Eilisen sunnuntain kohokohta lienee ollut kahvakuulaharjoitus, sillä meitä oli nyt yhden kerran kävijäennätys; 23 innokasta kahvakuulakärpäsen puraisemaa pistämässä kuulaa liikkeelle, upea näky ja siisti fiilis. Itse harjoitus oli myös oikein toimiva. Suunittelin 10 liikkeen harjoituksen, jossa kutakin liikettä tehtiin 3 minuuttia ja jokaisen liikkeen välillä oli 90 sekunnin palautus. Liikkeet olin valinnut sopiviksi tälläiseen harjoituksiin ja sykkeet pysyivät sopivalla tasolla ja tarvittaessa nousivat kyllä korkeallekin. Kuulan painolla pystyi tietysti säätelemään myöskin kuormitusta. Laitetaan vielä asiasta kiinnostuneille liikkeet tähän: kauppakassi, rinnalleveto, etuheilautus, kasit jalkojen ympäri+painonsiirrot, tempaus, pysäytetty kasi, rinnalleveto + työntö, etuheilautus yhdellä kädellä, maastaveto+hauis+ylöstyöntö, flipit.
Viikon muissa treeneissä oli myöskin ihan hyvää tunnetta. Tempopyörällä ajoin neljänä päivänä ja ajoasentokin alkaa tuntua jo, jos ei nyt kotoisalta niin ainakin jo mukavammalta. Sunnuntai-aamuna kävin kaverin kanssa ajamassa reilut 1,5 tuntia, jossa vedimme n. 90 sekunnin vetovuoroilla pari settiä VK-tasolla ja hyvältä tuntui, vaikka olosuhteet edelleen olivat kohtuullisen kolkkoja. Mainittakoon myös, että perjantaina vedin parin kahvakuulan avulla hyvän setin syväkyykkyjä sekä 4 minuutin testit tempausta ja työntöjä 16 kg kuulalla. Verryttelyt vanhalla kunnon salaisella aseella eli hyppynarulla. Muuten viikkotempon lisäksi muut viikon treenit semmosta normi pk-settiä. Ihan hyvä ja mukava viikko treenienkin puolesta.
Penkkiurheilupuolella tuli seurattua lähinnä SM-liigan välieriä ja niihinpä se kiekon seuraaminen tältä kaudelta taisi jäädäkin, kun Urhon lähetykset loppuivat kiekon osalta siihen ja itselläni, kun tuo nelonenpro ei näy. Eikä oikein Jimiltä jaksa katella jälkilähetyksiä. Toivottavasti kuitenkin Pelicans vie mestaruuden, uskon ja toivon ainakin niin. Jyp ei ole oikein ikinä jaksanut innostaa, päinvastoin, ja pelaahan se oikeastaan tappavan tylsää jääkiekkoa. Se siis jääkiekosta, eikä nuo MM-kisatkaan edelleenkään jaksa innostaa. MTV3:n ällöttävä ylihehkuttaminen ei todellakaan jaksa säväyttää, vaikka Canal+ tekee kyllä ihan laadukkaita lähetyksiä, mutta liika on aina liikaa.
Viime aikojen penkkiurheilullinen kohokohta ainakin mulle ovat kuitenkin olleet Tom Boonenin jäätävät esitykset kahdessa kevään klassikossa. Ensin Flanderin kierroksen vakuuttava loppukirivoitto ja ja sitten etenkin Paris-Roubaixin huikea voitto. Hieman päälle 50km yksin ja lähes 2 minuutin voitto, huikeaa!! Vastaava ja jopa kovempi kuin Cancellaran esitys vuonna 2010. Urheilua parhaimmillaan ja hienoa, että Boonen on etenkin heikon viime kauden jälkeen noussut jälleen aivan terävimpään kärkeen.
Näin tänään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti