Pyöräilyn maailmanmestaruuskisojen aika-ajoja on tullut viikolla jo tuntikaupalla. Töitäkin on luonnollisesti pitänyt tehdä viikolla, joten läheskään kaikkia kisoja en ole nähnyt kokonaisuudessaan. Kaikki on kuitenkin tallennettu samoin kuin Tourin ja Vueltan aika-ajot ja taitaapa digiboksista löytyä yksi USA:n Pro Cycling Challengen aika-ajokin. Näin ollen seurattavaa riittää pitkälle syksyyn. Se on nimittäin niin, että huippujen teknikkaa ja tekemistä seuraamalla oppii aina jotain uutta ja uutta kokeiltavaa omaan tekemiseen.
Muistan aikanaan 80-luvulla, kun videonauhuri tuli taloon ja kaikki arvokisojen hiihdot piti nauhoittaa ja niitä kasetteja löytyy kaapista edelleen. Ne hiihdot tuli katsottua niin monen monta kertaa ja selostajien kommentitkin osasi jo ulkoa. Mutta tarttuipa sieltä teknisia käyttökelpoisia juttuja omaan hiihtotekniikkaan. Mieleen on eniten jäänyt Ruotsin Torgny Mogrenin niin kaunis ja taloudellinen tekniikka.
Kyllä oli muuten jäätävän kova suoritus tuo Tony Martinin aika-ajo ja millä keskarilla. Jopa Spartacus oli sen rinnalla lähes pelkkä statisti. Martinin ajo-asento oli todella upean aerodynaaminen. Toisaalta silmiin pistää positiivisella tavalla aina Cancellaran kokonaisvaltainen tekniikka, jossa esim. selkälihakset osallistuvat pyöritykseen todella voimakkaasti. Myös kadensseissa on isojakin yksilöllisiä eroja. Kovaa voi mennä niin monilla eri tekniikoilla tai sanotaanko niin kuin kuuluu, että teknisesti mennään aina oikein, mutta ajotyyleissä on eroa. Ja kyllähän Suomen Pia Sundstedtin ajo oli kaunista katseltavaa ja esim. nilkan käyttö oli hienon näköistä.
Näin siis huippuja seuraamalla saa paljon oppia myös omaan tekemiseen; ihan siis vaikka telkkarista seuraamalla. Ja tietysti, jos oikein pääsee peesailemaan huippuja niin se on varmasti vielä oikein luksusta oppimisen kannalta. Eikös se näin ollut, että Ruotsin Daniel Rickardssonkin oppi luisteluhiihdon hiihtämällä Marcus Hellnerin peesissä tuntikausia ja kilometritolkulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti