Hiihdon mahalasku

Jokainen penkkiurheilija varmasti huomasi, että suomalainen hiihto konttasi aika pahasti menneenä talvena. Valtaosassa maailmancupin osakilpailuja suomalaiset mieshiihtäjät olivat siellä ynnämuiden joukossa. Naisissa oli välähdyksenomaisia valopilkkuja ja etenkin alkukaudesta ihan hyviä kilpailuja. Myös selkeätä kehittymistä tyyliin Anne Kyllönen ja tietysti Lähteenmäen esitykset esim. Tourilla olivat hienoja. Mutta kokonaisuutena kaudesta jäi sellainen paska fiilis.

Itse ei ole nykyään oikein tietoa, että mitä siellä huippuhiihtäjien harjoituksissa puuhaillaan, joten mitenkään syvällä rintaäänellä ei nytkään voi puhua. Tuossa talven mittaan olin kuitenkin sitä mieltä, että Magnar Dalenin vois pistää kilometritehtaalle. Mutta nyt sanon, että ehkä ei kuitenkaan. Dalen oli varmasti oikeassa teeseissään, joista mainittakoon esim, että suomalaisten heikkouksia ovat nousujen viimeiset 30%, yhteen hiileen puhaltaminen on heikkoa, kesäharjoittelu on puutteellista, uskallus vetää äärirajoille on puuttellista samoin kuin kyky tehdä päätöksiä. Nämä ovat varmasti kaikki totta.

Tottahan toki Dalenkin on tehnyt virheitä. Sehän on selvä, että SM-hiihtojen aikaan ei päävalmentaja lähde katsomaan kaverinsa Marcialongan hiihtoa ja kun selitykset ovat vielä ontuvia. Myös siinä kommunikaatiokyvyssä on viime talvina ollut heikkoutta. Mutta siitä ei varmasti päästä mihinkään etteiko mies olisi edelleen kovan linjan valmentaja. Aikanaan osoitti suomalaisille heidän heikot kohtansa aika jäätävästi. Tästä esimerkkinä se, kun herra laittoi maajoukuekaverit juoksemaan Åren syöksyrinteen ylös ja tuloksena suomalaisilla oli selkeä takamatka naapureiden aikoihin. Dalen jatkaoon ja pistäköön teesinsä toteutukseen.

Sen sijaan suomalaisvalmentajilla olisi varmasti myös peiliinkatsomisen paikka. Jos Dalen järjestää yhteisen palaverin kevään SM-hiihtojen yhteyteen, niin miksi sinne tulee vain jotain 5 suomalaista valmentajaa, perkele. Sitä samaaa suomalaista kuppikuntaisuutta, yhteistyö ei onnistu. On Jylhän porukoita, lieneekö Roposen porukoita jne... tiedä häntä, mutta parannettavaa kyllä on. Jos Dalen voi parantaa omaa yhteistyötään ja kommunikointiaan niin samalla saavat myös suomalaisvalemntajat parantaa omaa työskentelyään. Dalen on huippuvalmentaja ja kyllä Suomen hiihto häntä vielä tarvitsee. Tai olisihan meillä siellä naftaliinissa se yksi huippuvalmentaja, mutta en nyt hehkuta häntä tällä kertaa. Tai, jos hehkuttaisn niin saisin ainakin tuon Esan heräämään talviuniltaan, heheh.

Naishiihtäjät tosiaan olivat ajoittain hyviä tänä talvena. Heidän kanssaan työskentelyhän on aina vaatinut Suomessa paljon. Sehän on jo vanhastaan totta, että suomalaiset naishiihtäjät ovat niitä yksiä maailman vaikeimmin käsiteltäviä rotuja. Ei ollut aikaan helppo ihminen varmasti Helena Takalokaan, Kirvesniemi ja Matikainen eivät pahimmillaan taineet mahtua saman pöydän ääreen. Jarmo Riskin täytyi kyllä olla aika fakiiri, että pystyi luovimaan Saarisen ja Kuitusen kanssa niinkin menestyksellä. Toivottavasti nykyvalmentajat pystyvät luovimaan nykyisten huippujen kanssa niin, että menestystä tulee taas tulevina arvokisavuosina.

Jauhojärvihän on ollut huipulla kohta vuosikymmenen. Jokunen vuosi sitten mies veti ilmeisesti aika riskillä määrät todella ylös, seuraavalla kaudella mies veti kuulemma todella tehopainotteisesti ja tänäkin talvenakin odotukset olivat kovat, mutta mitään ei oikeastaan tapahtunut...ainakaan maailmacupissa. Vaikuttaa jotenkin puokkoilevalta ja linjattomalta toiminnalta, vaikka tietty niitä äärirajojakin pitää hakea. Viikonlopun haastattelussa hän kuitenkin sanoi, että nyt palataan perustekemisen ääreen. Ehkä se on se hyvä uutinen. Perustekemistä, määrällisesti ja laadullisesti riittävän kovaa, siis riittävän kovaa harjoittelua ja oikeita asioita. Se on siinä!!