Tämä on JiiPeen oma blogi, joka sisältää sekalaisia kuvia ja ajatuksia urheilusta, harjoittelusta...ja...elämästä

perjantai 2. syyskuuta 2011

Se on sukuvika, kun pyöräily kiinnostaa

Näin sairaslomalaisena on aikaa lueskella enemmän kuin normaalisti. Käteen sattui Nivalan Urheilijoiden 80-vuotis historiikki "Tuiskulasta olympian kentille". On muuten hyvä ja mielenkiintoinen opus ison yleiseuran menneistä vuosista. Minun perhe ja suku on ollut voimakkaasti mukana Nivalan Urheilijoiden toiminnassa ja äitini on edelleen. Pappa oli seuran puheenjohtana 1953-1962.

Pappa eli äitini isä; Otto Viljamaa; oli kova pyöräilymies ja hänen voidaan sanoa olevan NU:n pyöräilyn uranuurtaja. Hän oli perustamassa Nivalaan pyöräilyjaostoa sodan jälkeen 1945. Hän myös kilpaili aktiivisesti parikymmentä vuotta ja kovimpina saavutuksina Suomen Pyöräilyliiton veteraanimestaruus vuonna 1952 sekä kaksi SM-pronssia. 1950-luvulla laji eli Nivalassa todellista kulta-aikaa, jolloin seuran riveissä kilpaili useita SM-tason pyöräilijöitä. Papan harjoittelusta oli esim. maininta, että tavallinen päivälenkki oli useinkin 130km reitin kiertäessä Nivalasta, Haapavedelle ja Oulaisiin, sieltä Ylivieskaan ja takaisin Nivalaan. Hän elätti itsensä muurarina ja kaikki työmatkat hän teki myös pyörällä. Eli reenattu on...

Mielenkiintoinen artikkeli oli myös huhtikuulta 1950 pyöräilyn kehityksestä Nivalasta. Siinä oli myös mainittu seuran epäviralliset ennätykset kesän 1950 alkaessa. Kaksi niistä oli myös Oton nimissä eli 10 km:n maantieajo 15.53 sekä 50 km:n maantieajo 1.28.08. Ihan ok vauhtia on tuupattu silloin ja sen aikaisilla vehkeillä ja maanteillä. Nivalan pyöräilyn kovin äijä lienee ollut Unto Hautalahti, joka edusti Suomea myös Rooman Olympiakisoissa 1960. Pyöräily elää ja voi ihan hyvin Nivalassa edelleenkin, mutta ne todelliset kulta-ajat olivat silloin 1950- ja 60-luvuilla. Omasta suvustani äidin veli ajeli myös piiritasolla hyvin ja osallistui jokusen kerran myös SM-kisoihin veteraanisarjoissa.

Näin ollen ei se nyt liene ihme, että minuakin alkoi tuo pyöräily kiinnostamaan ennemmin tai myöhemmin. "Sukurasitteen" mukaan pyöräilyähän minun olisi kuulunut alkaa harrastamaan jo aikoja sitten. Itse vain aikanaan nuorena olin enemmän kiinnostunut hiihdosta ja yleisurheilusta enkä pyöräilystä. Pyöräily oli vain hyvää kesäharjoittelua hiihdolle. No nyt siitä on kuitenkin kehkeytymässä se ykköslaji omalla kilpakuntoilu-urallani. Eli täältä tullaan ensi kesän tempoajot ja Mastercupin osakilpailut.

Ei kommentteja: