Loistavat Longo-Ciprelli ja de Zolt

Piti kirjoittaa muutama sana ravinnosta ja ravintovalmenuksesta, mutta ehkä nyt keskitymme tekemään syvän kumarruksen ranskalaisrouva Jeannie Longo-Ciprellille. Tämä pyöräilijä, joka täyttää 31.10 52 vuotta, saavutti tänään Australiassa käytävissä pyöräilyn MM-kisoissa naisten aika-ajossa peräti 5:n sijan. Loistava saavutus ja vain 43 sekuntia tappiota voittaja Emma Pooleylle, joka on kuitenkin 24 vuotta nuorempi. Hyvä Jeannie!

Toinen syvä kumarrus ja onnittelut lähtevät tänään 60 vuotta täyttävälle italialaishiihtäjä Maurilio de Zoltille. Mies, joka myös kohtuullisen iäkkäänä kyykkytti nuorempiaan hiihtoladuilla. Maailmanmestariksi mies tikkasi Oberstdorfin 50 km:llä vuonna 1987. Kaikkiaan de Zolt keräsi 9 arvokisamitalia. Viimeisimmän Lillehammerin Olympialaisten viestistä vuonna 1994 piirun verran alle 44 vuotiaana. Synttärionnea Maurilio!

Olkoon nämä kaksi loistavaa urheilijaa esimerkkeinä jälleen kerran siitä, että ikä on vain numeroita ja ikämiehenäkin pystyy tekemään kehittäviä ja tuottavia harjoituksia ja näin ylläpitämään ja jopa kehittämään omainaisuuksiaan sekä kuntoaan. Ja näin myös menestymään, kunhan keskittyy tekemään oikeita asioita järkevällä tavalla. Eli eipä se esimerkiksi tämä meikäläisen 44 vuoden ikä ole vielä mitään, joten eiköhän ensi kesänä pistetä nuorempia turpaan oikein kunnolla oli laji sitten mikä hyvänsä; kunhan on kuitenkin kyse kestävyysurheilusta.

Waldniel-harjoittelu

On mielenkiintoista selailla ja lueskella vanhojakin valmennusteoksia. Kestävyysurheilun fysiologiahan ei sinällään ole miksikään muuttunut vuosien kuluessa; mitä nyt termit ja painotukset aina jonkin verran. Itselläni on kohtuullisesti kirjallisuutta, mutta viime viikolla silmiini sattui kirjastossa kirja, jota itselläni ei ole eli kestävyysjuoksuvalmennus vuodelta 1986. Kirjassa on hyviä juttuja paljonkin, en sitä sen kummemmin ole ehtinyt vielä lueskella, mutta esim. tälläisen kappaleen luin: "Hyvin hitaat intervallit - ns. Waldniel-harjoittelu." Se ei mitään sen ihmeellisempää ole kuin, että peruskestävyystasolla juostavien toistojen ja niiden välisten taukojen avulla pyritään juoksemaan mahdollisimman rennolla askelluksella mahdollisimman paljon. Elikkä juostaan intervalleja rennon reippaasti, mutta alle aerobisen kynnyksen tasolla. Tämä kehittää juoksun rentoutta ja taloudellisuutta ja samalla ehkäisee pitkissä harjoituksissa tulevaa kankeutta ja lihasväsymystä.

Tavallaan tuttu juttu, mutta noin säännöllisinä intervalleina en ole näitä tehnyt; tosin joskus aikaisemmin muistan kyllä lukeneeni jotain Waldniel-harjoittelusta. Siispä sitten suoraan käytäntöön. Tänään juoksin 45min. ensin 2x8min sykkeellä 145 ja palautuksena 2 min kävelyä ja sen jälkeen 4x4min sykkeellä 148-150 ja palautuksena 1 min. kävelyä. Harjoituksena tosi mukava, rennon letkeä juoksu aerobisen kynnyksen tietämissä on just sitä mukavan sopivaa ja pienet kävelyt tekivät hyvää. Mulle ainakin tuo mukavaa vaihtelua juoksuun, joka luvalla sanoen on aika ajoin hieman tylsää ainakin meille vauhdin hurmaan rullilla ja pyörällä tottuneille. Tärkeintä on tietenkin pitää vedotkin siellä pk-alueella, sillä muutenhan se menee sitten taas vauhtikestävyysharjoitteluksi ja sen on taas sitten toinen juttu. Ja monillahan se ongelma on juurikin se, että tavallisetkin pk-lenkit lipsahtavat herkästi sinne vk-alueelle. Itse tulen käyttämään näitä juoksulenkeillä ja muillakin lenkeillä jatkossa ja variaatioitahan on vaikka kuinka. Kirjassa oli esimerkkinä harjoitus: 2x8min/2min kävelyä + 5x4min/1min kävelyä + 10x300metriä/50m kävelyä + 2x8min/2min kävelyä.

Tuo on myös metodi, jota olen aina neuvonut hölkkää aloitteleville. Hölkkää vaikka minuutti ja kävele 4 min, juokse 1min. ja kävele 4min. jne. Kunnon kohotessa lisää hölkkäpätkien pituutta ja vähennä kävelypätkiä. Pikku hiljaa se hölkkäkunto siitä kohoaa ja mukavan mielekkäästi. Hyvä neuvo kaikille aloittelijoille.

Sillä viisiin ja se on taas "Jack Bauer -päivä" eli ei muuta kuin tv:n ääreen...

PS. Kymis taisi tehdä tämän kaltaisia treenejä jo puolimaratonille reenatessaan ja Jaskalla taisi olla omat variaationsa rullilla vai oliko hieman kovemmilla tehoilla. Ja sorry Jaska en ole ehtinyt vieläkään oikein perehtyä ja kommentoida niitä sun lähettämiä intervallilinkkejä, mutta eiköhän sitä tässä pikku hiljaa oikein ajan kanssa syksyn pimenevinä iltoina :)

Kuntoilua

Viikonlopun setti olikin sitten eilen lauantaina juoksua 9,2km aikaan 51,15 keskisykkeellä 136. Lenkkimusiikkina oli tällä kertaa Iron Maiden. Upeita maalaisteitä reunusti komea ruska, joten olihan hieno vetää.

Tänään oli vuorossa meidän Mouhijärven oma kuntoilutapahtuma Arvon Askel, joka tänä vuonna keräsi parisensataa kävelijää, sauvakävelijää ja hölkkääjää. Kyseessä on puhdas kuntoliikunta- ja ulkoilutapahtuma; aikoja ei oteta ja reittejä on 2-20km. Meidän perheen kovin oli tänään Kasperi vetämällä luokkakaverinsa kanssa 8,5km Salmin kierroksen. Itse tyydyin kiertämään 6km:n Tilan kierroksen Oskarin ollessa kantorinkassa selässä. Tämä on meidän kylän asukasyhdistyksen järjestämä tapahtuma, joten Hannele joutui olemaan toimitsijatehtävissä eikä päässyt tapahtuman aikaan kiertämään lenkkiä, mutta hoitipa oman leiviskänsä sauvakävelemällä sitten iltapäivällä. Kovakuntoinen Hilkka Riihivuori oli muuten jälleen vetämässä tapahtumassa sauvajumpan.

Ja nyt ei muuta kuin ensi viikkoon uusin kujein ja ajatuksin...

Lenkille taas mieli tekevi

Hieman toista viikkoa pidin tuossa ruskamaratonin jälkeen totaalista lepoa. Nyt tiistaina sitten poljeskelin puolisen tuntia kuntopyörää ja tein kohtuullisen hyvän 45 minuutin kahvakuulatreenin. Kylläpä se tekikin hyvää ja reidetkin tuli hieman kipeäksi. Eilen hölkkäilin puoli tuntia. Viikonloppuna tulee varmaan tehtyä pari lenkkiä, tunteen mukaan.

Mitään kuukauden totaalista treenitaukoa en meinaa pitää kuten joskus. Mitä järkeä sitä kuntoa on antaa mennä ihan nolliin. Kroppakin huutaa jo lenkille parin viikon tauon jälkeen eli vieroitusoireita tulee. Eli nyt kannattaa käydä lenkillä aina kun siltä tuntuu ja huvittaa ja itseni tuntien eiköhän se tässä taas huvita aika useinkin.

Samuli houkutteli jossain vaiheessa Pirkan hölkkäänkin, mutta se taitaa olla nyt tässä kohdin liian kova pala. Ehkä kuitenkin voisi ajatella Kankaanpäässä puolimaratonia lokakuun puolivälissä tai sitten täällä meidän Sastamalassa Rautaveden maratonin puolikasta marraskuun alussa; josko se Levin aika jopa hieman paranisi. Katteellaan... Nyt ei ollu kyllä tämän järeempää kirjoitettavaa, mutta eipä sitä aina. Nyt vetäydyn Reijo Mäen tuoreimman Vares-kirjan pariin...

Rullilla vähemmän, pyörällä enemmän

Hiukan jo laskeskelin harjoitusmääriä viime vuoden lokakuun alusta. Tarkemman erittelyn teen myöhemmin syksyllä, mutta sen verran täytyy sanoa, että kokonaisharjoitusmäärä asettuu tismalleen edellisvuoden määrien seutuville. Kaudella 2008-09 kokonaistuntimäärä oli 311. Nyt on kasassa 310 ja tällä viikolla ei juuri treeniä enää kerry, joten sinne samoille tunneille se mennee. Tarkoitus oli yrittää vetää sinne 350-370 tunnin haarukkaan, joten siitä tavoitteesta jään selvästi.

Kesän aikana on kertynyt rullaluistelukilometrejä vain 1280, kun taas viime vuonna niitä tuli 2120km. Viime vuonna pyöräilyä oli maantie- ja maastopyörällä 660km ja nyt laskin tämän vuoden huhti-syyskuun pyöräilykilometrit ja niitä näyttää olevan 1570km. Mutta pitää tuossa laskeskella tarkemmat määrät ja erittelyt lähiaikoina, jotta saa mielenkiintoiset vertailut viime vuoteen. Tehoharjoitusten määrä jää myös tavoitellusta, mutta sehän on selvä, kun sitä on tällainen peruskestävyysmies :-D

Maanantain turinoita

Se täytyy vielä noista viime viikon kriittisistäkin kirjoituksista sanoa, että totta kai mä olen kritosoinut siinä samalla myös itseäni. Löytyyhän mun nimi vielä Luisteluliiton rullaluisteluvaliokunnasta ja kilparullaluistelutyöryhmästä vai mikäköhän sen nimi nyt olikaan. Tosin perjantain kokouksen jälkeen on valiokunnissa varmaankin uudet koostumukset. Itse en ole lupautunut jatkamaan. Mutta enpä ole saanut itsekään siellä potkittua porukkaa persauksille, mutta lienee varmaan sama tunne sillä jollakin jampalla, joka niitä tuulimyllyjä vastaan taisteli. Mulla ei aika riitä siihen eikä ainakaan aikaa laitella sanoja nätisti peräkkäin jossain sähköpostikeskusteluissa, jotka kovin harvoin johtavat kuitenkaan mihinkään konkreettiseen. Mutta se niistä tällä erää.

Käytiin tuossa eilen Kasperin kanssa uimassa. Sattui siinä silmiini, kun paikallisen uimaseuran junioreita tuli reeneihin. Vetivät siinä jonkinlaisen alkuverkan, kuten asiaan kuului. Mutta siinä verryttelyn aikana kiinitin huomiota heidän jännehyppyihinsä; siis liike, jossa syvästä kyykystä ponnistetaan vartalo suoraksi ja mahdollisimman korkealle alustasta. Siis liike, jossa mäkin vanha äijä ponnistan kuitenkin muutaman kymmenen senttiä maasta. Mutta näistä 10 juniorista 1 teki sen oikein eli niin, että persaus oli lähellä maata ja sieltä ponnistus ja loput teki sen ihan väärin eli polvet lähes suorana lonkista taivuttaen niin, että sormet koski lattiaan ja sielä ponnistus. Lisäksi yksikään heistä ei ponnistanut niin korkealle, että sunnuntaihesaria enempää olisi mahtunut jalkojen ja lattian väliin. Eli väitteet nuorison ja jopa liikuntaa harrastavan nuorison surkeasta lihaskunnosta pitävät paikkaansa. Sen lisäksi koordinaatio on yllättävän huono ja sen lisäksi ohjaajat ovat välinpitämättömiä tai sokeita, kun antavat junioreiden tehdä asiat väärin. No joo... itse uintitreeni näytti ihan hyvältä :) hehheh jotain positiivista.

Samaisessa uimahallissa satuin saunassa kuulemaan, kun pari varmaan yläastetta käyvää poikka jutteli. Heidän koulunsa kuulemma on siinä parin kilometrin päässä ja he eivät saa tulla liikuntatunnille uimahallille pyörällä vaan heidät tuodaan sinne bussilla??!! No, poikien mielestä pyörä olisi hyvä, koska matkalla ehtisi poiketa hakemassa kaupasta energiajuomaa ym. :) Mutta onhan tuo nyt ihan sairasta, yläasteikäisiä jätkiä kuljetetaan bussilla parin kilometrin matka liikuntatunnille. Hyötyliikunta jää siis tässäkin kohdin saavuttamatta. Tuollainen koulutoimi pitäs haastaa vähintäänki oikeuteen tai jonkin sortin mielentilatutkimukseen. Meillä on oikeesti kohta sukupolvi, joka vie jollain golfautolla roskat kuistilta roskalaatikkoon tai käy sähkömopolla sohvalta vessassa paskalla. En todellakaan ymmärrä, jos niiden jätkien puhe piti paikkaansa, siis pari kilometriä, voi luoja!!

Siinäpä ne rutinat tänään. Kohta nimittäin alkaa suosikkisarjani 24. Jack Bauer on sentään kova jätkä!

Päivän kuva

Aurinko paistaa ja vettä sattaa tänään Häijäässä.

Tappara näpäytti epäilijöitään heti alkuun

Jääkiekon SM-liigakin pääsi kuin vaivihkaa alkuun eilen. Tämä on 2000-luvulla ensimmäinen kausi, kun minulla ei ole kausikorttia. Muutama sata Tapparan peliä on viime vuosina tullut nähtyä. Mahtaa olla huomenna outo olo, kun ei olekaan lähdössä peliin. Luonnollisesti siellä pitäisi olla, sillä nostetaanhan siellä huomenna keväällä uransa päättäneen Tappara-legenda Janne Ojasen paita kattoon. Mutta se katsotaan nyt kuitenkin tuolta UrhoTV:ltä.

Tappara-fani olen ollut sieltä 70-luvun puolivälistä saakka ja Tapparan intohimoisena fanina tulen aina pysymään. Tosin itse jääkiekon seuraamiseen intohimo hieman laimeni tuossa viime talven aikana. Eli nyt oli aika pitää välivuosi kausikortista ja käydä katsomassa muutamia valikoituja pelejä paikan päällä. 30 kotipeliä merkkaa matkoineen ajansäästöä n. 120 tuntia; pitäisköhän se käyttää suorana lisänä harjoitteluun :-D No ei taida suoraan onnistua, sen verran tuntuu perheessä tätä toimintaa jo olevan.

"Asiantuntijat" ovat ennustaneet Tapparan sijoituksen painuvan runkosarjassa sinne 13-14 tienoille. Se tietysti pitää paikkaansa, että Tappara menetti useamman tähtipelaajan tyyliin Lehterä, Enlund, Ojanen, Nieminen. Sen perusteella ennuste ei ole hyvä ja kun vielä harjoituspelit menivät päin persettä. Siihen nähden ensimmäinen peli oli jo loistva näpäytys; tosin vasta ensimmäinen peli, mutta kuitenkin. Tappara oli kuitenkin eilen ollut selvästi kaikessa edellä rakasta paikallisvastustajaansa. Mutta hauska seurata miten matka jatkuu runkosarjassa. Muutama viime hetken täsmähankinta olivat varmasti hyvin onnistuneita. Lisäksi Tappara voi olla nyt ilman tähtiä vielä enemmän Joukkue, jossa kaikki ottavat vastuuta. Tapparan tavaramerkki on aina ollut; ja jota itse olen aina arvostanut todella paljon; kova harjoittelu ja urheilullisuus. Sen puoleen en usko olevan mitään hätää tälläkään kaudella. Valmentajakin vaikuttaa rehdiltä ja vaativalta kaverilta, joka sopii kuvioon hyvin; vaikka onkin Ilves-taustainen äijä :) Jäämme odottamaan uusia voittoja ja epäilijöiden näpäytyksiä ja runkosarjasijoitusta sinne kympin sakkiin.

Suomalainen rullaluistelu kaipaisi remonttia, osa 2

Tuossa eilisessä kirjoituksessani suurin kritiikki kohdistui lähinnä kilpailujärjestelmään. Sillä tosin on iso merkitys. Jos meillä on laadukkaita, hyvin järjestettyjä kisoja hyvillä ja turvallisilla reiteillä niin osanottajia kertyy paljon ja sitä kautta kerrannaisvaikutuksia enemmänkin. Ehkäpä jopa enemmän lisenssiluistelijoita, joiden määrällä ymmärtääkseni on merkitys liitolle.

Organisaatio ja sen analysoiminen ei oikein ole meikäläisen alaa. Mutta sen sanon, että näissä kuvioissa on aivan liian vähän todellisia tekijöitä; tekijöitä, jotka oikeasti ovat valmiita käärimään hihat ja tekemään töitä rullaluistelun eteen. Itsestäni esim. ei sellaiseen ole, itse kun olen enemmänki tälläinen yksinäinen oman tieni kulkija. Sen kummemmin en tietenkään lähde henkilöitä arvostelemaan; mutta jotenkin mulla on vaikutelma, että rullaluistelun tekijöissä esiintyy sekä jonkun sortin nirppanokkaisuutta että ylimielisyyttä. Heti jos vähän arvostellaan niin jotkut ovat heti nokka solmussa ja toisaalta, jos ehdotellaan jotain uutta niin asenne on joko niin, että ei onnistu tai joko niin, että kyllä nämä on tiedetty jo; tällaisen tulkitsen jonkun sortin ylimielisyydeksi.

Sivusta seuranneena tuntuu myös välillä, että suurin energia ja aika menee vähäpätöisten nippeliasioiden kanssa jaaritteluun. Kuten nyt se aiemmin mainitsemani rullaluistelun nimikeasia.

Tiedotusasioista on puhuttu vuosikaudet. Kyllähän ne tulokset sinne suht hyvin tulee liiton sivuillekin. Mutta jonkin sortin kankeus niissäkin on. Kyllä mun mielestä tulokset pitäisi nykypäivänä olla luettavissa vähintäänkin 12 tunnin sisään kisan loppumisesta. Sitten esim. FIC:n pistepäivitykset pitää tulla nopeasti ja varmasti. Toisaalta pitäisi ehkä olla myös hyvä, puolueeton rullaluistelusivusto. Ne sisältäisivät kisojen ennakkojutut, tulokset, henkilökuvia, valmennusasiaa, linkit muille sivustoille. Sellainen oli hiihtopuolella ja lukijoita oli ja homma toimi ja pitkälti tietysti vapaaehtoisvoimin. Uskoisin sellaisenkin olevan mahdollista, kunhan taas kerran käärittäisiin hihat ja tehtäisiin :)

Maajoukkueesta ja maajoukkuevalmennuksesta liitossa on puhuttu ja suunniteltu ja luulen, että he sen suhteen saattavat jopa saada jotain aikaankin. Itse sanoin talvella, että pitäähän varteenotettavalla huippu-urheilulajilla olla ainakin nimetetyt valmennusryhmät ja maajoukkuetoimintaa; nyt siellä liiton sivuilla on pyöriny vuosien takaiset valmennusryhmät. Lieneekö vieläkin, sillä en ole viitsinyt edes tarkistaa.

Maakunnissa ärsyttää jonkin verran myös toiminnan painottuminen niin paljon tuonne lounais-Suomeen. Toisaalta kyllähän kaikki voivat skarpata ja pyrkiä samaan eli lienee enemmänkin niiden häpeä, jotka eivät ole yhtä vireitä. Mutta totuuden nimissä kyllähän tuo kilpailukalenteri saisi ohjata kisamatkoja hieman tasaisemmin ympäri Suomea.

En tiedä mikä se parasta olisi; rullaluistelu nykymuodossa Luisteluliitossa vai Luisteluliiton alla oma rekisteröity yhdistys vai kokonaan oma liitto. En tiedä, turha mun spekuloida, koska tämä ei ole oikein mun alaa. Mutta sen sanon, että paljon olisi skarpattavaa olivat tekijät sitten keitä tai minkä organisaation alla tahansa. Mutta siitä ei pääse mihinkään, että rullaluistelu on kuitenkin hieno ja vauhdikas laji, nauttikaamme siitä!!

Suomalainen rullaluistelu kaipaisi remonttia

Tuossa loppukesän rulliskisojen osanottajamääriä katsellessa ei oikein tiedä itkeäkkö vai nauraa. No itseäni on lähinnä naurattunut nuo säälittävän pienet osanottajamäärät. Taisin jo talvella 2009 kirjoittaa jutun otsikolla "Fiasco Inline Cup". Sen jälkeenkin olen asiasta puhunut siellä sun täällä ja tuolla liitonkin kokouksissa. Mutta se nyt on kuin tuuleen huutas tai puroon kusis. Kyllähän tämä pitäs pistää kunnolla remonttiin koko kilpailujärjestelmä.

Jos olisin rullaluistelun diktaattori niin pistäisin heti FIC:n uusiksi. Ensi hätään tekisin sen kuten jo aiemminkin sanoin. Heti keväällä pitäisi saada kunnolla kisoja käyntiin. FIC pitäisi olla tiivis paketti touko-kesäkuussa. Näistä perinteisistä kisoista ehkä Loimaa, Kupittaan ratakisat, ehkä vielä tämän kerran Forssan Suvi-ilta. Lisäksi esim. Helaventti pitäis saada ohjelmaan takaisin, jos vain asfaltti on ok. Sitten tuo muutama vuosi sitten kilpailtu Eläintarhan kisa Olympiastadionin kupeessa olisi hienoa saada kehiin takas. Se vois olla aloituskisa siinä Vapun tienoissa, sitten nuo muut kisat ja finaali Kakskerrassa heinäkuun alussa ja se oli siinä. 6 kilpailua kahden kuukauden sisään. Iso sponsori ja pari muuta ja sitä kautta kunnon rahapalkinnot kokonaiskisassa. Sponsoreita löytyy, kun halua ja tahtoa löytyy ja eikös liitossa ole palkkatyöntekijöitä ihan niillä töinkin eli etsimässä rahaa. Tietysti toinen mahdollisuus olisi kuopata koko FIC ja järjestää tilalle esim. hiihdossa jo ennen vanhaan käytetty ranking-järjestelmä, jossa lähes kaikki kisat olisivat luokiteltavia kisoja ja niistä tietynlaisella pisteytysjärjestelmällä laskettaisiin lopulliset pisteet kunkin parhaista kisoista. Nämä siis, jos jotain koko kauden yhteispistejärjestelmää halutaan pitää yllä.

Sitten heinäkuussa olisi rata-SM ja ehkäpä parit tavalliset kansalliset. EM-kisojen jälkeen elokuussa olisi SM-maratonille pyhitetty viikonloppu. Kauden kruunaisi elokuun lopussa tämä mun visoima rullaluistelun oma Tour. Lauantai-aamuna ylämäkikisa väliaikalähtönä, joka olisi samalla ylämäki-SM. Iltapäivällä puolimaratonin mittainen korttelikisa tms. ja homman kruunaisi seuraavana päivänä maraton ja ihan vaikka Gundersen-menetelmänä. Paikka sellainen, josta löytyy hyvä ylämäki ja muutenkin ok puitteet. Tässä hommassakin tietysti palkinnot kohdilleen niin voi pojat, että on kunnon zembalot.

Mutta jatkossa tarvittaisiin ehdottomasti uusia kisapaikkoja kuten Ahvenisto tänä vuonna. Pitäisi katsoa esim. juoksukalenteri läpi ja kartoittaa sieltä olisiko siellä mahdollisia tapahtumia, joihin voisi alkaa puuhaamaan rulluistelua mukaan. Hyvä paikka, hyvä ja turvallinen maasto ja liikenteenohjaajiakin olisi jo juoksutapahtuman puolesta valmiina. Lisäksi voisi kartoittaa Suomen moottoriradat läpi, josko niistä löytyisi oivia kisapaikkoja, samoin esim. Urheiluopistojen läheisyydessä rullahiihtoradat ja kevyen liikenteen väylät. Löytyisi varmasti mahdollisia uusia kisapaikkoja.

Sitten tarvittaisiin se Iso tapahtuma, lippulaiva, rullaluistelun näyteikkuna. Mihin katosi Helsinki Roller Marathon, sitä tarvittaisiin. Jos kerta Tour de Helsinki onnistuu hienosti niin kyllähän luulisi myös HRM:n onnistuvan.

Talvella käsittääkseni Ice Skating Tour vetää hyvin porukkaa. Miksei voisi ideoida jotain Roller Skating Touria huhti-toukokuulle. Sinne kouluille kampanjaa ja mainosta ja kokeilisi muutamalla paikkakunnalla, että vetääkö homma ja saako sillä rullaluistelua tutummaksi lasten ja nuorten parissa.

Kyllähän liiton pitäisi lähteä muutenkin markkinoimaan hommaa maakuntiin. Esimerkiksi näin syksyllä kunnon laji-ihminen kiertämään paikkoja ja nostattamaan henkeä. Kaakonkulma, Itä-Suomi, Oulun seutu, Pohjanmaa, Pirkanmaa, Satakunta, Turku ja Helsinki. Paikalliset seurat esim. piirien Liikunnan ja Urheilun kanssa hommaisivat porukkaa paikalle ja laji-ihminen pitäsi illan ihan rullaluistelun nykykuulumisista valmennukseen ym. asioihin eli yrittäis pistää siellä vähän fanaattisuutta persauksiin. Sitä kautta saatais esim seuroja aktivoitumaan ja saamaan lisää harrastajia.

Niinpä niin, eipä tämä mun ongelma ole, mutta tulipahan kirjotettua ja se vaan ärsyttää katsella, kun homma vaan pyörii samojen kuihtuvien tapahtumien ympärillä yhä pienemmällä porukalla eikä oikeesti yritetä kehittää asioita; tai ehkä jotain näennäisesti.

Meillä oli vielä esim. vuonna 2008 pari tasollisesti ja urheilullisesti aivan loistavaa kisaa; Kakskerta ja Savonlinna; joissa kymmenkunta äijää taistelee voitosta ihan loppuun saakka ja vielä kovilla ajoilla; niistä todella nautti. Nyt semmosista ei voi enää puhua.

Valitettavasti ja varmasti ensi kevään kilpailukalenteri tulee näyttämään ikävän tutulta: Loimaa, Kupittaa, Forssa, Kakskerta... Meitä taitaa olla jo monta, joiden ensi kevään kuvoissa eivät olekaan nuo vaan todennäköisesti muutamat rulliskisat ulkomailla, useampi pyöräilytapahtuma, duathlon-kisa, Tahko MTB, puolimaratonien juokseminen...eikä välttämättä yhtään "virallista" suomalaista rulliskisaa, valitettavasti, mutta sitä saa mitä tilaa...

Nyt voisi sanoa ostoskanavan sanoin, että eikä tässä vielä kaikki. Mutta ehkäpä niistä päivänä toisena ettei tulee ihan romaania, moroooooo...

Reidet ei juurikaan kipeämmät voi olla

Se tunne ja kipu, mikä jaloissa ja lähinnä reiden etuosissa on eilen ja tänään ollut voisi osoittaa, että tämä puolimaratonin juokseminen oli tämän vuoden kovin urheilusuoritus. Juoksuihmisille tuo aikahan ei nyt ole oikeastaan yhtään mitään, mutta mulle se on. Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, että en ole koskaan ollut mikään hyvä juoksija; en ole mikään ns. juoksijatyyppi. Laskin tuossa piruuttani kesän aikana juoksemani kilometrit ja tulos oli aika naurettava: 1.5.-10.9 olen juossut kaikkiaan 82km. Eli voi todellakin sanoa, että puolimaraton tuli juostua kovin vähällä juoksumäärällä. Ei ihme, että jalat hieman kipeytyi eikä juoksu ollut mitenkään rullaavaa; jos se sitä koskaan on ollutkaan :)

Sitten siinä oli vielä kova pyöräily 6 päivää aikaisemmin, joka ei sekään varmasti ainakaan parantanut tätä juoksuhommaa ja pyöräilyhän tunnetusti syö kimmoisuutta. Juoksu on armoton ja kova laji, mitään ei saa ilmaiseksi. Täytyykin nostaa hattua niille monille hölkkääjille ja juoksijoille, jotka vetivät Levilläkin enemmän ja vähemmän kovaa. Itselleni todellakin jäi hyvä maku tästä ja ehkäpä jatkossakin käyn juoksemassa jossain vaiheessa jonkun tapahtuman. Nyt kuitenkin otetaan hetki hieman rennommin ja siirretään sitten vaikka katseet sinne mustikkasopparintamalle eli hiihtopuolelle...

Puolimaraton takana

Leviltä on kotiuduttu ja ei tässä vaiheessa sen kummempaa kuin pieni tulospäivitys. Juoksin Levin Ruskamaratonilla puolimaratonin aikaan 1.36.58. Olin nelikymppisissä muistaakseni 41:n ja kaikkiaan n. 1300 puolikkaan juoksijan joukossa n. 120:s.

Aika yllätti meikäläisen hyvin positiivisesti. Heti alkumatkasta lähdin siinä porukan mukana n. 4.30 min/km vauhtiin ja puolimatkan väliaika oli n. 47min. Loppumatkasta alkoi jalat ja lähinnä etureidet lyödä sen verran tukkoon, että vauhti hieman hidastui. Mutta kaiken kaikkiaan näillä viime aikojen juoksumäärillä tämä oli kyllä hyvä veto. Nyt jalat onkin kyllä sen tuntuiset, että tietää juosseensa. Mutta palaillaan juoksu ym. asioihin tarkemmin heti alkuviikosta.

Mouhijärvi-Levi 9.9.2010

Rataharjoitus

Päivän harjoituksena oli oikein radalla vetoharjoitus, siis juosten :) 15 minuuttia verryttelyjuoksua ja sitten 10x200 metriä kovaa 200 metrin hölkkäpalautuksella. Lopuksi myös vartin verryttely. Hieno oli vetää. Viidennen vedon jälkeen löytyi jo lantion asento paremmaksi ja askel rupes jopa aika ajoin rullaamaan. Lisää näitä, nää on kivoja :)

Huomenna lepopäivä ja perjantai vaan zillaillaan; vai miten sitä nykyään sanotaan; ja lauantaina sitten hölkätään 21,1km. Sen jälkeen on mun osalta tämä vuosi paketissa ainakin numerolappu rinnassa kohnottamisen suhteen.

Multisporttia

Ei kuitenkaan seikkailu-urheilua...ainakaan vielä ;-) Mutta eräänlaista multisporttiahan tämä alkaa olla, sillä edellisviikon pyhänä rulliskisat, viime pyhänä pyöräilytapahtuma ja eilen tuli hoidettua ilmoittautuminen ensi lauantain Levin Ruskamaratonin puolikkaalle. Toisaalta hyvinkin mukavaa ja aikas makia mennä piiitkästä aikaa osallistumaan juoksutapahtumaan ja vielä tuollaiseen isoon juoksutapahtumaan.

Eilen tuntui hiukan jaloissa Tourin ajaminen, mutta yllättävän vähän ja siitäkin osansa teki varmasti lopun "kuntopyöräajo" kierolla vanteella. Tänään kävin juoksemassa tasan kympin PKII-sykkeillä eli 140 molemmin puolin aikaan 53,30 ja meno tuntui kieltämättä ihan mukavalta. Eihän tässä tietysti näillä juoksumäärillä mitään kovaa aikaa voi tavoitella, mutta kuitenkin tosi siisti mennä juoksemaan. Ja puolikas on vielä sillä tavalla inhimillinen matka, että se vielä menettelee näilläkin juoksumäärillä.

Vanteet on oikastu tänään, takavanteesta tuli rihtaamalla tosi hyvä. Etuvanne oli niin paha, että sen voi joutua ostamaan uuden, katellaan ny. Kohtalaiselta se vaikuttaa kuitenkin nyt. Huoltomies ei kuitenkaan uskaltanu antaa mitään takuuta sille etuvanteelle, niin pahan mällin se sai :) Samalla tuli vaihdettua etukeskiöön isompi pikkuratas, ennen mulla oli se pienempi 34-piikkinen ja eihän sillä ollut oikein mitään tekoa, nyt vaihdettiin 38-piikkinen. Isompi on 50-piikkinen. Ehkä tulevaisuudessa hyvä olisi 52/42.

Suomella on ollut tuossa potkupallossa muutama aika maukas paikka usempaankin maaliin Hollannin verkkoon. Ihan hyvin siihen nähden, että EM-lopputurnausunelma kesti sen 69 minuuttia Moldovaa vastaan. Aika tyypillistä ennakkosuosikkina mennään häviämään ja ennalta kovempaa vastaa pelataan jopa mallikkaasti, mutta hävitään... Jotenkin tuntuu, että tämä on aika ja vähän liiankin tuttua Suomi-urheilussa.

TdH takana

Tour tuli ajettua. Mies on kunnossa ja sen puoleen oli hieno ajaa. Ajo oli todella helppoa ja tuntui todella hyvältä kovasta vauhdista huolimatta. Tuntui vain, että ruvettas nyt pikku hiljaa jo ajamaan. No sitten tuli se kasa ja vanteet solmuun. Mutta eipä siinä mitään, ne kuuluvat pyöräilyyn. Joskus menee rengas, joskus tulee läjä ja useimmiten kuitenkin kaikki menee hyvin. Eli ihan turha kitistä, tämmöistä on pyöräily.

En oikeastaan ymmärrä tuonkin yhden pyöräiljän valittelua blogissaan, että Tourilla pyöri kaikenlaista häröilijää. Johan osallistujan opaskin sanoo, että kyseessä on kuntoajo, jossa osallistujajoukko on tavoitteeltaan, kunnoltaan, taidoiltaan ja välineiltään kirjavaa. Turha siis tuonkaan kitistä. Ja missä muualla sitä ryhmässäajoa opitaan kuin ryhmässä ajamalla ja nyt ainakin oli iso ryhmä.

Yksi virhe tuli tehtyä ja se oli se, että tuli jäätyä siihen 4 tunnin aikaan tähtäävään joukkoon. Uskon, että kunto olisi riittänyt hyvin sinne kärjen pääjoukon vauhtiin ja jos kunto olisi loppunut niin ainahan sieltä voi sitten valua alaspäin. Ensi vuonna en jää tuohon 35 km/h porukkaan vaan kärjen mukaan kävi miten kävi. Lisäksi täytyy muistaa, että ensi vuonnahan sitä on taas asteen verran parempi pyöräilijä; olihan tämä mullekin ensimmäinen oikea pyöräilytapahtuma. Ja hieno tapahtuma, liikenteenohjaus pelasi, reitti oli upea japorukkaa paljon; niin siistä, niin siistiä!

Nyt ei tämän enempää. Mä olen muuten ensi viikon lomalla ja nyt otankin ansaitun tuplaviskin!!

Lasten liikunnasta

Mike oli laittanut tuonne lärvikirjaan linkin Kymen Sanomissa olleesta Sirpa Paateron artikkelista "Huippu-urheilun pohjaksi tarvitaan laaja harrastus". Rouva kirjoittaa siellä lehdessä ihan hyvää asiaa. Koululiikunta ja seuratoiminta ovat tietenkin lasten liikuntaharrastuksen ja sitä kautta myös huippu-urheilunkin pohja.

Mutta se täytyy sanoa, että lasten liikunnan harrastamiseen käytetty aikahan on romahtanut sieltä meidän ajoista. 12-15 vuotias lapsi tarvitsee liikuntaa 18-20 tuntia viikossa. Koululiikuntaa taitaa olla se häpeälliset 2 tuntia viikossa ja senkin laatu vaihtelee varmasti kouluittain hyvinkin paljon. Jos lapsi käy seuransa ohjatuissa harjoituksissa ehkä 2-3 kertaa viikossa, joista saattaa hyvässä lykyssä kertyä 4-5 tuntia harjoittelua. Siinähän meillä on jo 6 tuntia!? Mistäs napsitaan loput 12 tuntia? Vaaditaan siis aika paljon omatoimista ja luonnollista liikuntaa. Se on paljon nykypäivänä, jolloin lasten ruutuaika (tv, tietokone, kännykkä) saattavat olla tuntikausia päivässä. Ennen liikuttiin monipuolisesti, huomaamatta ja omatoimisesti. Nykyään valitettavasti kaikki pitäs olla ohjattua ja liikunta on kovin yksipuolista. Vaadittaisiin siis huomattavan paljon omatoimista harjoittelua. Seurojen harjoituksistakin pitäisi motivoida ja ohjata vielä enemmän omatoimiseen harjoitteluun ja myös muiden lajien harjoituksiin.

Nykyään lasten juniorivalmennuksessa harjoitukset ovat myös äärettömän huonosti suunniteltuja. On kuulemma esimerkkejä pääkaupunkiseudulta, että juniorilla menee jääkiekkoharjoituksiin kolmisen tuntia päivässä, MUTTA siitä tehokas liikunta-aika saattaa olla alle 20 minuuttia!!! Aikaa menee matkoihin, pukeutumisiin ja huonosti suunniteltuun harjoitukseen, jossa valtaosa menee odotteluun ja jonotteluun. Sitten saatetaan esimerkiksi jättää alku- ja loppuverryttelyt tekemättä, joista niistäkin kertyisi peruskestävyysharjoittelua kuin huomaamatta ja tietysti ehkäistäisiin mm. vammoja ja palautuminen nopeutuisi ym...

Tuosta verryttelyistä tuli mieleen tri Harri Hakkaraisen esimerkki ajoilta, jolloin hän oli Kärppien fysiikkavalmentaja. Liigatason kiekkoilija tarvitsee hänen mukaansa laji- ja voimaharjoittelun lisäksi 6 tuntia viikossa peruskestävyysharjoittelua. Hän tarjosi pojille 2 vaihtoehtoa. Viikossa oli 10 harjoituskertaa ja voidaan tehdä niin, että jokaiseen harjoiuskertaan sisällytetään 15 minuutin alku- ja loppuverryttely ja lisäksi yksi hieman pitempi lenkki, jolloin saadaan kokoon se 6h. TAI tullan lauantai-aamuna hallille ja vedetään yksi 6 tunnin lenkki. Jostain syystä pojat valitsivat verryttelyt :) Sitten taas esim. Pohjanmaalla seuroja, joissa on kuulemma kielletty junioreiden vanhempia tuomasta heitä alle 3 km:n päästä autolla hallille eli he saavat tulla sinne jalan, jolloin myöskin tulee huomaamatta harjoittelua.

Nämä vain esimerkkinä siitä, että pelkkä koululiikunta ja seuratoiminta ja etenkin huono seuratoiminta eivät vielä riitä. Kyllä siellä pitää olla se oma tahto harrastaa ja tehdä sekä tottakai kodin esimerkin merkitys on ihan valtava. Jos vanhemmat käyvät lähikaupassa hakemassa maitopurkin autolla niin kyllähän lapset mallioppivat sellaista laiskuutta. Eli ollaanpa aina esimerkkinä, jokainen liikkuva lapsi ja nuori on aina voitto!

Pyörittämisen vaikeus

Pyöräily on tekniikkalaji siinä missä muutkin lajit. Itselleni ei välttämättä teknisesti niin vaativaa kuin esimerkiksi rullaluistelu on ja on ollut. Mutta polkemis- tai pyöritystekniikka on kuitenkin osa-alue, jota ei voi väheksyä. Hyvä polkemistekniikka säästää tutkimusten mukaan jopa 30% energiaa. Se näyttää helpolta, mutta sitä se ei välttämättä ole.

Parasta harjoitus tietysti on itse ajaminen, tuhansia ja tuhansia ajatuksella tehtyjä kampikierroksia niin kyllähän sillä jo pääsee pitkälle. Lisäksi itselleni paras yksittäinen tekniikkaharjoitus on oikestaan ollut irrottaa toinen jalka polkimesta ja pyörittää vain yhdellä jalalla. Siinä kyllä huomaa pyörityksestä ja ketjun kireydestä kuinka homma toimii. Vasen jalka toimii tuossa harjoituksessa nykyään oikeastaan oikein hyvin. Oikean jalan koordinaatio on huonompi. Luulenpa, että siinä näkyy ne vuoden 2007 välilevyn pullistuman aiheuttamat ongelmat. Vaikeinta on kampikierroksen ala- ja takavaiheen välinen vaihe; vaihe, jossa reiden takaosassa polven koukistalihas tekee paljon työtä. Juuri se lihas, joka silloin pullistuman aikoihin oli täysin poissa pelistä. Muu osa kampikierrosta toimii oikealla jalallakin jokseenkin hyvin. Mutta siinäpä sitä on työmaata. Pitänee antaa reiden takaosalle jatkossakin ärsykettä monin eri tavoin, jospa sieltä vielä toimintaa löytyis paremmmin.

Yksi tärkeä asia pyöräilyn harjoittelussa on poljinkierrosten pitäminen riittävän korkealla. Tämä on asia, joka on painunut takaraivooni jo silloin hiihtoaikoina, kun pyöräilyä käytettiin pk-harjoituksena. Pidä poljinkierrokset ehdottomasti yli 80rpm ja mieluummin 90-100rpm oli silloin ehdoton sääntö. Tämän olen pitänyt mielessäni nykyisilläkin lenkeillä, keskikadenssi on pääsääntöisesti pyörinyt siinä 90 molemmin puolin. Pyörittämään oppii pyörittämällä. Valitettavan moni kuntopyöräilijä vääntää ihan liian raskailla välityksillä ja näyttääpä sama suuntaus olevan myös monilla urheilijoilla, jotka käyttävät pyöräilyä yhtenä harjoitusmuotona.

Ei muuta kuin pyörittämisiin...