikkoja, tuli
muutama hyvä voimaharjoitus ja muutama kaivattu pitkä pk-lenkki ja tekivät
varmasti hyvää loppukautta varten. Heinäkuu näyttää vaan kisojen puolesta
valitettavan tyhjältä. Siinähän on se vaara, että kisojen puutteessa tulee
treenattua ihan liikaa :) Onko tempomiehen pakko harkita jotain
yhteislähtökisaa; tosin niitäkään ei juuri ole. Kummallisesti painottuu tuo
kisakalenteri tuonne huhti-toukokuulle. Ei kai tässä vaan joudu harkitsemaan
rullaluistelun SM-maratonia... no ei ei.
Oli muuten veikeän näköistä, kun ajaelin tuolta Pirkkalasta
kotiin. Pientareella oli vielä muutama sentti lunta. Oli sitten ollut Pirkkalan
lentoaseman nurkilla kohtuullinen raekuuro. Onneksi ei satanut tuohon malliin
meidän temporeitillä.
Piti jo viime viikolla kirjoitella tuosta yleisurheilusta,
että jumankauta, ne tekivät sen taas...siis valitsivat tuon Pitkämäen kisoihin.
Tilanne tuntuu olevan se, että Suomessa karsitaan aina kaksi miestä keihäässä
arvokisoihin, sillä se yksi paikka on aina pyhitetty herra Pitkämäelle, oli
miehen kunto miten paska tahansa. Sinällään mulla ei ole mitään herraa vastaan
ja parhaana päivänään hänellä on mahdollisuus heittää suomalaisista pisimmälle.
Mutta tällä kertaa Wirkkalan näytöt olisivat olleet kovemmat ja tasaisemmat
kuin Pitkämäen ja eihän Pitkämäki Pihtiputaalla ylittänyt tällä tämän kauden
ainolla onnistuneella kilpailuheitollaan edes sitä 84 metrin kriteeriä. No,
tämän päivän uutinen oli sitten, että Ruuskanen joutuu jäämään sairauden takia
pois ja Wirkkalalle aukesi paikka kisaan, hyvä niin ja Ruuskasen osalta
valitettavaa. Piti jo boikotoida ja olla katsomatta koko keihäskisaa Wirkkalan
kohtelun ja Pitkämäen nuoleskelun takia, mutta olkoon menneeksi; katotaan
kuitenkin. Toivottavasti joku onnistuu, oli se sitten Pitkämäki, Mannio tai
Wirkkala. Näillä mennään...
sunnuntai 24. kesäkuuta 2012
Samulin raportti rullaluistelun Mastereiden EM-kisoista
JP:n blogissa feat. Samuli Laulumaa
Perjantai-iltana saavuttiin kisapaikkakunnalle Dijoniin ja hotellin kuittaamisen jälkeen oli päästävä välittömästi testaamaan kisareittiä. Illan hämärtyessä taisin olla ainut rullailija ja sain pienimuotoista kannustusta paikallisilta asukkailta. Pientä tyylittelyä sinivalkoisessa asussa ja korostunutta kaarreluistelua. Ranskalaisia tervehtiessä kuitenkin mielessä pyöri perisuomalainen valmennusproblematiikka; olenko varmasti harjoitellut tarpeeksi kevään ja talven aikana. Samalla keksin selityksiä, miksi kilometrejä rullaluistimilla on alla kohtuullisen vähän. Levotonta oloa lievitti tuo reilun puolentunnin keinuminen Suomi–verkkarit päällä. Yhteenvetona perjantaista voi sanoa, että varman kisajännityksen saa aikaiseksi saapumalla pelipaikalla puolitoista vuorokautta ennen kisaa.
Urheilua voisi helposti verrata kohtuu kovaan päihderiippuvuuteen, pienikin annos tuo hetken hurmoksen elimistölle. Illan annos mahdollisti rauhalliset yöunet, mutta herääminen kisaradan vierestä lauantai aamuna saa jälleen aikaan hallitsemattoman himon, johon vastalääkkenä toimii varhainen lenkki. Alunperin tarkoitus oli tutustua reittiin muiden luistelijoiden kanssa klo 10, mutta siihen aikaan oli minulla jo takana yksi harjoitus. Harjoitusohjelmani mukailee Maaninkavaara –kirjan oppeja.
Hienoon kaupunkiin tutustuminen toi hieman ajatustaukoa ja sääennusteet lupaili sopivaa keliä sunnuntai aamun kisalle. Kaupungilla kävellessä käyn mielikuvissa kisaa läpi ja vastaantulevat ihmiset toimii hyvinä kilpakumppaneina. Tuliaiset reppuun ja sitten vielä koskettamaan Dijonin pöllöä vasemmalla kädellä. Taikauskoiset turistit, me mukaan luettuna, uskoimme pöllön tuovan onnea varsinkin kisaa ajatellen.
Kisapaikalla oli jo tohinaa ja varustemyynnin kulta-aika oli alkamassa. Sadan millin kiskolla ja renkailla tulee aika orpo olo, kun ympärillä pyörii sentin laajemmalla kehällä varustettuja kumikiekkoja. Joukkuekaverin kanssa pompottelemme uusia kimmoisampia rullia ja lopulta yksi setti lähtee myyntikojusta kaverin mukaan. Lauantain toinen harjoitus on päivällä ja siinä keskityn lähinnä testailemaan välineitä. Mukana on kahdet rullat, joista valitsen perinteiset keltaiset Matterit. Laakereita pitää miettiä hieman enemmän, kolmesta vaihtoehdosta renkaisiin jää jylläämään kaikista vanhimmat ja kuluneimmat kuulat. Ne tuntuvat kaikista herkimmiltä, vaikka en ole varma onko laakereissa minkäänlaista voitelua. Toisen harjoituksen tuntuma on vielä hyvä, ja alkuviikon hieronta tuntuu auttavan pohkeiden elämää. Ongelmaksi alkaa muodostua se, että olosuhteet ja tunnelma meinaa viedä mennessään ja kilometrejä kertyy turhankin paljon kisaa ajatellen. Lisäksi kokoajan on tunne, että omasta kunnosta haluaisi saada varmuuden.
Pienet päiväunet, numerolapun hakeminen ja maajoukkueiden esittelytilaisuus alkaa nostamaan sykettä jo ajatuksen voimalla. Radalle ilmaantuu joukkueita ja varsinkin Saksa, Ranska ja Italia ovat suurilla joukkueilla edustettuina. Lauantai kääntyy illaksi ja on aika tehdä viimeinen kevyt treeni. Kämppiksen uudet rullat vaikuttaa olevan hyvät ja nopeat, puseroon alkaa hiipiä epäilys. Vasen pohje antaa jälleen merkkejä jumista ja alan olla vakuuttunut akuutista ylikunnosta. Kylmää ja kuumaa pohkeille ja nukkumaan, mitään suurempaa ei ole tehtävissä. Unen saamista helpottaa pohdinta siitä, olisiko kuitenkin pitänyt hankkia ne uudet ja nopeammat rullat. Sunnuntai aamu alkaa edellisen tavoin, olen kevyellä lenkillä jo seitsemän jälkeen. Pyrin tekemään lämmittelyn siten, että kehossa on kisakierrokset valmiina.
Kisa-alueella tervehdimme ystävällisesti kanssakilpailijoita, samalla kuitenkin otamme toisistamme jo henkisesti mittaa. Italialaiset näyttävät omaavaan hyvin joukkuepsyykkauksen ja ryhmän lämmittely vyöryy eteenpäin kuin venäläisvalmisteinen panssarivaunu. Suomipoika puree näkkileipää ja miettii Molotovin cocktailin tehoja. Lähtöviivalla olo on tietyllä tavalla helpottunut, lopultakin tässä. Ainoastaan omien rullien koko heikentää uskoa omaan luisteluun. Kisan ensimmäinen puolikilometriä on aikamoista säntäilyä, mutta vauhdin suhteen ei ole ongelmaa. Sen sijaan luistelu näin suuressa ja aika aggressiivisessa ryhmässä on itselle uutta. Ensimmäisten kilometrien aikana vauhti nousee reippaasti ja joudun muutamaan otteeseen todella lujille pysyäkseni pääjoukossa. Yritän mielessäni keskittyä tekniikkaan ja aika-ajoin tuntuu hyvältä huomata, että joku muu potkii vielä heikommalla tekniikalla. Kisan henkinen ratkaisu tapahtuu osaltani ensimmäisen kahdeksan kilometrin aikana. Vauhdin nopeat muutokset tiputtaa vähitellen porukkaa pois, mutta pysyn vauhdissa mukana. Pyrin peesaamaan luistelijoita, joiden luistelu näyttää riittävän vahvalta. Löydän yhden tsekkivahvistuksen, jonka peesiä hyödynnän useamman kilometrin verran. Muutaman kerran yritän kohentaa omaa sijoitusta ja kiilaan vahvojen maiden väliin omat rullani. Hyvin nopeasti huomaan, että sijoitukseni palautuu ennalleen. Joukkueet pitävät yhtä ja välillä Saksalaisten ja Italialaisten välillä on havaittavissa selvää käsirysyä. Kisan aikana juttelen muutaman sanan Tanskalaisen kollegan kanssa ja teemme pientä pohjoismaista yhteistyötä. Meidän kärkiporukasta on jo kisan alkuvaiheessa karannut kaksi luistelijaa omille teilleen. Kymmenen kilometrin jälkeen vauhdin muutokset alkaa tasaantua ja koen ajoittain vauhdin yllättävänkin rauhalliseksi. Kisan puolivälissä alkaa olla selvää, että karkulaisia ei aktiivisesti yritetä ajaa kiinni. Suurin haaste on itselle pystyssä pysyminen, varsinkin kaarteissa. Jalat toimii hyvin, mutta pieni kontakti kisakumppaneiden kanssa pitää kehon jännityksessä päästä varpaisiin. Mitä pitemmälle kisa etenee, sitä enemmän pystyn nauttimaan myös luistelusta. Pystyn luistelemaan muun porukan rinnalla hetken aikaa yksin ja siitä huolimatta en ole vaarassa tippua junasta. Viimeisten kilometrien ajan mietin kuumeisesti taktiikkaa. Jotenkin mystisesti päädyn mahdollisimman riskittömään ratkaisuun ja haluan varmistaa ehjän suorituksen. Viimeisessä kaartessa joukostamme kaatuu ainakin kolme luistelijaa, tavallaan taktiikkani toimii. Mutta loppusuoran avautuminen kestää osaltani liian kauan. Valitsen linjan, jossa joudun vielä väistelemään kierroksella ohitettavia ja peli osaltani on menetetty. Vedän kuitenkin onnistuneesti viimeiset sadat metrit vielä ja ohitan muutaman luistelijan. Sijoitus 13 ei tyydytä, koska jään pronssista 3 sekuntia. Aika 1.10.31 tuli kohtuullisen vaivatta ja tottakai ehjänä maaliin pääseminen tuntuu myös hyvältä. Maaliin tulon jälkeen alkaa suorituksesta nauttiminen, olo on loistava niin kehossa kuin mielessäkin. Satamillisillä rullilla ja keltaisilla Mattereilla pyristelin kärkiporukassa ja luistelutekniikka pysyi hyvin kasassa. Kisamatkan alussa vaivanneet pelot ovat taaksejääneitä varjoja ja jännityksen tuoma vireystila tuntuu nyt jo rentouttavalta. Urheilun nautinto tuntuu jälleen reisissä ja kisa on tarjonnut taskut täyteen oppia rullauistelun tekniikasta ja taktiikasta.
Pelkoa, jännitystä ja kisanautintoa. Mastereiden EM –kisat Ranskassa.
Perjantai-iltana saavuttiin kisapaikkakunnalle Dijoniin ja hotellin kuittaamisen jälkeen oli päästävä välittömästi testaamaan kisareittiä. Illan hämärtyessä taisin olla ainut rullailija ja sain pienimuotoista kannustusta paikallisilta asukkailta. Pientä tyylittelyä sinivalkoisessa asussa ja korostunutta kaarreluistelua. Ranskalaisia tervehtiessä kuitenkin mielessä pyöri perisuomalainen valmennusproblematiikka; olenko varmasti harjoitellut tarpeeksi kevään ja talven aikana. Samalla keksin selityksiä, miksi kilometrejä rullaluistimilla on alla kohtuullisen vähän. Levotonta oloa lievitti tuo reilun puolentunnin keinuminen Suomi–verkkarit päällä. Yhteenvetona perjantaista voi sanoa, että varman kisajännityksen saa aikaiseksi saapumalla pelipaikalla puolitoista vuorokautta ennen kisaa.
Urheilua voisi helposti verrata kohtuu kovaan päihderiippuvuuteen, pienikin annos tuo hetken hurmoksen elimistölle. Illan annos mahdollisti rauhalliset yöunet, mutta herääminen kisaradan vierestä lauantai aamuna saa jälleen aikaan hallitsemattoman himon, johon vastalääkkenä toimii varhainen lenkki. Alunperin tarkoitus oli tutustua reittiin muiden luistelijoiden kanssa klo 10, mutta siihen aikaan oli minulla jo takana yksi harjoitus. Harjoitusohjelmani mukailee Maaninkavaara –kirjan oppeja.
Hienoon kaupunkiin tutustuminen toi hieman ajatustaukoa ja sääennusteet lupaili sopivaa keliä sunnuntai aamun kisalle. Kaupungilla kävellessä käyn mielikuvissa kisaa läpi ja vastaantulevat ihmiset toimii hyvinä kilpakumppaneina. Tuliaiset reppuun ja sitten vielä koskettamaan Dijonin pöllöä vasemmalla kädellä. Taikauskoiset turistit, me mukaan luettuna, uskoimme pöllön tuovan onnea varsinkin kisaa ajatellen.
Kisapaikalla oli jo tohinaa ja varustemyynnin kulta-aika oli alkamassa. Sadan millin kiskolla ja renkailla tulee aika orpo olo, kun ympärillä pyörii sentin laajemmalla kehällä varustettuja kumikiekkoja. Joukkuekaverin kanssa pompottelemme uusia kimmoisampia rullia ja lopulta yksi setti lähtee myyntikojusta kaverin mukaan. Lauantain toinen harjoitus on päivällä ja siinä keskityn lähinnä testailemaan välineitä. Mukana on kahdet rullat, joista valitsen perinteiset keltaiset Matterit. Laakereita pitää miettiä hieman enemmän, kolmesta vaihtoehdosta renkaisiin jää jylläämään kaikista vanhimmat ja kuluneimmat kuulat. Ne tuntuvat kaikista herkimmiltä, vaikka en ole varma onko laakereissa minkäänlaista voitelua. Toisen harjoituksen tuntuma on vielä hyvä, ja alkuviikon hieronta tuntuu auttavan pohkeiden elämää. Ongelmaksi alkaa muodostua se, että olosuhteet ja tunnelma meinaa viedä mennessään ja kilometrejä kertyy turhankin paljon kisaa ajatellen. Lisäksi kokoajan on tunne, että omasta kunnosta haluaisi saada varmuuden.
Pienet päiväunet, numerolapun hakeminen ja maajoukkueiden esittelytilaisuus alkaa nostamaan sykettä jo ajatuksen voimalla. Radalle ilmaantuu joukkueita ja varsinkin Saksa, Ranska ja Italia ovat suurilla joukkueilla edustettuina. Lauantai kääntyy illaksi ja on aika tehdä viimeinen kevyt treeni. Kämppiksen uudet rullat vaikuttaa olevan hyvät ja nopeat, puseroon alkaa hiipiä epäilys. Vasen pohje antaa jälleen merkkejä jumista ja alan olla vakuuttunut akuutista ylikunnosta. Kylmää ja kuumaa pohkeille ja nukkumaan, mitään suurempaa ei ole tehtävissä. Unen saamista helpottaa pohdinta siitä, olisiko kuitenkin pitänyt hankkia ne uudet ja nopeammat rullat. Sunnuntai aamu alkaa edellisen tavoin, olen kevyellä lenkillä jo seitsemän jälkeen. Pyrin tekemään lämmittelyn siten, että kehossa on kisakierrokset valmiina.
Kisa-alueella tervehdimme ystävällisesti kanssakilpailijoita, samalla kuitenkin otamme toisistamme jo henkisesti mittaa. Italialaiset näyttävät omaavaan hyvin joukkuepsyykkauksen ja ryhmän lämmittely vyöryy eteenpäin kuin venäläisvalmisteinen panssarivaunu. Suomipoika puree näkkileipää ja miettii Molotovin cocktailin tehoja. Lähtöviivalla olo on tietyllä tavalla helpottunut, lopultakin tässä. Ainoastaan omien rullien koko heikentää uskoa omaan luisteluun. Kisan ensimmäinen puolikilometriä on aikamoista säntäilyä, mutta vauhdin suhteen ei ole ongelmaa. Sen sijaan luistelu näin suuressa ja aika aggressiivisessa ryhmässä on itselle uutta. Ensimmäisten kilometrien aikana vauhti nousee reippaasti ja joudun muutamaan otteeseen todella lujille pysyäkseni pääjoukossa. Yritän mielessäni keskittyä tekniikkaan ja aika-ajoin tuntuu hyvältä huomata, että joku muu potkii vielä heikommalla tekniikalla. Kisan henkinen ratkaisu tapahtuu osaltani ensimmäisen kahdeksan kilometrin aikana. Vauhdin nopeat muutokset tiputtaa vähitellen porukkaa pois, mutta pysyn vauhdissa mukana. Pyrin peesaamaan luistelijoita, joiden luistelu näyttää riittävän vahvalta. Löydän yhden tsekkivahvistuksen, jonka peesiä hyödynnän useamman kilometrin verran. Muutaman kerran yritän kohentaa omaa sijoitusta ja kiilaan vahvojen maiden väliin omat rullani. Hyvin nopeasti huomaan, että sijoitukseni palautuu ennalleen. Joukkueet pitävät yhtä ja välillä Saksalaisten ja Italialaisten välillä on havaittavissa selvää käsirysyä. Kisan aikana juttelen muutaman sanan Tanskalaisen kollegan kanssa ja teemme pientä pohjoismaista yhteistyötä. Meidän kärkiporukasta on jo kisan alkuvaiheessa karannut kaksi luistelijaa omille teilleen. Kymmenen kilometrin jälkeen vauhdin muutokset alkaa tasaantua ja koen ajoittain vauhdin yllättävänkin rauhalliseksi. Kisan puolivälissä alkaa olla selvää, että karkulaisia ei aktiivisesti yritetä ajaa kiinni. Suurin haaste on itselle pystyssä pysyminen, varsinkin kaarteissa. Jalat toimii hyvin, mutta pieni kontakti kisakumppaneiden kanssa pitää kehon jännityksessä päästä varpaisiin. Mitä pitemmälle kisa etenee, sitä enemmän pystyn nauttimaan myös luistelusta. Pystyn luistelemaan muun porukan rinnalla hetken aikaa yksin ja siitä huolimatta en ole vaarassa tippua junasta. Viimeisten kilometrien ajan mietin kuumeisesti taktiikkaa. Jotenkin mystisesti päädyn mahdollisimman riskittömään ratkaisuun ja haluan varmistaa ehjän suorituksen. Viimeisessä kaartessa joukostamme kaatuu ainakin kolme luistelijaa, tavallaan taktiikkani toimii. Mutta loppusuoran avautuminen kestää osaltani liian kauan. Valitsen linjan, jossa joudun vielä väistelemään kierroksella ohitettavia ja peli osaltani on menetetty. Vedän kuitenkin onnistuneesti viimeiset sadat metrit vielä ja ohitan muutaman luistelijan. Sijoitus 13 ei tyydytä, koska jään pronssista 3 sekuntia. Aika 1.10.31 tuli kohtuullisen vaivatta ja tottakai ehjänä maaliin pääseminen tuntuu myös hyvältä. Maaliin tulon jälkeen alkaa suorituksesta nauttiminen, olo on loistava niin kehossa kuin mielessäkin. Satamillisillä rullilla ja keltaisilla Mattereilla pyristelin kärkiporukassa ja luistelutekniikka pysyi hyvin kasassa. Kisamatkan alussa vaivanneet pelot ovat taaksejääneitä varjoja ja jännityksen tuoma vireystila tuntuu nyt jo rentouttavalta. Urheilun nautinto tuntuu jälleen reisissä ja kisa on tarjonnut taskut täyteen oppia rullauistelun tekniikasta ja taktiikasta.
perjantai 22. kesäkuuta 2012
Rusketusraja
Juhannusta
Nyt ei sen kummempaa kuin leppoisaa Juhannusillan viettoa. Päivä on kulunut leppoisasti. Aamu lasten kanssa puuhaillessa ja käytiinpä siinä pyöräilemässä kaupassa kattelemassa, kun immeiset epätoivoisesti kävivät tekemässä viime hetken jussihankintoja. Grillilounaan jälkeen sitten lenkille.
Meikäläisen juhannusperinne on jo vuosia ollut heittää pitkä, mutta leppoisa lenkki; siis pitkä PKI. Kymmenkunta vuotta se oli rullaluistimilla vähintään 60km. Nyt pari vuotta kuitenkin pyörällä. Tänään sitten jonkinlainen mini "tour de satakunta" eli Häijäästä Vammalaan ja sieltä Kiikan kautta Kiikoisiin. Kiikoisista sitten keskelle ei mitään eli Laviaan, josta suunta kohti Pirkanmaata eli Suodenniemelle ja sieltä Mouhijärven keskustan kautta Häijääseen; 100,3km. Aikaa vierähti 3,5h. Keli oli mitä hienoin ja kesä komeimmillaan, joten mikäs siinä nautiskellessa.
Sitten hieman perinteitä eli juhannuskoivut porstuan kulmille, juhannussauna ja grillausta. Muutama hyvä juoma ja voisko sanoa, että "ah, tää elämä on aika hienoa settiä".
Ja loppuun vielä oikein Hyvää Juhannusta kaikille!!!
Meikäläisen juhannusperinne on jo vuosia ollut heittää pitkä, mutta leppoisa lenkki; siis pitkä PKI. Kymmenkunta vuotta se oli rullaluistimilla vähintään 60km. Nyt pari vuotta kuitenkin pyörällä. Tänään sitten jonkinlainen mini "tour de satakunta" eli Häijäästä Vammalaan ja sieltä Kiikan kautta Kiikoisiin. Kiikoisista sitten keskelle ei mitään eli Laviaan, josta suunta kohti Pirkanmaata eli Suodenniemelle ja sieltä Mouhijärven keskustan kautta Häijääseen; 100,3km. Aikaa vierähti 3,5h. Keli oli mitä hienoin ja kesä komeimmillaan, joten mikäs siinä nautiskellessa.
Sitten hieman perinteitä eli juhannuskoivut porstuan kulmille, juhannussauna ja grillausta. Muutama hyvä juoma ja voisko sanoa, että "ah, tää elämä on aika hienoa settiä".
Ja loppuun vielä oikein Hyvää Juhannusta kaikille!!!
Mogulin Mättö
Eilen vedettiin meidän kahvakuularingin ydinporukalla ts. sillä yllytyshulluimmalla porukalla mun suunnittelema kahvakuulahaaste, jossa tehtiin 3 kierroksen harjoitus. 10 liikettä tehtiin peräjälkeen ilman palautuksia niin, että kuula ei saanut laskea välillä maahan. Kierrosten välillä 3 minuutin palautus. Ensimmäisellä kierroksella tuli 500 toistoa, toisella 300 ja kolmannella 200 toistoa. Hyvin porukat selvisi ja tsemppas, vaikka tuo eka kierros onkin aika messevä ja vie aikas hapoille. Mogulin mättö vaatinee myös pienen selityksen. Porukat ovat nimenneet mut Häijään kahvakuulamoguliksi, joten tämä harjoitus on siksi Mogulin Mättö. Ja näissä mätöissähän ei mennä tosiaankaan siitä, missä aita on matalin :)
Kannattaa kokeilla, vaikka ihan Juhannuksen kunniaksi, on ihan mukava reeni; voit tuntea sen jopa seuraavanakin päivänä :D
MOGULIN
MÄTTÖ
-
1000 toiston harjoitus, joka
tehdään kiertoharjoituksena, 3 kierrosta.
-
Liikkeiden välillä ei
palautuksia, kierrosten välillä 3 min. palautus.
-
Liikkeen nimen jälkeen on toistot
ensimmäisellä, toisella ja kolmannella kierroksella.
· Etuheilautus 100x/60x/45x
· Takakyykky 50x/30x/20x
· Long cycle 50x/30x/20x
· Tempaus 30x+30x/20x+20x/15x+15x
· Rinnalleveto+kyykky 25x+25x/15x+15x/10x+10x
· Yhden käden
etuheilautus 50x+50x/30x+30x/20x+20x
· Maastaveto+hauis+pystypunnerrus
yhdellä jalalla 30x/20x/10x
· Puolikuu 20x/10x/5x
· Etunojapunnerrus
(ilman kuulaa) 20x/10x/5x
Yleisliike (ilman kuulaa) 20x/10x/5xKannattaa kokeilla, vaikka ihan Juhannuksen kunniaksi, on ihan mukava reeni; voit tuntea sen jopa seuraavanakin päivänä :D
tiistai 19. kesäkuuta 2012
Huippuviikonloppu takana
Viime viikonlopun vietimme Vuokatissa Kuulahullu 2012 -tapahtumassa. Olipahan kerrassaan hieno viikonloppu hienojen ihmisten seurassa ja loistavasti järjestetyssä tapahtumassa. Toimintaa oli laidasta laitaan; tiukkaa tekemistä, ankaraa kisailemista, uuden oppimista, uusia ystäviä, hauskanpitoa, hyvää ruokaa, saunomista...siis ihan kaikkea samanhenkisten kuulahullujen, kaikkiaan 95 kuulahullua, kanssa kuten itsekin olen.
Lauantain aamupäivä sisälsi viikonlopun ohjelman esittelemistä, toisiin tutustumista, joukkueisiin jakoa, kevyttä lämmittelyä ja verryttelyä. Tukevan lounaan jälkeen jakauduimme joukkueiden mukana eri rasteille, joissa sekä opimme uutta että tiukasti kisailimme erilaisissa kahvakuulan kanssa kilvoitteluissa. Kerrassaan ihailtavaa oli seurata ja päästä osallistumaan toimintaan, jossa ihan kaikki tsemppasivat hullun lailla ja laittoivat kaikkensa peliin. Lajit olivat monipuolisia kuten perinteisä kahvakuulalajeja, esim. long cycle. Sitten todella rajuja kyykkykisoja ja sitten seurasivat erilaiset kahvakuulan heittelyt ja taitoa ja taktiikkaa vaativat lajit. Hienoja kisoja tiukasti, mutta iloisella ilmeellä. Välipalan jälkeen otimme vielä mukavat saunahiet mm. vetämällä kahvakuulia eri tyyleillä ja heittelemällä kuulia ylämäkeen ym...
Iltaohjelma saunan jälkeen oli loistava: Kavala Salakka -orkesteri veti hienon setin upean kainuulaishenkisen ruoan jälkeen, jonka jälkeen kahvakuulailuunkin hullantunut Ismo Leikola veti myös huikean hyvän show`n. Sitten vielä vähän baariin discoilemaan ja yöpuulle. Sunnuntain ohjelma oli sopivan rentohenkinen kahvakuulakölkky-kisailuineen ja naurujoogineen. Lopuksi palkintojenjaot; niin ja meidän tiimi eli kyykkypeput...siis perseet tuli toiseksi, loistavaa perseet, upeaa toimintaa :) Sitten haikein mielin kotimatkalle ja odottamaan Kuulahullu 2013 -tapahtumaa.
Hirveää hehkutusta tämä teksti, mutta ei voi olla hehkuttamatta. Loistavasti järjestetty ja organisoitu tapahtuma samanhenkisten ihmisten kanssa. Tuomo ja Taneli apulaisineen olivat tehneet upeaa työtä tapahtuman eteen, kiitos heille! Kahvakuulassa on sitä jotain...
Niin ja torstaina meidän oma kahvakuulaporukkamme vetää Häijäässä vuoden kovimman treeninsä; olen suunnitellut kunnon "Juhannusmätön", jota ei sovi vielä näin julkisesti esitellä, mutta torstai-iltana voin laitella sen myös tänne :D Katsotaan miten porukka tsemppaa...
Lauantain aamupäivä sisälsi viikonlopun ohjelman esittelemistä, toisiin tutustumista, joukkueisiin jakoa, kevyttä lämmittelyä ja verryttelyä. Tukevan lounaan jälkeen jakauduimme joukkueiden mukana eri rasteille, joissa sekä opimme uutta että tiukasti kisailimme erilaisissa kahvakuulan kanssa kilvoitteluissa. Kerrassaan ihailtavaa oli seurata ja päästä osallistumaan toimintaan, jossa ihan kaikki tsemppasivat hullun lailla ja laittoivat kaikkensa peliin. Lajit olivat monipuolisia kuten perinteisä kahvakuulalajeja, esim. long cycle. Sitten todella rajuja kyykkykisoja ja sitten seurasivat erilaiset kahvakuulan heittelyt ja taitoa ja taktiikkaa vaativat lajit. Hienoja kisoja tiukasti, mutta iloisella ilmeellä. Välipalan jälkeen otimme vielä mukavat saunahiet mm. vetämällä kahvakuulia eri tyyleillä ja heittelemällä kuulia ylämäkeen ym...
Iltaohjelma saunan jälkeen oli loistava: Kavala Salakka -orkesteri veti hienon setin upean kainuulaishenkisen ruoan jälkeen, jonka jälkeen kahvakuulailuunkin hullantunut Ismo Leikola veti myös huikean hyvän show`n. Sitten vielä vähän baariin discoilemaan ja yöpuulle. Sunnuntain ohjelma oli sopivan rentohenkinen kahvakuulakölkky-kisailuineen ja naurujoogineen. Lopuksi palkintojenjaot; niin ja meidän tiimi eli kyykkypeput...siis perseet tuli toiseksi, loistavaa perseet, upeaa toimintaa :) Sitten haikein mielin kotimatkalle ja odottamaan Kuulahullu 2013 -tapahtumaa.
Hirveää hehkutusta tämä teksti, mutta ei voi olla hehkuttamatta. Loistavasti järjestetty ja organisoitu tapahtuma samanhenkisten ihmisten kanssa. Tuomo ja Taneli apulaisineen olivat tehneet upeaa työtä tapahtuman eteen, kiitos heille! Kahvakuulassa on sitä jotain...
Niin ja torstaina meidän oma kahvakuulaporukkamme vetää Häijäässä vuoden kovimman treeninsä; olen suunnitellut kunnon "Juhannusmätön", jota ei sovi vielä näin julkisesti esitellä, mutta torstai-iltana voin laitella sen myös tänne :D Katsotaan miten porukka tsemppaa...
perjantai 15. kesäkuuta 2012
Hieno kuva Louskun temposta, vol. 2
torstai 14. kesäkuuta 2012
Hieno kuva Louskun temposta
keskiviikko 13. kesäkuuta 2012
Sorilassakin oma kesän paras
Nyt voi sanoa, että kevvän ja alkukesän tempokausi on nyt pulkassa. Tänään kävin vielä vetämässä Sorilan viikkotempon. Nyt tulee viikkotempoista ainakin se pari viikkoa taukoa ja seuraavat varsinaiset kisat ovat 30.6. Kauhajoella. Alkukesä sisälsi viikkotempot mukaanluettuna 17 kertaa kilvanajoa aikaa vastaan. Ihan hyvä setti. Suurin osa olivat hyviä ja vähintäänkin keskinkertaisia ajoja sisältäen kuitenkin pari "pakollista" pohjanoteerausta. Kirkkaimpina juttuina tietty Riihämäen ja Louskun tempojen podiumpaikat. Hyvää ja voisko, että sanoa nousukuntoista tekemistä eli kuten jo pari päivää sitten kirjoitin, että eteenpäin on menty.
Tänään Sorilassa jalka ei ollut tietenkään enää virkeimmillään, mutta siitä huolimatta tuloksena oli kesän paras aika 14.24,3. Olosuhteet olivat hyvät, mukavan lämmintä eikä valtaisaa tuulta riesana. Oma ennätys Sorilassa on viime elokuussa ajamani 14.21. Silloin mulla oli jo tämä nykyinen tempopyörä, hyvät olosuhteet ja hyvä päivä. Siihen nähden tämän päivän ajo edellispäivien kisailuineen oli erittäin hyvä veto. Väsymystä on kuitenkin nyt kropassa, koska maksimisyke jäi 169:ään ja keskisykekin oli vain 163 ja kyseessä on kuitenkin räväkkä kympin tempo. Mutta nyt onkin aika palautella ja sen jälkeen vetää jonkinlainen harjoituskausi. Sinällään meikäläisellehän sopii kilpailla paljon, koska silloin ei tule kisakaudella treenattua liikaa; sehän se mun ongelma on ollut :)
Mutta enpä voi tänäänkään olla hehkuttamatta, että on tää vaan niin hianoo hommaa. Ja hianoo on tiedossa myös lähipäivinä eli kahvakuulailua oikein olan takaa...Kuulahullu 2012 -tapahtuma!!! Siellä olen minäkin, monen muun kuulahullun ohella :D
Tänään Sorilassa jalka ei ollut tietenkään enää virkeimmillään, mutta siitä huolimatta tuloksena oli kesän paras aika 14.24,3. Olosuhteet olivat hyvät, mukavan lämmintä eikä valtaisaa tuulta riesana. Oma ennätys Sorilassa on viime elokuussa ajamani 14.21. Silloin mulla oli jo tämä nykyinen tempopyörä, hyvät olosuhteet ja hyvä päivä. Siihen nähden tämän päivän ajo edellispäivien kisailuineen oli erittäin hyvä veto. Väsymystä on kuitenkin nyt kropassa, koska maksimisyke jäi 169:ään ja keskisykekin oli vain 163 ja kyseessä on kuitenkin räväkkä kympin tempo. Mutta nyt onkin aika palautella ja sen jälkeen vetää jonkinlainen harjoituskausi. Sinällään meikäläisellehän sopii kilpailla paljon, koska silloin ei tule kisakaudella treenattua liikaa; sehän se mun ongelma on ollut :)
Mutta enpä voi tänäänkään olla hehkuttamatta, että on tää vaan niin hianoo hommaa. Ja hianoo on tiedossa myös lähipäivinä eli kahvakuulailua oikein olan takaa...Kuulahullu 2012 -tapahtuma!!! Siellä olen minäkin, monen muun kuulahullun ohella :D
tiistai 12. kesäkuuta 2012
Säijän viikkotempossa omaan enkkaan niukka parannus
Tänään Säijän viikkotempossa odotusarvot eivät olleet ihan parhaat eikä olokaan ihan liekehtivin. Siitä huolimatta hienoa oli käydä ajamassa. Loppujen lopuksi meno oli ihan mukavan oloista ainakin kellon mukaan. Aika tasapaksuilla 165 tienoissa olleilla sykkeillä hyvä ja tasainen veto. Keli oli kohtuullisen hyvä ja tuuletkaan eivät olleet mahottoman pahoja. Tuloksena aika 26.50,8 eli oma ennätys. Kolme sekkaa parannusta aikaisempaan, joten hiljalleen, hiljalleen kohti kovempia aikoja. Sinällään hauska juttu, että Louskun tempon kierroksen väliaika (eli juuri tämä viikkotempon matka) lauantaina Säijässä oli 26.30 luokkaa, joten siinäpä se on ero kunnon kansallisen kisan ja viikkotempon välillä. Mutta kaikkinensa hyvää menoa, näillä mennään...urheilu on mahtavaa hommaa :)
maanantai 11. kesäkuuta 2012
Pyöräilyn ystävien kokoontumisajot
Eilen sunnuntaina kävin kiertämässä Näsijärven eli Pirkan Pyöräilyn klassikkolenkin 134km. Peter Selinin sanoin meitä pyöräilyn ystäviä oli paikalla paljon, kaikkiaan kait jotain 2100 pyöräilijää eli letkeät kokoontumisajot. Itse en ehkä olisi tällä kertaa mennyt, mutta vuosi sitten voitin arvonnassa osallistumisen tämän vuoden Pirkkaan, joten pihinä miehenä tietty jos jotain saa ilmaiseksi, niin onhan se ny pakko käyttää.
Louskun tempon kova veto painoi hieman jaloissa, mutta tarkoitus olikin nyt heittää ihan pk-lenkki. Nopeimmat lähtivät matkaan jo kahdeksan aikoihin. Itse menin numerolappuni osoittamaan aikaan ja mun ryhmä pääsi matkaan n. klo 9.30. Vetelin ilman peesejä semmosta mukavaa pk-vauhtia. Alku oli kuivaa, Kurussa tie oli märkä ja persaus kastui hieman. Sitten Muroleen jälkeen upeissa maalaismaisemissa aurinkokin alkoi näyttäytyä ja innostuin tuuppaamaan muutaman nousun hieman kovempaakin. Sadan kilsan jälkeen joku Cervelo-juna tuli ohi ja ne yritti touhuta vähän reippaampaa kyytiä. Olivat niitä 217km polkijoita. Heittäydyin heidän peesiin ja loppu tuli vähän reippaampaa, mutta kohtuusykkeillä siellä aurinkokannella :) Aikaa meni 4.05h. 130 keskisykkeellä. Keskari 32 km/h. Hyvä lenkki, kannatti lähteä.
Noita Louskun aikoja kun katselin, niin sieltä vois tietysti fiilistellä, että mikä on ollut oma kehitys vuodessa. Viime vuonna vastaava kisa 58.43 ja nyt 53.41 eli 5 minuuttia paremmin. No, silloin vedin maantiepyörällä, jossa oli vaan lisäsarvet ja nyt oikealla tempopyörällä levykiekkoineen. Silloin olin täysin aloittelija ja nytkään ei kokemusta ole paljon, mutta kuitenkin muutama tempo jo takana ja hiljalleen alkaa tietää, että mikä on homman nimi. Mutta kaikkinensa eteenpäin on menty, kuten suomalaiset potkupalloihmiset tapaa aina sanoa.
Tuossa mietin viime viikolla, kun tuo pienen kyselyn tuohon laitoin, että tuskin kovin moni siihen täppää. Ja se kyllä pitää paikkaansa. Olikohan viime viikon tiistai, jolloin näillä sivuilla oli 66 käyntiä, joista tosin kymmenkunta mun omia, mutta taisi olla kaksi tai kolme, jotka olivat sinä päivänä äänestäneet tuossa sivupalkin kyselyssä. Eli se on jälleen kerran todistettu, että sivuilla käydään ja ehkä luetaankin, mutta kaikennäköinen osallistuminen edes kyselyissä on kyllä poissuljettua; olishan se ny vallan mahotonta :). Samalla se viimeinenkin keskustelu loppui, kun avasin blogin jälleen kaikille; tosin kyllä ymmärrän sen. No, eipä tuon nyt niin väliäkään, mutta joskus oli ihan ok, kun saatiin ihan mukavaa mielipiteiden vaihtoa esim. tuosta rullaluistelusta. Mutta näillä mennään, blogi pysyköön avoimena kaikille ja kirjoittelu jatkukoon entiseen malliin...
Rullaluistelusta puheen ollen, pieniä toiveita voi olla, että saadaan tähänkin blogiin vähän raporttia tuolta sunnuntaiselta mastersien EM-maratonilta Ranskanmaalta, toivotaan parasta...
Louskun tempon kova veto painoi hieman jaloissa, mutta tarkoitus olikin nyt heittää ihan pk-lenkki. Nopeimmat lähtivät matkaan jo kahdeksan aikoihin. Itse menin numerolappuni osoittamaan aikaan ja mun ryhmä pääsi matkaan n. klo 9.30. Vetelin ilman peesejä semmosta mukavaa pk-vauhtia. Alku oli kuivaa, Kurussa tie oli märkä ja persaus kastui hieman. Sitten Muroleen jälkeen upeissa maalaismaisemissa aurinkokin alkoi näyttäytyä ja innostuin tuuppaamaan muutaman nousun hieman kovempaakin. Sadan kilsan jälkeen joku Cervelo-juna tuli ohi ja ne yritti touhuta vähän reippaampaa kyytiä. Olivat niitä 217km polkijoita. Heittäydyin heidän peesiin ja loppu tuli vähän reippaampaa, mutta kohtuusykkeillä siellä aurinkokannella :) Aikaa meni 4.05h. 130 keskisykkeellä. Keskari 32 km/h. Hyvä lenkki, kannatti lähteä.
Noita Louskun aikoja kun katselin, niin sieltä vois tietysti fiilistellä, että mikä on ollut oma kehitys vuodessa. Viime vuonna vastaava kisa 58.43 ja nyt 53.41 eli 5 minuuttia paremmin. No, silloin vedin maantiepyörällä, jossa oli vaan lisäsarvet ja nyt oikealla tempopyörällä levykiekkoineen. Silloin olin täysin aloittelija ja nytkään ei kokemusta ole paljon, mutta kuitenkin muutama tempo jo takana ja hiljalleen alkaa tietää, että mikä on homman nimi. Mutta kaikkinensa eteenpäin on menty, kuten suomalaiset potkupalloihmiset tapaa aina sanoa.
Tuossa mietin viime viikolla, kun tuo pienen kyselyn tuohon laitoin, että tuskin kovin moni siihen täppää. Ja se kyllä pitää paikkaansa. Olikohan viime viikon tiistai, jolloin näillä sivuilla oli 66 käyntiä, joista tosin kymmenkunta mun omia, mutta taisi olla kaksi tai kolme, jotka olivat sinä päivänä äänestäneet tuossa sivupalkin kyselyssä. Eli se on jälleen kerran todistettu, että sivuilla käydään ja ehkä luetaankin, mutta kaikennäköinen osallistuminen edes kyselyissä on kyllä poissuljettua; olishan se ny vallan mahotonta :). Samalla se viimeinenkin keskustelu loppui, kun avasin blogin jälleen kaikille; tosin kyllä ymmärrän sen. No, eipä tuon nyt niin väliäkään, mutta joskus oli ihan ok, kun saatiin ihan mukavaa mielipiteiden vaihtoa esim. tuosta rullaluistelusta. Mutta näillä mennään, blogi pysyköön avoimena kaikille ja kirjoittelu jatkukoon entiseen malliin...
Rullaluistelusta puheen ollen, pieniä toiveita voi olla, että saadaan tähänkin blogiin vähän raporttia tuolta sunnuntaiselta mastersien EM-maratonilta Ranskanmaalta, toivotaan parasta...
lauantai 9. kesäkuuta 2012
Välillä taas pokkaamaan
Päivän ohjelmassa oli ns. kotikisa eli Tampereen Pyörä-Unionin järjestämä Louskun tempo. Reipas 36km nautintoa, tuskaa ja kaikkea siltä väliltä. Verryttelyssä jo tuntui olo aika vahvalta, keli oli kohdillaan ja reittikin jotensakin tuttu eli kaikki oli kohdallaan hyvään suoritukseen.
Matkaan lähdin kuten yleensä eli pienellä riskillä, siis kovaa. Meno maistui ihan hyvältä enkä tukehtunut räväkkään alkuun, joten ei muuta kuin hanaa. Kierroksen väliaika oli suunnilleen 26.30 eli kovempaa kuin kertaakaan viikkotempossa yhdellä kierroksella. Vähän säikäytti, että miten se toinen kierros menee, mutta hyvinhän se kulki. Toisen kierroksen alkupuolen lievä nousu oli hiukan vaikeaa, mutta siitäpä meno jatkui kuitenkin taas vahvan oloisena. Toisen kierroksen puolivälissä ajoin oikein kunnolla asfaltissa olleeseen reikään ja se säikäytti, että menikö rengas, mutta ei onneksi. Loppuun vielä kunnon puristus ja loppuaika 53.41. Olin todella tyytyväinen, ei vieläkään se "pöljä päivä", mutta hetkittäin jotain viitteitä semmoisesta. Tuloksena kolmas sija, Leppämäki oli ylivoimainen, sitten Ollilan Jari kakkosena, Jarille tappiota parikymmentä sekuntia ja itse tosiaan sitten kolmas ja pytyille :) Tampereen miähet oli liäkeissä tänään.
Hienot kisat ja hyvä meininki eli mikäs tässä. Telkkarista tulee laatujalkapalloa eli sen pariin siis... ja siemaus laatuviskiä :)
Matkaan lähdin kuten yleensä eli pienellä riskillä, siis kovaa. Meno maistui ihan hyvältä enkä tukehtunut räväkkään alkuun, joten ei muuta kuin hanaa. Kierroksen väliaika oli suunnilleen 26.30 eli kovempaa kuin kertaakaan viikkotempossa yhdellä kierroksella. Vähän säikäytti, että miten se toinen kierros menee, mutta hyvinhän se kulki. Toisen kierroksen alkupuolen lievä nousu oli hiukan vaikeaa, mutta siitäpä meno jatkui kuitenkin taas vahvan oloisena. Toisen kierroksen puolivälissä ajoin oikein kunnolla asfaltissa olleeseen reikään ja se säikäytti, että menikö rengas, mutta ei onneksi. Loppuun vielä kunnon puristus ja loppuaika 53.41. Olin todella tyytyväinen, ei vieläkään se "pöljä päivä", mutta hetkittäin jotain viitteitä semmoisesta. Tuloksena kolmas sija, Leppämäki oli ylivoimainen, sitten Ollilan Jari kakkosena, Jarille tappiota parikymmentä sekuntia ja itse tosiaan sitten kolmas ja pytyille :) Tampereen miähet oli liäkeissä tänään.
Hienot kisat ja hyvä meininki eli mikäs tässä. Telkkarista tulee laatujalkapalloa eli sen pariin siis... ja siemaus laatuviskiä :)
tiistai 5. kesäkuuta 2012
Ympärillä satoi, mutta Säijässä poutaa
Tummia pilviä oli ympäriinsä, mutta suuntasin kuitenkin kohti Lempäälää ja Säijän tempoa. Toisaalta eipä se sadekaan olisi estänyt vetämästä tänään, eihän tässä mitään vellihousuja olla :) Pirkkalan ABC:n kohdilla vettä tuli kuin sieltä kuuluisasta perseestä, mutta Pirkkalan lentoaseman jälkeen taivas selkiytyi ja Säijässä olikin aivan kuivat tiet. Joten kaikkinensa hyvät olosuhteet vetää hyvä viikkotempo.
Sunnuntain ajo Mynämäellä oli aika kova ja päivällä tuntui, ettei täysin ole palautunut siitä vedosta. Kaikesta huolimatta verryttelyssä tuntui ihan hyvältä. Hyvältä tuntui myös meno ja "omegakin" näytti ihan kohtuullista tulosta. Kolme sekkaa jäin ennätyksestäni, aika oli nyt 26.56,5. Viime viikosta parannusta melkein 2 minuuttia. Keskisykekin nyt 166, keskikadenssi 96 ja keskinopeus 40,9km. Kaikkinensa ihan eri meininkiä kuin viime viikolla. ja tasaisen hyvä veto. Ja pitääkö jälleen kerran sanoa, että erittäin hyvä treeni :) oheisesta linkistä vähän käppyröitä.
Säijän tempo 05.06.2012 18:06
Sunnuntain ajo Mynämäellä oli aika kova ja päivällä tuntui, ettei täysin ole palautunut siitä vedosta. Kaikesta huolimatta verryttelyssä tuntui ihan hyvältä. Hyvältä tuntui myös meno ja "omegakin" näytti ihan kohtuullista tulosta. Kolme sekkaa jäin ennätyksestäni, aika oli nyt 26.56,5. Viime viikosta parannusta melkein 2 minuuttia. Keskisykekin nyt 166, keskikadenssi 96 ja keskinopeus 40,9km. Kaikkinensa ihan eri meininkiä kuin viime viikolla. ja tasaisen hyvä veto. Ja pitääkö jälleen kerran sanoa, että erittäin hyvä treeni :) oheisesta linkistä vähän käppyröitä.
Säijän tempo 05.06.2012 18:06
maanantai 4. kesäkuuta 2012
Avoin vai suljettu blogi?
Aloitin tämän blogin kirjoittamisen syksyllä 2008. Tässä välillä pidin blogia lähes pari vuotta suljettuna vain kutsuttujen lukijoiden päästessä lukemaan ja kommentoimaan sitä. Nyt taas puolen vuoden ajan olen pitänyt tätä avoimena, joka on kyllä ollut mulle ihan ok. Mutta keskustelu ja kommentointi on hiipunut aika lailla ja sitä aika ajoin jopa kaipais. Silloin suljetun blogin aikana saimme ainakin välillä aikaiseksi hyvää ja mielenkiintoista kommentointia; etenkin, jos intoutui vähän sohimaan ampiaispessä sopivasti. Olisiko kommentointia ja keskustelua mielestäsi enemmän ja kommentoisitko jopa sinäkin, jos blogi olisi suljettu ja lukijakunta olisi vähän pienempi ja porukat suunnilleen tietäisi millaista porukkaa tekstejä lukee? Nythän kävijämäärä on näyttänyt lisääntyvän kevään aikana. Tiedä häntä, että olisivatko kirjoitukseni myös useammin hieman provosoivampia, jyrkempiä, rankempia ja sisältäisivät muutaman kirosanankin enemmän, jos blogi olisi pienemmän piirin nähtävillä nähtävillä...vaikea sanoa, ehkä jopa olisi, koska ihan semmoista liekehdintää mun kirjoituksissa ei ole ollut kuin joskus vuosi pari takaperin. Tai sitten mä oon tullu vanhaksi ja lepposaksi, heh. Pistänpä kuitenkin tuohon sivuun pienen kyselyn asian tiimoilta. Pohditaan asiaa...
sunnuntai 3. kesäkuuta 2012
Mynämäellä karpaasien keli
Mynämäellä kisailtiin tänään jälleen aika-ajojen merkeissä. Voi sanoa, että Mynämäellä oli kohtuullisen holotna, navakka tuuli jostain mistä lie itä-koillisesta, vettä tuli vaakasuoraan ja asteita n. +8; mutta kuitenkin tosiaan plussan puolella. Mutta eipä siinä mitään, niissä olosuhteissa vedetään, mitkä kulloinkin ja nyt oli tälläinen muinaisten karpaasien keli. Matka oli 30km edestakaisella reitillä, joka oli mukavaa ja vaihtelevaa tietä Yläneen suuntaan. Märkäähän se oli ja puuskittainen todella kova sivutuuli tuntui heilauttavan pyörää välillä hyvinkin rajusti, tarkkana sai olla.
Tiistainahan viikkotempoissa tuntui, että en saanut tuntumaa pyörään, maastoon, pyöritykseen, kroppaan eli käytännössä en yhtään mihinkään. Nyt oli pyörän selässä siihen verrattuna ihan eri mies. Alkuun oli hieman jäykkää, mutta ihan kohtalaista kulkua oli sitten koko reissu. Aika oli 44.32 ja sijoitus 7:s; kärkeen pari minuuttia, muille lusikoille puolisentoista minsaa ja esim. Pihkoluomaan ja Jaakkolaan ei kovinkaan paljon. Kovaa siellä pojat menee, mutta ihan täytyy olla tyytyväinen itsekin tuohon vetoon ja noissa olosuhteissa, kyl se tästä.
Polar kertoo, että keskisyke oli 167 ja maksimi 170. Keskari oli aika lailla tarkkaan se 40 km/h, koska matka taisi olla jotain 29,8km. Keskikadenssi 95. Sykkeiden puolesta siellä on edelleen se kymmenkunta lyöntiä varastossa. Ne, kun sieltä sais käyttöön niin uskoisin, että vauhtikin paranis edelleen...ja paraneehan se. Nyt huominen palautellaan, tiistaina katsotaan Säijässä "askelmerkit" kohdalleen viikkotempossa sekä torstaina availlaan vähän paikkoja. Lauantainahan on sitten meidän seuran järjestämä Louskun tempo eli "kotikisa" 36km Säijässä.
Täytyy sanoa, että kyllä mä nautin näistä kisoista. Kisoissa on hyvä henki ja mukavaa porukkaa on liikenteessä. Samaa henkeä kuin aikanaan hiihtoaikoina kansallisissa kisoissa ainakin tuolla Keski-ja Pohjois-Pohjanmaan suunnassa, hyvät spekulaatiot ja jutut kisan jälkeen ja silleen... ja kyllähän se itsensä ahtaalle laittaminen on aina sitä niin siistä, niin siistiä. Mutta eipä siinä sen kummempaa, illan päälle vielä kahvakuulaporukalle pientä possutreeniä :) itse en tee tänään mitään, pään aukomisen uhallakin :-D
Tiistainahan viikkotempoissa tuntui, että en saanut tuntumaa pyörään, maastoon, pyöritykseen, kroppaan eli käytännössä en yhtään mihinkään. Nyt oli pyörän selässä siihen verrattuna ihan eri mies. Alkuun oli hieman jäykkää, mutta ihan kohtalaista kulkua oli sitten koko reissu. Aika oli 44.32 ja sijoitus 7:s; kärkeen pari minuuttia, muille lusikoille puolisentoista minsaa ja esim. Pihkoluomaan ja Jaakkolaan ei kovinkaan paljon. Kovaa siellä pojat menee, mutta ihan täytyy olla tyytyväinen itsekin tuohon vetoon ja noissa olosuhteissa, kyl se tästä.
Polar kertoo, että keskisyke oli 167 ja maksimi 170. Keskari oli aika lailla tarkkaan se 40 km/h, koska matka taisi olla jotain 29,8km. Keskikadenssi 95. Sykkeiden puolesta siellä on edelleen se kymmenkunta lyöntiä varastossa. Ne, kun sieltä sais käyttöön niin uskoisin, että vauhtikin paranis edelleen...ja paraneehan se. Nyt huominen palautellaan, tiistaina katsotaan Säijässä "askelmerkit" kohdalleen viikkotempossa sekä torstaina availlaan vähän paikkoja. Lauantainahan on sitten meidän seuran järjestämä Louskun tempo eli "kotikisa" 36km Säijässä.
Täytyy sanoa, että kyllä mä nautin näistä kisoista. Kisoissa on hyvä henki ja mukavaa porukkaa on liikenteessä. Samaa henkeä kuin aikanaan hiihtoaikoina kansallisissa kisoissa ainakin tuolla Keski-ja Pohjois-Pohjanmaan suunnassa, hyvät spekulaatiot ja jutut kisan jälkeen ja silleen... ja kyllähän se itsensä ahtaalle laittaminen on aina sitä niin siistä, niin siistiä. Mutta eipä siinä sen kummempaa, illan päälle vielä kahvakuulaporukalle pientä possutreeniä :) itse en tee tänään mitään, pään aukomisen uhallakin :-D
lauantai 2. kesäkuuta 2012
Autokaupoilla
Viime sunnuntaina lähdin hetkeksi ulos sieltä mun omalta mukavuusalueelta eli menin autokauppaan ja ihan tarkoituksena vaihtaa autoa. Mun ymmärtääkseni on kahdenlaisia auton ostajia; niitä, jotka käyvät potkimassa renkaita kuukausikaupalla ja niitä, jotka menevät autokauppaan vaihtamaan autoa, kuten minä. Auto on mulle välttämätön paha, sitä tarvitaan täällä maalla ja esim. kisamatkoilla ja reissatessa tuolla pohjoisen kotiseuduilla. Meikä ei tarvitse niitä "kaikkia mausteita", mistä nuo omasta mielestään "oikeat" automiehet puhuu. Auto on liikkumisväline, jonka kuuluu olla turvallinen, kohtuullisen hyväkyytinen, taloudellinen ja sellainen, joka ei jätä välille.
Niinpä marssin Levorannan liikkeeseen Vammalaan. Kiersin autot läpi ja ainakin yksi mielenkiintoinen löytyi, jonka kävin koeajamassa ja jämäkältä ja hyvältä peliltä tuntui. Mun Kian ottaisivat mielihyvin vaihdossa ja heillä tuntui olevan erittäin hyvä rahoitustarjouskin, joten eipä siinä sen kummempaa kuin kättä päälle. Eilen kävin hakemassa auton ja nyt meikä ajaa farmarimallisella diesel Focuksella vuosimallia 2007. Pitäisi olla; ja siltä vaikuttaa; erittäin taloudellinen auto, jämäkkä ajaa ja dieseliksi kohtuullisen vähän (alle 100 000km) ajettu. Hyvä näin ja tyytyväinen mieli. Mitäpä sitä kuluttelemaan aikaa renkaan potkimiseen ja nyt on hyvä rassi heitellä kisareissuja ym.
Tein myös toisen, hieman halvemman ostoksen tässä heti aamutuimaan elikkä ostin tuoreen Sonata Arctican levyn ja tässä ensi kuulemalta täytyy sanoa, että onpahan loistava levy. Juuri sitä melodista raskasta rockia, joka tipahtaa meikäläiselle. Suomalaisista bändeistähän mun Top-3 on ollut Nightwish ehdottomana ykkösenä ja sitten tasapäisesti Sonata Arctica ja Stratovarius.
Sellaista ulkokilpakuntoilullista asiaa tänään. Huomenna Mynämäen tempo. Tällä hetkellä ilma ainakin Häijäässä on lievästi sanoen kostea, mutta eipä siinä sen kummempaa kuin, että näillä mennään, kuten tavataan sanoa.
Niinpä marssin Levorannan liikkeeseen Vammalaan. Kiersin autot läpi ja ainakin yksi mielenkiintoinen löytyi, jonka kävin koeajamassa ja jämäkältä ja hyvältä peliltä tuntui. Mun Kian ottaisivat mielihyvin vaihdossa ja heillä tuntui olevan erittäin hyvä rahoitustarjouskin, joten eipä siinä sen kummempaa kuin kättä päälle. Eilen kävin hakemassa auton ja nyt meikä ajaa farmarimallisella diesel Focuksella vuosimallia 2007. Pitäisi olla; ja siltä vaikuttaa; erittäin taloudellinen auto, jämäkkä ajaa ja dieseliksi kohtuullisen vähän (alle 100 000km) ajettu. Hyvä näin ja tyytyväinen mieli. Mitäpä sitä kuluttelemaan aikaa renkaan potkimiseen ja nyt on hyvä rassi heitellä kisareissuja ym.
Tein myös toisen, hieman halvemman ostoksen tässä heti aamutuimaan elikkä ostin tuoreen Sonata Arctican levyn ja tässä ensi kuulemalta täytyy sanoa, että onpahan loistava levy. Juuri sitä melodista raskasta rockia, joka tipahtaa meikäläiselle. Suomalaisista bändeistähän mun Top-3 on ollut Nightwish ehdottomana ykkösenä ja sitten tasapäisesti Sonata Arctica ja Stratovarius.
Sellaista ulkokilpakuntoilullista asiaa tänään. Huomenna Mynämäen tempo. Tällä hetkellä ilma ainakin Häijäässä on lievästi sanoen kostea, mutta eipä siinä sen kummempaa kuin, että näillä mennään, kuten tavataan sanoa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)