Perjantai-aamuna lähdettiin perheen kanssa reissuun samaa matkaa valmennettavani Hannan perheen kanssa. Iltapäivällä sitten majoittuminen Golden Resort -alueelle ja olipa muuten aika hienoja paritaloja. Sitten kevyt pyörittely pyörällä ja samalla jalat virkeiksi matkan jälkeen. Tienpinta vaikutti hyvältä ja virheettömältä ja samoin ensimmäinen nousu ihan mukavalta :) Sitten pikapikaa kisatoimistolle, pasta partyyn ja kisa-infoon. Viimeistään nyt tunnelma alkoi kohota ja sopiva kisajännitys puskea pintaan. Nyt oli jo sitä isompien kisojen tunnelmaa, meininkiä ja puitteita. Kämpillä vielä pyörän tsekkausta, numerotarrojen liimailua ym. Kevyt sauna ja lopulta myös petiin. En ole tunnetusti mikään paras nukkuja etenkään ennen kisoja, mutta yllättävän hyvin sain nyt nukuttua ja Garminkin näytti jopa parisen tuntia ihan syvää untakin. Hyvä meininki siis.
Aamulla sitten tuhti aamupala ja aika kiireellä sitten kohti kisapaikka. Pyörän tarkistus ja vaihtoalueella kaikki kondikseen. Muutama; ehkä ylimääräinenkin; tarkistus, että kaikki oikeasti on muistettu oikeisiin pusseihin. Sitten kävely maalialueelle ja uinnin lähtöpaikalle. Sää oli aurinkoinen, mutta heti aamusta tuuli oli vaikuttanut aika navakalta ja uinnin lähtöpaikalla se konkretisoitui oikein kunnolla; järvellä oli aikamoinen aallokko. Tällaiseen kokemattomaan uimariin se aiheutti heti pientä huolta, mutta yritin pysyä rauhallisena ja levollisena ja onnistuinkin siinä lopulta ihan hyvin. Halaukset perheeltä ja kymmentä vaille pieni lenkki vedessä ja sitten sillalle ja kohti lähtöä.
Hyppäsin veteen kolmisen minuuttia ennen lähtöä ja siinä aallokossa odotellessa oikeastaan hiukan naurattikin, että nyt on Huippulan poika siellä omassa epämukavuusalueensa ytimessä; toisaalta mietin, että nyt ulosmitataan ne talviset aikaiset uintiherätykset ja alkukesän jääkylmät avovesiuinnit hyvällä kisauinnilla. Lähtömerkki törähti ja ei muuta kuin matkaan. Lähdin sen verran hänniltä ja ilmeisen sopivasta kohtaa, että juuri mitään törmäyksiä ei tullut ja pääsin ihan mukavasti uimaan. Alkuun mentiin suoraan vasta-aallokkoon ja olihan se mun vähäisellä uintikokemuksella aikamoista ristiriipuntaa, mutta eteenpäin mentiin. Hienoa oli, että mitään paniikkia ei tullut ja pyrin vetämään sitä omaa uintiani, hidastahan se oli, mutta eteenpäin mentiin. Takasuoralla oli aikamoista keinutusta sivuaallokossa, mutta edelleen eteenpäin. Ennen toista poijua menivät ensimmäiset 5 minuuttia myöhemmin lähteneet naiset ohi. Takaisin päin tullessa myötätuulessa hieman helpotti, tosin ennen sillan alitusta olin hieman liikaa oikealla ja jouduin aika jyrkästi korjaamaan suuntaa. Ennen sillan alitusta olikin sitten aikamoista pystypainia, kun aallokko oli melkoista siinä sillan kupeessa, mutta osuin kuin osuinkin poijujen väliin :) Mutta sillan alituksen jälkeen olikin sitten jo tyynemmässä paljon mukavampaa ja mikä parasta ihan kaikki oranssilakkiset eivät olleetkaan kadonneet horisonttiin. Vielä noin 100m ennen rantautumista oikea takareisi kramppasi yllättäen ja jouduin muutamaksi sekunniksi laskemaan jalat pohjaa kohti ja kramppi helpotti saman tien, jonka jälkeen vetelin sitten kohtuu rennosti uinnin maaliin. Liekö tuo kramppi johtunut mulle suht kovista olosuhteista ja pienestä jännityksestä, mutta ei onneksi ollut lopulta kovin paha. Nousin vedestä ajassa 45.37 ja mielessä kävi pieni pettymys heikohkosta uintiajasta, mutta toisaalta helpotus ja tyytyväisyys, että selvisin siitä ihan kunnialla eikä Tahkolahden vettäkään tullut juotua montaakaan desiä :)
T1 meni sujuvasti ja pääsin mukavasti tuuttaamaan pyörällä. Olin toitottanut itselleni varovaisesta aloituksesta, sillä olihan eka 6km ylämäkeä ja onnistuinkin siinä ihan mukavasti. Heti alussa tunsin, että pyörä kulkee vahvan oloisesti ja ohituksia pääsi tekemään. Ennen ensimmäistä kääntöä Varpaisjärvellä olinkin saanut vetää lähes koko ajan ns. ohituskaistalla ajoradan vasenta reunaa. Tuuli oli aikamoinen pyörälläkin eikä oikeastaan missään vaiheessa ollut kunnon myötätuulta vaan aina jotain sivuvastaista tms. Wattien mukaan ajelin n. 220-250W ja ylämäessä käytiin yli 300W, mutta kuitenkin selkeästi varoen. Todennäköisesti aikaa ennen wattimittaria olisin vetänyt noita mäkiä ylikovaa. Ohitukset jatkuivat ja matka joutui ilman sen kummempaa hätää. Neljä geeliä meni pyörän aikana ja pari juomapullon vaihtoa. Viimeisellä parilla kympillä nousin muutaman kerran ylämäissä putkelle, kun selkä alkoi hieman väsymään ja tämä helpotti hyvin, vaikka sykettä hieman nostattikin. Loppujen lopuksi pyörällä parisataa ohitusta ja sijoitus oli noussut hienosti. Pyörä 2.27.40, keskisyke 150 ja keskiwatit (NP) 220W ja olikohan kaikkiaan 17. nopein pyöräaika. Ja juoksuakin varten tuntui olevan voimia. Pyöräily oli kyllä hieno vetää, kun porukkaa oli paljon ja peesivalvonta toimi eikä minkäännäköistä peesausta ollut havaittavissa.
Nopea vaihto ja juoksemaan. Tässä vaiheessa aikaa oli kulunut 3.20 ja pieni laskutoimitus osoitti, että juoksun täytyy mennä täydellisesti nappiin, jotta tavoittelemani 5h alitus onnistuisi. Heti kilsan jälkeen säären etuosiin sattui kuitenkin niin pirusti ja silloin tuntui, että tästä juoksusta taita tulla aikamoinen Via Dolorosa ja juoksuvauhtia oli hieman laskettava sinne 5 min/km tuntumaan. Mutta onneksi tämä kipu helpotti ja kilsat 6-12 olivatkin hyviä ja rennon oloista juoksua. Toisella kierroksella alkoi kuitenkin jalka painamaan ja kivistävin reisin tiesin, että 5h jää alittamatta. Muutama kaveri tais mennä juoksussa ohi, mutta samalla itsekin tein pari ohitusta. Tahkolahden vastarannalla 5h meni umpeen, mutta hyvä kisa oli kuitenkin maaliintuloa vaille valmis. Sillan yli kohti maalia ja näin, että Hannele ja pojat olivat vastassa. Pieni loppukirin poikanen ja maaliin voipuneena, mutta tyytyväisenä ajassa 5.03.49; loistofiilis. Ensimmäinen puolimatka takana... hianoo!!! Kyllä urheilu on komiaa; kova työ palkitaan aina. Onnitteluhalaukset perheeltä tuntuivat hienolta ja tyytyväisyys valtaa mielen. Juoksuaika 1.44.36. Kokonaissijoitus kaikkien puolimatkalaisten joukossa 51:n ja kilpasarjassa 30:s. Ja siitä sitten vaan energiaa koneeseen ja palautuminen käyntiin.
Omalta kohdalta kaikki meni kohtuu hienosti. Uintikeli oli mulle kova ja siinä meni muutamia minuutteja mun tämänhetkiseen normaalitasooni nähden, pyörä kulki vahvasti ja juoksu ihan hyvää perusmättöä. Tankkaus onnistui niin ennen kisaa kuin kisan aikanakin. Eli näin tällä kertaa ja tästä on hyvä jatkaa. Kun aloin opettelemaan uintihommeleita marraskuussa ja varsinaista ohjelmoitua triathlon-treeniä Kaitsun valmennuksessa on huhtikuun alusta, niin onhan tässä oltava tyytyväinen. Niin ja myös Mäkisen Hanna selviytyi upeasti vetäen alle 6.20, joka on äärettömän hieno suoritus etenkin kun viimeisen kuukauden aikana oli harjoittelua vaikeuttaneita ongelmiakin ihan riittävästi; upea suoritus.
Tahkon kisa oli kyllä kaikkinensa niin kisana kuin puitteiltaan äärettömän hieno. Järjestelyt toimi ja henki oli hieno. Kannustusta tuli paljon ja etenkin juoksun aikana oli ihan mahtavaa kannustusta pitkin matkaa. Reitit ovat hienoja, mutta eivät mitään nopeimpia. Pyöräilyn reitti oli kuitenkin mukavan vaihteleva ja erittäin hyväpintaista tietä. Juoksureitti myös aika hidas nousuineen, mutkineen ja erilaisine pintoineen. Mutta maisemallisestikin puhutaan hienosta kisasta ja kyllä kovat kaverit menevät täälläkin kovaa. Eli kaiken kaikkiaan kiitos Finntriathlon ja kiitos Tahko. Ensi vuonna taas ja minäkin palaan nopeampana, kovempana ja kestävämpänä...
Vielä on hauista jäljellä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti