Yksi suomalainen keihään finaalissa, ainahan siellä vähintään kaksi on ollut, mutta nyt ei ole. Mutta kyllähän tätä saattoi odottaakin. Koko keihäskesä on ollut Suomessa onnetonta räpeltämistä. Tulostaso heikkenee vuosi vuodelta. Yhden maailman lahjakkaimman keihäsmiehen tulostaso heikkenee myös vuosi vuodelta. Mies, joka 2005 ja 2006 heitteli ysikymppisiä solkenaan ei ole heittänyt sellaisia kaaria enää vuosiin. Ja nyt yli kasikymppisiä ei ole tullut enää kesäkuun jälkeen. Ja sellainen mies piti sinne väkisin saada.
Sanoin heti valintojen jälkeen, että väärin meni. Vastakkainasettelu Ruuskasen ja Lehtolan kesken oli ihan perseestä. Keskutelua olisi pitänyt käydä Pitkämäen ja Lehtolan valinnan kesken. Mutta eiköhän herrojen pitänyt utopistinen mitalinkiilto silmissä puhua Pitkämäki kisoihin mukaan. Mutta tämmösiä ne on. Tuolla mies tv:ss- selittää, että ei painostettu. No joo, ehkä ei painostettu, ehkä vaan "painostettiin"...siinähän on vissi ero. Mannion suhteen voi tietysti sanoa, että aika lailla sinne normimitoille hän heitti, mutta nyt oli vaan kaiken maailman Uusi-Seelantilaista ym, jotka heittivät yllättävän pitkälle. Tosin venymistä ei Manniollakaan tullut lainkaan. Ruuskanen heitti kesän tasoonsa nähden jopa hyvin. Mutta on se taso tosiaan luvattoman heikko.
Entä tiedä tuosta keihäsvalmennuksesta mitään, mutta semmonen tunne mulla on ollut jo pitkään, että semmonen kikkailun maku siinä on. Raaka työnteko ja samalla suuret heittomäärät lienevät tuntematon käsite. Pitkämäen suhteen saivat tietysti mykoplasmasta hyvän syyn, jonka taakse mennä. Mutta totuushan on tosiaan se, että tulostaso ja esim. kymmenen parhaan heiton keskiarvo on vuosittain tullut alas kuin se kuuluisa lehmänhäntä. No tästä voi tietysti päätellä, että Pitkämäki ei ole koskaan ollut mun suosikkiurheiljoita. Toisin kuin esim. joidenkin toimittajien; tyyliin Jari Porttila; jotka suorastaan jumaloivat Pitkämäki/Kangas -parivaljakkoa. Toivottavasti kuitenkin löytävät sen hukassa olevan viisasten kiven valmennukseensa, jotta lahjakkuus ei jäisi vain yksinkertaiseksi maailmanmestariksi.
Muutoin itse kisat ovat jääneet hieman huonolle katsomiselle. Eihän huonompia aikoja tv:n kyttäämisen kannalta arkisin voi olla kuin aamuyö ja keskipäivä. Mutta se mitä olen koosteita nähnyt niin hienoja taisteluita ja kisoja on ollut. Tänään tosin näin koko iltapäivän, kun olen maannut kuumeessa kotona. Ehkä eniten jäi mieleen esteissä Kemboin uskomaton rytminvaihdos parisataa metriä ennen maalia, se oli jäätävä. Hammasrautoja on muuten näkynyt aiempaa vähemmän, mutta onhan siellä semmosia kroppia, joita ei välttämättä jossain vaiheessa uraa ole rakennettu pelkillä proteiineilla, aminohapoilla ja purkkikreatiinillä :) Mutta turhapa semmosia on miettiä ja tuhlata siihen energiaa, urheilu sinällään on jo aina hienoa katsottavaa.
Niin ja tosiaan mun tempokausi taisi päättyä tähän viikkoon. Nyt sieltä tuli sitten se kuume ja nyt oli yrittäjänkin pakko jo rauhoittua ja vetäytyä lepäämään. Samallapa pääsin sitten tänään lääkäriin ja verikokeisiin, 5 putkea ottivat, joten nyt tutkitaan oikein kunnolla. Tour de Helsinki jää siis väliin ja samalla varmastikin aika-ajon aluemestaruuskisat ensi viikon torstaina, joihin olisin kyllä muutenkin lopettanut kauteni. Mutta ei auta kitistä, kyllähän mä virheitä tein, kun vedin niitä tempoja enkä ollut sataprosenttisen terve. Mutta nyt tosiaan ollaan petin pohjalla, vedetään antibiootteja, levätään ja katellaan kisoja. Huomenna tullee jo jotain verikokeiden tuloksia. Näillä mennään :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti