Spintterin ja rintterin ero

Kävin tuossa tsekkaamassa Suomen sprinttihiihtäjien sivuston ja siellä olivat pojat saaneet vieraskirjassaan jonkun verran myös shittiä. Itse en ala poikia morkkaamaan, sillä parhaansa he kuitenkin koittavat, mutta pienen vertailun voisin tehdä liittyen maailmancupin finaaliin Falunissa.

Maailman paras sprinttihiihtäjä Ruotsin Emil Jönsson esitti siellä sprinttihiihtäjänä sen verran vakuuttavaa menoa normaalimatkoilla. Jönssonhan voitti tällä kaudella sprintticupin ylivoimaisesti. Suomen sprinttiparhaimmistoon kuuluva Matias Strandvall sijoittui meikäläisistä parhaiten sprintticupissa ja oli mukana myös Falunissa. Strandvallin sprinttikausi lienee ollut jonkinlainen pettymys. Kerran hän taisi olla finaalissa muistaakseni Liberecissä, jossa paukut loppuivat kuitenkin loppusuoran alussa. Muutoinhan mies meni aika hyvin aika-ajoista jatkoon ja välieriinkin, mutta yleensä tie tyssäsi jos ei puolivälierissä niin viimeistään välierissä. Seuraavassa kuitenkin näiden kahden miehen esitykset Falunin normaalimatkoilla maailmancupin finaalissa. Tosin kovimmat napsuthan lienee jo käytetty siinä vaiheessa kautta, mutta kaikesta huolimatta ihan kiva vertailla kahta sprintteriä.

Prologissa, joka taisi olla 3,5km Jönsson oli 10:s n. 10 sekuntia kärjestä ja Strandvall 44:s n. 56 sekuntia kärjestä. Seuraavan päivän pursuitissa (10+10km) Jönsson oli peräti 7:s 21 sekuntia kärjestä Strandvallin ollessa 48:s 6min 50 sekuntia kärjen perässä. Seuraavan päivän takaa-ajossa Emil sinnitteli 10:ksi 2,47 kärjestä ja Matias oli 43:s n. 12 minuuttia Northugin eli voittajan perässä.

Jotenkin voisi päätellä, että mistä ainakin osaltaan se lopullinen askel sinne maailman sprinttihuipulle voisi olla kiinni...

Vielä kerran väliaikalähdöistä

Kuten sanottua kauneus on aina katsojan silmässä. Yhteislähdöistä saa tottakai tykätä, mutta itse en ole niiden kannattaja ainakaan näin suuressa mittakaavassa mitä niitä nyt on. Itse olen jossain määrin vanhoillinen ja sillehän ei mitään voi, onneksi. Niin ja olen aina ollut jossain määrin urheiluhullu, jos sitä ei joku jo ole huomannut :)) Muistan aina lapsuudestani ja nuoruudestani arvokisojen kisa-aamujen urheiluradiot, joissa oli ko. kisapäivän ennakko; käytiin läpi suomalaisten lähtöryhmät ja kilpailunumerot sekä pahimpien kilpailijoiden lähtönumerot. Itse tein jo silloin muistiinpanot näistä. Kisat seurasin kirjoittamalla väliajat ruutupaperille, samoin loppuajat. Suomalaisten menestyksestä nautin, mutta ihailin myös kaikkia kovimpia ulkomaalaisiakin. Pahimmalla hetkellä silmät kostuivat ja Miedon tappion hetkellä tuli myös itku. Kisojen jälkeen piti päästä itse omalle ladulle mallaamaan ja matkimaan voittajien tyyliä ja ottamaan oma kisa. Tärkeää oli myös jälkeenpäin spekuloida väliajat, vauhdinjaot ym. Oma juttunsa oli myös käydä naapurin papan kanssa spekuleeraamassa kisa kummankin tiukkoine analyyseineen. Se oli aikaa se...

Nykyäänkin seuraan mielelläni kisat luonnollisesti alusta loppuun. No, ruutupaperi ja kynä nykyään puuttuvat, mutta kisoja tulee seurattua lähes samalla lapsenomaisella innolla. 50 km:n SM-kisa on aina mulle yksi talven kohokohta. Tärkeintä ei ole se kuka voittaa ja millä erolla. Seuraan mielelläni kärjen takana olevia kansallisen tason kavereita ja heidän esityksiään, miesten vauhdinjakoja, mahdollisia peesien hyväksikäyttöjä, letkeitä sippaamisia ja upeita viimeisen kympin nousuja esim. kymmenen pykälän sijoitusparannuksia eli kaikkinensa urheilua parhaimmillaan. Ja mikä mukavinta tänäkin vuonna kisassa oli mukana muutama kaveri ja jopa ikätoverini, joiden kanssa olen itsekin aikanaan hiihtänyt kilpaa ja välillä jopa voittanut heitä. He ovat elämäntapaurheilijoita parhaimmillaan. Tästä kaikesta syntyy se mielenkiinto ja intohimo, jolla seuraan Suomalaisen hiihdon juhlaa; ei edelleenkään siitä, että kuka voittaa ja millä erolla saatika milloin voitto ratkeaa.

Minä olen ja tulen aina olemaan se väliakalähtömies Häijäästä ja olen ylpeä siitä, sillä minusta se vaan on se oikea tapa hiihtää kilpaa. Ymmärrän toki, että nykyaikana pitää kehittää ja kehittyä ajan mukana. Nykyajan kiivas ja nopearytminen elämäntapa vaatii urheilultakin helppoa ja yksinkertaista seurattavuutta, mies-miestä vastaan taisteluja, dramatiikkaa ym. ym. Siksi tarvitaan myös yhteislähtöjä ja tokihan niitä voi olla, mutta kuten olen ennenkin sanonut hyvin "laturetkelle" suunnitellulla ladulla, sopivan kovassa maastossa eli radalla, jossa esim. mahdollisesti onnistuvat irtiotot ovat mahdollisia tai ainakin iritottoja voipi pyöräilyn tapaan yritellä ja jossa myös pidettäisiin vauhtia. Olkoon siis maailmancupissakin yhteislähtöjä, mutta hieman vähemmän, pliis :) Sprinttejä luonollisesti voi olla vähintään yhtä paljon kuin nytkin.

Kun nyt kevään tullen hiihtoa ja yhteislähtöjä ei pääse seuraamaan niin vieroitusoireiden ennaltaehkäisemiseksi yhteislähtömiehet voi tietysti seurata jotain vähintäänkin yhtä mielenkiintoista, esim. veden tippumista räystäältä. Ja lumien sulettua voi vaikka laitaa vesihanan hiljakseen noloputtamaan ja seurata sitä, parin tunnin jälkeen voi hieman lisätä veden tuloa ja hetken päästä antaa veden tulla minuutin verran täysillä simuloiden Northugin loppukiriä. Eiköhän se siitä sitten taas ensi talvi pian tule ja uudet yhteislähdöt ja Petterin voittotuuletukset :-DD

Tämä tällä erää väliaikalähdöistä, lupaan olla puuttumatta näihin enää millään muotoa. Sillä jääräpäiden päätä ei käännetä ja onneksi hyvä niin. Toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä vai miten sitä sanotaan; ei kai sen väliä. Arvostan toki yhteislähtöjen puolestapuhujia ja samoin viidenkympin väliaikalähdön tylsyydestä saa ilmoittaa mielipiteensä; itse olen vain hieman eri mieltä. Tärkeintä ja hienointa on kuitenkin se, että ihmisillä on mielipiteitä ja niitä voi ja saa puolustaa. Siispä silirimpsis... se on Moroooo!!!!

Pyöräilykuume nousee

Pyöräilykuume nousi taas liekkeihin. Eilen tein todella hyvät kaupat hankittuani uudet kisavanteet renkaineen ja pakkoineen, joten nyt on sekin puoli kunnossa. Hinta-laatu -suhdekin vaikutti nyt olevan kohdallaan. Samalla kävin siinä koeajamassa laadukasta maastopyörää, mutta se jäi vielä kauppaan. Maantiepyörähän se lienee kuitenkin ensi kesän päätyövälineeni. Tosin maastopyörälläkin tullee vedettyä jonkin verran lenkkiä. Varsinkin, jos se Tahko MTB vetää puoleensa. Ollaanko me Kymis ja kumppanit vielä menossa sinne??

Samalla Tampereen Pyörä-Unionin jäsenmaksu on maksettu ja lisenssiasiakin pitänee hoitaa kuntoon. Pyöräilyn kilpailukalenteri näyttää kerrassaan hienolta ja etenkin täydeltä verrattuna erään toisen liiton kesän kilpailukalenteriin. Lisäksi kuntoajoja on erinäinen määrä; tekemistä piisaa koko kesäksi, jos vain halua ja intoa on. Kyllä tässä vain taitaa niin käydä, että rullis jää pyöräilyä tukevaksi harjoitusmuodoksi eikä toisinpäin. Huhtikuussa alkaa nimittäin jo myös seuran harjoitustempot. Kunhan nuo tienreunat vaan jo sulais, jotta pääsis kunnolla vetämään.

Tasapainoa rullaluistelijalle

Gymstickin Pro-tasapainolauta on käyttökelpoinen laite muuntautumiskykyisyytensä vuoksi. Siitä saa yhden isomman normitasapainolaudan tai kaksi pientä. Lisäksi alla olevien palikoiden paikkaa voi vaihdella omien yksilöllisten tarpeidensa ja vaatimustason mukaan. Itselläni, kun on varmaan sata kertaa muljahtaneet löysääkin löysemmät nilkat niin esim. luistimen kääntäminen ulkokantille on aina ollut kohtuuvaikeaa osin heikkojen nilkan seudun lihasten takia. Videolla näkyvällä asettelulla uskon vahvistavani omia nilkkojani ja vahvistamaan etenkin heikkouksiani nilkan hallinnan suhteen eli vahvistamaan nilkan stabiliteettia juuri sivusuunnissa. Jos tuonne laudan alle asettaa vain yhden palikan, niin johan homma vaikeutuu ja siinä kun alkaa temppuilemaan tai kyykkäilemään niin eiköhän kehity :)

Kinesioteippausta

Kaikki urheilua seuraavat ovat varmaan nähneet iloisen värisiä teippauksia urheiljoilla jos jossakin päin kehoa; ja jos ei muualla niin ainakin ampumahiihtäjien poskipäissä :) Kyseessähän on kinesioteippi, joka on ottanut ryminällä paikkansa urheilussa ja fysioterapiassa. Itsekin olen jo hieman päässyt perehtymään asiaan ja viime viikolla käytiin jo hiukan asiaa läpi myös käytännön harjoituksin.

Kinesioteippauksellahan voidaan tukea lihasta tai niveltä, lievittää kipua, parantaa verenkiertoa ja imunestekiertoa eli esim. vähentää turvotusta. Kinesioteippausta voidaan käyttää siis erilaisiin tuki- ja liikuntaelimistön ongelmiin kuten esim. erilaiset kiputilat, liikemallin häiriöt ja lihastoiminnan häiriöt. Perinteiseen urheiluteippiin verrattuna kinesioteippi poikkeaa siinä, että kinesioteippi on joustavaa. Kinesioteippi tukee lihaksen omaa aktivaatiota ja mahdollistaa esim. nivelen koko liikelaajuuden. Kinesioteippiä voidaan pitää iholla useita päiviä ja jopa yli viikon ja se kestää esim. hikoilua, pesua ja saunomistakin.

Perjantaina testasimme mm. olkapään, tenniskyynärpään ja selän teippausta. Itselläni on edelleen selässä kaksi teippiä, joiden tarkoituksena on rentouttaa lihasta ja lievittää kipua lanne- ja rintarangan alueella. Täytyy sanoa, että tuntuu todella hyvältä ja teipit ovat pysyneet hyvin iholla ärsyttämättä ihoa ja kestäneet puolenkymmentä harjoitustakin. Teipit tuntuvat todella hyviltä omalla kohdallani kovin kireällä alueella rintarangassa ja tukevat myös esim. istumaan ergonomisesti oikeassa asennossa.

Sovelluksia on todella paljon ja tämä on niin mielenkiintoinen osa-alue fysioterapiaa, että tulen kyllä jatkossa perehtymään asiaan enemmänkin. Itse kun työskentelen pääsääntöisesti tuki- ja liikuntaelinongelmaisten kanssa niin mahdollisuuksia käyttää kinesioteippausta tulee jatkossa olemaan varmasti paljonkin. Sovelluksia ja erinäköisiä teippauksia tulee varmasti myös urheilupuolella olemaan jatkossa enemmän ja enemmän. Palataan näihin asioihin jatkossa, kun kokemusta karttuu...

Hiukan aneemista

Tässäpä tuijottelin hetken aikaa läppärin näyttöä ja kovin näyttää hiljaselta vähän joka puolella ja näyttää hiukan aneeminen meininki tarttuvan eli ei ole oikein mitään kirjoitettavaa.

Vetaraanien Sm-hiihdot näyttävät sujuneen mukavasti. Jari Jaakkola on vienyt nelivitosten mestaruudet moemmilla matkoilla. Porukat näyttävät ratkoneen sijoituksena jo matkan varrella, koska mitään kunnon loppikiritaisteluja ei näytä olleen yhteislähtömatkoillakaan. Tuttuja nimiä vuosien varrelta näyttää tuloslistoilla olevan. Ensi vuonna siis sinne itsekin...

Falunista ei jäänyt oikeastaan mieleen muuta kuin suomalaisten kitinä perjantain pöpperöisestä kelistä. Jotenkin muistuttaa suomalaisten rullaluisteluihmisten kitinää esim. Forssan asfaltista; lieneekö sitten suomalainen tapa kitistä. Vai kitisikö ulkomaalaiset Falunissa huonoista laduista, sitä en osaa sanoa, sillä kisojen seuraaminen oli mun osalta nyt hieman heikkoa.

Mennään sen verran jo ensi tammikuuhun, että Mäkäräinen ja Heikkinen lienevät kärkikaksikkona taistelemassa vuoen urheilijan tittelistä. Siinäpä lienee toimittajilla pohtimista. Tosin Kaisalla on kuitenkin maailmanmestaruus ja hopea sekä loistava maailmancupin voitto, joka osoittaa sitä, että kuka on ollut koko kauden paras ampumahiihtäjä naisissa... lienee riittävän kova ja historiallinen näyttö tai pitäisi ainakin olla.

Omalla kohdalla harjoitustahti on ollut taas pikku hiljaa jo ihan kohtalainen. Hiukan on kuitenkin edelleen kaikenlaista ylimääräistä puuhan tynkää "sekoittamassa" treenaamista, mutta kovastihan tässä on tullut jo tsiigailtua esim. ensi kesälle sopivia pyöräilytapahtumia. Ja pyörän selässä tuli lauantaina vietettyä pari tuntia, tosin sisätiloissa, mutta kuitenkin... hyvä treeni eikä edes hajonnu pää :)

Nonniin, näillä mennään!!

Tämä comeback täytyy tehdä

Pohjimmaltani olen aina ollut ja tulen aina olemaan viimeisen päälle hiihtomies. Tänä talvena oma hiihtokin on tuntunut jälleen jotensakin hyvältä. Mun viimeisestä oikeasta hiihtokilpailusta tulee 6.1.2012 kuluneeksi tasan 20 vuotta. Eli viimeistään nyt se on comebackin paikka.

Tuossa hieman kateellisena katselin tulevana viikonloppuna käytävien Veteraanien SM-hiihtojen lähtölistoja. Huomenna kisaillaan 3x5 km viestit. Lauantaina hiihdetään 10km vapaalla väliaikalähdöin ja sunnuntaina 15km pertsaa yhteislähdöllä. Nämä siis nelivitosten sarjassa. Viestissä pitää olla vähintään 45v ja joukkueen yhteisikä vähintään 150 vuotta. Tuonne ei valitettavasti tälle vuodelle ehdi, tulee siis "tuhlattua" se paras vuosi nelivitosissa. Mutta ensi talvena ehdottomasti.

Ensi talvena Hiihtoliiton sivujen mukaan Veteraanien SM-hiihdot kilpaillaan helmikuussa Vihdissä eli sinne siis! Jos ei sopivaa seuraa ja viestijoukkuetta löydy niin ainakin molemmille henkilökohtaisille matkoille sitten. Ja vielä jos 15km yhteislähdöllä kilpaillaan vapaalla niin se on se päämatka. Kyllä, yhteislähdöllä :) 15km kisa yhteislähdöllä; se täytyy kokea. Harmi kun veteraaneille ei löydy sprinttejä ainakaan SM-tasolla, toivottavasti jotkut kansalliset kuitenkin löytyis.

Eli tästä lähtee "JiiPee hiihtokuntoon talveksi 2012 -projekti" Perinteisen rullasukset tulee hankintaan heti keväällä. Ylävartalon lihaskestävyyden parantamiseksi tulen tekemään paljon tasatyöntöä rullilla. Lisäksi tasatyöntätekniikka tulee saattaa nykyaikaiselle tasolle. Juoksua tulee myös lisätä. Tietysti sitten ensi kesän pyöräily- ja rullaluisteluharjoittelut tukevat ensi talven hiihtotavoitteita. Tästä se lähtee ja mies on taas ihan liekeissä :-D

Pliisuja sprinttejä

Salpauselän sprintit olivat vähän vaisuja eikä ainakaan naisten osalta oikein FIS:n linjan mukaisia. Miehissä sentään saatiinn paljon kaatumisia ja sauvan katkeamisia, mutta yhtäkään suksea ei mennyt poikki eikä Colliander vetänyt Rönningiä edes turpaan. Naisissa tapahtumia oli vielä vähemmän ja ainoa valopilkku oli Justynan hassunhauskat steppailut lumikokkareet suksenpohjissa. Jotain pitäis siis tehdä.

Sprinteissähän voitais nykylinjan mukaan karsintakin ottaa yhteislähtönä. Se vasta olisi komiaa, kun satakunta äijää vetäis 1,5km kilpaa. Siinä kun 30 äijää vetäis klimpissä J-mutkaan niin olisi muuten aika messevää. Sitten erissä voisi olla vähintään kymmenen äijää, jotta rytisisi vielä paremmin. Toisaalta radoista voisi tehdä skicross-tyylisiä; mutkia niin perkeleesti ja muutama hyppyri sinne tänne. Tappelut pitäisi tietysti NHL-tyyliin sallia tai antaa korkeintaan pieni käytösrangaistus. Siinähän sitä olisi, kun pikku kolarin jälkeen Hellner vetäisisi Northugin paidan pään yli, selättäis hankeen ja lopulta läpsisi hieman poskille... ja yleisö hullaantuisi. Päätuomari sitten leikkimielisesti nuhtelisi Marcusta.

Formuloissa suunnitellaan keinotekoisia vesisateita mielenkiitoisempien kisojen aikaansaamiseksi. Sama tietysti hiihtoon, keinotekoisesti aikaansaadaan vaikea voitelukeli ja näin saadaan vielä mielenkiintoisempia kisoja ja steppailuja Kowalczykin tyyliin. Kyllä Capol ja Ulvang ovat vielä kovin onnettomia keksimään asioita, millä kehittää hiihtokisoja; koittakaa nyt petrata.

Sitten, kun perhe kävelee kisoista kotiin kommentit voisivat olla kovin haltioituneita: "olihan hienoja kasoja ja välineitä meni niin ihkun paljon säpäleiksi, niin ja se tappelu kruunasi koko illan... mutta isi hei, mitä ne siinä historiapätkässä näytetyt väliakalähdöt oikein ovatkaan..."

Kovan päivän ilta

Työpäivä oli kohtuullisen pitkä, joten harjoituksellinen anti oli lyhyt, mutta sitäkin terävämpi. Eli palautin ohjelmaan taas vanhan kunnon hyppelykuntopiirin, joka sisälsi 8 liikettä.

1. Jännehyppy 15x
2. Luisteluhyppely 30x
3. Yhden jalan jännehyppy 15x+15x
4. Yleisliike (kyykky-etunoja-kyykky-hyppy ylös) 15x
5. Haara-perus 30x
6. Jalanvaihtohyppely (askelkyykkyasennosta hyppy toiselle puolelle askelkyykky-asentoon) 30x
7. Kasakkahyppy (polvet rintaan) 15x
8. Naruhyppely 100x

- Liikkeet peräkkäin ilman palautusta.
- Kolme kierrosta, kierrospalautus 3 min.
- Verryttelyt alle ja päälle

Kova treeni kovilla sykkeillä ja kohtuukovilla hapoilla, mutta sitäkin parempi ja tyytyväinen mieli :)

www.jphfysio.fi

Päivä on ollut suhteellisen kiireinen. Töitä 10h 45 min. Sen päälle aika läjä kirjallisia hommia. Sitten pojat nukkumaan ja sen jälkeen kiireisen miehen treeni eli kolme 4 minuutin settiä Tabata-kyykkyjä 3 minuutin sarjapalautuksella. Harjoituksen pituus verryttelyineen 30 minuuttia. Samalla Pariisi-Nizza -ajon tämän päivän etapin seuraaminen tallennuksesta. ja siinä samalla myös firman nettisivujen viimeistely ja muutaman mainoksen valmistelu perjantain avajaiskahveja varten. Sitten vilkaisu Facebookiin. Ja lopulta yksi tölkki Karhua ja Canalilta hetki jalkapallon seuraamista. Mutta tämä on elämää...mahtavaa elämää!!!

Kunnioitusta ja paskaa Nortille

Petter Northug; maailman paras mieshiihtäjä, mutta toisaalta täysi pelle. Itse en miestä voi sietää. Mun puolesta Marit Björgen sais voittaa vaikka kaikki naisten kisat, jos vastapainoksi kukkopoika häviäisi edes puolet miesten kisoista. Jokainen Nortin tappio tekee niin hyvää, niin hyvää.

Mutta toisaalta miestä on pakko ihailla ja ihailenkin fyysisesti hiihtäjänä ja urheilijana, niin ja voitontahdon ruumiillistumana hän on ihan maaginen; MUTTA käytökseltään ja luonteeltaan ihmisenä hän on elävä, norjalainen paskakasa, jota en ihaile pätkääkään. Mutta näin urheilumiehenä täytyy kai sitten sanoa kuitenkin, että on se vaan kova jätkä. Kova jätkä, jonka harjoittelusta ja voitontahdosta meillä kaikilla lienee opittavaa.

Miehellähän on ihan maaginen irtiottokyky ja nopeus sekä kestävyyttäkin on. Lisäksi meriittilistalta löytyy myös maailmancupin osakilpailuvoitto väliaikalähdöllä. Se mitä juttuja jossain on nähnyt miehen harjoittelusta, niin yksi tärkeä juttu lienee se, että hän pitää ehdottomasti yllä näitä vahvuuksiaan. Kovia vetoja ja irtiottoja tehdään pitkilläkin lenkeillä ja paljon. Mies saattaa kuulemma pysähtyä vetämään kesken lenkin leukoja niin paljon kun menee ja sitten taas mentiin. Hänestä kertovassa ohjelmassa myös tekivät jonkun helvetinmoisen harjoituskilpailun maastossa juosten, josta maaliin taisi selvitä vain pari kaveria ja kisaan voitti... niin Petter, kukas muu. Armoton voitontahto näkyy kaikessa. Ja ehkä se on juuri se, mistä pitäisi oppia kaikista eniten.

Meillä Suomessa kaverit tuntuvat olevan välillä niin hemmetin analyyttisia. Tietyt kisatkin hiihdetään tietyn suunnitelman mukaan ja analysoidaan niin maan perusteellisesti. Vaikea kuvitella sitä kukkopojasta, sillä hän varmasti haluaa voittaa aina, kun lappu on rinnassa. Oli kyse sitten mistä kisasta tai lajista tahansa, kyseessä on siis huippu-urheilija.

Äijä on myös voitettavissa, mutta se vaatii yhteistyötä ja joukkuetaktiikkaa. Siinä mielessä hiihtäjillä on esim. pyöräilypuolelta opittavaa. Ruotsalaiset sitä hieman jo opettivat Vancouverissa, mutta nyt sitä näkyi Kollenilla valitettavan vähän. Onneksi nyt 50km:llä Hellnerin vaudinpito hieman supisti porukkaa ja Lallukan veto lopullisesti hajotti porukan, mutta kukkopojalle kukaan ei voinut mitään. Voittoja lienee tulossa jatkossakin, joten miestä täytynee sietää ja ihaillakin... Urheilijana, ei ihmisenä.

Päivän harjoitus

Verryttely: naruhyppely 5x200 hyppyä/1min. pal.

Kahvakuula:
etukyykky kahdella kuulalla 3x15x16+16kg
askelkyykky 3x30x16kg
tempaus 3x15x+15x16kg
tempausvala 2x10x+10x16kg
puolikuu 3x20x16kg
vatsa kiertäen jalat irti lattiasta 3x20x16kg

Verryttely:
naruhyppely 5x200x/1min. pal.

Kehissä taas

Perjantai-iltana alkoi olo pikku hiljaa muuttua jo paremmaksi. Niinpä lauantaina tuli kokeiltua varovasti hölkkää: vanha seurantaharjoitus juoksumatolla. 10min. 8km/h ja 15 min. 11km/h ja vielä 10min. 8km/h. Sykkeet hieman normaalia korkeammalla; normaalistihan ne eivät tuossa harjoituksessa ole paljon mitään, mutta loppujen lopuksi kohtuu helppoa ja ihan virkeä olo. Tänään sitten sisäpyöräilyä harjoitusvastuksella 90 min. ihan PKI-sykkeillä. Ihan kohtalainen harjoitus...joten eiköpähän se taas tästä. Antibioottikuuria on vielä 4 päivää jäljellä. Suksillekin tekis taas mieli, edellisestä hiihtolenkistä on jo 2 viikkoa :(

Pahinta tänään oli kuitenkin se, että keli näytti ihan lentokeliltä ja aurinko paistoi ja poijjaat veteli Pirkan hiihtoa...ilman minua. Ja kovia aikoja näyttivät vetelevän. Mutta joskus toiste sitten; tai mitä mä siellä oikeastaan, mähän olen hengeltäni huippu-urheilumies enkä mikään laturetkimies :-D

Lääkitys kohalleen

Tänään raahauduin sitten lääkärin pakeille pari viikkoa vaivanneen flunnsan takia ja kyllä siellä sitten oli molemmat poskiontelot tupaten täynnä mömmöö. Sitten vaan lääkitys kohdalleen ja antibiootit vielä sen mukaan, että myös mahdollinen mykoplasma ajetaan samalla pois. Mykoplasmahan on siitä pirullinen, että se saattaa aiheuttaa kaikenlaista ja pesiytyä myös poskionteloihin ym. eikä siis aina esim. keuhkoihin. Samalla ostin apteekista lääkärin määräyksestä ns. sarvikuonon, jolla hyvinkin veikeäälä tavalla pystyy itse suolavedellä huuhtelemaan nenäonteloita ja yhden kerran perusteella täyty sanoa, että tekipä hyvää. Joten eiköpähän se tästä. Pari viikkoa on mennyt käytännössä harjoittelematta ja enkä tosiaan kirjoita tätä missään kitinämielessä, sillä näitähän sattuu. Mun kohdalla tällaiset pakkolevot luo vaan sitä pakollista rytmitystä :)

Sitten suurenmoiset onnittelut suomalaisille hiihtäjille ja huollolle ja etenkin loistavaa Matti Heikkinen. Tulihan se sieltä taas ja onneksi oikeassa hiihtokilpailussa; antaa vaan kukkopojan voitella noita kimppahiihtokisoja :) sillä sen ainoan vanhan kunnon henkilökohtaisen kisan maailmanmestaruus on tällä kertaa Suomessa; ONNEA MATTI!!