Petter Northug; maailman paras mieshiihtäjä, mutta toisaalta täysi pelle. Itse en miestä voi sietää. Mun puolesta Marit Björgen sais voittaa vaikka kaikki naisten kisat, jos vastapainoksi kukkopoika häviäisi edes puolet miesten kisoista. Jokainen Nortin tappio tekee niin hyvää, niin hyvää.
Mutta toisaalta miestä on pakko ihailla ja ihailenkin fyysisesti hiihtäjänä ja urheilijana, niin ja voitontahdon ruumiillistumana hän on ihan maaginen; MUTTA käytökseltään ja luonteeltaan ihmisenä hän on elävä, norjalainen paskakasa, jota en ihaile pätkääkään. Mutta näin urheilumiehenä täytyy kai sitten sanoa kuitenkin, että on se vaan kova jätkä. Kova jätkä, jonka harjoittelusta ja voitontahdosta meillä kaikilla lienee opittavaa.
Miehellähän on ihan maaginen irtiottokyky ja nopeus sekä kestävyyttäkin on. Lisäksi meriittilistalta löytyy myös maailmancupin osakilpailuvoitto väliaikalähdöllä. Se mitä juttuja jossain on nähnyt miehen harjoittelusta, niin yksi tärkeä juttu lienee se, että hän pitää ehdottomasti yllä näitä vahvuuksiaan. Kovia vetoja ja irtiottoja tehdään pitkilläkin lenkeillä ja paljon. Mies saattaa kuulemma pysähtyä vetämään kesken lenkin leukoja niin paljon kun menee ja sitten taas mentiin. Hänestä kertovassa ohjelmassa myös tekivät jonkun helvetinmoisen harjoituskilpailun maastossa juosten, josta maaliin taisi selvitä vain pari kaveria ja kisaan voitti... niin Petter, kukas muu. Armoton voitontahto näkyy kaikessa. Ja ehkä se on juuri se, mistä pitäisi oppia kaikista eniten.
Meillä Suomessa kaverit tuntuvat olevan välillä niin hemmetin analyyttisia. Tietyt kisatkin hiihdetään tietyn suunnitelman mukaan ja analysoidaan niin maan perusteellisesti. Vaikea kuvitella sitä kukkopojasta, sillä hän varmasti haluaa voittaa aina, kun lappu on rinnassa. Oli kyse sitten mistä kisasta tai lajista tahansa, kyseessä on siis huippu-urheilija.
Äijä on myös voitettavissa, mutta se vaatii yhteistyötä ja joukkuetaktiikkaa. Siinä mielessä hiihtäjillä on esim. pyöräilypuolelta opittavaa. Ruotsalaiset sitä hieman jo opettivat Vancouverissa, mutta nyt sitä näkyi Kollenilla valitettavan vähän. Onneksi nyt 50km:llä Hellnerin vaudinpito hieman supisti porukkaa ja Lallukan veto lopullisesti hajotti porukan, mutta kukkopojalle kukaan ei voinut mitään. Voittoja lienee tulossa jatkossakin, joten miestä täytynee sietää ja ihaillakin... Urheilijana, ei ihmisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti