Otamuksen joutsenet

Pitkä päivä töissä...tänään ei jaksa kirjoittaa...paitsi, että Tappara voitti :-O

Surkea, surkeampi, Tappara

Jääkiekon SM-liigaa on pelattu vasta neljä kierrosta, mutta Tapparan tilanne näyttää jo lähinnä toivottomalta. Neljä peliä ja 8 tehtyä maalia, joista 7 ensimmäisessä pelissä Ilvestä vastaan. Päästettyjä maaleja 24. Tappara on viimeksi tehnyt maalin Kalpaa vastaan toissa lauantaina toisen erän alussa. Sen jälkeen se on pelannut reilut 158 minuuttia tekemättä maaliakaan. Järkyttävää, koska jos olen oikein ymmärtänyt niin jääkiekko on kuitenkin maalintekopeli. Mikähän lienee SM-liigan ennätys siinä, että joukkue ei ole tehnyt maaliakaan. Kai sekin jostain tilastosta löytyisi... sieltä kyseenalaisten ennätysten tilastosta, johon tuskin kukaan haluaa.

En ole nähnyt itse kuin HIFK-pelin kaksi viimeistä erää telkkarista ja sehän näytti Tapparan osalta ihan kauheelta. Virheitä, virheitä ja virheitä. Kymmenen vuotta kävin peleissä ja hiukan oppi seuraamaan erilaisia pelityylejä- ja systeemejä, vaikka muuten tuosta pelistä en juuri ymmärräkään mitään, mutta nyt näyttää, että joukkueella ei ole mitään systeemiä. Ja saman suuntaista olen kuullut tuolta naapurin isännältäkin, joka noita pelejä vielä käy seuraamassa.

Vuosituhannen alussa Rautakorpi rakensi Tapparasta voittavan joukkueen, joka luotti pelisysteemiin kuin vuoreen ja jauhoi ja jauhoi. Eikä välittänyt vaikka lokaa tuli pelitavasta niskaan ja palkkiona oli lopulta mestaruus vuonna 2003. Sitten joukkue on taistellut tiukan talouen kanssa ja hankinnat ovat olleet joko nuoria lupauksia tai potentiaalisia kavereita, joiden ura on hieman polkenut paikallaan ja ainakin osa on saanut seurassa uutta potkua uralleen. Vuosi vuodelta hankinnat ovat kuitenkin osuneet hieman huonommin kohdalleen. Tämän vuoden hankinnoissa pisti silmään, että kooltaan suurin osa kavereista oli luokkaa "alta ovenkahvan." Ei kai siinä, jos kaverit ovat pieniä, kunhan pelitapa sopii heille. Nyt ei kuitenkaan tunnu siltä. Lisäksi Tapparassa aina isona pointtina ollut urheilullisuus tuntuu puuttuvan, kaverit häviävät oikeastaan kaikilla fyysisillä osa-alueilla, hävettävää Tapparalaisille; joukkue, joka toi aikanaan SM-liigaan huippu-urheiluun kuuluvan tasokkaan harjoittelun. Ja mestaruuksiahan tuli silloin 80-luvulla kuin liukuhihnalta.

Nimilistaltaan joukkue ei kuitenkaan ole niin huono kuin sarjataulukko osoittaa. Myöskään valmennus ei ole niin huonoa. Syyt löytyvät toimitusjohtajatasolta. Joukkue on osin taloudellisten syiden takia ja osin johtajatason otteen katoamisen takia huonosti koottu. Mutta vanha totuushan on se, että joukkuetta ei voi vaihtaa. Toiseksi johtajataso ei tajua erota, joten ainoaksi keinoksi jäänee se, että valmentaja vaihtuu jossain vaiheessa syksyä, valitettavasti. Kuitenkin Tappara tarvitsisi pitkän tähtäimen suunnitelman, uutta verta johtoon ja sen urheilutoimenjohtajan, johon on huhujen mukaan jo kyselty ensi kaudeksi vuoden 2003 mestarivalmentajaa, Kulta-Jukka, tukka-Jukka Rautakorpea. Se jää nähtäväksi, suosikkijoukkueeni uutta nousua odotellessä...tämä kausi lienee jo menetetty.

Viikonloppu toimintaa täynnä

Viikonloppu on ollut sen verran täynnä toimintaa, että eipä juuri ole edes koneella ehtinyt käydä eikä nytkään ole oikeastaan mitään kummempia tarinoita. Perjantaina olin Hoitokeskuksen aikaisen työkaverini läksiäisissä, kun hänkin vihdoin tajusi lähteä muualle töihin :) Hauskaa oli ja hyvän juhlinnan tuntemukset tuntuivat kieltämättä "mukavasti" vielä lauantai-aamunakin. Sen verran myös "urheiltiin", että käytiin heittämässä Tampereen yössä tikkaa. Lauantain iltapäivä meni sitten penkkiurheillessa eli Kasperin kiekkoturnauksessa Hämeenkyrössä.

Tänään oli jälleen perinteisen Arvon Askelen vuoro Häijään Salmin upeissa syysmaisemissa. Poikien kanssa kierrettiin ihan hienossa säässä keskimmäinen 6 kilsan reitti. Ilta huipentui tänään sitten taas kerrassaan hyvään kahvakuulatreeniin. Porukkaa oli upeasti 16 henkeä ja uusiakin taas pari kokeilemassa kahvakuulaharjoittelun ihanuutta ja samalla menettivät sille myös sydämensä. Huomenna lienee paikkakunnalla taas uusi kahvakuulan ostaja.

Pyöräilyäkin ehdin seurata jokusen tunnin. Ison-Britannian tanakka poika otti mestaruuden. Eihän hän mun suosikki ole, mutta kai hänen se mestaruus oli saatava kuitenkin maailman parhaana krimiehenä. Ja hattua voi nostaa, sillä nyt maamiehistä ei kuitenkaan ollut ihan sellaiseksi vetojunaksi loppumetreille saakka kuin HTC Highroadissa luottomies Mark Renshaw ja kumppanit ovat yleensä pystyneet. On se ihan kova jätkä :)

Katsomatonta pyöräilyä on kuitenkin digoboksissa tallennettuna pitkälle ensi viikkoon saakka. Samoin Berliinin maratonia, jossa oli menty todellakin kovaa. Mutta näillä taas mennään. Palataan asiaan ensi viikolla... silloin voi olla taas jotain kunnon asiaakin.

Tallennettuja aika-ajoja

Pyöräilyn maailmanmestaruuskisojen aika-ajoja on tullut viikolla jo tuntikaupalla. Töitäkin on luonnollisesti pitänyt tehdä viikolla, joten läheskään kaikkia kisoja en ole nähnyt kokonaisuudessaan. Kaikki on kuitenkin tallennettu samoin kuin Tourin ja Vueltan aika-ajot ja taitaapa digiboksista löytyä yksi USA:n Pro Cycling Challengen aika-ajokin. Näin ollen seurattavaa riittää pitkälle syksyyn. Se on nimittäin niin, että huippujen teknikkaa ja tekemistä seuraamalla oppii aina jotain uutta ja uutta kokeiltavaa omaan tekemiseen.

Muistan aikanaan 80-luvulla, kun videonauhuri tuli taloon ja kaikki arvokisojen hiihdot piti nauhoittaa ja niitä kasetteja löytyy kaapista edelleen. Ne hiihdot tuli katsottua niin monen monta kertaa ja selostajien kommentitkin osasi jo ulkoa. Mutta tarttuipa sieltä teknisia käyttökelpoisia juttuja omaan hiihtotekniikkaan. Mieleen on eniten jäänyt Ruotsin Torgny Mogrenin niin kaunis ja taloudellinen tekniikka.

Kyllä oli muuten jäätävän kova suoritus tuo Tony Martinin aika-ajo ja millä keskarilla. Jopa Spartacus oli sen rinnalla lähes pelkkä statisti. Martinin ajo-asento oli todella upean aerodynaaminen. Toisaalta silmiin pistää positiivisella tavalla aina Cancellaran kokonaisvaltainen tekniikka, jossa esim. selkälihakset osallistuvat pyöritykseen todella voimakkaasti. Myös kadensseissa on isojakin yksilöllisiä eroja. Kovaa voi mennä niin monilla eri tekniikoilla tai sanotaanko niin kuin kuuluu, että teknisesti mennään aina oikein, mutta ajotyyleissä on eroa. Ja kyllähän Suomen Pia Sundstedtin ajo oli kaunista katseltavaa ja esim. nilkan käyttö oli hienon näköistä.

Näin siis huippuja seuraamalla saa paljon oppia myös omaan tekemiseen; ihan siis vaikka telkkarista seuraamalla. Ja tietysti, jos oikein pääsee peesailemaan huippuja niin se on varmasti vielä oikein luksusta oppimisen kannalta. Eikös se näin ollut, että Ruotsin Daniel Rickardssonkin oppi luisteluhiihdon hiihtämällä Marcus Hellnerin peesissä tuntikausia ja kilometritolkulla.

Tabataa kahvakuulalla

Kaikki Suttonin kurssilla olleet varmasti muistavat Tabata-kuntopiirin kurssin päätteeksi. 4 minuutin setti, jossa tehtiin aina 20 sekkaa kyykkyjä ja 10 sekkaa staattisessa kyykkyasennossa "palautus". Maailmalla on kahvakuulalla tehty eri kahvakuulaliikkeitä samalla setillä esim. 20 sekkaa etuheilautusta oikella kädellä...10 sekkaa palautusta... 20 sekkaa vasemmalla kädellä jne... Myös erilaiset kyykkysovellukset ja yhdistelmäliikkeet kahvakuulan kanssa ovat suosittuja ja toimivia.

Me teimme Häijään kahvakuularingillä Tabata-harjoituksen sunnuntaina. Teimme silloin 5 neliminuuttista eli 5 eri liikettä ja settien välissä 3 minuutin palautus. Äärettömän hyvä kestävyystyyppinen harjoitus. Verryttelyineen reilu puolen tunnin harjoitus.

Tabatahan on loistava harjoitus, jos aikaa treenaamiseen on vähän. Jos aikaa on vain 4 minuuttia yksikin riittävän kova liike on jo hyvä. Jos aikaa on esim. 10 minuuttia niin valitsee pari liikettä. Eli aina löytyy kehittävä sovellus. Jos joku erehtyy sanomaan, että aikaa ei ole tehdä lihaskestävyysharjoituksia niin haistakoon pitkän paskan. Aikaa on aina, jos vain on halua.

Ennätysmäärä blogipäivityksiä

Huomasin, että tämä on 112:s päivitys tänä vuonna. Viime vuonna näyttää olleen 111 kpl. On näköjään diipadaapaa tullut väännettyä jokunen rivi ja välillä jopa ihan asiaa. Katsotaan mitä diipadaapaa tänään tajunnan virta tuo mukanaan.

Aamulla lueskelin Aamulehdestä juttua Valioliigan alusta. Manchester United on aloittanut jälleen vakuuttavasti (valitettavasti). Alex Fergusonilla on todellakin maaginen tatsi, sillä osin uudistunut joukkue jyrää edelleen. Lehdessä oli hyvin kuvattu kuinka Ferguson vaatii pelaajiltaan paljon, mutta antaa heille vastineeksi koskemattomuuden ja puolustaa pelaajiaan julkisuudessa viimeiseen asti. Tästä ole esimerkkinä nuori maalivahti, joka hieman haparoivan alun jälkeen sai median arvostelun, mutta itse managerin täyden tuen ja nyt se näkyy myös maalivahdin pelissä. Vaikea kuvitella, että joku Jortikka pahimmillaan olisi tehnyt näin vaan päinvastoin eli olisi haukkunut haastetteluissa tarvittaessa vaikka maalivahtinsa. No, kyllähän Jortikkakin napsi niitä mestaruuksia, mutta sitten ote ja kultainen kosketus alkoi hiipua. Fergusonilla on taas muistaakseni 12 Englannin Valioliigan mestaruutta ja parim mestareiden liigan voittoa ym.ym. Valitettavasti vain näin kovana Liverpoolin fanina joutuu kehumaan ManU:n manageria, mutta sen verran on miehellä kovat meriitit.

Kyllä Sir Alex joskus myös hermostuu. Ferguson taisi joskus Beckhamin pelatessa ManU:ssa heittää tai ainakin yritti heittää Beckhamia kengällä; en muista niin tarkkaan lukemaani, että osuiko. Mutta kukapa ei Beckhamia joskus kengällä haluaisi heittää. Kengästä tuli mieleen, että keihäänheittäjien lajivalmentaja Hannu Kangas erosi sitten itse eli antoi itselleen kenkää ja se lienee varmasti ollut hyvä päätös. Tilalle tuli Kari Ihalainen, joka on varmasti oikea mies kokoamaan keihäsmiesten hajonneet rivit ja saamaan homma taas ammattiurheilun vaatimalle tasolle. Sinälläänhän Kangaskin on monipuolinen valmentaja, sillä hänhän sekä auttoi Pitkämäen huipulle että auttoi hänet sieltä pois. Olisko hymiön paikka :) No joo, mikäli olen oikein ymmärtänyt niin myös paljon hyvää hän on tuonut heittäjien harjoitteluun.

Se vielä valmentajista, että toivottavasti yksi tämän ajan lahjakkaimmista suomalaisvalmentajista; K-P Kyrö; saisi jälleen oikeudet valmentaa takaisin, sillä hänellä varmasti olisi vielä annettavaa hiihdolle ja kestävyysurheilulle. Jostain luin, että hän itse olis halukas niitä hakemaan vihdoin takaisin. Onhan tuomio jo ollut ihan kohtuuton. Tuon tason ammattivalmentaja ei saa harjoittaa ammattiaan edelleenkään ja samaan aikaan kaiken maailman oikeat rikolliset saavat naurettavia tuomiota. Ja K-P vain yritti tuoda suomalaisille iloa samoilla menetelmillä mitä norjalaiset, italialaiset, venäläiset, saksalaiset ja jopa ruotsalaiset. Tämän sanon dopingia tietysti millään muotoa hyväksymättä.

Kovan luokan valmentajista tuli mieleen vielä se, että harmi, kun Risto Ulmalan ja Jukka Keskisalon yhteistyö ei luonannut aikanaan pitempään. Keskisalon juoksu ei tänäkään vuonna ollut niin komiaa kuin silloin Ulmalan valmentamalla kaudella. Niin ja kukahan lienee muuten tällä kaudella ensimmäinen SM-liigan valmentaja, joka saa potkut? Se jää nähtävksi.

Näin, semmoista valmentaja-asiaa. Lähiaikoina pureudun varmaankin tulevan kauden harjoittelufilosofiaani. Sitten pitää tietty testailla ne parhaat sykemittarit tulevalle harjoituskaudelle... Jenkki, Hubba bubba, Extra ja mitä niitä kaikkia Pirkkaa ja xylimakseja onkaan :DDDD

Vitsin paikka

Jos tuo edellisen tekstin purukumisarkasmi ei oikein auennut niin kerron nyt ihan oikean vitsin, jonka kuulin tuossa männä viikolla. Melkein kaikkeahan tässä on tullut jo kirjoiteltua, mutta ei vitsejä.

Mistä tietää, että onko naisen minihame liian lyhyt vai sopivan mittainen? No, kirjoitetaan naisen vasempaan pakaraan P-kirjain ja oikeaan pakaraan X-kirjain ja pyydetään sitten naista kumartumaan eteenpäin. Jos takapuolessa lukee PIX on hame sopivan mittainen. Mutta jos siellä lukee POX on hame liian lyhyt.

Hehe...Näihin tunnelmiin...Morooo!!

Ana-kynnys -friikeille

Seuraavaksi pieni pointti anaerobisesta kynnyksestä. Perinteisesti anaerobinen kynnys on kuvannut lihaksen hapenpuutetta, joka ilmenee kuormituksessa. Tällöin veren maitohappopitoisuus nousee yli 4 millimoolin ja keuhkotuuletus sykkeen ohella lisääntyy voimakkaasti. Kuitenkin nykytiedon mukaan kuormituksen aikana maitohappoa syntyy nopeasti enemmän kuin lihakset pystyvät käyttämään, joten maitohappopitoisuus nousee ja sitä siirtyy vereen. Vereen erittyy kuitenkin maitohappoa myös ihosta, maksasta ja munuaisista. Tämän perusteella anaerobinen kynnys ei ole luotettava kuormitustason mittari eikä maitohapon määrää veressä voida rinnastaa suoraan lihaksiston anaerobiseen kynnykseen. Lienevätkö nykyiset tasotestien tulkitsijat ottaneet tämän huomioon...

Nuo nippelijutut kuitenkin vain osoituksena, että kaikkea pientä ja uutta tutkijat saavat selville. Luojan kiitos en ole itse koskaan ollut orjallisen tarkka noiden kynnysten kanssa vaikka mittaria aina pidänkin mielenkiinnosta lenkillä. Luonnollista sykevaihtelua ja intervalliahan lenkillä aina tulee ja se kuuluu asiaan. Nauratti jo nuorempana nuo mittarin orjat, jotka piipityksen mukaan pistivät nousuissa kävelyksi ym. Mittaria itse pidän tosiaan aina mukana, sillä onhan se mielenkiintoinen värkki seurantaan ym ja mm. aloittelijoille se on hyvä ohjeistamaan harjoitusvauhteja. Yleensähän aloittelevalla kuntoilijalla on tapa vetää lenkkinsä yleensä liian kovaa, jolloin pk:n sijaan kehitetäänkin vk:ta ja pitkällä tähtäimellä haukataan paskaa. Toisaalta me aikanaan 80-luvun lopulla kehiteltiin hiihtäjäystäväni Markuksen kanssa aivan riittävän hyvä sykemittari. Nimittäin purukumi. Purkka suuhun ja lenkille. Se oli peruskestävyyttä, kun pystyi normaalisti puremaan; vauhtikestävyyttä, kun vähän pätki; maksimikestävyyttä, kun ei enää pystynyt puremaan ja maksimi oli saavutettu, jos se purkka sattui menemään nielulle tai putosi suusta. Ihan toimiva systeemi edelleen... taidan ottaa taas käyttöön. Purkan mukaan lenkkivauhti ja muuten mittari mielenkiinnosta rintaan niin saa sitten määrät laskettua helposti :)

Tuossa viikolla moitiskelin hieman rullaluistelun kilpailukalenteria ja kehuin sen muistuttavan Keskustan presidenttiehdokaslistaa. Kevään korvilla siellä kalenterissa nimittäin taisi olla vain kesäkuussa kilpailtava Forssan Suvi-ilta (Väyrynen). Suvi-iltahan pitää jääräpäisesti kiinni rapistusvasta reitistään sen kummemmin uudistumatta tai haluamatta uudistua sekä pitää itseään parhaana ja kauneimpana rullistapahtumana Suomessa (Väyrynen).

Huomenna on sitten ihan turha tulla tänne notkumaan ja odottelemaan uusia tekstejä. En mä huomenna ehdi mitään kirjotella... on parempaakin tekemistä :D

Kesän väreistä hiljalleen syksyn väreihin

Päästetään lukijat nyt helpommalla ja laitan tänään vain yhden kuvan :) Noita tuli räpsittyä sunnuntaina, kun Kasperin kanssa oltiin katsomassa maastopyöräkisoja ja odoteltiin pyöräilijöitä tulevaksi. Ei mikään taiteellinen malliotos, mutta huomaapa siinä jo hiljalleen kesän muuttumisen syksyksi ja syksyn väreihin.

Palloilumaa Suomi

Suomen lentopallomaajoukkue aloittaa näillä hetkillä pelinsä Sloveniaa vastaan. Jos Suomi voittaa niin se kohtaa huomenna puolivälierässä Mauro Berruton valmentaman Italian. Toivottavasti peli on yhtä upeaa katseltavaa kuin maanantain 3-0 -voitto Belgiasta; peli, joka piti voittaa 3-0 jatkopelien varmsistamiseksi ja sen Suomi teki. Pakkovoitto, jonka Suomi myös otti, aika harvinaista herkkua suomalaisessa palloilukulttuurissa. Mutta hyvä niin, onhan sellaisia esityksiä odotettukin.

Koripallon EM-kisoissa Suomen tuhkimotarina päättyi, mutta Suomihan eteni paljon pitemmälle kuin ehkä odotettiinkaan ja monen kovemman koripallomaan taival päättyi jo aiemmin. Suomi esitti ajoittain todella huikeita otteita ja kesän voittosaldo on jotain todella hienoa ja harvinaista herkkua. Ja näyttää koripallon suhteenkin siltä, että tämä ei ole vain hetken huuma vaan jatkuvuutta ja menestystä on tiedossa jatkossakin.

On todella siistiä, että Suomi menestyy nyt myös oikeasti isoissa palloilulajeissa, luonnollisesti jalkapalloa lukuunottamatta :) Viime vuosina menstystähän on tullut lähinnä näissä palloilun marginaalilajeissa kuten sähly ja jääkiekko. Toivottavasti lento- ja koripallon menestys tuo sponsoreita ja näkyvyyttä sekä junioreita enemmän myös näille lajeille. Tällä hetkellähän esim. jääkiekko imuroi sponsorirahaa kohtuuttoman paljon ja silti siellä on myös taloudellista huonosti hoidettuja eli yli varojensa eläneitä seuroja. Onhan hyvä kiekkomatsi ihan hyvää ja joskus jopa urheilullista viihdettä, mutta kyllähän se näin on, että joku marraskuisen tiistai-illan Tappara-Saipa -pelistä peritty 30€ on aika lailla kohtuuton useimmiten viihdearvoonsa nähden... joskus jopa ylihintaista paskaa :) Mutta eipä haukuta liikaa, onhan kiekko ihan ok viihdettä ja itsekin siellä kymmenen vuotta jokaisen kotipelin kävin tsiigaamassa ja ehkäpä joskus taas käyn samaan malliin, tiedä häntä.

Lentopallosta puheen ollen meidän kaupungin Valepalla on sellainen nippu kasassa, että viime kauden SM-hopea saattaa hyvinkin kirkastua, on se ainakin yksi suurimpia ennakkosuosikkeja. Joukkueen vanha runko, loistava valmennus ja pari todella kovaa uutta, kotimaista vahvistusta tyyliin Olli Kunnari ja Joni Mikkonen luovat vahvan pohjan menestykselle. Jännityksellä seurataan miten käy ja ehkäpä minutkin nähdään jopa katsomassa paria peliä.

Taas terveen kirjoissa

Toissa viikon verikokeessa leukosyytit olivat huikeat 19,8 eli joku todella ärhäkkä bakteeri siellä jylläsi. Antibiootit kuitenkin olivat purreet ja perjantain verikoe näytti leukkareitten osalta jo alle 9 lukemia eli normaalirajoissa kovastikin. Muutoinkin olo alkaa olla ihan ok eli normaali. Myöhemmin syksyllä pitää tosin mennä sinne allergiatestiin. Nyt tuli kuitenkin pidettyä parin viikon palauttava jakso näin pakkolevon merkeissä. Kroppa huutaakin jo harjoittelua ja harjoittelun pariin palasin tänään tunnin kevyen sisäpyöräilyn merkeissä.

Hiihtokauden suhteen oli viime kevään aikana kovia suunnitelmia. Katsotaan nyt niitä sitten. Hiihtoa tulen pitämään kuitenkin ohjelmassa toivottavasti hyvälumisen talven myötä paljon. Sehän on kuitenkin loistavaa treeniä ensi kesän pyöräilykautta varten. Hiihtokilpailuja katsotaan nyt tilanteen mukaan. Suksikalustoa oli tarkoitus hankkia ja uusia mahdollsia kisailuja varten, mutta taisipa hiihtokaluston uusimiseen budjetoidut rahat hurahtaa tuon tempopyörän hankkimiseen :) Mutta katsotaan nyt vieläkö vanhat kapulat saisi kulkemaan niin, että kisoihin niillä voisi lähteä. Toivottavasti.

Ensi kesän tavoitteet on tietysti tempokisoissa ja mastercupin tempokisat on tarkoitus kiertää koko lailla kaikki. Ja viikkotempot tietysti kuuluvat ohjelmaan etenkin hyvinä harjoituksina. On muuten Pyöräilyunionin alustavassa kilpailukalenterissa 2012 jo hieno määrä kisoja. Näinhän se tietysti kuuluukin olla. Tämä kausi loppui osaltani pari viikkoa liian aikaisin, joten sitäkin suuremmalla intohimolla odottelen jo ensi kesää. Ja etenkin myös sen vuoksi, että se vauhdin hurma jota pääsin kokemaan elokuussa upean ja oikean aika-ajopyörän kanssa oli jotain aivan huikeaa ja sitä haluaa lisää :)

Rullaluistelua en kuitenkaan meinaa unohtaa. Viime talven treenailin tähtäimessä rullaluistelu. Masters-EM jäi sitten keväällä sattuneista syistä väliin. Samaan aikaan keväällä Luisteluliiton kilpailukalenteri näytti samalta kuin nyt Keskustan presienttiehdokkaiden lista. Kyllä se vie motivaatiota motivoituneemmaltakin kaverilta, jos ei ole kisoista tietoakaan. Itselle kun tuo kilpaileminen on kuitenkin innoituksen ja ihtohimon lähde. Samaan aikaan pyöräily ja tempokisat veivät mukanaan. Näinpä rullaluistelukesä jäi osaltani torsoksi.

Rullaluistelun sarallekin on kuitenkin vielä mielenkiintoa. Tavoitteet sillä saralla ovat täyttymättä. En ole päässyt siihen vauhtiin teknisesti enkä kunnon puolesta, johon tunnen pystyväni eli voisko sanoa niin, että en ole oppinut luistelemaan niin kuin kuntoni edellyttäisi. Siihen haluan vielä joskus pystyä. Ja jos jossain vaiheessa kehittyy taas joku tuollainen Le Mans 2008 -tyylinen projekti niin olen ehdottamasti mukana. Samoin jos joskus Finnish Inline Cupista kehittyisi taas jotenkin kiehtovampi ja hyviä kisoja sisältävä kisasarja olen kyllä mukana. Mutta tällä nykyisellä konseptilla se ei voi vähempää kiinnostaa. Rullaluistelun tulen kuitenkin pitämään harjoitusohjelmassani edelleen mukana...onhan sekin kuitenkin niin mukavata. Ja jos talven treenaan päätavoitteena se, että pyörä kulkee ensi kesänä niin se ei poissulje sitä etteikö luistimillakin pääse välillä kovaa saatika talvella suksilla ja etteikö kahvakuula heiluisi iloisesti. Eli Multisporttia ja liikunnallista elämäntapaa jatkossakin!!

Tampereen velodromi

Kyllähän Tampereeltakin velodromi löytyy; tosin se ei ole enää ihan parhaassa iskussaan :)

Maastopyöräilyn SM-kisat maratonmatkoilla

Kun tätä penkkiurheilua on tullut nyt harrastettua oikein urakalla niin kävinpä seuraamassa Tampereen Lamminpään maastoissa ajettua maastopyöräilyn maratonmatkojen SM-kisaa. Hienoa oli meno ja kärjen vauhti myös kovaa. Voittajaksi ajoi tiukan kisan jälkeen TWD-Länkenin Jussi Rossi ennen CC Picaron Olli Miettistä. Kolmas oli Juha Kangaskokko. Voittoaika oli 60 km:n matkalla 2.12.54. Alla muutama kuva kisoista.

Päivän lampaat ja leijonat

Päivän leijonia ovat luonnollisesti Suomen koripallomaajoukkue ja nipin napin Suomen miesten yleisurheilumaajoukkue. Lentopallomaajoukkue taisteli urhoollisesti, mutta tappion myötä ei ole kuitankaan asiaa päivän leijonaksi.




Päivän lampaita ovat sitten murskatappion kärsineet Suomen naisyleisurheilijat

Päivän kalkkuna

Olkoon tämä kaunis eläin kunnianosoituksena sille ruottalaisella juoksijalle, joka ei pysy pystyssä kevyessä 800 metrin painimaaottelussa. Varmaan kitisevät vielä protestin ja selviävät siitä keskarin näytöstäkin kuin kalkkuna veräjästä. Jos painimahan ruvetahan niin se pitää kestää kuin mies eikä kuin kalkkuna :)

Pirkanmaan alueen aika-ajon mestaruuskilpailut

Lääkäri ei antanut vielä lupaa kilpailla sairastelujen jälkeen, mutta kävinpä kuitenkin katsomassa, kun poijjaat ajoivat Pirkanmaan alueen aika-ajon mestaruuksista. Kovin oli vaan vähänlaisesti osanottajia. Lieneekö liian moni jo lopettanut kautensa vai pelottiko kurja keli. En tiedä, mutta ihmetellä täytyy. Itse ainakin terveenä olisin innolla vetämässä :)


Yllä olevassa kuvassa ajaa Koiviston Iskun Tommi Martikainen, joka otti viime viikonloppuna SM-tempossa pronssia ja nytkin vauhti oli niin kova, että mies ehti osaksi jo ulos kuvasta :)


Ollilan Jari Kaupin Kanuunoista taitaa olla ensi kaudella meidän seuran miehiä.


Stormin Teräksen nelivitonen Rauno Koski veti hienosti myös EM-triathlonissa Tampereella jokunen viikko sitten.


Pertti Mörö M50, Tampereen Pyörä-Union


Marco-Tapio Niemi 16v, Tampereen Yrityksen lahjakkuus ja toisen polven pyöräilijä.

Aktiivinen kohdevenyttely

Venyttelyn hyödyistä ja toisaalta jopa vaaroista on aika ajoin kiivastakin väittelyä ja erilaisia tutkimustuloksiakin. Parin viime vuoden aikana perinteisten staattisten ja pitkien venytysten hyödyistä on esitetty hyvin kriittisiäkin mielipiteitä. Esimekiksi suorituksen jälkeiseen lihaskipeyteen ei nykytutkimusten mukaan venyttelyllä ole mitään vaikutusta. Tämä pitää kyllä omasta mielestänikin täysin paikkaansa, sillä siitä on omakohtaisiakin kokemuksia. Lisäksi esim. kovaan harjoitukset yhdistetyt pitkät venytykset saattavat altistaa myös krampeille.

Aktiivinen kohdevenyttelyä on tuotu etenkin urheilu- ja kuntoilupiireissä paljonkin esille viime aikoina. Aktiivisessa kohdevenyttelyssä lihasta venytetään enintään 2 sekuntia ja venytys toistetaan rauhallisesti 8-10 kertaa. Lihas voidaan viedä ensin aktiivisesti lähelle ääriasentoa ja loppuvenytys tehdään passiivisesti esim. kädellä tai remmillä auttaen riippuen mitä lihasta venytetään. Rento lihas venyy tehokkaasti ja turvallisesti, koska venytystä ei viedä kipurajalle saakka. Toistojen tahtiin tehty hengitys kiihdyttää lihasten hapen saantia ja aineenvaihduntaa. Näitä voidaan myös tehdä heti rasittavan liikunnan jälkeen, koska lyhyt, rauhalliset venytykset eivät vahingoita kudoksia.

Aktiivisen kohdevenyttelyn etuja puolustettaan myös sillä, että staattiset, pitkät venytykset laukaisevat jo 2-3 sekunnin jälkeen liialliselta venytykseltä suojaavan venytystysrefleksin. Sen vuoksi lihas jännittyy ja vastustaa venyttämistä, mutta vähitellen lihas kuitenkin väsyy tästä ja antaa periksi. Ponnistellessaan venytystä vastaan lihas kuluttaa energiavarastoaan jännittyneessä tilassa, jolloin lihaksen hapensaanti heikkenee ja tästähän seuraa lihaksen väsyminen ja kipeytyminen. Tämän teorian mukaan urheilijan suorituskyky heikkenee ainakin joksikin aikaa venyttelyn jälkeen.

Itse olen kesän aikana kokeillut jonkin verran aktiivista kohdevenyttelyä ja kokemukset ovat olleet jopa yllättävänkin positiivisia. Lihakseen tulee mukava lämmin tunne, mutta kuitenkin niin, että lihaksen vireystila tuntuu hyvältä ja toisaalta niin, että lihas ei tunnu "liian" rennolta tai väsyneeltä. Elokuussa tein ennen jokaista tempopäivää venyttelyä kohdenvenyttelyn ohjeiden mukaan eikä siitä ainakaan haittaa ole ollut, päinvastoin. Etenkin nopeutta tai räjähtävää voimaa tarvitsevien urheilijoiden ei tule koskaan tehdä pitkiä venytyksiä ennen suoritusta. Mutta olen sitä mieltä, että ei myöskään kestävyysurheilijoiden. Näitä tietysti kannattaa kunkin kokeilla omalla kohdallaan.

Erlaisia teorita ja uusia tuulia tulee ja menee. Pitkäkestoisia venytyksiä kannattaa tietysti tehdä ja niillä on paikkansa esim. liikkuvuuden lisäämisessä. Toisaalta tällä kohdevenyttelyn teorialla on urheilun ja kuntoilun saralla omat vahvat puolensa. Ja se on myös saanut omat vahvat puolustajansa kuten urheilulääkäri Harri Hakkaraisen ja fysioterapeutti "guru" Jarmo Ahosen. Mutta suosittelen kokeilemaan eli kertauksena VENYTETÄÄN 2 SEKUNTIA JA TOISTETAAN VENYTYS 8-10 KERTAA. Ja mitkä ne hyödyt olivatkaan: nopeuttaa palautumista, voidaan tehdä ennen kilpailua ja harjoitusta, lievittää lihaskipuja, varmistaa laajat liikeradat, tehostaa voimankäyttöä ja lihasten suorituskykyä sekä ehkäisee vammoja. Kokeile ihmeessä!

Mielenkiintoisen näköisiä tapahtumia euroopassa

Eilen tuossa surffailin ja tsekkailin erinäisiä kuntoilutapahtumia pyöräilyn saralla tuolla euroopassa. Vastaan tuli mm. Mallorcan ympäriajo kuntoilijoille. 312km matka ja aikaa suorittamiseen on korkeintaan 14 tuntia. Yksi messevän näköinen vuori alkumatkasta ja toinen kohtalainen mäki, mutta muutoin aika inhimillistä korkeuskäyrää. Voisi olla hieno käydä joskus vetämässä. Nettisivutkin löytyy: www.mallorca312.com.

Sitten löytyy ammatilaisten klassikkokisojen versioita kuntoilijoille. Esim. Paris-Roubaix; www.parisroubaixchallenge.com. Myös Flanderin kierroksesta löytyy oma versio kuntoilijoille: www.rondevanvlaanderen.com. Löytyypä niitä vaikka kuinka, mutta näistä voisi löytyä joskus mukava tavoite käydä ajamassa. Mutta nyt on tavoite kuitenkin jo ensi kesänä mennä aika-ajossa kovaa ja kehittyä siinä niin, että jossain viiskymppisissä voi taistella jopa SM-mitaleista. Pitkän tähtäimen tavoite :)

Aika-ajomiehiä mä olen. Siinä on sitä jotain kiehtovaa ja armotonta, mies ja kello, yksin aikaa vastaan. Se ei ole "aurinkokansimiesten" laji. Se on varmasti myös luonnekysymys ja tällaiselle yksinäiselle sudelle ja turbodieselille tempojutut ovat kuin tehtyjä. Tottakai ensi kesänä, jos mastercupissa haluaa pärjätä niin joutunee myös maantiekisoja käymään kokeilemassa, mutta eiköhön niihinkin opi ja rohkaistu menemällä rohkeasti mukaan. Muten kuten sanottu tempo on mun laji ja niitä tulen kiertämään ensi kesänä paljon. Niin ja tempoissa ei paljon taktikoida, kun taas maantiekisoissa sitä aina on ja tietty varmaan kuuluukin olla, mutta kuten tiedetään niin mun mielestä taktikointi on jos ei nyt kuvottavaa niin en ainakaan liiemmin siitä pidä. Mä tykkään mennä kovaa enkä kikkailla. Kyllähän se, jos jossain kotimaan rullakisan kahden hengen kärkiporukassa ruvetaan kikkailemaan ja valehtelemaan jostain nivuskivusta ja kohta kuitenkin mennään kuin viitapiru, niin en oikein tiedä, että itkeäkkö vai nauraa. Toisaalta penkkiurheilijana taktisten kuvioiden seuraaminenn esim. ammattipyöräilyssä on hyvinkin kiehtovaa. Siksihän ne ovat myös niin mielenkiintoista seurattavaa.

Niin ja asiasta toiseen, merkkejä tuoreesta mykoplasmasta ei multa löytyny. Se näkyi, että jossain vaiheessa olen ilmeisesti sen sairastanut, mutta siitä voi olle vuosi tai kymmenen. Myöskään allergiavasta-aineet eivät olleet koholla. Mutta lääkäri haluaa nyt loppuviikolla uuden verikokeen, jotta näkee, että onko antibiootti purrut. Leukosyytithän olivat selvästi koholla. Tuntuu ainakin, että on purrut eli olo on jo parempi.

Viikon loppukevennys: Villisika

Oi, jospa olisin saanut olla mukana

Jotenkin tämä päivä muistutti maaliskuun ensimmäistä sunnuntaita. Silloinkin vitutti vähintäänkin yhtä paljon. Silloinhan en poskiontelontulehduksen takia voinut osallistua Pirkan hiihtoon ja silloinhan oli varsin mahtava lentokeli ja hieno ilma. Tänäänkin oli varsin hieno keli ja piti olla ajamassa TdH, mutta enpäs ollutkaan akuutin keuhkoputkentulehduksen takia. Ja kaiken lisäksi, kun mies oli ainakin alkuviikosta todella hyvässä pyöräilykunnossa; olisi varmaan ollut ilo vetää. Mutta toisaalta mitäs näistä; aivan turha murehtia. Joskus vituttaa jokin ja joskus taas ei ja pääsääntöisesti ei. Kisojahan tulee ja menee. Sen verran nyt tuli vaan lisävaivaa, että osallistumismaksun palautusta joutuu oikein kirjallisesti hakemaan :)

Ihan mielenkiinnosta piti tietysti tutkia heti tuloksia ja käydä tsekkaamassa fillarifoorumista tuoreimmat kommentit. Hyvin samaan aikaan kärki veti kuin viime vuonnakin. Carlström näytti jääneen kakkoseksi. Kasoja kuullostaa olleen vähemmän kuin viime vuonna ja kaikin puolin näyttää olleen hyvä meininki ja tunnelma kohallaan eli hyvä niin.

Hyvä malli on myös se, että nyt tosiaan tutkitaan näitä mun sairastelujen syitä. Allergiatestiin menoa joudun nyt vaan sen verran odottelemaan, että olen parantunut tästä taudista ja sitten äkkiä testiin ennen kuin uusi tauti iskee :D Allergia on yksi mahdollinen syy. Toisaalta mun maksimaalinen ulospuhallusarvo on keskiarvoa heikompi eli onko se nyt PEF. Mutta se voi olla jotain rakenteellista, koska jo aiemmin on todettu, että mun keuhkojen tilavuus on hyvä, mutta ulospuhalluksessa käyrä on loiva, mutta pitkä. Eli tosiaan ensimmäisen sekunnin ulospuhallus on heikohko. Mutta eiköhän ne tästä selviä. Mutta sinällään onhan tämä ollut poikkeuksellista, koska aikaisemmin on ollut yleensä yksi tauti vuodessa ja nyt on ollut kesän aikana jo useampi...tai sitten se on vain sattumaa, huonoa tuuria tai sitten pitää pitää mennä sinne peilin eteen ja katsoa onko jossain asioissa kuten ravinto, lepo, työkuormitus ym. kehitettävää. Varmaan onkin ja niitä pitää miettiä ja sitten taas lite bättre jatkossa :)

Olihan muuten miehevä seinä Vueltassa, mahtavaa! Ja olihan meilläkin Häijäässä taas mahtava kahvakuulacircuit, itse toimin nyt vain piiskurina ja porukat tsemppas mahtavasti! Huomenna taas töihin, sekin on mahtavaa...riittikin jo toi makaaminen.

Nostalgiapäivitys

En olekaan pitkiin aikoihin tsekannut, että miten tuli treenattua tänä kyseisenä päivänä joskus silloin 80-luvulla. Nyt kuitenkin pieni vilkaisu tähän päivään vuonna 1986 ja 1987.

3.9.1986:
aamupäivä: Rullahiihto 1.20h. P reipas n. 20km
iltapäivä: Cooperin testi 3550m ja verryttelyjuoksut n. 2km alle ja päälle

3.9.1987:
aamupäivä: Rullahiihto 2.10h. V n. 38km -sis. 45min. VK-tasolla
iltapäivä: Sauvarinne 1.20h. (20x2,5min) + juoksu+kävely 1.10h. yhteensä 2.30h.

Takaisin tähän päivään. On ollut kyllä hienoja kisoja yleisurheilun MM-kisoissa ja etenkin kenttälajeissa todella jännittäviä ja upeita kisoja. Viimeisiin suorituksiin asti on saatu jännittää. Etenkin eilen jäi mieleen naisten keihäs ja miesten kuula. Nyt näyttää sama linja jatkuvan. Tavallaan hienoa, että kenttälajit nousevat esille, koska ne tahtovat jäädä noissa timanttiliigan jäniszembaloissa juoksulajien varjoon. Ja nyt jatketaan kisojen kyttäämistä :)

Movescountin kertomaa elokuulta

Movescount kertoo, että elokuussa tuli ulkoiltua jälleen jonkun verran päälle 30 tuntia.

Pyöräily 29.18.05 ja kilometreinä 799,3km
Maastopyöräily 2.21.03 ja kilometreinä 45,8km
Voimaharjoitus 2.07.47
Juoksu 1.33.05 ja kilometreinä 13,51km

Yhteensä 35.20.08 ja kilometrit yhteensä 858,6km

Kuukauden keskisyke harjoituksissa 129. Harjoituksista 1.45h tasolla erittäin kovaa, 2.33 tasolla kovaa ja 3.37 tasolla reippaasti eli karkeasti VKI-, VKII- ja MK-tasolla harjoittelusta on 7h.55min. Sehän tarkoittaa yli 20% määrää, joka taas on meikäläiselle, vanhalle pk-jäärälle, paljon :D

Se on sukuvika, kun pyöräily kiinnostaa

Näin sairaslomalaisena on aikaa lueskella enemmän kuin normaalisti. Käteen sattui Nivalan Urheilijoiden 80-vuotis historiikki "Tuiskulasta olympian kentille". On muuten hyvä ja mielenkiintoinen opus ison yleiseuran menneistä vuosista. Minun perhe ja suku on ollut voimakkaasti mukana Nivalan Urheilijoiden toiminnassa ja äitini on edelleen. Pappa oli seuran puheenjohtana 1953-1962.

Pappa eli äitini isä; Otto Viljamaa; oli kova pyöräilymies ja hänen voidaan sanoa olevan NU:n pyöräilyn uranuurtaja. Hän oli perustamassa Nivalaan pyöräilyjaostoa sodan jälkeen 1945. Hän myös kilpaili aktiivisesti parikymmentä vuotta ja kovimpina saavutuksina Suomen Pyöräilyliiton veteraanimestaruus vuonna 1952 sekä kaksi SM-pronssia. 1950-luvulla laji eli Nivalassa todellista kulta-aikaa, jolloin seuran riveissä kilpaili useita SM-tason pyöräilijöitä. Papan harjoittelusta oli esim. maininta, että tavallinen päivälenkki oli useinkin 130km reitin kiertäessä Nivalasta, Haapavedelle ja Oulaisiin, sieltä Ylivieskaan ja takaisin Nivalaan. Hän elätti itsensä muurarina ja kaikki työmatkat hän teki myös pyörällä. Eli reenattu on...

Mielenkiintoinen artikkeli oli myös huhtikuulta 1950 pyöräilyn kehityksestä Nivalasta. Siinä oli myös mainittu seuran epäviralliset ennätykset kesän 1950 alkaessa. Kaksi niistä oli myös Oton nimissä eli 10 km:n maantieajo 15.53 sekä 50 km:n maantieajo 1.28.08. Ihan ok vauhtia on tuupattu silloin ja sen aikaisilla vehkeillä ja maanteillä. Nivalan pyöräilyn kovin äijä lienee ollut Unto Hautalahti, joka edusti Suomea myös Rooman Olympiakisoissa 1960. Pyöräily elää ja voi ihan hyvin Nivalassa edelleenkin, mutta ne todelliset kulta-ajat olivat silloin 1950- ja 60-luvuilla. Omasta suvustani äidin veli ajeli myös piiritasolla hyvin ja osallistui jokusen kerran myös SM-kisoihin veteraanisarjoissa.

Näin ollen ei se nyt liene ihme, että minuakin alkoi tuo pyöräily kiinnostamaan ennemmin tai myöhemmin. "Sukurasitteen" mukaan pyöräilyähän minun olisi kuulunut alkaa harrastamaan jo aikoja sitten. Itse vain aikanaan nuorena olin enemmän kiinnostunut hiihdosta ja yleisurheilusta enkä pyöräilystä. Pyöräily oli vain hyvää kesäharjoittelua hiihdolle. No nyt siitä on kuitenkin kehkeytymässä se ykköslaji omalla kilpakuntoilu-urallani. Eli täältä tullaan ensi kesän tempoajot ja Mastercupin osakilpailut.

Tälläista "keihäsmenestystä" saattoi odottaakin

Yksi suomalainen keihään finaalissa, ainahan siellä vähintään kaksi on ollut, mutta nyt ei ole. Mutta kyllähän tätä saattoi odottaakin. Koko keihäskesä on ollut Suomessa onnetonta räpeltämistä. Tulostaso heikkenee vuosi vuodelta. Yhden maailman lahjakkaimman keihäsmiehen tulostaso heikkenee myös vuosi vuodelta. Mies, joka 2005 ja 2006 heitteli ysikymppisiä solkenaan ei ole heittänyt sellaisia kaaria enää vuosiin. Ja nyt yli kasikymppisiä ei ole tullut enää kesäkuun jälkeen. Ja sellainen mies piti sinne väkisin saada.

Sanoin heti valintojen jälkeen, että väärin meni. Vastakkainasettelu Ruuskasen ja Lehtolan kesken oli ihan perseestä. Keskutelua olisi pitänyt käydä Pitkämäen ja Lehtolan valinnan kesken. Mutta eiköhän herrojen pitänyt utopistinen mitalinkiilto silmissä puhua Pitkämäki kisoihin mukaan. Mutta tämmösiä ne on. Tuolla mies tv:ss- selittää, että ei painostettu. No joo, ehkä ei painostettu, ehkä vaan "painostettiin"...siinähän on vissi ero. Mannion suhteen voi tietysti sanoa, että aika lailla sinne normimitoille hän heitti, mutta nyt oli vaan kaiken maailman Uusi-Seelantilaista ym, jotka heittivät yllättävän pitkälle. Tosin venymistä ei Manniollakaan tullut lainkaan. Ruuskanen heitti kesän tasoonsa nähden jopa hyvin. Mutta on se taso tosiaan luvattoman heikko.

Entä tiedä tuosta keihäsvalmennuksesta mitään, mutta semmonen tunne mulla on ollut jo pitkään, että semmonen kikkailun maku siinä on. Raaka työnteko ja samalla suuret heittomäärät lienevät tuntematon käsite. Pitkämäen suhteen saivat tietysti mykoplasmasta hyvän syyn, jonka taakse mennä. Mutta totuushan on tosiaan se, että tulostaso ja esim. kymmenen parhaan heiton keskiarvo on vuosittain tullut alas kuin se kuuluisa lehmänhäntä. No tästä voi tietysti päätellä, että Pitkämäki ei ole koskaan ollut mun suosikkiurheiljoita. Toisin kuin esim. joidenkin toimittajien; tyyliin Jari Porttila; jotka suorastaan jumaloivat Pitkämäki/Kangas -parivaljakkoa. Toivottavasti kuitenkin löytävät sen hukassa olevan viisasten kiven valmennukseensa, jotta lahjakkuus ei jäisi vain yksinkertaiseksi maailmanmestariksi.

Muutoin itse kisat ovat jääneet hieman huonolle katsomiselle. Eihän huonompia aikoja tv:n kyttäämisen kannalta arkisin voi olla kuin aamuyö ja keskipäivä. Mutta se mitä olen koosteita nähnyt niin hienoja taisteluita ja kisoja on ollut. Tänään tosin näin koko iltapäivän, kun olen maannut kuumeessa kotona. Ehkä eniten jäi mieleen esteissä Kemboin uskomaton rytminvaihdos parisataa metriä ennen maalia, se oli jäätävä. Hammasrautoja on muuten näkynyt aiempaa vähemmän, mutta onhan siellä semmosia kroppia, joita ei välttämättä jossain vaiheessa uraa ole rakennettu pelkillä proteiineilla, aminohapoilla ja purkkikreatiinillä :) Mutta turhapa semmosia on miettiä ja tuhlata siihen energiaa, urheilu sinällään on jo aina hienoa katsottavaa.

Niin ja tosiaan mun tempokausi taisi päättyä tähän viikkoon. Nyt sieltä tuli sitten se kuume ja nyt oli yrittäjänkin pakko jo rauhoittua ja vetäytyä lepäämään. Samallapa pääsin sitten tänään lääkäriin ja verikokeisiin, 5 putkea ottivat, joten nyt tutkitaan oikein kunnolla. Tour de Helsinki jää siis väliin ja samalla varmastikin aika-ajon aluemestaruuskisat ensi viikon torstaina, joihin olisin kyllä muutenkin lopettanut kauteni. Mutta ei auta kitistä, kyllähän mä virheitä tein, kun vedin niitä tempoja enkä ollut sataprosenttisen terve. Mutta nyt tosiaan ollaan petin pohjalla, vedetään antibiootteja, levätään ja katellaan kisoja. Huomenna tullee jo jotain verikokeiden tuloksia. Näillä mennään :)