Huomenna alakaa taas reenaaminen

Ylimenokausi on takana ja huomenna lokakuun ensimmäisenä päivänä alkaa taas reenaaminen. Kuten tavataan sanoa, että vain sanakirjassa menestys on ennen työntekoa. Ja niinhän se taitaa olla kilpakuntoilijankin elämässä, että paremmat tulokset vaativat töitä ja se työnteko alkaa viime vuosien tapaan lokakuun alussa. Tai se mitään työtä ole, nautittavaa liikuntaa :)

Ylimenokausi näkyi myös niukkoina blogipäivityksinä, mutta eiköhän niitäkin taas tästä. Samoin pientä yhteenvetoa edellisvuoden määristä ja ajatuksia tulevista reeneistä. Pyöräkauppojakin on tullut hieman hieroskeltua. Myös uusi traineri odottaa tallissa ja vanha tuttu Wattbike taas polkijaansa. Samoin marraskuussa odottavat Lapin lumet ja katkaisevat mukavasti pimeän marraskuun. Paljon mukavaa on siis odotettavissa, mutta ennen kaikkea sitä niin nautittavaa perustekemistä.

Päivän ulkoilut

Kilpakuntoilijallakin on siirtymäkausi tai ylimenokausi, ihan miten vaan eli ulkoilen sen mitä huvittaa. Lauantaina huvitti käydä ajelemassa muutama kymppi maastopyörällä tuolla Jyränvuoren messevissä nousuissa. Sen päälle touhusin vähän kahvakuulan kanssa. Tein neljän kierroksen ja kolmen liikkeen kuulapatterin, jossa oli tuollainen askelkyykyn ja yhden jalan kyykyn välimuoto ja kahvakuulat tempausvalan mukaisesti ylhäällä eli liike nimeltään overhead lunge. Lisäksi yhden jalan maastaveto kahdella kuulalla sekä maastaveto+hauis+pystypunnerrus. Hieman vähemmän tehtyjä liikkeitä, mutta hyviä esim. pyöräilijöille. Esim. tuo yhden jalan maastaveto on aivan mahtava pakaraliike. Tuossa videolla pari toistoa kustakin liikkeestä. Näin tänään... 

Mouhijärveläistä kahvakuulabuumia

Olen viimeisen kuukauden aikana kirjoittanut sen verran kahvakuulasta, että piti pitää siitä hieman taukoa, mutta pakkohan tätä on hieman hehkuttaa :) Aloitin tällä viikolla vetämään neljää Sastamalan opiston kahvakuularyhmää Mouhijärvellä. Ensimmäisen viikon saldona oli 84 osallistujaa. Suurin osa oli jo virallisesti ilmoittautunut, osa oli tutustumassa, että miltä se homma näyttää ja jatko tietysti näyttää miten porukkaa käy. Hävikkiähän syksyn ja talven mittaan aina on, oli laji mikä hyvänsä. Mutta nyt on kuitenkin virallisia ilmoittautumisia jo 76 eli aika moni tutustuja hoiti ilmoittautumisen eka kerran jälkeen. Se on hyvin Mouhijärven kokoisessa paikassa. Jos tuohon lasketaan vielä meikäläisen sunnuntain oma treeniryhmä ja sen joku normaali 15 osallistujaa niin tämän viikon aikana näissä ryhmissä on ollut satakunta osallistujaa. Sastamalassa entisen Mouhijärven alueella lienee jotain 3300 asukasta eli kolmisen prosenttia siitä määrästä on tällä viikolla kahvakuulaillut ohjatusti; se lienee aika hyvin. Tampereella tuo kolme prosenttia taitaisi olla luokkaa 6500, lieneeköhän siellä tällä viikolla sen vertaa osallistunut ohjattuun kahvakuulaharjoitteluun, tuskin... Me ollaan täällä "Mouklandiassa" aika hyviä :)

Tämä kaikki tuntuu itsestä lievästi sanoen hyvältä. Olen kantanut tässä vuosien aikana huolta tämän päivän ihmisten fyysisestä kunnosta niin nuorien kuin vanhojenkin osalta. Jokainen liikkumaan saatu ihminen on siis voitto. Myös ne iloiset ja tyytyväiset ilmeet jo yhden kahvakuulailukerran jälkeen on niin hienoa nähdä. Ihmisillä on myös ennakkkon monenlaisia käsityksiä kahvakuulaharjoittelusta, näitä ennakkokäsityksiä on hieno päästä muuttamaan. Lähinnä tietysti se, että kuinka monipuolista ja toiminnallista se on lienee monelle yllätys. Toinen on se kuulan paino. Kaupassa , kun kokeillaan niin se avaimenperä eli 4 kg kahvakuula saattaa tuntua painavalta, mutta kun sillä aletaan tehdä kahvauulaharjoittelua niin onhan se aivan liian kevyt. Suurin osa liikkeistä ovat sellaisia, että oikea tekniikka opitaan oikein riittävän painavalla/sopivan painoisella kuulalla. On hienoa nähdä kuinka sanoma ja oppi menee perille näistäkin asioista. Täytyy siis sanoa, että olen nauttinut tästä viikosta.

Ostoksia ja mäkitempoa

Syksyinen ja upea lauantai sujui niin ostoksilla kuin myös hieman pyöräillessä. Aamusella kävin ostamassa New Balancen MR00-tossut eli ns. "paljasjalkatossut". Tuo malli on se, joissa on vähiten vaimennusta, mutta jalassa tuntuvat vähintäänkin loistavalta. En nyt meinaa niillä syksyn kylmillä ulos tietenkään mennä juoksemaan, mutta salilla arvelin niiden olevan mitä parhaimmat. Kerronpa kokemuksista sitten myöhemmin.

Iltapäivällä kävin ajamassa/nautiskelemassa reilun tunnin maastopyörällä. Kävin kokeilemassa myös Jyränvuoren mäkitempoa, johon inspiraation sain Söderdahlin Kailta. Kaitsu on entinen huipputriathlonisti ja nykyään toimii valmentajaja ja yrittäjänä tuossa ihan kulmilla Karkussa Voimarinteellä pitäen kuntosalia, testaustoimintaa, triathlonkursseja ym.ym. ja kaiken tämän ohessa valmistautuu kuulemma ensi vuoden Hawaijin triathlonkisaan M45-50 sarjassa. Hän oli käynyt ajamassa tässä aika lähistöllä Jyränvuoressa ihan makian mäkitempon. Matkaa 2,88km ja korkeuseroa n. 123m. Ite kävin kans hapottelemassa sen mitä nyt näin kauden jälkeen vielä happoja kesti ja loppujen lopuksi ihan hyvin kesti. Maastopyörällä sora- ja sepelipohjalla ihan ok. Alla siitä käppyröitä.

Jyränvuoren mäkitempo 15.09.2012 16:09

Extreme-lajeja

Omalla kohdalla viime aikojen "extremeä" tais olla se Tour de Helsinki kuten pari viikkoa sitten kirjoitin. Nykypäivän oikeita extreme-lajeja esiteltiin pari viikkoa sitten tuolla Ellivuoressa. Esittelyssä tälläisista lajeista olivat parkour ja BMX-pyöräily; lisäksi näytöksiä oli frisbeegolfista ja futsalista. Viime lauantaina Ellivuoressa oli myös MTB-enduron kilpailut. Siellä kilpailijat ja harrastajat tulivat Ellivuoren rinteitä ja luonnonpolkuja enemmän ja vähemmän hurjapäisesti alas eli vauhdin hurmaa savisilla ja liukkailla rinteillä. Alla on muutama kuva kyseisistä tapahtumista. Se on aina hienoa seurattavaa, kun lajinsa viimeisen päälle taitavat kaverit osaavat jotain noin upeasti, hallitsevat kehonsa äärimmäisen hyvin ja ovat omassa lajissaan hyviä; sitä on ilo katsoa oli laji sitten mikä hyvänsä.

Meidän Oskarin skeittailu lähtee vielä hieman matalammista alkuasennoista, mutta sieltä on hyvä treenailla kohti korkeampia alkuasentoja :)

Kahvakuulan käyttö fysioterapiassa

Tässä viime vuosien aikana ei kirjoituksistani ole varmaankaan jäänyt huomaamatta, että kahvakuulaharjoittelu on meikäläiselle lievästi sanoen kohtuullisen mieleistä touhua. Viitisen vuotta olen treenannut kahvakuulilla yhä enenevässä määrin. Viime kevään Kilpeläisen Tuomon loistavien kurssien jälkeen rohkaistuin käyttämään kahvakuulia vieläkin enemmän myös työssäni fysioterapeuttina. Itse asiassa kahvakuulan käytön rajana fysioterapiassa on vain rohkeus ja mielikuvitus. Olen sanonut usein, että minun mielestäni kahvakuula on maailman paras ja monipuolisin harjoitusväline, joten onhan se silkkaa tyhmyyttä jättää sitä käyttämättä osana laadukasta fysioterapiaa. Fysioterapiakäynneillä voidaan helposti ohjata ja harjoitella oikeat tekniikat ja näin asiakas pystyy jatkossa harjoittelemaan kotiloissaan oikein ja turvallisesti. Heitän tähän muutaman esimerkin eräistä yleisistä tuki- ja liikuntaelimistön vaivoista ja vammoista, joiden fysioterapiassa olen itse käyttänyt kahvakuulaharjoittelua.

Lihasjännitysperäiset niskahartiaseudun vaivat ovat edelleen yleisimpiä vaivoja, joita fysioterapeutit hoitavat. Lihaskireydet tulee tietysti hoitaa aluksi pois etenkin hieronnalla, venytyksillä ja fysikaalisilla hoidoilla, mutta sitten tulee jo aika ottaa käyttöön myös kahvakuula; ja mikäpä ettei joidenkin kohdalla heti ensimmäisillä kerroillakin. Tutkitustihan saavutetut tulokset saadaan parhaiten ylläpysymään sopivalla lihaskestävyysharjoittelulla. Hartiaseudun vaivojen hoitoon parhaimpina kahvakuulaliikkeinä ovat olleet esim. roosanauha, halo (pään ympärikierto), kulmasoutu, vauhtipunnerrukset ja kuulan vienti korvalta korvalle ym... Mieleen muistuu eräskin asiakkaani, joka jo ensimmäisen kahvakuulakerran jälkeen kertoi, että päätä ei särkenyt useampaan päivään ja sitä ennen se oli ollut päivittäistä.

Alaselän alueella on monilla kansanomaisesti sanoen kulumaa ja niihin liittyen myös lihaskireyksiä ja keskivartalon lihasten heikkoutta. Tällaisissa tapauksissa olen aloittanut aktiiviset harjoitukset kahvakuulalla esim kauppakassi-liikkeellä, jolla on heti helppo huomata keskivartalon lihasten aktivoituminen eli käytännössä "löydetään" ne keskivartalon lihakset. Tämän jälkeen on opeteltu etuheilautuksen tekniikka ja sitten on edetty esim. pysäytetty kasi -nimiseen liikkeeseen. Hyvin pian saatetaan jo huomata keskivartalon stabiliteetin paraneminen ja vahva lihaksisto tukee aina paremmin rankaa ja auttaa kestämään myös rasitusta paremmin.

Olkanivelen vaivat ovat hyvin yleisiä. Kiertäjäkalvosin-alueen lihasten jännetulehdukset ja repeämät ovat hyvin yleisiä ja olkapäitä myös operoidaan paljon. Olkapään seudun lihasten fysioterapiassa kahvakuula on käyttökelpoinen apuväline. Yleensä aloitetaan erilaisilla heiluriharjoituksilla ja näissä kahvakuulaa voidaan käyttää käsipainojen tapaan. Sitten vipunostot kivuttomilla liikeradoilla, mahdollisesti rinnalleveto, vauhtipunnerrukset ja tuulimylly. Eräänkin asiakkaan kanssa olemme edenneet jo tekemään tuulimylly -liikettä joka jo vaatii hyvää olkapään hallintaa. Vielä on edessä turkkilainen ylösnousu, jota ilmeisestikin pidetään kaikkien aikojen monipuolisimpana lihaskuntoliikkeenä ja vaatii myös olkapäätä ympäröiviltä lihaksilta paljon. Mikäpä myös estää treenaamasta olkanivelen ulko- ja sisäkiertoa kahvakuulalla vastuskumien ohella.

Nilkan murtumien ja nivelsidevammojen jälkitiloja tulee vastaan fysioterapiassa suhteellisen usein. Niiden hoitoon kuuluvat tietysti ultraääni- ja sähköhoidot ja tasapainolaudan kanssa harjoitellaan paljon. Itse olen käyttänyt niiden hoidossa myös kahvakuulaharjoituksia yhdellä jalalla seisten. Esimerkkeinä yhdellä jalalla seisten tehdyt vartalon kierrot, yhden käden etuheilautukset, tasapainoheilurit ja samalla näissä opitaan lantion ja vartalon hallintaa. Kummasti tulee lisähaastetta, kun tukipintaa pienennetään, otetaan liike mukaan ja samalla myös huomaamatta nilkkaa tukevat rakenteet vahvistuvat.

Viimeinen esimerkki voisi olla tilanteesta, jossa asiakkaalla on monia tuki- ja liikuntaelinongelmia, ylipainoa ja lihaskunto ja kestävyys ovat heikkoja. Tälläisessa tapauksessa monet helpot, mutta koko vartaloa harjoittavat kahvakuulaliikkeet kuten kauppakassi, vartalonkierrot ja etuheilautukset eri variaatioineen olisivat hyvä alku. Syke nousee, aineenvaihdunta vilkastuu ja vaikutetaan niin lihaskuntoon kuin kestävyyteenkin mukavasti ja turvallisesti. Nämä yhdistettynä sopivaan kestävyysharjoitteluun kuten sauvakävely ja uinti niin jopas alkoi homma rullaamaan. Ja mikä motivaatio siitä tuleekaan, kun tulosta alkaa syntymään.

Toisten kohdalla tarvitaan tietty enemmän motivointia kuin taas toisten ja eihän kahvakuula tietenkään ole kaikille se ainoa ja oikea. Mutta toiminnallisuudessaan, monipuolisuudessaan ja hauskuudessaan mitä parhain. Paljon enemmän soisin kahvakuulaa nähtävän myös fysioterapiassa. Fysioterapiassakin pääsee pitkälle jo niinkin yksinkertaisilla harjoitusvälineillä kuin muutamilla kahvakuulilla, vastuskumeilla ja jumppakepeillä. Jos olet fysioterapeutti, ole rohkea ja suosittele kahvakuulaa. Käytä mielikuvitustasi ja tietotaitoasi kahvakuulaharjoittelun ohjaamisessa. Ja fysioterapeutinkin kannattaa käydä kahvakuulakurssi ehdottomasti, sillä homma avautuu silloin vielä paremmin. Jos olet asiakas, kuuntele avoimin mielin terapeuttisi ohjeita ja kokeile rohkeasti kahvakuulaa, mitä valloittavinta välinettä. Näillä mennään...

Sunnuntai-illan huumaa

Eilen vedettiin kahvakuulaporukalla niin mukava setti, että pakko nykäistä se myös tänne. Tehtiin se PHA-tyyliin. Tarkoituksena siis harjoittaa kroppaa niin, että harjoitteet rasittavat vuorotellen toisistaan kaukana olevia suuria lihasryhmiä ja näin verenkiertoelimistölle asetetaan suurempia vaatimuksia. Tietysti kahvakuulaharjoitteet jo monipuolisuudessaankin rassaavat hyvin myös verenkiertoelimistöä luonnostaankin. Mutta nyt kuitenkin erityishuomiota esim. niin, että kyykkyä ja hauista peräkkäin ym. Teimme 4 kuulapatteria, joissa kussakin oli kolme liikettä. Liikkeet peräjälkeen, 45sek./liike ja kaikkiaan kolme kierrosta. Patterien välissä pieni palautus.

I patteri: etuheilautus, takakyykky, hauiskääntö ja ote kuulaosasta

II patteri: roosanauha, yhden jalan maastaveto, LC käden vaihdolla

III patteri: kauppakassi, luistelukyykky, kuula pään takaa kasvojen eteen+polvennosto

IV: patteri: halo, askelkyykky vartalon kierrolla, yhden käden etuheilautus käden vaihdolla.

Kannattaa kokkeilla :)

Perjantai-illan huumaa

Perjantaina vähän crossailtiin taas  15 muun kanssa. Olipahan taas mukava hegästyä ja hapottaa oikein kunnolla. Itse pääsin tekemään tuon setin, jossa tehtiin LC:tä 2 kuulalla, jännehyppyä ja juoksua. Sitä 6 kierrosta aikaan n. 15 min. Komiaa!! Alla eilisen pattereita. Pistin niitä hieman uusiksi siten, että kussakin patterissa on yksi liike jollakin noista meidän välineistä, toinen kehon painolla tai kahvakuulalla ja kolmas juoksua. Jokohan sitä ens perjantaina pääsis työntään tuota työntökelkkaa, koska se vaikuttaa hyvinkin kiehtovalta...eli siis hapottavalta :)

Long cycle 2 kuulalla 10x

Jännehyppy 15x

Juoksu 250m

Tempaus 10x + 10x

Yleisliike (kyykky, etunoja, kyykky, ylös) 10x

Juoksu 250m

Kelkan työntö 50m + 50m

Korkea etuheilautus sarviotteella

Juoksu 250m

Renkaan kääntö 5x + 5x

Hindupunnerrus 10x

Juoksu 250m

Naruhyppely 100x

Etunojapunnerrus 15x

Juoksu 250m

Etukyykky + pystypunnerrus 15x

Kahvakuulan paiskaaminen alas maahan täysillä 10x

Juoksu 250m

Takadippi 15x

Renkaanveto 50m + 50m

Juoksu 250m

Etuheilautus + steppilaudan ylitys 30x

Hindukyykky 20x

Juoksu 250m

Leuanveto 10x tai maksimit

Boksihyppely 20x

Juoksu 250m

Roosanauha 20x

Luistelukyykky 20x

Juoksu 250m

LC:n pariin

Kuten maanantaina kirjoitin, niin nyt pyöräilyn kilpailukauden ollessa takana on hyvää aikaa keskittyä myös kahvakuulailuun normaaliakin enemmän. Töidenkin puolesta kahvakuulailu alkaa lisääntyä. Sastamalan opistossa vedän neljää kahvakuularyhmää ja yhdellä työpaikalla käyn vetämässä kerran viikossa yrityksen työntekijöille kahvakuulaharjoituksen. Lisäksi asiakkaani voivat ostaa myös henkilökohtaisia kahvakuulatunteja. Nämä tuovat mukavaa vaihtelua normaalin fysioterapian oheen. Tämän lisäksi tietysti omat kahvakuulaharjoitukset.

Tänään jauhoin hieman long cycleä eli rinnalleveto+työntö -liikettä. Tekniikkaan keskittyen 16 kg kuulalla seuraavasti:

Yhden käden LC (OALC) 3min./3min. + 2min./2min. + 1min./1min.
LC käden vaihdolla 3min. + 2min. + 1min.; palautukset 2 min.

Verryttelyksi tempausta ja rinnallevetoa. Ihan ok tunteella ja 16 kg kuulalla kulkee ihan hyvin. Näillä mennään...

TdH:sta ehjänä kotiin

Kävin siinä sunnuntaina reilun parin tuhannen muun kanssa kuntoilemassa Helsingissä eli ajamssa polkupyörällä pääkaupunkiseudun maaseutuja ympäri. Tour de Helsinki on extreme-urheilua parhaimmillaan, sillä koskaan ei tiedä kuka ajaa takaa päälle, kuka torppaa suoraan sivusta vai lyökö joko maate siellä edessäpäin ja kaiken kruunaa tietysti verissäpäin ojanpohjilla ja tienpinnassa lojuvat pyöräilijät ja rikkoutuneet pyöränraadot. Itse selvisin Helsingin reissusta ilman haavereita, mutta se oli mun toinen TdH ja samalla myös se viimeinen, sillä mun osalta nämä "kuntoajot" on nyt nähty.

Omalla kohdalla oli tarkoitus pysyä kärkiryhmän vauhdissa mahdollisimman pitkään, mutta eipä siitä mitään tullut ja ihan oma moka, turha siis kitistä, mutta lyhyesti kuitenkin ajon kulku omalta osaltani. Saattoajo nyt oli yhtä härdelliä. Siellä oli kymmenittäin pyöräiljijöitä, jotka olivat selvästi uransa huipulla saattoajossa ja tärkeintä oli päästä sinne ihan kärkeen tai kärjen tuntumaan. Meikäläinen valui sitten liian alas siinä vaiheessa. Sitten vapaan ajon alkaessa meno oli aika vallatonta ja eka kasa taisi olla jo reilun kilsan päässä. Sitten nämä sankarit, joiden uran huippu oli ollut siinä saattoajossa alkoivat tippua porukoista ja letkat rupes katkeilemaan ja siellähän meikäläinen oli ihan väärässä paikassa. Muutaman ryhmän ajoin kiinni ja sitten meitä oli joku parinkymmenen ajajan letka ja vauhtikin oli suht kohtalaista. Tästä porukasta lirahdettiin yhden kaverin kanssa irti ja vedettiinkin reilu parikymppiä hyvää vauhtia yrittäen saada edellä menevää ryhmää kiinni; ryhmää, joka tais lopulta olla se 3.55 aikoihin ajanut ryhmä. Jossain 65 kilsan kohdalla todettiin kaverin kanssa, että pakko himmata ja odoteltiin takaa tuleva ryhmä, joka olikin kasvanut jo varmaan sadan kuskin ryhmäksi. Siinä oli taas niin levotonta, niin levotonta, joten totesin, että ei muuta kuin vetohommiin. Parinkympin verran hoideltiin muutaman ajajan kesken vetohommia, mutta jossain hieman ennen satasen täyttymistä meni sitten hermot, vetäminen ei kiinnostanu oikein ketään ja ja siitä huolimatta porukkaa valui koko tien leveydeltä tämän ryhmän kärjen tuntumaan; olis varmaan pitäny vaan tuupata kovempaa, mutta eipä siinä näin huonokuntoisella sällillä ollu enää oikein jalkoja siihen hommaan. Niinpä totesin, että nyt on tärkeintä selvitä ainakin hengissä ja mieluummin ehjänäkin kotiin ja niinpä sitten varovasti porukan mukana maaliin ja juuri ja juuri alle 4 tunnin. Kaikkinensa jäi vähän paska maku ajosta eikä se nyt ollut ihan kunnon mukainen suoritus, vaikka huonokuntoiseksi itseäni tituleerasinkin :)

Hienointa retkessä oli tuon n. 40-65 kilsan kohdilla vedetty pätkä. Vetovuorot toimi ja vauhti oli ihan hyvää. Kovimmat sykkeetkin taisi olla niillä vaiheilla eli siinä 155-175 välillä. Sitten myös siellä 70-90 kilsan kohdilla syke on naputellut siellä VK-MK -alueella vähän vetovuorosta riippuen. Sen verran siellä tuli reviteltyä, että kyllähän tuossa tunsi kuitenkin ajaneensa. Toissa vuonna jouduin osalliseksi siihen isoon kasaan 90 km:n jälkeen ja siitä huolimatta ajeltiin 4.03. Silloin en vetänyt käytännössä lainkaan paitsi sen kolarin jälkeen muutaman kilsan; silloin keskisyke oli reilusti PK:n puolella ja nyt selvästi VK:n puolella. Siinä se on selkeä ero vetojuhdan ja "aurinkokannen" välillä. Silloin itekin taisin kirjotella, että olipa helppoa ja niinhän se onkin porukassa, nätisti tuulensuojassa. Mutta lähdepä sieltä irti, kyllähän sieltä hetkittäin nytkin oltiin, mutta ei kovin kauan.

Kärki meni kuitenkin kovaa ja levotonta oli meno ollut sielläkin, valitettavasti. Itsellä nyt jäi se vauhti kokeilematta edes alkumatkasta, mutta kuten sanoin oma moka, liikaa arkuutta ja sillä hyvä. Vaikka tuossa hieman kitkerään sävyyn kirjoitankin tapahtumasta, niin kaikesta huolimatta nostan hattua järjestäjille, sillä onhan tämä myös upea tapahtuma. Todella paljon porukkaa, isot liikennejärjestelyt vaaditaan ja se toimii. Jos itse menisin jatkossa ajamaan, niin ehkä se olisi varteenotettava vaihtoehto ajella se ihan hissukseen siellä 5-6 tunnin kieppeillä. Kiireisimmät olisivat kolhunsa ajaneet ja ehtisi vaikka katella maisemiakin; nythän sitä ei voi tehdä, kun pitää tarkkailla ja roikkua jarrukahvoissa. Tai sitten pitäis olla niin helvetin kovassa kunnossa, että ei joudu ajamaan siellä pahimmassa ruuhkassa, mutta siihen ei taida enää tässä iässä ja näillä harjoitusmäärillä päästä ja miksi pitäis, mähän oon tempomies ja selviän ilman TdH:ä :) Jos tämän tapahtuman perusteella tekisin päätöksen, että ajanko ensi kesänä mastercupissa myös yhteislähtöjä, niin vastaus olisi ehdoton EI...mutta tämän perusteella on kuitenkin ihan turha sellaista päätöstä tehdä.

Sitten tapahtuman osalta vielä pari negatiivista juttua. Osallistumismaksu ei ole ainakaan halpa eikä se sisällä mitään ylimääräistä. Yleensä kuntotapahtumissa annetaan jonkin sortin mitali tai T-paita ja toissa vuonna ainakin juomapullo; nyt ei mitään, edes mitään pientä ihan muodon vuoksi. Ruoka oli aika huono ja kylmähköä. Jotenkin tuon lähdön voisi myös rytmittää, nyt tuo saattoajokin on ihan mahdoton ja myös vaarallinen, jos jo siellä kolisee. Sitten tuo 4 tunnin nopeusryhmä on ihan  turha; se porukkaa ajaa kuitenkin ilman sitäkin hyvää vauhtia ja vetomiehiä siinä tapauksessa varmasti olisi, jos sitä ryhmää ei olisi. Nyt se vaan sotkee koko hommaa. Hitaammissa vauhdeissa voi toki olla nopeusryhmät. Ja tietysti joku tolkku noihin pahimpien koheltajien toimintaan, onhan sekin nyt älytöntä, että jossain pimeässä ylämäessä tullaan koko tien leveydeltä, tiellä, jolla kuitenkin on vastaantulevaa liikennettä. Itse sanoin pari vuotta sitten, että kyllähän sitä porukkaajoa pitää opetella porukkalenkkien ohella myös isoissa tapahtumissa, mutta jotenkin tuntuu, että sitä ei opita vaikka kuinka ajettais; siis osa porukasta. Iso ja varmasti suurin osahan ajaa ihan nätisti. Mutta tosiaan kaikesta huolimatta hyvää jatkoa TdH:lle ja kiitos järjestäjille, sillä kyllä Suomi tarvitsee myös pyöräilyn massatapahtumia.

Se tästä pyöräilykesästä. 30 tempostarttia viikkotempot mukaanlukien ja 2 kuntoajoa; Pirkka ja TdH. Nyt on aika palautella. Ajelen sen mukaan miten huvittaa ja kelien mukaan. Kahvakuula viuhuu tiuhaan ja yleensäkin nyt nautiskellaan toivottavasti kauniista syksystä liikunnan ja kuntoilun merkeissä. Hyvää syksyä kaikille!!

Perjantain hapotukset

Crossaus 31.08.2012 19:21

Perjantai-illan huumaa oli pururadalla vedettu "rossvitti". Oma setti oli tällä kertaa:

1. Etuheilautus 16kg kahvakuulalla+steppilaudan ylitys 30x
2. Traktorinrenkaan kääntö 5x + 5x
3. Juoksu n. 200m

Tämä setti 6x. Aikaa vierähti vajaat 20 minuuttia. Hieman jouduin parissa kohtaa odottelemaan, että pääsin tekemään etuheilautusta ja siinä syke laski hieman, mutta loppuvaiheessa homma kävi vauhdikkaasti ja maksimitkin kävivät siellä 173:ssa. Ihan loistavaa touhua ja kun porukkaa ympärillä vetää omia settejään ihan täpöllä niin motivoihan se kaikkia. Olihan mukavaa!!