Lokakuinen Tornionjokilaakso

Rullaluisteludiktaattori, jos olisin niin...

Kuvitellaan, että olisin vuorokauden diktaattorina suomalaisen rullaluistelun saralla, niin mitäpä tekisin. Kas siinäpä sitä mietittävää :)

Junioritoiminta on tietysti hyvin pitkälle kaiken A ja O. Helsingin pojilla oli hyviä ajatuksia junioreiden rekrytoinnista ja junioritoiminnan kehittämisestä. Joten siirtäisin vastuun junioritoiminnasta ja sen kehittämisestä sekä organisoinnista Teemulle, Janille, Kimmolle ja Lepolalle. Samalla poijjaat voisivat pistää maajoukkuetoiminnan kohdalleen. Ns. maajoukkueurheilijat keräävät itselleen ainakin yhden henkilökohtaisen sponsorin kulujen peittämiseksi

Se iso tapahtuma tulisi saada pääkaupunkiin. Pääkaungin rullailijat laittaisin kartoittamaan suljettavan reitin sieltä; jos ei muuta niin joku nelikaistaisen tienpätkä, josta muutaman kilometrin edestakaisen pätkän ainakin osaltaan saisi suljettua. Niin ja se ikuisuuskysymys eli kuka järjestäisi. No, se tietysti ulkoistettaisiin. Yrityksillä, jotka järjestävät esim. isojen massatapahtumien ajanoton chippeineen ja kaikkineen on myös palvelu, jolla he organisoivat koko tapahtuman eli ostetaan se sieltä ja vastuu järjestelyistä, luvista ym. ym. sinne. Iso osa rullaluistelun budjetista menee menee tietysti tähän, mutta menköön. Kolmen vuoden jälkeen nähdään joko se menisi omilleen. Eli näin meillä on se iso näyteikkunatapahtuma.

Nykyisen FIC:n paiskaan roskiin. Tilalle tiukka viiden kisan rullaluistelun Suomen Cup. Nimikin jo sen mukaan, että Suomessa ollaan. Nämä järjestävät isot seurat eli paikkoina Turku, Helsinki, Kotka, Lahti ja Tampere/Hämeenlinna. Matkoina näissä kaikissa vähintään 10-20km:n kisa maratonien ohella. Ammattitaitoiset ja intohimoiset palkintojen kerjääjät laitetaan töihin kerjäämään kunnon palkinnot niin, että kymmenen kokonaiskilpailun parasta palkitaan rahalla ja kunnollisilla kunniapalkinnoilla; urheiluvälineillä, elektroniikalla ym. Sitten erikseen järjestetään sprintticup Turussa, Helsingissä ja Lahdessa. Näin siksi, että monia nykynylkkyjä ei saada radalle kisailemaan, mutta pitemmät matkat keräävät kyllä porukkaa. Näin meillä on cup-asiat kunnossa.

Kilpailukalenteriin tyrkätään myös SM-kisat sopivasti elokuulle ja kauden huipentaa se mun unelma eli rullaluistelun oma Tour. Kaksipäiväinen ja kolmen osakilpailun viikonloppu ja sen päälle kunnon juhlat kauden palkintojenjakoineen. Isot seurat kehoitan kehittämään ja aloittamaan kaikille avoimet viikoittaiset harjoituskisansa, sillä kisat kehittävät aina paremmin kuin päämäärätön surffailu rullilla. Tulevan kesän kilpailukalenteri tulee olla valmis hyvissä ajoin talvella. Yhteistyötä myös esim. juoksutapahtumien järjestäjien kanssa kehitetään niin, että muutama uusikin tapahtuma saadaan kalenteriin.

Sitten sellaisille tyypeille, jotka inkuttavat vastaan, että kyllä se on nähty, että ei tälläiset toimi. Heitä potkaisen 43:lla Salomonin luistelumonolla perseelle ja tungen Powersliden kisko suukapulaksi, jotta se kitinä loppuu :D

Mutta nyt loppui höpötys, paskanjauhaminen ja unelmointi. Seuraavalla kerralla taas jotain faktaa.

Juoksupainotteinen viikko

Menneellä viikolla olin muutaman päivän syyslomalla ja kävimme siinä pyörähtämässä myös Ylitorniolla. Reissun päällä tuli myös heitettyä muutama juoksulenkki, itse asiassa neljänä päivänä peräkkäin ja tuollainen kympin pk-juoksu alkaa olla taas ihan lepposaa menoa jalkojen alkaessa taas kestää juoksemista. Ihan mukavalta taas tuntuu sekin homma. Alkuviikolla tuli myös yksi 1,5h. maastopyörällä ja siellä silloin myös ihan "mukavat" lipat. Tiistaina pari tuntia cyclocrossarilla ja kun siihen lisätään vielä yksi jalkapainotteinen voimatreeni niin viikko oli siinä. Oli tarkoitus päästä jopa sinne kymmenen tunnin päälle, mutta juoksupainotus jätti tunnit sinne kahdeksan alle, mutta hyvä kuitenkin näinkin.

Ensi viikolla sitten löysä viikko ja lepopäivät maanantaille, keskiviikolle ja perjantaille. Rytmitystä näin kohdalleen. Siitähän olen aiemminkin kirjoittanut, että meikäläisen pienillä harjoitusmäärillä ja yleensäkin työssäkäyvän perheellisen ihmisen harjoittelusta muodostuu helposti tasapaksua puurtamista. Samantyyliset harjoitukset määrällisesti suunnilleen samoina viikosta toiseen tekevät harjoittelusta tasapaksua ja kehittyminen vaikeutuu. Näiden asioiden parantamiseen pyrin nyt itse kiinnittämään huomiota. Esimerkiksi viime vuonna kokeilemani blokkijaksot olivat hyvä juttu ja niitä pyrin soveltamaan tälläkin kaudella omaan harjoitteluuni. Samoin se vanha totuus, kun aikaa harjoitteluun on rajallisesti: Mieti aina mitä kullakin harjoituksella tavoittelet eli jokaisella harjoituksella oikealla hetkellä on tarkoituksena oli se sitten palauttava, pk, vk, mk, aerobinen lihaskestävyys, perusvoima jne... jne...

Tähän liittyen oli hyviä juttuja uusimmassa muscle&Fitness -lehdessäkin, jota tuli lueskeltua tuossa reissun päällä. Kopioin yhden kappaleen tähän, koska se oli niin hyvin sanottu eli seuraavasti: "Elottomia ihmisiä on kaikkialla. Näet heitä kaikilla punttisaleilla löntystelemässä päämäärättä yhdeltä treenilaitteelta toisella, nojaamassa telineisiin , haaskaamassa aikaa ja tekemässä suurin piirtein ei mitään. Eivätkä he tajua miksi kehitystä ei tapahdu." Tätä olen monesti havainnoinut täkäläisilläkin punttisaleilla. Samoin se on yleistettävissä monien kilpakuntoilijoidenkin harjoitteluun lajista riippumatta. Eikös vaan? Miettikääpä sitä!

Cycloa ja kahvakuulaa

Tämän päivän ohjelmassa oli iltapäivällä pari tuntia pyöräilyä cyclocrossarilla PK ala-alueella. Vaikka oli pilvinen syksyinen päivä, niin olihan hienoa ajella hyväkuntoisilla sorateillä. Niin komiaa ja niin rauhallista, vain muutama autoilija ja jokunen hirvimies passissa. Hieman vajaat viiskymppiä tuli ajoa.

Illansuussa sitten taas perinteinen kahvakuulatreeni. Ensin teimme pienen testin. Aikaa oli 10 minuuttia ja sinä aikana tuli tehdä niin monta tempausta kuin ehtii/jaksaa, kättä sai vaihdella mielensä mukaan. Itse väänsin 16 kilon kuulalla ihan pikkusen vajaat 200 tempausta ja olihan kohtuullisen kova juttu tehdä 10 minuuttia tempausta :) Sen jälkeen 4 kierrosta 6 minuutin kuntopiiriä ja venyttelyt päälle. Kaiken kaikkiaan Häijään kahvakuulaharrastuksen "tuhkimotarina" jatkuu, pimenevinä syysiltoinakin keskiarvo osallistujamäärässä menee edelleen yli 15 ja kaikkiaan eri kävijöitä on ollut jo yli 40, siistiä :)

Tuolla Wattbikellä pystyy tekemään kattavan valikoiman erilaisia testejä. Yksi perustestejä on 3 minuutin aerobinen testi, jolla arvioidaan aerobista kapasiteettia ja tämän testin keskitehoa voidaaan käyttää arvioitaessa minuutin maksimitehoa ja maksimisykkeen perusteella voidaan myös arvioida tehoalueet ja niiden sykkeet.

Tavoitteena on ajaa istultaan sillä kadenssilla ja vastuksella jota pystyy pitämään 3 minuutin ajan. Itse lähdin yltiöpäisesti ilmavastuksella 5 ajamaan kadensilla 110 rpm ja kyllähän siihen hyytyi. Keskikadenssi oli 106 ja keskiteho kuitenkin ihan hyvä 375W sekä maksimisyke 172. Teholukemat menevät kuitenkin sinne aktiiviharrastajan lukemiin, mutta ei vielä ihan sinne kokeneen pyöräilijän lukemiin. Kokeneen pyöräilijän rajana on yleensä se 400W. Mutta tätä kokeilen uudestaan ja lähden ajamaan testin sillä 100 kadenssilla ja vastus ehkä 6. Testin perusteella on kuitenkin hyvä ja helppo arvioida millä wateilla ja sykkeillä eri tyylisiä harjoituksia on hyvä jatkossa tehdä. Mutta se näistä tällä kertaa.

Ja loppuun vielä yksi juttu, joka tuli mieleen näistä testeistä. Olen tässä aikojen kuluessa aika usein moittinut etenkin nykynuorisoa ja ehkä myös monia muitakin vellihousuiksi ja kermapepuiksi ja mitä nyt milloinkin. Missä vaiheessa sitten väestö muuttui rauteperseistä vellihousuiksi...no viimeistään siinä vaiheessa kun ruumiillista rasitusta alettiin kutsua fyyiseksi kuormitukseksi, jotta se ei kuullosta niin pahalta. Ja niinhän rasitustestikin on nykyään kuormitustesti. Näilläpä mennään...

Hiukan jo parannusta pyöritystekniikassa

Suttuisessa kännykän videokuvassa on nähtävissä häivähdys siitä, että polaarinen voimakäyrä on muuttumassa hiljalleen jo ainakin enemmän maapähkinän muotoiseksi eli parempaan suuntaan. No, itse asiassa tuosta ei kyllä näe sitä käyrää lainkaan, pitää jossain vaiheessa ottaa paremmalla kameralla kuvaa. Mutta kuiteski kehitystä on tapahtunut ainakin vetovaiheen yläneljänneksessä. Muutoin tuli tehtyä leppoisa 92 minuuttia polkemista PK ala-alueella keskisykkeellä 116, ihan jees fiiliksin. On se hieno pyörä polkee :)

Aloittelijan ja hyvän pyöräilijän välimaastossa

Meille muutti vuokralle muutamaksi talvikuukaudeksi Wattbike. Wattbiken voidaan sanoa olevan vallankumouksellinen sisäharjoittelupyörä, joka antaa vertaansa vailla olevaa tietoa ja palautetta suorituksesta ja tekniikasta. Suoritusmonitorista voi nähdä suorituksen aikana esim. tehon watteina, nopeuden, keskivauhdin, energiankulutuksen, kadenssin, sykkeen, voimantuoton jakautumisen poljinkierroksen aikana ym. ym. Vuokralle siksi, että kyseessä ei ole niin kovin halpa pyörä.



Ylläolevassa kuvassa näkee voimankäytön jakautumisen oikean ja vasemman jalan kesken, 51/49%. Sitten tuo grafiikka, kerron siitä tarkemmin myöhemmin, mutta lyhyesti niin, että aloittelijalla tuon grafiikan muoto on yleensä "kahdeksikko" ja mitä kovempi kaveri sitä pyöreämpi on grafiikan muoto ja silloin pyöritystekniikka on kunnossa ja siinä näkyy silloin sekä voimakas työntö että veto. Itselläni näky heti aikamoinen "kuollut" kohta oikealla jalalla ja voimaa menee hukkaan vetovaiheessa. Vasempaan verrattuna se lienee sen muutaman vuoden takaisen pullistuman peruja jolloin oikean jalan polven koukistus ja nilkan ojennus jäivät hieman heikommaksi kuin vasen. Mutta nytpä sitä on hyvä tuossa treenata, kun palaute on suoraan nähtävissä grafiikasta. Eli tavoitteena muuttaa tuon grafiikan muotoa maapähkinästä ellipsin ja jopa ovaalin muotoiseksi. Palataan tarkemmin noihin parametreihin ym. watteihin jne. myöhemmin.

Sen verran sanon vielä, että piti kuitenkin kokeilla vetää tuossa kymppi kovaa. Eli wattbikellä meni mulla eilen torstaina kymppi aikaan 14.35. Wattbike-rankingissa näyttää yksi uusi-seelantilainen kaveri ajaneen alle 12 minsan ja Suomen kärki näyttää olevan Heikki Lappalainen ajalla 12.09 ja Kimmo Kananen näyttää ajaneen keväällä 12.22. Mutta se näistä... palaillaanpa taas asiaan myös Wattbiken merkeissä.

Uusi harjoituskausi käynnissä

Ensin päivitys syyskuun treeneihin, jotka ovat ehkä minimalistisuudessaan ennätykselliset. Saldona 2 tuntia kahvakuulaharjoitusta ja yksi tunti sisäpyöräilyä. Yhteensä 3 tuntia.

Sitten päivitys sairastelutilanteeseen ja ylähengitystietulehdusten syihin. Olen ollut nyt muutaman viikon ajan ihan terve! Syitä on hieman kartoitettu poissulkemalla eri syitä; elikä olemme poisulkeneet allergian, anemian, mykoplasman ja erinäköisä keuhkoista ym. johtuvia syitä. Kertauksena siis se, että maaliskuussa sairastin yhden poskiontelotulehduksen ja sen jälkeen kevään ja kesän aikana neljä ylähengitystietulehdusta. Lääkärini kanssa löysimme kuitenkin todennäköisen syyn.

Aloitin siis kokonaan oman firmani helmikuun alussa. Aiemminkin tein omalla toiminimellä ja suhteelliisen kovia työviikkoja. Helmikuun jälkeen tein kuitenkin kevään ja kesän korvilla kuitenkin hieman enemmän töitä kuin muutamana viime vuonna. Samaan aikaan keväällä päälajiksi vaihtui pyöräily ja hyväksi pyöräilijäksihän tullaan Eddy Mercksin sanoin pyöräilemällä, pyöräilemällä ja pyöräilemällä. Eihän ne mitään kovia määriä olleet, mutta määrällisesti kuitenkin hieman enemmän kuin muutamana viime vuonna. Samalla vedin myös viikoittaiset tempokisat ja muutaman muunkin kisan, joista parit rullillakin. Kokonaisuutena voi sanoa, että kokonaisrasitus nousi pikkusen liian kovaksi. Työ, työhön liittyvät paperityöt, urheilu, perhe, muut harrastukset; kyllä siinä vaan tekemistä on. Niin ja eihän tässä ole enää mikään nuori poika... ei vanha, mutta kuitenkin jo iso poika :)

Kesän mittaan tunsin ajoittaista väsymystä. Myös jalat olivat ajoittain väsyneet ja lihaskipua esiintyi enemmän kuin normaalisti. Palautuminen oli hitaampaa. Muista oireista voi sanoa että oli hieman jopa ajoittaisia keskittymisvaikeuksia, joskus unihäiriöitä, ehkä pientä äreyttäkin. Niin ja ne ylähengitystietulehdukset. Harjoittelu kävi hieman tasapaksuksi ja liiankin yksipuoliseksi aiempaan verrattuna. Kyllähän noita ajoittain tiedosti, mutta ei kunnioittanut. Toisaalta pyöräkin kulki kohtuullisen hyvin, MUTTA koko ajan oli tunne, että resursseja olisi, mutta ei vaan kulje eli tämänkin taustalta voi löytää ylikuormituksen. Maksimisyke alkoi elokuussa jäädä noin kymmenen pykälää normaalista kisamaksimista. Leposykkeessä en huomannut mitään järkyttäviä heittoja, tosin sitäpä tuskin koskaan edes mittaan (virhe).

Mikä nyt neuvoksi jatkoa ajatellen. Lokakuun alusta Hannelen työaika muuttuu hieman myöhäisemmäksi, joka aiheuttaa sen, että "joudun" lopettamaan oman työpäiväni aikaisemmin ja iltatöitä käyn tekemässä vain maanantaisin eli työkuormitus menee hieman sinne tavallisen ihmisen suuntaan. Harjoitteluun enemmän rytmitystä ja ehdottomasti taas sitä monipuolisuutta. Lihashuoltoon etenkin nyt iän myötä enemmän huomiota. Ravintoasioihin taas erityishuomio ja huomio myös unen määrään ja laatuun. Eli kaikin puolin asiat tehdään lite bättre. Sekä ehdottomasti huomio omiin tuntemuksiin. Näillä se Marilyn kulkee tempokisoissa ensi kesänä KOVAA.

Lauantaina aloin taas tosiaan treenaamaan. Lauantaina 1.45h. tempoyörällä, sunnuntaina 2h. cyclocrossarilla ja illalla kahvakuulaharjoitus. Maanantaina sitten järkevästi lepo. Enpä ole aikoihin tehnyt harjoituksia noin virkeällä jalalla mitä nyt. Lepokuukausi teki gutaa, tästä on hyvä jatkaa, sillä motivaatio on kohdallaan ja mieli hyvä. Elämä, urheilu ja työ maistuu ja silmissä on entinen pilke "eye of the tigerin" ohella. Näillä mennään.

Niin ja ehkä pitää myös harventaa hieman blogikirjoittelua, että ehtii nukkua tarpeeksi :) Tätä kirjoitusta ei sitten kannata tulkita miksikään kitinäksi tai marinaksi, että voivoi kun tuli nyt tuota ylirasitustakin. Kirjoitinpa sen vain, jotta asioista voi otaa opiksi... muutkin kuin minä. Eli edelleen näillä mennään!!

Otamuksen joutsenet

Pitkä päivä töissä...tänään ei jaksa kirjoittaa...paitsi, että Tappara voitti :-O

Surkea, surkeampi, Tappara

Jääkiekon SM-liigaa on pelattu vasta neljä kierrosta, mutta Tapparan tilanne näyttää jo lähinnä toivottomalta. Neljä peliä ja 8 tehtyä maalia, joista 7 ensimmäisessä pelissä Ilvestä vastaan. Päästettyjä maaleja 24. Tappara on viimeksi tehnyt maalin Kalpaa vastaan toissa lauantaina toisen erän alussa. Sen jälkeen se on pelannut reilut 158 minuuttia tekemättä maaliakaan. Järkyttävää, koska jos olen oikein ymmärtänyt niin jääkiekko on kuitenkin maalintekopeli. Mikähän lienee SM-liigan ennätys siinä, että joukkue ei ole tehnyt maaliakaan. Kai sekin jostain tilastosta löytyisi... sieltä kyseenalaisten ennätysten tilastosta, johon tuskin kukaan haluaa.

En ole nähnyt itse kuin HIFK-pelin kaksi viimeistä erää telkkarista ja sehän näytti Tapparan osalta ihan kauheelta. Virheitä, virheitä ja virheitä. Kymmenen vuotta kävin peleissä ja hiukan oppi seuraamaan erilaisia pelityylejä- ja systeemejä, vaikka muuten tuosta pelistä en juuri ymmärräkään mitään, mutta nyt näyttää, että joukkueella ei ole mitään systeemiä. Ja saman suuntaista olen kuullut tuolta naapurin isännältäkin, joka noita pelejä vielä käy seuraamassa.

Vuosituhannen alussa Rautakorpi rakensi Tapparasta voittavan joukkueen, joka luotti pelisysteemiin kuin vuoreen ja jauhoi ja jauhoi. Eikä välittänyt vaikka lokaa tuli pelitavasta niskaan ja palkkiona oli lopulta mestaruus vuonna 2003. Sitten joukkue on taistellut tiukan talouen kanssa ja hankinnat ovat olleet joko nuoria lupauksia tai potentiaalisia kavereita, joiden ura on hieman polkenut paikallaan ja ainakin osa on saanut seurassa uutta potkua uralleen. Vuosi vuodelta hankinnat ovat kuitenkin osuneet hieman huonommin kohdalleen. Tämän vuoden hankinnoissa pisti silmään, että kooltaan suurin osa kavereista oli luokkaa "alta ovenkahvan." Ei kai siinä, jos kaverit ovat pieniä, kunhan pelitapa sopii heille. Nyt ei kuitenkaan tunnu siltä. Lisäksi Tapparassa aina isona pointtina ollut urheilullisuus tuntuu puuttuvan, kaverit häviävät oikeastaan kaikilla fyysisillä osa-alueilla, hävettävää Tapparalaisille; joukkue, joka toi aikanaan SM-liigaan huippu-urheiluun kuuluvan tasokkaan harjoittelun. Ja mestaruuksiahan tuli silloin 80-luvulla kuin liukuhihnalta.

Nimilistaltaan joukkue ei kuitenkaan ole niin huono kuin sarjataulukko osoittaa. Myöskään valmennus ei ole niin huonoa. Syyt löytyvät toimitusjohtajatasolta. Joukkue on osin taloudellisten syiden takia ja osin johtajatason otteen katoamisen takia huonosti koottu. Mutta vanha totuushan on se, että joukkuetta ei voi vaihtaa. Toiseksi johtajataso ei tajua erota, joten ainoaksi keinoksi jäänee se, että valmentaja vaihtuu jossain vaiheessa syksyä, valitettavasti. Kuitenkin Tappara tarvitsisi pitkän tähtäimen suunnitelman, uutta verta johtoon ja sen urheilutoimenjohtajan, johon on huhujen mukaan jo kyselty ensi kaudeksi vuoden 2003 mestarivalmentajaa, Kulta-Jukka, tukka-Jukka Rautakorpea. Se jää nähtäväksi, suosikkijoukkueeni uutta nousua odotellessä...tämä kausi lienee jo menetetty.

Viikonloppu toimintaa täynnä

Viikonloppu on ollut sen verran täynnä toimintaa, että eipä juuri ole edes koneella ehtinyt käydä eikä nytkään ole oikeastaan mitään kummempia tarinoita. Perjantaina olin Hoitokeskuksen aikaisen työkaverini läksiäisissä, kun hänkin vihdoin tajusi lähteä muualle töihin :) Hauskaa oli ja hyvän juhlinnan tuntemukset tuntuivat kieltämättä "mukavasti" vielä lauantai-aamunakin. Sen verran myös "urheiltiin", että käytiin heittämässä Tampereen yössä tikkaa. Lauantain iltapäivä meni sitten penkkiurheillessa eli Kasperin kiekkoturnauksessa Hämeenkyrössä.

Tänään oli jälleen perinteisen Arvon Askelen vuoro Häijään Salmin upeissa syysmaisemissa. Poikien kanssa kierrettiin ihan hienossa säässä keskimmäinen 6 kilsan reitti. Ilta huipentui tänään sitten taas kerrassaan hyvään kahvakuulatreeniin. Porukkaa oli upeasti 16 henkeä ja uusiakin taas pari kokeilemassa kahvakuulaharjoittelun ihanuutta ja samalla menettivät sille myös sydämensä. Huomenna lienee paikkakunnalla taas uusi kahvakuulan ostaja.

Pyöräilyäkin ehdin seurata jokusen tunnin. Ison-Britannian tanakka poika otti mestaruuden. Eihän hän mun suosikki ole, mutta kai hänen se mestaruus oli saatava kuitenkin maailman parhaana krimiehenä. Ja hattua voi nostaa, sillä nyt maamiehistä ei kuitenkaan ollut ihan sellaiseksi vetojunaksi loppumetreille saakka kuin HTC Highroadissa luottomies Mark Renshaw ja kumppanit ovat yleensä pystyneet. On se ihan kova jätkä :)

Katsomatonta pyöräilyä on kuitenkin digoboksissa tallennettuna pitkälle ensi viikkoon saakka. Samoin Berliinin maratonia, jossa oli menty todellakin kovaa. Mutta näillä taas mennään. Palataan asiaan ensi viikolla... silloin voi olla taas jotain kunnon asiaakin.