Sorry nyt tuo ruma otsikko, mutta pakko vaan oli noin muotoilla. Kävin lauantaina juoksemassa Tampere Maratonilla puolikkaan. Pari viikkoa oli kulunut Tahkon kisasta ja treeni oli ollut lähinnä uintia ja kevyttä pyöräilyä parilla hölkällä höystettynä. Kroppa tuntui kohtuullisen palautuneelta ja lähdin hyvillä mielin tavoittelemaan hyvää juoksua ja ehkä jopa ennätystäkin eli keväällä Yyterissä juoksemani 1.31.56 alitusta. Silloinhan alla oli vielä 3 viikkoa kovaa treeniä ja samalle aamulle vielä 95km pyöräilyä. Ja olisihan se syntymäpäivän kunniaksi komiaa juosta puolimaratonilla oma enkka.
Keli oli aurinkoinen ja lämmin joskin hieman tuulinen, mutta Tampere maratonin kaunis reittihän on aika suojainen ja siellähän juostaan reilun kympin kierrosta. Startti klo 12 ja juoksu lähti mukavasti käyntiin, joskin alkuvauhti ainakin näin jälkeenpäin ajatellen lienee ollut liian kova. Eka kilsa 4.03 ja toinen 4.08. Hieman sitten himmasin ja loppukierros tulikin 4.15-4.25 kilsoja, mutta Ratinaan tullessa tiesin jo, että toisesta kierroksesta tulee tuskaa. Kympin väliaika 42.22 ja puolimatka muutaman sekunnin alle 45min. Ja ei muuta kuin toiselle kierrokselle ja ennätys vielä mielessäni.
Heti toisen kierroksen alussa tunsin, että mahaan alkoi sattumaan aika pahasti. Juottopaikalla n. 3 kilsan kohdalla oli kyllä pari bajamajaa, mutta ne vielä ohitin käymättä, mutta pian niiden jälkeen tunsin, että nyt on kyllä hyökättävä puskaan ja onneksi siellä Arboretumin ja Härmälän välimaastossa on puskaa. Nopea toimitus ja takaisin baanalle. Pari kilsaa oli hieman helpompaa, mutta sitten piti taas alkaa kyttäämään sopivaa puskaa, joka ei lopulta tälläisella kaupunkimaratonilla ole mikään helppo homma. Löytyihän se ja löytyi vielä kolmannenkin kerran ja viimeiset kolme kilsaa oli sitten taistelua jäätävän mahakivun ja tyhjentyneiden energiavarastojen kanssa kohti maalia. Ja vähän hölkkäilyksihän se taisi mennä, tosin pahasti yli 5min kilsoja ei tainnut lopussakaan juurikaan olla. Mutta loppuaika painui sitten aikaan 1.36.00. Pettymys, mutta kaikki toisen kierroksen seikkailut huomioonottaen ihan ok.
Iltapäivän olikin sitten lievästi sanoen maha kipiänä, mutta kylläpä se siitä sitten. Se mikä vatsaongelmat aiheutti on vaikea kysymys. Oliko synttäripäivän aamiainen hiukan liian tuhti vaikka pääosin ihan normaali kisapäivä aamiainen olikin. Mutta ehkä normaalia hieman tukevampi ja huonommin sulava ja siihen sitten kovahko alkuvauhti ja ei ehkä ihan paras päivä. Se oli sitten siinä. Mutta kuten koutsi sanoi, että nyt todellakin oli paskareissu, mutta tulipahan tehtyä ja ennen kaikkea hyvä treeni. Yritän sitä enkkaa sitten vaikka lokakuussa Kankaanpäässä.
Ja tulihan siinä vietettyä lopulta ihan mukava syntymäpäiväkin. Ens vuonna onkin sitten vähän isompien kekkereiden paikka... ehkä :) Ja kuten naapurin rouvan onnittelukortissaan kirjoitti: I'm not getting old, I'm getting better :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti