Eilen tuli sitten korkattua ihan "uusi ura" eli ensimmäinen ihan oikea kansallinen pyöräilykisa, oman seurani Pyörä-Unionin järjestämä Louskun tempo Pirkkalassa. Eihän sieltä tietenkään mitään rapoista menestystä tullut, mutta kukapa sitä nyt olisi odottanutkaan. Sijoitus M 40 sarjassa 13:s ja taaksekin jäi yksi kaveri. Matkahan oli 37km ja tavoitteena ollut tunnin raja alittui jopa selvästi, sillä aika oli 58.43. Eli sinällään hyvin meni.
Se on myönnettävä, että kyllähän nämä kisat jännittivät oikeasti enemmän kuin yksikään rullaluistelu tai muu urheilutapahtuma pariin vuoteen. Jonkinlainen itse asetettu kynnys oli mennä tavallaan ihan uuden lajin kisoihin, mutta nytpä se on ylitetty. Aikanaan olen osallistunut esim. yleisurheilussa nuorten sarjoissa pm-tason kisoihin estejuoksusta, seiväshypyn kautta kiekonheittoon; hiihtokilpailutkin on käyty läpi SM-kisoja myöten, samoin SM-maastot, mutta pyöräilyn osalta on kierretty vain kuntotapahtumia. Mutta tästä on hyvä jatkaa. Kyllähän siinä lähtöviivalla odotellessa olo oli kuin vakioautolla WRC-autojen joukossa. Kaikki muut vaikuttivat tyystin pro-äijiltä, oli viimeisen päälle tempopyörät ja levykiekot ym. Ja kyllähän siellä monella vauhti myös sitä oli, siinä kun pari takaa lähtenyttä tuli ohi niin olihan se lähinnä yksi humahdus ja sinne menivät :) Oman sarjan kärkeen oli tietysti minuuttikaupalla, mutta sinne keskijoukkoon oli n. 4 minuuttia, joka ei nyt loppujen lopuksi täydelle noviisille ole kovinkaan paljon. Ovathan nuo Riipiset ja Vilenit ym. ajaneet tempoa kilpaa jo vuosia.
Itse kisassa ensimmäinen 18km:n kierros oli hieman liian kova ja toisen kerroksen alussa jouduin hieman passailemaan, mutta lopussa sujui taas paremmin. Tuttua tietysti minulle aloittaa liian kovaa ja vetää megahapoille jo ennen puolta matkaa. Toinen kierros oli sitten ajalliseti n. 50 sekkaa hitaampi. Suurin ongelma lienee löytää ne oikeat kampikierrokset. Ilmeisesti vedän turhankin suurella kadenssilla, mutta sitten toisaalta liian isolla välityksellä taas hapot uhkaavat. Mutta tietysti pyöritysteknikkaa vaatii huomattavan paljon harjoittelua ja tekniikan kehittyessä pystyy tietysti pyörittämään rennommin isommallakin välityksellä ja matka joutuu. Nyt kuitenkin uskalsin jo myötäleeseen ja nopeimpiin kohtiin laittaa pykälää isomman välityksen kuin aiemmin ja se tuntui hyvältä. Joten kyllä se tästä. Ja into kehittyä tässä touhussa on todella kova.
Otsikkoon viitaten kisa oli täydellinen tuskan tunti. Lienee ollut omalta kohdaltani kovin urheilusuoritus ainakin vuoteen. Tunti 170-180 sykkeellä yksin ilman kenenkään vetoapuja ei ole helppoa. Mutta se on vaan niin armotonta touhua, että jollakin perverssillä tavalla sitä vaan haluaa lisää. Ja seuraava tuskan 15-minuuttinen on edessä keskiviikkona, kun lähden kokeilemaan Tampereelle Sorilan viikkotempoja. Sinne en ole koskaan aiemmin ehtinytkään, mutta ny mennään...
Sen sanon vielä noista Louskun tempoista, että kisat olivat hienot, osanottajia oli toista sataa ja järjestelyt olivat loistavat. Elitessä ennakkosuosikki Jarmo Rissanen meni todella kovaa ajan ollessa hieman alle 48 minuuttia!
Ilmapiiri viikkotempoissa ja nyt näissä kisoissa on vaikuttanut äärettömän mukavalta ja tällainenkin aloittelija on otettu ihan loistavasti vastaan; tutut ja tuntemattomat morjestelee, juttelee ja neuvoo. Todella mukavaa ja sitä ei ihan joka lajissa valitettavasti ole. Siistiä. Mutta ettei nyt ihan pyöräilyksi mene niin juhannuksen aikaan pitää siirtyä taas myös rullaluistimille. Perinteistä pitää pitää kiinni ja juhannusaattona tietysti perinteiselle piiiitkälle rullislenkille...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti