Kävin siinä sunnuntaina reilun parin tuhannen muun kanssa kuntoilemassa Helsingissä eli ajamssa polkupyörällä pääkaupunkiseudun maaseutuja ympäri. Tour de Helsinki on extreme-urheilua parhaimmillaan, sillä koskaan ei tiedä kuka ajaa takaa päälle, kuka torppaa suoraan sivusta vai lyökö joko maate siellä edessäpäin ja kaiken kruunaa tietysti verissäpäin ojanpohjilla ja tienpinnassa lojuvat pyöräilijät ja rikkoutuneet pyöränraadot. Itse selvisin Helsingin reissusta ilman haavereita, mutta se oli mun toinen TdH ja samalla myös se viimeinen, sillä mun osalta nämä "kuntoajot" on nyt nähty.
Omalla kohdalla oli tarkoitus pysyä kärkiryhmän vauhdissa mahdollisimman pitkään, mutta eipä siitä mitään tullut ja ihan oma moka, turha siis kitistä, mutta lyhyesti kuitenkin ajon kulku omalta osaltani. Saattoajo nyt oli yhtä härdelliä. Siellä oli kymmenittäin pyöräiljijöitä, jotka olivat selvästi uransa huipulla saattoajossa ja tärkeintä oli päästä sinne ihan kärkeen tai kärjen tuntumaan. Meikäläinen valui sitten liian alas siinä vaiheessa. Sitten vapaan ajon alkaessa meno oli aika vallatonta ja eka kasa taisi olla jo reilun kilsan päässä. Sitten nämä sankarit, joiden uran huippu oli ollut siinä saattoajossa alkoivat tippua porukoista ja letkat rupes katkeilemaan ja siellähän meikäläinen oli ihan väärässä paikassa. Muutaman ryhmän ajoin kiinni ja sitten meitä oli joku parinkymmenen ajajan letka ja vauhtikin oli suht kohtalaista. Tästä porukasta lirahdettiin yhden kaverin kanssa irti ja vedettiinkin reilu parikymppiä hyvää vauhtia yrittäen saada edellä menevää ryhmää kiinni; ryhmää, joka tais lopulta olla se 3.55 aikoihin ajanut ryhmä. Jossain 65 kilsan kohdalla todettiin kaverin kanssa, että pakko himmata ja odoteltiin takaa tuleva ryhmä, joka olikin kasvanut jo varmaan sadan kuskin ryhmäksi. Siinä oli taas niin levotonta, niin levotonta, joten totesin, että ei muuta kuin vetohommiin. Parinkympin verran hoideltiin muutaman ajajan kesken vetohommia, mutta jossain hieman ennen satasen täyttymistä meni sitten hermot, vetäminen ei kiinnostanu oikein ketään ja ja siitä huolimatta porukkaa valui koko tien leveydeltä tämän ryhmän kärjen tuntumaan; olis varmaan pitäny vaan tuupata kovempaa, mutta eipä siinä näin huonokuntoisella sällillä ollu enää oikein jalkoja siihen hommaan. Niinpä totesin, että nyt on tärkeintä selvitä ainakin hengissä ja mieluummin ehjänäkin kotiin ja niinpä sitten varovasti porukan mukana maaliin ja juuri ja juuri alle 4 tunnin. Kaikkinensa jäi vähän paska maku ajosta eikä se nyt ollut ihan kunnon mukainen suoritus, vaikka huonokuntoiseksi itseäni tituleerasinkin :)
Hienointa retkessä oli tuon n. 40-65 kilsan kohdilla vedetty pätkä. Vetovuorot toimi ja vauhti oli ihan hyvää. Kovimmat sykkeetkin taisi olla niillä vaiheilla eli siinä 155-175 välillä. Sitten myös siellä 70-90 kilsan kohdilla syke on naputellut siellä VK-MK -alueella vähän vetovuorosta riippuen. Sen verran siellä tuli reviteltyä, että kyllähän tuossa tunsi kuitenkin ajaneensa. Toissa vuonna jouduin osalliseksi siihen isoon kasaan 90 km:n jälkeen ja siitä huolimatta ajeltiin 4.03. Silloin en vetänyt käytännössä lainkaan paitsi sen kolarin jälkeen muutaman kilsan; silloin keskisyke oli reilusti PK:n puolella ja nyt selvästi VK:n puolella. Siinä se on selkeä ero vetojuhdan ja "aurinkokannen" välillä. Silloin itekin taisin kirjotella, että olipa helppoa ja niinhän se onkin porukassa, nätisti tuulensuojassa. Mutta lähdepä sieltä irti, kyllähän sieltä hetkittäin nytkin oltiin, mutta ei kovin kauan.
Kärki meni kuitenkin kovaa ja levotonta oli meno ollut sielläkin, valitettavasti. Itsellä nyt jäi se vauhti kokeilematta edes alkumatkasta, mutta kuten sanoin oma moka, liikaa arkuutta ja sillä hyvä. Vaikka tuossa hieman kitkerään sävyyn kirjoitankin tapahtumasta, niin kaikesta huolimatta nostan hattua järjestäjille, sillä onhan tämä myös upea tapahtuma. Todella paljon porukkaa, isot liikennejärjestelyt vaaditaan ja se toimii. Jos itse menisin jatkossa ajamaan, niin ehkä se olisi varteenotettava vaihtoehto ajella se ihan hissukseen siellä 5-6 tunnin kieppeillä. Kiireisimmät olisivat kolhunsa ajaneet ja ehtisi vaikka katella maisemiakin; nythän sitä ei voi tehdä, kun pitää tarkkailla ja roikkua jarrukahvoissa. Tai sitten pitäis olla niin helvetin kovassa kunnossa, että ei joudu ajamaan siellä pahimmassa ruuhkassa, mutta siihen ei taida enää tässä iässä ja näillä harjoitusmäärillä päästä ja miksi pitäis, mähän oon tempomies ja selviän ilman TdH:ä :) Jos tämän tapahtuman perusteella tekisin päätöksen, että ajanko ensi kesänä mastercupissa myös yhteislähtöjä, niin vastaus olisi ehdoton EI...mutta tämän perusteella on kuitenkin ihan turha sellaista päätöstä tehdä.
Sitten tapahtuman osalta vielä pari negatiivista juttua. Osallistumismaksu ei ole ainakaan halpa eikä se sisällä mitään ylimääräistä. Yleensä kuntotapahtumissa annetaan jonkin sortin mitali tai T-paita ja toissa vuonna ainakin juomapullo; nyt ei mitään, edes mitään pientä ihan muodon vuoksi. Ruoka oli aika huono ja kylmähköä. Jotenkin tuon lähdön voisi myös rytmittää, nyt tuo saattoajokin on ihan mahdoton ja myös vaarallinen, jos jo siellä kolisee. Sitten tuo 4 tunnin nopeusryhmä on ihan turha; se porukkaa ajaa kuitenkin ilman sitäkin hyvää vauhtia ja vetomiehiä siinä tapauksessa varmasti olisi, jos sitä ryhmää ei olisi. Nyt se vaan sotkee koko hommaa. Hitaammissa vauhdeissa voi toki olla nopeusryhmät. Ja tietysti joku tolkku noihin pahimpien koheltajien toimintaan, onhan sekin nyt älytöntä, että jossain pimeässä ylämäessä tullaan koko tien leveydeltä, tiellä, jolla kuitenkin on vastaantulevaa liikennettä. Itse sanoin pari vuotta sitten, että kyllähän sitä porukkaajoa pitää opetella porukkalenkkien ohella myös isoissa tapahtumissa, mutta jotenkin tuntuu, että sitä ei opita vaikka kuinka ajettais; siis osa porukasta. Iso ja varmasti suurin osahan ajaa ihan nätisti. Mutta tosiaan kaikesta huolimatta hyvää jatkoa TdH:lle ja kiitos järjestäjille, sillä kyllä Suomi tarvitsee myös pyöräilyn massatapahtumia.
Se tästä pyöräilykesästä. 30 tempostarttia viikkotempot mukaanlukien ja 2 kuntoajoa; Pirkka ja TdH. Nyt on aika palautella. Ajelen sen mukaan miten huvittaa ja kelien mukaan. Kahvakuula viuhuu tiuhaan ja yleensäkin nyt nautiskellaan toivottavasti kauniista syksystä liikunnan ja kuntoilun merkeissä. Hyvää syksyä kaikille!!
2 kommenttia:
Heh, on toi TdH kyllä melkoinen tapahtuma, kun huomio ei ole siinä, miten jaksoi, vaan yleisin todellisesta onnistumisesta kertova kommentti on, että selvisin ehjänä maaliin.
Onnittelut siis!
Juuri näin; kiitos :D
Lähetä kommentti