Joulukalenterin 24. luukku

Se on jouluaatto ja nyt on todellakin aika rauhoittua ja rentoutua. Joulukalenteri sisälsi 24 luukkua niin vanhojen muistelua kuin nykypäivääkin ihan sattumanvaraisesti ja sen kummempia liian pitkälle suunnittelematta. Hauska oli kirjoitella, toivottavasti oli ainakin jotain juttuja hauska myös lueskella. Paljon ideoita ja jutun aihioita jäi myös hamaan tulevaisuuteen. Ja myös paljon kuvia. Ehkä niitä käytän jatkossa, mutta nyt pitänen pienen luovan tauon kirjoittelussa.

Tänä talvena lumi ja pakkanen toivat onneksi koko Suomeen valkean joulua ja tunnelmat ovat kuten tässä kuvassa muutaman vuoden takaa:

Kahvakuulajoulukalenteria on tullut väännettyä koko kuukausi ja nyt on tehtynä sen puitteissa joulukuun aikana 3000 toistoa kahvakuulaliikkeitä. Aika moni muukin Mouhijärven kahvakuulakarpaaseista on ottanut sen ohjelmaansa ja se jos mikä tuo hyvän mielen myös itselleni. Kahvakuulaharrastus on nykyään iso osa elämääni ja ohjaustoiminnasta saatu kiitos myös mun ryhmäläisiltä on ollut hienoa ja liikuttavaa. Tästä on hyvä jatkaa taas ensi vuonna.

Lappi on minulle rakas ja tärkeä paikka, sinne täytyy päästä vähintään kerran vuodessa. Onneksi tänäkin vuonna sain viettää siellä pari viikkoa. Tuokoon tämä kuva jouluista tunnelmaa ja mukavia muistoja Lapista:

Joskus kirjoitin blogissani, että urheilu parhaimmillaan silloin, kun se on henkisesti, fyysisesti, teknisesti ja taloudellisesti parhaimmillaan eli niin kuin ns. pöljänä päivänä, on kuin tämä biisi... helppoa , teknistä, kaunista ja tuloksekasta... sanalla sanoen suuri nautinto :)



Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Kiitos kaikille blogin lukijoille ja ennen kaikkea
HYVÄÄ JA RENTOUTTAVAA JOULUA!!

JiiPee

Joulukalenterin 23. luukku

Joulu alkaa jo todellakin olla ovella ja kuulahullun kilpakuntoilijankin alkaa jo olla aika tarkentaa katsettaan ohi kahvakuulien kohti joulua :

Tässä joulukalenterin aikaan on tullut tehtyä kaikenlaisia nostalgiapäivityksiä, joissa on vilahdellut mm. Nivalan Urheilijoiden toppatakki. Tuo kyseinen toppatakki ja esim. retrohenkinen kuntopyörä, jonka olen saanut aikanaan rippilahjaksi :) löytyvät edelleen Nivalan nurkista :)

Joulukalanterin 22. luukku

Joulukalenterin viimeisenä treenivinkkinä otetaan mukaan yleensä luvattomien heikkojen reiden takaosien vahvistaminen. Liian monella urheilijalla ja kuntoilijalla on alaraajojen lihastasapainossa ongelmia niin, että reiden etuosat ovat hyvin vahvat ja suhteessa takaosat ovat todella heikot ja yleensä vielä kireät. Sitä kautta altistuu myös vammoille, huonommalle voimantuotolle ym. Etureisiä on yleensä mukavampi tehdä kuin takaosia ja ihminenhän on mukavuudenhaluinen olento ja tekee mielellään aina niitä mukavia juttuja ja tässä tapauksessa esim. reisipenkissä ojennusta ja jalkaprässia ja takareidet jäävät lähes treenaamatta. Näinpä sitten sitten sitä jo ennestään viturallaan olevaa lihastasapainoa heikennetään. Niinpä suosittelen kaikkia ottamaan ohjelmaansa tehostetun takareisikampanjan :) Youtubesta löytyy paljon hyviä esimerkkiliikkeitä; otin tuohon alle esimerkiksi yhden esimerkkivideon, joss on kolme hyvää liikettä hamstringeille. Lisäksi itse teen paljon esimerkiksi kahvakuulalla yhden jalan maastavetoa, joka on oiva liike reiden takaosille ja pakaroille. Kokeilkaa ja yllättykää :)

Joulukalenterin 21. luukku

Palataan joulukalenterissa väliilä taas ihan reaaliaikaan eli tämän viikon harjoituksiin; on nimittäin ollut ja on vielä muutaman päivän blokkijakson aika. Blokkiharjoittelustahan olen kirjoittanut parin vuoden aikana ja olen itse pitänyt sitä jossain määrin ohjelmassani juurikin reilun parin vuoden ajan. Kysehän on etenkin norjalaisten suosimasta harjoittelusta, jossa lyhyesti sanottuna tehdään muutamia kovia tehojaksoja harjoituskauden aikana, joiden jälkeen tulee selkeä lepojakso. Yleensä he tekevät 3 päivän aikana 4-5 tehoharjoitusta, sitten lepopäivä ja taas uusi blokki ja näitä tulee urheilijan tasosta riippuen 2-4. MK-harjoitusten tehoaika tulisi olla kussakin harjoituksessa luokkaa 15-20min.  Itse olen tyytynyt näillä vähäisillä määrilläni viikon jaksoon, jossa olen tehnyt kolmena päivänä peräkkäin MK-harjoituksen kerran päivässä, sitten lepopäivä ja uusi kolmen päivän jakso. MK-tehoaika on mullakin ollut kussakin treenissä 15-20min. ja koko harjoituksen kesto verryttelyineen ja palautuksineen n. 60min. Tälläisen jakson olen toistanut 2-3 kertaa talvikauden aikana. Kaiken kaikkiaan olen kokenut sen hyvänä settinä ja tuo ainakin erilaista ärsykettä treeniin.

Nyt kokeilen hieman erilaista jaksoa. Teen 8 päivää peräkkäin, jossa yksi päivä on kuitenkin hieman erilainen. Sunnuntaina tein vapaalla hiihtotavalla nousevavauhtisen harjoituksen, jossa viimeinen vartti meni anaerobisen kynnyksen yläpuolella. Maanantaina wattbikellä 3x4000m eli n. 5´30´´ vedot anakynnyksen yläpuolella ja 4 minuutin palautuksella. Tiistaina perinteistä hiihtoa 4x4 min./ 4min. palautuksella. Tuossa harjoituksessa tuli hieman innostuttua liikaa ja jo toisella vedolla meni hieman ylikovaa. Mutta keskiviikkona tein liikuttavan hyvän harjoituksen vapaalla hiihtotavalla. 4x5min./ 4min. palautuksella ja mikä parasta viimeinen veto oli se kovin ja paras niin kuin kuuluukin. Tuntui tosiaankin, että mies liikkui ja liikkui niin hyvin, että ihan liikuttui :) Tiistaina tuntui hieman rasitusta kropassa, mutta keskiviikkona tuntui todella hyvältä.

Torstaina kokeilin jotain uutta eli MK-tehoja kahvakuulalla ja crossfit-tyylisellä harjoituksella. Sillä muistammehan vanhan totuuden, että eihän se sydän tiedä millä lajilla sitä sykettä nostatetaan. Harjoitus ei kuitenkaan onnistunut ihan suunnitelmieni mukaan, sillä en saanut sykettä ihan sinne minne halusin; mutta kuitenkin sinne anakynnyksen tienoille. Tietysti kropassa voi olla hieman rasitusta ja syke ei sen vuoksi noussut, tosin ei tuntunut väsyneeltä. Tai sitten valitsin hieman vääriä liikkeitä.

Harjoitus oli 5x4min./ 4min. palautuksella. Eka setti oli "Tabata etuheilautus burpee". Eli kahden käden etuheilautus kaksnelosella kuulalla ja perään burpee (kyykky, hyppy etunojaan, etunojapunnerrus, jännehyppy). 20 sekuntia töitä, 10 sekuntia palautusta. Syke nousi, mutta ei tarpeeksi. Toisen neliminuuttisen tein katkeamattoman suorituksena ilman palautuksia ja syke nousi jo paremmin. Kolmannessa tein yhden etuheilautuksen, yhden burpeen, kaksi heilautusta, kaksi burpeeta jne... ja oli jo hyvä. Mutta halusin edelleen lisää tehoja. Neljännessä tein yhden burpeen, yhden tempauksen oikealla, yhden vasemmalla, kaksi burpeeta, kaksi tempausta jne... ja oli jo aika hyvä. Viimeiseen otin useampia liikkeitä ja 30 sekuntia kutakin: kyykky+työntö 2 kuulalla, tempaus oikealla, tempaus vasemmalla, etuheilautus kaksnelosella, rive 2 kuulalla vuorotahtiin, burpee, hindukyykky, etunojapunnerrus soudulla 2 kuulalla. Ja johan sykekin nousi jo kohtuulukemille. Mutta tosiaan olisi ehkä vaatinut mukaan esim. viivajuoksua ja boksihyppelyä. Kaikkinensa ihan kohtisharjoitus, ei ihan paras, mutta kehittelemisen arvoinen.

Loput kolme päivää jakaantuu hiihdon ja wattbiken kesken ja jos pakkanen kiristyy liikaa niin ei muuta kuin tonnin vetoja juoksumatolla. Ja kun tämä blokkijakso on tehty onkin enää yksi yö jouluun...ja on hyvä levätä ja palautella ...nyt taitaa muuten olla 3 yötä jouluun...

Joulukalenterin 20. luukku

Tässä joulukalenterissa on palattu useampaan otteeseen kauteen 1989-1990. Se oli omalla tavallaan merkityksellinen kausi. Silloin suksi kulki pääsääntöisesti hyvin ja samalla se oli minun viimeinen kilpailukauteni, sillä lopetin sen kauden jälkeen. Edellisinä kausina harjoittelua oli kertynyt 809 tuntia ja 750 tuntia. Kaudella 1989-1990 treenasin 600 tuntia ja samalla lisäsin hieman tehoja. Se oli lopulta hyvä kausi ja pohjanoteerauksiakin tuli vain pari, mutta pääsääntöisesti erittäin hyvää tekemistä. Kuten esim Himangalla maaliskuussa 1990:

Tuon kisan jälkeen kävimme vetämässä mm. Pudasjärvellä SM-viestit ja hiihdimme Nivalan Urheilijat 20 joukkoon, joka oli silloin ihan kova juttu. Seuraavaksi päiväksi ajoimme Keminmaahan kisoihin, jotka olivat samalla meikäläisen viimeiset kansalliset hiihtokilpailut:

Sen jälkeen tuli kesä ja pääsin opiskelemaan fysioterapiaa Rovaniemelle ja tuli aika tehdä päätöksiä. Päätös oli, että hiihto jääköön ja nyt on aika opiskella päätoimisesti; enkä ole katunut päätöstäni, vaikka olinkin vielä nuori poika, 23-vuotias. Olin harjoitellut muutaman vuoden kuin huippu-urheilija ja näin mitä se on (ja se oli hienoa). Samalla tiesin myös sen, että lahjat eivät riitä ihan huipulle, joten hyvä näin. Se on sitten se ja sama onko SM-kisoissa 15:s vai 50:s, mutta opiskelu ei kuitenkaan olisi onnistunut normaalitahdissa; tai ainakaan sillä tasolla mitä vaadin itseltäni. Eli se oli sitten siinä. 90-luvulla tuon kisan jälkeen vedin vielä yhden maakuntaviestin kuukauden treenillä, jotta sain 10 kerran osallistumislautasen omakseni siinä ylivoimaisesti Suomen suurimmassa ja kauneimmassa maakuntaviestissä; Keskipohjanmaan maakuntaviestissä. 

Sittemmin 90-luvulla liikunta oli aika vähäistä ja numerolappu taisi olla seitsemän kertaa rinnassa, kun hölkkäilin ne muutamat maratonit Helsingissä ja Tukholmassa. Mutta 2000-luvulla aukeni uusi elämä, kun innostuin sauvarullaluistelusta ja sitten varsinaisesta kilparullaluistelusta. Ja sillä kilpakuntoilijan  tiellä ollaan edelleen. Rullaluistelu oli ihan mahtavaa, mutta lajin Suomessa hiivuttua on oma laji hiljalleen vaihtunut pyöräilyksi ja olen siitä jälleen innoissani kuin pikkupoika. Eli nyt tämä on sitä kilpakuntoilijan elämää tai veteraaniurheilijan elämää, mutta vain elämää :) Elämää, jossa urheilu ei ole se ykkösasia, mutta se on se iso asia, jonka avulla olen onnellisempi ja jaksavampi niin työssä kuin vapaa-ajallakin.

Sielultani olen viimeisen päälle kestävyysurheilija; kisa on aina juhlapäivä, mutta jo kovissa harjoituksissa itsensä ahtaalle laittaminen on niin siistiä. Olin varmasti aina aika lahjakas harjoittelija ja ehkä se näkyy edelleen siinä, että tykkään harjoitella vaikka se ei aina harjoituksellisesti olisikaan niin järkevää. Mutta kuten sanottua kisapäivä on aina juhlapäivä myös kilpakuntoilijalla ja sitä se oli myös maakuntaviestissä hurjassa pakkasessa Kälviällä vuonna 1985:

Kestävyysurheilu on armoton ja raaka laji, mutta ehkä juuri siksi niin ihanaa...

Joulukalenterin 19. luukku

Joulukuu 1989:

Joulukuu 2012:

Puku löytyy edelleen nurkista, mitä sitä nyt hienua pukua pois heittämään :-D Tukkamuoti on ehkä hieman muuttunu...

Joulukalenterin 18. luukku

Joulukalenterin 18:s luukku toimii tällä kertaa aikakoneena ja palauttaa mieleen, että mitä tapahtui suomalaisessa urheiluelämässä päivälleen 30 vuotta sitten 18.12.1982.

Formula-ykkösten maailmamestari Keke Rosberg valittiin kyseisenä päivänä vuoden 1982 suomalaisurheilijaksi. Mäkihypyn maailmanmestari Matti Nykänen sai enemmän yhteisääniä (3568-3511), mutta useammat ykkössijat ratkaisivat tittelin Rosbergin hyväksi. Samalla Rosbergista tuli ensimmäinen moottoriurheilija, joka voitti vuoden urheilija -tittelin ja samalla aiheutti tietysti kovaa keskustelua siitä, että onko moottoriurheilu urheilua vai ei. Sittemminhän samaisen tittelin ovat voittaneet moottoriurheilijoista myös Juha Kankkunen ja Mika Häkkinen.

18.12.-82 kilpailtiin myös hiihdon maailmancupin avauskilpailu Davosissa. Voittaja 15 km:n matkalla oli Norjan Pål-Gunnar Mikkelsplass. Paras suomalainen oli Kari Härkönen ollen 8:s. Seuraavat suomalaissijoitukset olivat Harri Kirvesniemi (19.), Kari Ristanen (31.), Kari Väänänen (41.), Veijo Hämäläinen (42.), Juha Mieto (49.) ja Aki Karvonen (63.) Kovin olivat suomalaissijoitukset verrattavissa tämän päivän sijoituksiin ja ehkäpä jopa parempia, jos katsellaan esim. Rukan maailmancupin suomalaissijoja. Tämmöistä nippelitietoa tänään, kun on 6 yötä jouluun... ja ei muuta kuin huomiseen...

Joulukalenterin 17. luukku

Lähes päivälleen 23 vuotta sitten eli 16.12.1989 suksi kulki kohtuullisen mukavasti Reisjärven kansallisissa kisoissa ja otsikot olivat sen jälkeen kohdallaan :)

Joulukalenterin 16. luukku

Kolmannen adventin kunniaksi kolme kaunista kahvakuulaa:

Joulukalenterin 15. luukku

JiiPeen blogin nostalgia- ja kulttuurityöryhmä :) listaa tänään lapsuuteni TOP 5 suosikkisarjakuvat.

1. Buster

2. Aku Ankka

3. Tintti

4. Asterix

5. Lucky Luke

Kaivoin hyllystä sattumanvaraiset näytteet kustakin ylläolevaa kuvaa varten. Busterhan oli tälläisen lapsuudesta saakka urheiluhullun pojan toivelehti eli urheiluaiheisia sarjakuvia ja siinä ohessa muutakin asiaa urheilusta. Kyseinen lehti tuli mulle vuosikausia lehden loppumiseen saakka.

Kunniamaininnan ansaitsee Jippo. Muistattehan: "osta oma Jippo, jokaisessa Jipossa on jippo." Jippo-lehdessähän oli aina joku askarreltava laite mukana, esim. kaukoputki, mikroskooppi, jonkin sortin ikiliikkuja jne...

Sitten jossain vaiheessa Korkeajännityksiä tuli luettua jonkin verran. Niitä taitaa olla edelleen yksi pahvilaatikollinen mummolan varastossa. Samasta laatikosta löytynee jokunen Tex Willer ja Mustanaamio. Mutta millään näistä ei ole asiaa tuonne mun TOP 5:een. Olisiko siis hyvä nostalgiapäivä lukea nuo yllä olevat sarjikset...

Joulukalenterin 14. luukku

JiiPeen blogin joulukalenterin 14:s luukku on omistettu muistutuksena etenkin kaikille niille sitku- ja mutku-ihmisille, joille sohva on kasvanut kiinni selkään tai hiiri on jumittunut kämmenpohjaan kiinni. Ihan vain muistuksena kaikille heille, että viikossa on 168 tuntia ja jos oletetaan, että tekee maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina 30 minuutin liikuntasuorituksen  ja sunnuntaina 45 minuutin "pitkän" lenkin niin se tekee 2h15min. viikkoannoksen. Tämä on 1,3% koko viikon tuntimäärästä. Miettikääpä sitä... ei ole ajanpuutetta, kiirettä tms; on vain laiskuutta, joka naamioidaan ajanpuutteeksi tai kiireeksi. Ja miksi pitäisi aloittaa kuntoilu vasta loppiaisen jälkeisenä maanantaina? Mikset aloita jo tänään? Joulun aikahan on mitä parhainta aikaa kuntoilla ja nauttia!

Eihän urheilu ja liikunta aina välttämättä tunnu hyvältä sitä tehdessä (edes peruskuntoilijalla), mutta eihän sen aina pidäkään, MUTTA olo sen jälkeen on vähintäänkin euforinen. Ja mitä enemmän teet, kehityt ja saavutat omia tavoitteitasi, niin sitä hienommalta ja myös helpommalta se itse liikunta tuntuu. Sitten taas mitä enemmän sinulla on kilpailullisia tavoitteita, niin sitä kovempia ja pahempia harjoituksiakin tulee tehdä osana harjoittelua; ne tuntuvat ja niiden kuuluukin tuntua pahalta, mutta ne kehittävät.

MUTTA MUISTA: Olit sitten aloitteleva liikkuja, peruskuntoilija, kilpakuntoilija tai kilpaurheilija, niin kova työ palkitaan aina.

Joulukalenterin 13. luukku

Jouluhan on tunnetusti myös piparien aikaa. JiiPeen blogin joulukalenterin 13:s luukku kantaa kortensa kekoon näyttämällä hieman piparien mallia. Siitä voi sitten kukin arvailla mikä esine on ollut mallina :-D

Joulukalenterin 12. luukku

JiiPeen blogin joulukalenterin kulttuurityöryhmä  kaivoi kaappini levykasasta esiin muutaman vanhan vinyylin ihan vaan näytteenä, että minkälaista mölyä sitä tuli kuunneltua silloin kultaisella 80-luvulla. Kyllähän se tuollaista hieman popahtavampaa oli. Heviä ei hirviästi näy. Sitä sen ajan purkkaheviä, sukkahousuheviä tai tukkaheviä tai mitä se nyt sitten lieneekään on kyllä tullut sen jälkeen kuunneltua hyvinkin paljon ja tulee kuunneltua edelleenkin. Mutta onhan tuossa tietysti sitä hyvää treenimusaa kuten Survivor ja tietysti kasasta löytyy Opus ja etenkin heidän hittibiisinsä Live is Life; ja kaikkihan tietävät minkä joukkueen maalilaulu se on :)

Sitten kuva myös legendaarisesta Dingon levystä Kerjäläisten valtakunta. Legendaarinen jo siinäkin mielessä, että jopa Nivalan Osuuskaupan levyhyllystä se myytiin loppuun sen maaliskuisen aamupäivän aikana parissa tunnissa vuonna 1985. Itse onnistuin saamaan sen silloin lähes ensimmäisten joukossa. Legendaarinen levyhän se oli sen noustessa silloin Suomen kaikkien aikojen myydyimmäksi levyksi. Ja näin jälkeenpäinkin voi sanoa, että se levyhän sisälsi pelkkiä hittejä. Mainittakoon vielä, että Dingo tarina tuli tiensä päähän juuri Nivalassa, sillä 4.10.1986 tehdyn Tuiskulan keikan jälkeen yhtye hajosi. Sitten myöhemmin tehdyt paluuthan eivät nousseet koskaan sille samalle hysterian tasolle tai edes lähelle sitä, mitä se oli 80-luvun puolivälissä. 

Loppuun vielä terveiset ja pieni yllätys Lahden miehille; katsokaapas millaista musiikkia meikältä löytyy jopa vinyylinä, tosin yksi levy vain, mutta kuitenkin :-D

Joulukalenterin 11. luukku

JiiPeen blogin joulukalenterin nostalgiatyöryhmä palauttaa mieleen Jonas-lämpökennon; ja nimenomaan ne ensimmäiset mallit. Kyllähän noita näyttää edelleen olevan myynnissä ja niistä varmaan on hyötyä esim. astmaatikoille ym. joilla on vaikeuksia työskennellä tai harjoitella kylmissä olosuhteissa. Lämpökennohan lämmittää sisäänhengitettävää ilmaa useilla asteilla. Nuo ensimmäiset mallit 80-luvulta olivat kyllä aika karkeita. Jos ne molemmat kennot laittoi, niin jonkun ajan päästä hengittäminen oli vähintäänkin työlästä. Sitten jos ihon ja kennon ihoa vasten tulevan pinnan väliin ei laittanut kangasta, niin kenno palellutti kennon pinnan ja ihon väliin tiivistyvän kosteuden vuoksi naamaan suun ympärille sellaisen "kauniin" renkaan :) Tunnin parin jälkeen kennosta roikkui myös äärettömän massiiviset puolimetriset jääpuikot, jonka jälkeen näky alkoi olla jo aika vaikuttava. Mutta niinpä sitä vaan joskus lapettiin parin kolmen tunnin lenkkejä 25-30 asteen pakkasessa...eikä tuntunu missään. Mutta kylläpä se aika vähälle käytölle jäi, vaikka niitä kovia pakkastalvia siihen aikaan oli jokunenkin; mutta ilmankin selvisi. Kaikkeahan sitä kuitenkin piti kokeilla. Pari kuvaakin löytyi ja huomioikaa vanha kunnon Nivalan Urheilijoiden toppatakki :)

Joulukalenterin 10. luukku

JiiPeen blogin kymmenes luukku palauttaa kaikkien mieleen yhden klassisimmista lihaskuntoliikkeistä, joka on etunojapunnerrus. Kaikille niin tuttu, mutta voisin vaikka vannoa, että läheskään kaikki liikkuvatkaan ihmiset eivät niitä teen viikoittain saatika usemman kerran viikossa. Etunojapunnerrus on kuitenkin äärettömän monipuolinen ylä- ja keskivartalon lihasvoimaa kehittävistä ja mittaavista harjoitteista. Ja mikä parasta sitä voi tehdä missä vaan milloin vaan ja täysin ilman välineitä; ei tarvita edes kahvakuulia :-D

Kun etunojapunnerrus tehdään puhtaasti, niin se kuormittaa monipuolisesti ylävartaloa ja etenkin rintalihaksistoa, kyynärnivelen ojentajalihaksia, deltoideusta olkapäässä, serratus anterior -lihaksia ja keskivartalon lihaksistoa kauttaaltaan. Ne niin tuikitärkeät keskivartalon asentoa ylläpitävät lihaksetkin saavat harjoitusta. Kaikki tietävät kuinka punnerrus tehdään puhtaasti, joten älä siis lintsaa vaan tee puhtaasti.

Kokeile siis jo tänään montako punnerusta menee! Analysoi tuloksesi ja ala kehittää punnerrusta. Netistä löytyy hyviä valmiita ohjelmia punnerrushaasteisiin, joiden avulla esim. sadan puhtaan punnerruksen tekeminen on pian puhdasta realismia vaikka lähtötasosi olisikin alhainen.

Joskus hiihtiakoina puhuttiin ainakin "Räsäs Jamen" kohtuullisista punnerrustreeneistä, esim. 25x25x muistaakseni aika lyhyillä palautuksilla. Sen tarkempaa tietoa ei ole, mutta ainahan sitä huhuiltiin isojen poikien treeneistä. Mutta kyllähän tuollaisilla seteillä tasasauvakin alkoi kulkemaan :) No niin, eiku punnertelemaan...

Joulukalenterin 9. luukku

Jiipeen blogin joulukalenterin 9:s luukku tarjoaa näytteen kisa-asustani vuosimallia -89; kovin oli värikästä siihen aikaan :)

Joulukalenterin 8. luukku

Pieni kooste muutamasta photoshoppailustani; suurin osa niistä on tainnut olla näytillä ainakin FB:n kilparullaluistelijat ryhmässä aikanaan. Mutta laitetaanpa niitä nyt esille joulukalenterin 8:na luukkuna. Kuvissahan on muitakin kuin allekirjoittanut, mutta kuvien tähdet tunnistanevat itsensä :)

Joulukalenterin 7. luukku

Joulukalenterin 7:s luukku pistää jakoon videoklipin vuodelta 2008. Silloin teimme omalta osaltamme suomalaista rullaluisteluhistoriaa osallistumalla Le Mansin 24 tunnin rullaluisteluun ja vielä menestymällä sijoituttuamme sarjassamme loistavasti toiseksi. Itsekin olin aika lailla liekeissä ja tuntui, että vauhti vaan paranee vuorokauden loppua kohti ja niinpä sain kunnian luistella joukkueemme neljä viimeistä kierrosta. Tuo viimeinen kierros ja nautinnollinen maaliintulo siinä vaiheessa jo ilman mitään kiirettä Suomen lippua heilutellen oli kyllä huikea kokemus, jota tuskin tulen koskaan unohtamaan. Ja olihan koko kisa ja koko reissu huikea kokemus.

Takana vasemmalta Juha Heikkilä ja Juha Ruokonen; keskeltä vasemmalta Risto Laitinen, JP Huippula, huoltaja Tiit Idarand ja Esa Lottanen; alhaalla vasemmalta Esa Klaavu, Esa Kymäläinen, Anneli Kymäläinen, Olli Sjö ja Jaakko Ajanki. Loistava tiimi, joka teki unelmastaan totta.

Joulukalenterin 6. luukku

Joulukalenterin 5. luukku

Jiipeen blogin joulukalenterin 5:s luukku muistelee erästä hauskaa kisareissua sieltä jostain 80-luvun loppupuolelta. Tarina on saanut tässä vuosien aikana enemmän ja vähemmän värikynää riippuen hieman kertojasta, mutta pääpiirteissään tämä tarina on täyttä totta.

Tosiaan 80-luvun loppupuolella, jolloin itse jo hiihdin yleisessä sarjassa pm-kilpailut hiihdettiin Kälviällä. 15 km oli hiihdetty lauantaina ja seuraavana oli vuorossa perinteinen 30km. Sovittiin, että hyvä hiihtokaverini, joka ei hiihtäisi sunnuntaina lähtee huoltajaksi ja juottomieheksi reissuun. Sovittiin, että haen hänet aamusella ja hän ajaa Kälviälle kuten huoltajan kuuluukin. Aamulla menin hakemaan hänet ja mieshän oli ollut illalla pienellä Tuiskula- ja baarikierroksella, joten eihän siitä rattiin ja ollut, joten meikä ajoi kisapaikalle. Eipä siinä sitten kuin sukset kuntoon ja sovittiin 7,5km:n kierrokselle hyvä juottopaikka ja niin, että jo ekalla kierroksella otan juomaa. Meikä matkaan, mutta olin varmaan liian nopea tai huoltaja liian hidas, sillä eihän mies ollut kerinnyt sinne sovitulle paikalle eikä juomaa keritty antaa hänet ohittaessani. Sitten toisella kierroksella tulin ilmeisesti taas liian aikaisin, sillä kommentti oli tyyliin: "ei helevetti, joko sää tuut..." En jaksanu jäädä odottelemaan juoman kaatamista, joten ei muuta kuin täysillä eteenpäin...tosin hieman kyrpiintyneenä ja odotellen, että mitähän seuraavaksi. Niinpä... kolmannella kierroksella kaveri oli siellä mettässä kusella ja kuten arvata saattaa jälleen jäi juomat juomatta. Onhan tarinaa kerrottu myös niin, että neljäskin kierros jäi juomatta, mutta totuus on kuitenkin se, että neljännellä eli viimeisellä kierroksella juomaa sain kyllä...vähän, sillä huoltaja oli itse juonut niistä suurimman osan. Enkä sipannut, vaikka niinkin on sanottu, mutta eihän se nyt ihan putkeenkaan menny ja tuloskin oli sen mukainen; sijoitus oli muistaakseni jossain kahdenkymmenen tienoissa (itse asiassa 18:s, 6 minuuttia kärkeen :-o varmaan sen talven heikointa ). Tietty oma heikko esitys oli hyvä laittaa huoltajan syyksi :D

Hauska reissu, jolle on kyllä naurettu monta kertaa jälkeen päin, vaikka se ei silloin ainakaan kisaa vetäessä niin paljon naurattanu, paitsi se kusiepisodi. Kisa on menossa ihan perselleen ja lopulta juottomieskin on kusella, kun piti olla antamassa juomaa; eihän siinä enää voi oikeastaan kuin nauraa kun ei itkeäkään kehtaa :) Tämmöstä joulukalenteria tänään...

Joulukalenterin 4. luukku

JiiPeen blogin joulukalenterin 4:s luukku näyttää kuvan, joka sekin sattui löytymään tuolta Nivalan kätköistä. Kuva esittää minua ja on ilmeisesti piirretty silloin vuonna 1985, kun olen kirjoittanu ylioppilaaksi. Olikohan niin, että penkkareiden aikaan silloiset lukion kakkoset piirsivät abeista kuvia, mulla on sellainen mielikuva. Kuvan piirtäjästä mulla ei ole muistikuvaa. Joka tapauksessa posket näyttää olevan lommoilla ja jonkin näköinen hiihtohullu olen ollut jo silloin, koska yläkulmassa näyttää lukevan, että 10000km rikki tänä vuonna :-D

Joulukalenterin 3. luukku

JiiPeen blogin joulukalenterin kolmas luukku palauttaa kaikkien mieleen Tabata-kuntopiirin. Tuo yksi ehkä maailman kuuluisimmista ja käytetyimmistä kuntopiireistä. Yhtä liikettä tehdään rytmillä 20 sekuntia töitä, 10 sekuntia palautusta, yhteensä 4 minuutin ajan. Itse käytän tätä eniten kyykyissä ja kyykyissä aika usein myös Suttonin malliin, jossa palautusajat vietetään kyykkyasennossa reidet vaakatasossa ja takuuvarmasti tuntuu viimeisen minuutin ajan jo aika veikeältä. Mutta nopeasti siinäkin kehittyy eikä muutaman kerran jälkeen tunnu läheskään niin brutaalilta kuin ensimmäisellä kerralla. Myös kahvakuulaliikkeet sopivat hyvin Tabata-muottiin; esim. korkea etuheilautus on yksi hyvä. Ja aikaa vierähtää siis vain 4 minuuttia. En ole tavannut enkä tule koskaan tapaamaan ihmistä, jolla ei olisi päivässään aikaa tehdä 4 minuutin kuntopiiriä. Tänään on siis hyvä Tabata-päivä!!

Joulukalenterin 2. luukku

JiiPeen blogin joulukalenterin kakkosluukku avautuu jälleen nostalgiapäivityksellä. Kuvassa levy, joka on säilynyt vuodet mummolan kätköissä Nivalassa ja jonka olen saanut Kirkalta vuonna 1977 ja oikein nimmarilla varustettuna. Kirka on ollut tuolloin Nivalan Tuiskulassa esiintymässä. Itse en ole vielä silloin ole ollut katsomassa Kirkaa paikan päällä, mutta äitini aktiivisena seuratoimijana on ollut lipunmyyjänä ja tuonut levyn mulle. Tuiskulahan oli jo silloin huippumesta keräten huippuesiintyjiä ja huipentuen sitten 80-luvun hurjiin Juicen Eppujen ja Dingon keikkoihin. Ja kävihän siellä silloin mm. Metallica, joka ei vielä silloin ollut ihan niin kova juttu mitä se olisi tänä päivänä. Mutta kyllä Nivalan Tuiskula oli silloin todellakin kova mesta.

Joulukalenterin 1. luukku

JiiPeen blogin joulukalenteri sisältää kaikenlaista sälää maan ja taivaan väliltä. Muun muassa vanhoja tuttuja nostalgiapläjäyksiä ja jollaisella myös aloitetaan. Otetaan harjoituspäiväkirja 23 vuoden takaa ja katsotaan mitä se sisältää silloin 1.12.1989:

Näyttää olleen yli 5 tunnin harjoituspäivä ja kilometrejäkin 75 eli ihan jees :)

Oma kuulahullun joulukalenterini lähti mukavasti käyntiin, vielä nopia alle minuutin setti :)