Mike oli laittanut tuonne lärvikirjaan linkin Kymen Sanomissa olleesta Sirpa Paateron artikkelista "Huippu-urheilun pohjaksi tarvitaan laaja harrastus". Rouva kirjoittaa siellä lehdessä ihan hyvää asiaa. Koululiikunta ja seuratoiminta ovat tietenkin lasten liikuntaharrastuksen ja sitä kautta myös huippu-urheilunkin pohja.
Mutta se täytyy sanoa, että lasten liikunnan harrastamiseen käytetty aikahan on romahtanut sieltä meidän ajoista. 12-15 vuotias lapsi tarvitsee liikuntaa 18-20 tuntia viikossa. Koululiikuntaa taitaa olla se häpeälliset 2 tuntia viikossa ja senkin laatu vaihtelee varmasti kouluittain hyvinkin paljon. Jos lapsi käy seuransa ohjatuissa harjoituksissa ehkä 2-3 kertaa viikossa, joista saattaa hyvässä lykyssä kertyä 4-5 tuntia harjoittelua. Siinähän meillä on jo 6 tuntia!? Mistäs napsitaan loput 12 tuntia? Vaaditaan siis aika paljon omatoimista ja luonnollista liikuntaa. Se on paljon nykypäivänä, jolloin lasten ruutuaika (tv, tietokone, kännykkä) saattavat olla tuntikausia päivässä. Ennen liikuttiin monipuolisesti, huomaamatta ja omatoimisesti. Nykyään valitettavasti kaikki pitäs olla ohjattua ja liikunta on kovin yksipuolista. Vaadittaisiin siis huomattavan paljon omatoimista harjoittelua. Seurojen harjoituksistakin pitäisi motivoida ja ohjata vielä enemmän omatoimiseen harjoitteluun ja myös muiden lajien harjoituksiin.
Nykyään lasten juniorivalmennuksessa harjoitukset ovat myös äärettömän huonosti suunniteltuja. On kuulemma esimerkkejä pääkaupunkiseudulta, että juniorilla menee jääkiekkoharjoituksiin kolmisen tuntia päivässä, MUTTA siitä tehokas liikunta-aika saattaa olla alle 20 minuuttia!!! Aikaa menee matkoihin, pukeutumisiin ja huonosti suunniteltuun harjoitukseen, jossa valtaosa menee odotteluun ja jonotteluun. Sitten saatetaan esimerkiksi jättää alku- ja loppuverryttelyt tekemättä, joista niistäkin kertyisi peruskestävyysharjoittelua kuin huomaamatta ja tietysti ehkäistäisiin mm. vammoja ja palautuminen nopeutuisi ym...
Tuosta verryttelyistä tuli mieleen tri Harri Hakkaraisen esimerkki ajoilta, jolloin hän oli Kärppien fysiikkavalmentaja. Liigatason kiekkoilija tarvitsee hänen mukaansa laji- ja voimaharjoittelun lisäksi 6 tuntia viikossa peruskestävyysharjoittelua. Hän tarjosi pojille 2 vaihtoehtoa. Viikossa oli 10 harjoituskertaa ja voidaan tehdä niin, että jokaiseen harjoiuskertaan sisällytetään 15 minuutin alku- ja loppuverryttely ja lisäksi yksi hieman pitempi lenkki, jolloin saadaan kokoon se 6h. TAI tullan lauantai-aamuna hallille ja vedetään yksi 6 tunnin lenkki. Jostain syystä pojat valitsivat verryttelyt :) Sitten taas esim. Pohjanmaalla seuroja, joissa on kuulemma kielletty junioreiden vanhempia tuomasta heitä alle 3 km:n päästä autolla hallille eli he saavat tulla sinne jalan, jolloin myöskin tulee huomaamatta harjoittelua.
Nämä vain esimerkkinä siitä, että pelkkä koululiikunta ja seuratoiminta ja etenkin huono seuratoiminta eivät vielä riitä. Kyllä siellä pitää olla se oma tahto harrastaa ja tehdä sekä tottakai kodin esimerkin merkitys on ihan valtava. Jos vanhemmat käyvät lähikaupassa hakemassa maitopurkin autolla niin kyllähän lapset mallioppivat sellaista laiskuutta. Eli ollaanpa aina esimerkkinä, jokainen liikkuva lapsi ja nuori on aina voitto!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti