Teknistä tempoa Sipoossa

Kausi jatkui Sipoon tempolla. Reissuun tuli lähdettyä hieman epävarmoin tuntein, koska tiistain viikkotempon jälkeen on ollut kurkkukipua ja pientä nenän tukkoisuutta, mutta nämä tuntemukset jätin taka-alalle, koska verryttelyssä jalka oli ihan virkeän oloinen ja letkeä kisavire tuli jälleen pintaan. Reitti oli ihan mukava; erittäin mutkainen ja pieniä mäkiä ylös ja  alas, johon oma lisämaustensa toi ajoittain navakka ja puuskittainen tuuli. Keskarit eivät nousseet mitenkään valtaviksi tällä reitillä. Omalla kohdallani tämä oli elämäni toinen hiukan pidempi aika-ajo ja elämäni ensimmäinen, jossa olin taistelemassa kuta kuinkin kärkipään sijoituksista nelikymppisissä. Matkaksi oli ilmoitettu 30 km, mutta oma mittari taisi ilmoitella matkaksi jotain 27km luokkaa.

Niin ja mikä oli tulos. Sijoitus oli 5:s ajan ollessa 41.05,8. Kärkeen oli eroa 1.05 ja lusikoille 40 sekkaa. Kokonaisuutena täytyy olla erittäin tyytyväinen. Hyvä ja tasainen veto. Valtavaa hyytymistä ei tapahtunut ja ihan hyvin olin kisassa mukana. Keskisyke oli 170, maksimit 177; keskari 39,3, maksimit 57,6 km/h; keskikadenssi 92. Kaikkinensa hyvä mieli ja tästä on hyvä jatkaa. On tää niin nautittavaa touhua ettei paremmasta väliä ja hyvää on myös tämä yksi "palauttava" Fosters.

Mitä opin tänään

Muutamalla ranskalaisella viivalla, että mitä tänään jäi mieleen/opin (Ormon luennolla):

- jos et pysty lepäämään riittävästi, vähennä harjoittelua
- syö riittävän usein, jotta harjoittelusta on hyötyä
- jos teet normaalia työpäivää, niin 60-90 min harjoittelua päivässä riittää; 2 tuntia on jo paljon
- jos otat harjoitteluusi jotain uutta, jätä jotain vanhaa pois
- yli nelikymppisen on turha panostaa anaerobisen kestävyyden harjoitteluun, tärkeintä on MK-harjoittelu ja sitten VK ja PK
- juo ainakin litra myös punaista maitoa viikossa
- Lidlistä löytyy urheilijalle paras kivennäisvesi
- monipuolinen kotiruoka riittää, kunhan se ei ole aina makkarakastiketta; varsinkin kun syöt 6 kertaa päivässä, kuten urheilijan kuuluu

Ehkäpä paljon muutakin, mutta siinäpä muutama fiksu asia...

Pirkkalan tempo

Päivän ohjelmassa oli toista kertaa tälle keväälle Pirkkalan tempo. Tavoitteena oli ajaa sellainen hyvä, tasainen veto ja löytää myös sopiva kadenssi ja teho, millä vetää etenkin se kilometrin ylämäkipätkä. Meno oli nyt ihan kohtuullisen vahvaa. Nousu kolmesta neljään kilometriin meni suht sujuvasti ja muutenkin ihan tasainen veto. Kuuden kilometrin kohdilla oleva nousupätkä meni ehkä hieman ylikovaa ja se kostautui hieman laskuosuudella. Pari viikkoa sitten Pirkkalan tempon aika oli 16.37 ja nyt aika oli 15.48. Keskisyke oli nyt aika lailla siellä anaerobisen kynnyksen tuntumassa eli 163 ja keskikadenssi 88. Polarin kertomaa muuten myös se, että jyrkin nousukohta reitillä on 9%. Alle ja päälle kympin verryttelyt ja se oli siinä tänään. Huomenna sitten Pyörä-Unionin järjestämälle Kari Ormon luennolle Varalan Urheiluopistolle ja aiheena urheilijan ravitsemus.

Tunnelmia Riihimäeltä

Tätä olen niiiin kaivannut

Eilen kävin ajamassa Riihimäen tempon. Pitkästä aikaa oikea kansallinen kilpailu ja samalla elämäni toinen oikea pyöräilykilpailu; eikä se niin helppoa ole lähteä tavallaan uuden lajin pariin kisailemaan muualle kuin viikkotempoihin, mutta olihan niin siistiä, niin siistiä. Perjantaina alkoi jo jännitys hieman kipristellä, perjantain ja lauantain välinen yö tuli nukuttua ehkä normaalia huonommin, lauantaina pari ylimääräistä paskallakäyntiä ja muutenkin hyvä jännitys päällä. Sitten itse kisa. Kaikkensa antamista, raatelevaa tuskaa ja maitohappoa, jonka saattoi tuntea, kokea ja jopa haistaa. Mutta oi miten ihanaa, juuri tätä mää oon niin kaivannut.

Itse kisa meni todella hyvin. M-40 sarjan kolmas sija 9,6km matkalla ajalla 14.14,4. Kakkossijan hävisin vain 0,6 sekunnilla, joka hieman harmittaakin ja voittajallekin tuli tappiota vain 6 sekuntia. Eli on syytä tyytyväisyyteen. Reitti oli aika makee, vaihteleva ja lopussa oli aikas messevä maalimäkikin, joka irrotti mullakin maksimisykkeeksi 177. Tasapäisesti pystyin kamppailemaan kavereiden kanssa, joille hävisin viime vuoden Louskun tempon 37 km:llä minuuttikaupalla, joten ainakin tämän yhden kisan perusteella voi sanoa kehitystä tapahtuneen.

 Tämä se on taas sitä kilpakuntoilijan elämää parhaimmillaan. Kisoja pitää olla ja itselläni seuraava on ensi lauantaina Sipoon tempo. Tätä olen yrittänyt sanoa aiemminkin, että yksi iso syy rullaluistelun hiipumiseen omalla kohdallani oli radikaali hyvien kisojen ja maratoneiden määrän väheneminen Suomessa. Kyllähän sitä nyt parikymmentä kertaa kesässä pitää päästä kisailemaan, ainakin parikymmentä. Mutta nyt pystyn täyttämään kilpailuviettiäni ainakin pyöräilyn saralla.

Niin tämän oli myös omalla kohdallani historiallinen hetki. Elämäni ensimmäinen palkinto pyöräilykilpailuista, joka on siis pakko ikuistaa tähän ja sallittakoon tämän kerran myös yksi hymiö :-D

Fani on aina fani

Kyllähän kerran vuoteen täytyy ainakin yksi suosikkitiimin asuste hankkia ja toisekseen onhan ne samalla myös äärettömän laadukkaita varusteita.

Mitä on huippu-urheilu?

Tuossa pari päivää sitten kuulin pari hyvää tarinaa huippu-urheilusta. Aikanaan joku itäblokin valmentaja oli ollut Suomessa luennoimassa pyöräilyihmisille. Jossain vaiheessa hän oli esittänyt kysymyksen suomalaispyöräilijöille: "kuinka moni teistä käy töissä?" Vastauksen saatuaan hän oli jatkanut: "ne, jotka eivät käy töissä ehtivät harjoitella 16 tuntia vuorokaudessa, mutta ne jotka käyvät töissä ehtivät harjoitella vain 8 tuntia vuorokaudessa." Urheilijanhan pitää siis myös nukkua 8 tuntia vuorokaudessa. Sitä on siis huippu-urheilu ja huippu-urheilijan elämä.

Toinen kysymys oli kuulunut eräälle pyöräilijälle: "kuinka paljon ajat vuodessa?" Pyöräilijä vastasi: "noin 21000km." Tähän valmentaja jatkoi: "kuinka paljon niistä on kilpailukilometrejä?" "Pari tuhatta", pyöräilijä vastasi. Tähän valmentaja tuumasi: "aivan liian vähän, pitäisi olla 60%." Sitä on siis huippupyöräily.

Näihin peilaten esim. juuri Magnar Dalen on kovan linjan huippuvalmentaja. Magnarhan taisi sanoa jotain siihen suuntaan, että huippu-urheilijan elämään eivät kuulu talon rakentamiset saatika naimisiinmenot ym. harjoittelua haittaavat tekijät.

No se siitä; mutta mä olin tänään töissä 11,5 tuntia, meinaan nukkuakin 7 tuntia, joten tänään ehdin treenata vain 1,5 tuntia. Mutta tämä onkin kilpakuntoilijan elämää...

Vellihousu-JiiPee

Usein olen moittinut nykysukupolven vellihousja ja kermaperseitä, mutta tänään olin itse vellihousu. Piti mennä ajamaan Sorilan tempo, mutta en sitten mennytkään. Lämpötila +2, vuoroin tuli vettä, räntää, rakeita ja auringonpaistetta ja homman kruunasi "leppoisa" lounaistuuli. Sorilan tempomestoille on kuitenkin mullakin matkaa n. 65km ja olosuhteetb olivat heikohkot niin jätin sitten tempon väliin. Kolme urhoolista oli kuitenkin ollut vetämässä, hyvä poijaat.

Tottahan toki vedin kuitenkin tuossa oman "mettäkisan". Vartin verryttely ja sen päälle kymppi kovaa. Tukkoista oli, syke ei noussut yli 164:n ja keskisykekin vain 157. Kymppiin vierähti 16.35. Tuulistahan se oli ja eipä näissä mettäkisoissa oikein pääse niihin viikkotempojen aikoihin. Päälle parikymppiä verryttelyä ja illan päätteeksi yrittäjien jumpassa nuijapalloa ja keskivartalon erittäin kova kuntopiiri. Nuijapallossa sain sitten sykkeet tappiin eli sinne 180 korville. Mutta kaikkinensa hyvä päivä ja toivottvasti paikat vähän aukesi lauantain Riihimäen tempoa ajatellen.

Hiihdon mahalasku

Jokainen penkkiurheilija varmasti huomasi, että suomalainen hiihto konttasi aika pahasti menneenä talvena. Valtaosassa maailmancupin osakilpailuja suomalaiset mieshiihtäjät olivat siellä ynnämuiden joukossa. Naisissa oli välähdyksenomaisia valopilkkuja ja etenkin alkukaudesta ihan hyviä kilpailuja. Myös selkeätä kehittymistä tyyliin Anne Kyllönen ja tietysti Lähteenmäen esitykset esim. Tourilla olivat hienoja. Mutta kokonaisuutena kaudesta jäi sellainen paska fiilis.

Itse ei ole nykyään oikein tietoa, että mitä siellä huippuhiihtäjien harjoituksissa puuhaillaan, joten mitenkään syvällä rintaäänellä ei nytkään voi puhua. Tuossa talven mittaan olin kuitenkin sitä mieltä, että Magnar Dalenin vois pistää kilometritehtaalle. Mutta nyt sanon, että ehkä ei kuitenkaan. Dalen oli varmasti oikeassa teeseissään, joista mainittakoon esim, että suomalaisten heikkouksia ovat nousujen viimeiset 30%, yhteen hiileen puhaltaminen on heikkoa, kesäharjoittelu on puutteellista, uskallus vetää äärirajoille on puuttellista samoin kuin kyky tehdä päätöksiä. Nämä ovat varmasti kaikki totta.

Tottahan toki Dalenkin on tehnyt virheitä. Sehän on selvä, että SM-hiihtojen aikaan ei päävalmentaja lähde katsomaan kaverinsa Marcialongan hiihtoa ja kun selitykset ovat vielä ontuvia. Myös siinä kommunikaatiokyvyssä on viime talvina ollut heikkoutta. Mutta siitä ei varmasti päästä mihinkään etteiko mies olisi edelleen kovan linjan valmentaja. Aikanaan osoitti suomalaisille heidän heikot kohtansa aika jäätävästi. Tästä esimerkkinä se, kun herra laittoi maajoukuekaverit juoksemaan Åren syöksyrinteen ylös ja tuloksena suomalaisilla oli selkeä takamatka naapureiden aikoihin. Dalen jatkaoon ja pistäköön teesinsä toteutukseen.

Sen sijaan suomalaisvalmentajilla olisi varmasti myös peiliinkatsomisen paikka. Jos Dalen järjestää yhteisen palaverin kevään SM-hiihtojen yhteyteen, niin miksi sinne tulee vain jotain 5 suomalaista valmentajaa, perkele. Sitä samaaa suomalaista kuppikuntaisuutta, yhteistyö ei onnistu. On Jylhän porukoita, lieneekö Roposen porukoita jne... tiedä häntä, mutta parannettavaa kyllä on. Jos Dalen voi parantaa omaa yhteistyötään ja kommunikointiaan niin samalla saavat myös suomalaisvalemntajat parantaa omaa työskentelyään. Dalen on huippuvalmentaja ja kyllä Suomen hiihto häntä vielä tarvitsee. Tai olisihan meillä siellä naftaliinissa se yksi huippuvalmentaja, mutta en nyt hehkuta häntä tällä kertaa. Tai, jos hehkuttaisn niin saisin ainakin tuon Esan heräämään talviuniltaan, heheh.

Naishiihtäjät tosiaan olivat ajoittain hyviä tänä talvena. Heidän kanssaan työskentelyhän on aina vaatinut Suomessa paljon. Sehän on jo vanhastaan totta, että suomalaiset naishiihtäjät ovat niitä yksiä maailman vaikeimmin käsiteltäviä rotuja. Ei ollut aikaan helppo ihminen varmasti Helena Takalokaan, Kirvesniemi ja Matikainen eivät pahimmillaan taineet mahtua saman pöydän ääreen. Jarmo Riskin täytyi kyllä olla aika fakiiri, että pystyi luovimaan Saarisen ja Kuitusen kanssa niinkin menestyksellä. Toivottavasti nykyvalmentajat pystyvät luovimaan nykyisten huippujen kanssa niin, että menestystä tulee taas tulevina arvokisavuosina.

Jauhojärvihän on ollut huipulla kohta vuosikymmenen. Jokunen vuosi sitten mies veti ilmeisesti aika riskillä määrät todella ylös, seuraavalla kaudella mies veti kuulemma todella tehopainotteisesti ja tänäkin talvenakin odotukset olivat kovat, mutta mitään ei oikeastaan tapahtunut...ainakaan maailmacupissa. Vaikuttaa jotenkin puokkoilevalta ja linjattomalta toiminnalta, vaikka tietty niitä äärirajojakin pitää hakea. Viikonlopun haastattelussa hän kuitenkin sanoi, että nyt palataan perustekemisen ääreen. Ehkä se on se hyvä uutinen. Perustekemistä, määrällisesti ja laadullisesti riittävän kovaa, siis riittävän kovaa harjoittelua ja oikeita asioita. Se on siinä!!

Havaintoja viikon varrelta

Eilisen sunnuntain kohokohta lienee ollut kahvakuulaharjoitus, sillä meitä oli nyt yhden kerran kävijäennätys; 23 innokasta kahvakuulakärpäsen puraisemaa pistämässä kuulaa liikkeelle, upea näky ja siisti fiilis. Itse harjoitus oli myös oikein toimiva. Suunittelin 10 liikkeen harjoituksen, jossa kutakin liikettä tehtiin 3 minuuttia ja jokaisen liikkeen välillä oli 90 sekunnin palautus. Liikkeet olin valinnut sopiviksi tälläiseen harjoituksiin ja sykkeet pysyivät sopivalla tasolla ja tarvittaessa nousivat kyllä korkeallekin. Kuulan painolla pystyi tietysti säätelemään myöskin kuormitusta. Laitetaan vielä asiasta kiinnostuneille liikkeet tähän: kauppakassi, rinnalleveto, etuheilautus, kasit jalkojen ympäri+painonsiirrot, tempaus, pysäytetty kasi, rinnalleveto + työntö, etuheilautus yhdellä kädellä, maastaveto+hauis+ylöstyöntö, flipit.

Viikon muissa treeneissä oli myöskin ihan hyvää tunnetta. Tempopyörällä ajoin neljänä päivänä ja ajoasentokin alkaa tuntua jo, jos ei nyt kotoisalta niin ainakin jo mukavammalta. Sunnuntai-aamuna kävin kaverin kanssa ajamassa reilut 1,5 tuntia, jossa vedimme n. 90 sekunnin vetovuoroilla pari settiä VK-tasolla ja hyvältä tuntui, vaikka olosuhteet edelleen olivat kohtuullisen kolkkoja. Mainittakoon myös, että perjantaina vedin parin kahvakuulan avulla hyvän setin syväkyykkyjä sekä 4 minuutin testit tempausta ja työntöjä 16 kg kuulalla. Verryttelyt vanhalla kunnon salaisella aseella eli hyppynarulla. Muuten viikkotempon lisäksi muut viikon treenit semmosta normi pk-settiä. Ihan hyvä ja mukava viikko treenienkin puolesta.

Penkkiurheilupuolella tuli seurattua lähinnä SM-liigan välieriä ja niihinpä se kiekon seuraaminen tältä kaudelta taisi jäädäkin, kun Urhon lähetykset loppuivat kiekon osalta siihen ja itselläni, kun tuo nelonenpro ei näy. Eikä oikein Jimiltä jaksa katella jälkilähetyksiä. Toivottavasti kuitenkin Pelicans vie mestaruuden, uskon ja toivon ainakin niin. Jyp ei ole oikein ikinä jaksanut innostaa, päinvastoin, ja pelaahan se oikeastaan tappavan tylsää jääkiekkoa. Se siis jääkiekosta, eikä nuo MM-kisatkaan edelleenkään jaksa innostaa. MTV3:n ällöttävä ylihehkuttaminen ei todellakaan jaksa säväyttää, vaikka Canal+ tekee kyllä ihan laadukkaita lähetyksiä, mutta liika on aina liikaa.

Viime aikojen penkkiurheilullinen kohokohta ainakin mulle ovat kuitenkin olleet Tom Boonenin jäätävät esitykset kahdessa kevään klassikossa. Ensin Flanderin kierroksen vakuuttava loppukirivoitto ja ja sitten etenkin Paris-Roubaixin huikea voitto. Hieman päälle 50km yksin ja lähes 2 minuutin voitto, huikeaa!! Vastaava ja jopa kovempi kuin Cancellaran esitys vuonna 2010. Urheilua parhaimmillaan ja hienoa, että Boonen on etenkin heikon viime kauden jälkeen noussut jälleen aivan terävimpään kärkeen.

Näin tänään...

Raateleva kevään ensimmäinen tempo

Vaikka kelit ovatkin olleet kohtuullisen koleita, niin eilen pääsin vetämään Pirkkalassa kevään ensimmäinen tempon. Pirkkalan reittiä oli muutettu ja se tarkoitti nyt, että leikkimielisesti voi puhua jo mäkitemposta. Käytännössä menomatkalla kolmesta neljään kilometriin on nousua, jossa korkeuseroa n.50m. Sitten laskua ja tasaista kääntöpaikalle ja sieltä taas nousun ja laskun jälkeen lopputasaiset. Ei todellakaan mikään nopea reitti. Eilen vielä menomatkalla oli hurja vastatuuli. Innosta piukassa kuitenkin täysillä matkaan...siis ylikovaa. Sielläpä sitten neljän kilometrin kohdalla oli JP taas tutusti vähintäänkin korvalehtiä myöten hapoilla. Loppu tultiinkin sitten suht hissukseen. No, aika kuitenkin 16.37. Voittaja veti 15.40 ja Ollilan Jari toiseksi 16.01.

Mutta mikäpä tärkeintä sain ekan startin ja ihan hyvän vedon. Maanataina oli kuitenkin alla 90 min. vauhtikestävyyttä cyclolla ja tunnin kahvakuula eli hyvä setti alkuviikkoon. Ensi viikolla Sorilan viikkotempo keskiviikkona ja sitten jo lauantaina Riihimäen tempo. Tästä se kausi pikku hiljaa alkaa. Tempopyörällä pitää saada nyt vaan treeneissäkin kilometrejä, sillä näinhän se on, että tempopyörällä pitää ajaa paljon pärjätäkseen tempossa.

Täytyy myös sanoa tuosta uudesta reitistä, että vaikka se on suht hidas ja raskas niin kehittäähän se aivan varmasti. Vedetään niitä nopeita tempoja sitten jossain muualla. Ja olihan se taas hauskaa vetää tempoa pitkästä aikaa, tästä tulee hieno kesä!!

Pääsiäiskokkojen satoa

Sitä kun on Keski-Pohjanmaalta kotoisin, niin ainoa oikea kokkojen polttamisaika on tietty Pääsiäisenä. Nivalaan tuli tehtyä pikainen pistäytyminen ja samalla tuli nähtyä muutama pääsiäiskokkokin, joiden satoa alla:

Videon pätkä vuodelta 2009

Palataan hetkeksi vuoteen 2009 videon muodossa yleisön (Timon) pyynnöstä. Kyseinen treeni on kuvattu juhannusaattona kyseisenä kesänä ja taitaa olla se viimeinen eli kymmenes veto. Lopuksi videolla tuntuu tulevan myös terveiset Foxeille. Vuonna 2009 oli jonkinlainen Daavid vastaan Goljat asetelma, kun yksinäisenä sutena taistelin Foxien koko tiimiä vastaan ja mieleen jäivät ainakin Äetsän, Toijalan ja Forssan kisat. Kyllähän poijjaat mua kyykytty ja kusetti ihan mukavasti, vaikka ihan hyvin löin kampoihin ja joskus taisin jonkun heistä voittaakin, mutta kaikista tärkeintä oli tietysti se, että hauskaa oli. Tavallaan on nyt myös surullinen mieli, kun vastaavia kisoja ei enää viime vuosina sitten ollutkaan. Toivottavasti kuitenkin taas joskus myös rullaluistelun saralla. Vaikka nyt olen järjestämässä esim. noita harjoituskisoja niin kyllähän mun luonteella ja kilpailuvietillä se luonnollisempi paikka olisi kuitenkin lähtöviivan takana kuin starttipistoolin takana.

Mitä tuohon nostalgiseen videoon tulee niin nuohan ne ovat kaikessa raastavuudessaan ja jopa vittumaisuudessaan niitä parhaimpia treenejä. Onhan se selvä, että se tuntuu pahalta eikä joka hetkestä voi nauttia, vaikka maitohappoa kuinka rakastaisi. Mutta se olo tuommoisen jälkeen on jotain semmoista, jota ei vaan voi kokematta käsittää. Katsokaa ja nauttikaa, tää on sitä "eyeofthetigeriä". Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

Laittakaahan nämä kisat kalenteriin

Rullaluistelun harjoituskilpailut Hämeenlinnassa pe 18.5 klo 18. Paikka Visamäki, Visamäentie 2 (Uusiautokauppa). Matkana 21,2 km ja kisan aikana kaksi kirimaalia.
Ennakkoilmoittautumiset ja lisätiedot: Samuli Laulumaa, 050 5366919 ja Jari-Pekka Huippula, huippula@gmail.com. 0401545118. Ilmoittautua voi myös paikanpäällä. Osallistumismaksu 10 e, juniorit 5 e.